Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Oltiin poikaystävän kanssa jotain hassuttelemassa sängyllä, hän kutitti mua tms ja oli hajareisillään istumassa niinkuin mun sylissä. Yhtäkkiä muistin, että mun piti tehdä jotain ja nousin seisomaan, poikaystävä edelleen siinä sylissä, käännyin, laskin hänet istumaan takaisin sängylle ja kävelin keittiöön. Poikaystävä istui hölmistyneen näköisenä sängyllä, enkä kyllä oikein itsekään tiedä miten yhtäkkiä nostin 90kg painavan poikaystävän sylissäni ja laskin sängylle tällaisena melkoisen heiveröisenä naisena.
Osaisiko joku selittää tämän?
Sänky ollut hyvin pehmeä ja joustava, eli olet sujahtanut poikaystäväsi alta tavallaan "alakautta" patjan antaessa periksi altasi? Voi olla selitys tai sitten ei.
Minä olen kerran tulipalon uhatessa juosten kantanut painavan kaasupullon tallin seinustalta jotain 20 metrin päähän. Kun alkanut palo saatiin sammutetuksi ja säikähdys laukesi, menin kokeilemaan sitä kaasupulloa. En jaksanut nostaa sitä edes maasta ilmaan. Mutta muistan miten juoksin kevyesti se käsissäni ja vielä heitin sen maahan noin metrin päähän. Olen hento 156-senttinen naisihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kysymyksessä adrenaliini joka virtaa ihmisessä hätätilanteissa? Kun ihminen joutuu paniikkiin, niin adrenaliinin purkauksen sattuessa ihminen pystyy kuulemma nostamaan yli oman painonsa verran esineitä, tavaroita yms
Etsimme omaa taloa kun näin unta. Unessa olin jossain talossa ja minulla oli valtava ahdistus että pois pitää päästä, juoksentelin ympäriinsä ja koetin rikkoa paniikissa ikkunan. Mieleeni jäi selkeästi olohuoneen erikoisen tapetit ja kuistin kahdella eri värillä maalattu kaide. Unestani meni pari päivää kun mies näytti minulle kuvaa juuri myyntiin tulleesta talosta joka oli kohtuuhintainen ja lähellä päiväkotia, ainut vika että se oli uneni talo. Lähdin kuitenkin mieheni mukaan näyttöön kun ajattelin että ehkä sillä tavoin saa unen tunnelman pois päästä, no en saanut vaan talo tuntui yhä luotaantyöntävältä. Mies kuitenkin ihastui. Annoin periksi ja se oli virhe, sillä elämämme siinä talossa meni päin metsikköä
- Miehellä puhkesi punajäkälä mikä teki töissä käymisen vaikeaksi
- Kylppärissä halkesi vesiputki
- Puu kaatui talon päälle
- Sain keskenmenon
- Sain flunssan jonka jälkeen menetin ääneni kuukaudeksi
- Lapsi lähes kuristui olohuoneen sälekaihtimiin
Mies sanoi että seuraavan kerran kun saan ennakko-varoituksen kirotusta talosta, niin hän kyllä kuuntelee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Näki.
Niko tosin oli varma, että Saku vain näki unta, mutta hän oli kyllä niin huppelissa, ettei ajatellut selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Nyt mua harmittaa kun en ole tuota Valittujen palojen kirjaa lukenut :D
Osa siitä oli oman aikansa huuhaata. Mm. valokuvia ajatuksen voimalla luonut mies paljastui juopoksi huijariksi. Salaperäinen kromosomiotus Oliver todennettiin harvinaiseksi apinaksi. Kirliankuvat, joopa joo.
Sitten oli todella kiinnostavaa kamaa, kuten koemielessä luotu "aave" nimeltä Philip.
Kaikista näistä löytyy tietoa netistä, tuosta viimeksi mainitusta löytyy kriittistäkin analyysiä (Philip experience).
Eräs kirjassa esitetty valokuva kirkon haamusta analysoitiin James Randin toimesta alivalottuneeksi siivoojaksi, mutta toisesta ei osannut hänkään sanoa juuta jaata.Oliko Newbyn kirkon kummitus se jota ei osannut selittää? Itse sain lapsena kovat traumat siitä kuvasta. Näin sen Outoja voinia - ohjelmassa ja tuossa Valittujen palojen kirjassa. Väitettiin, ettei kuvaaja nähnyt kuvaushetkellä tuota pitkää, huppupäistä olentoa alttarilla.
Toisaalta muistan myöhemmin lukeneeni, että kuva oli todistettu ilmiselväksi väärennökseksi. Silti yhä nyt aikuisena ja järkevänä henkilönä saan siitä kylmiä väreitä...
Oli juurikin tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsimme omaa taloa kun näin unta. Unessa olin jossain talossa ja minulla oli valtava ahdistus että pois pitää päästä, juoksentelin ympäriinsä ja koetin rikkoa paniikissa ikkunan. Mieleeni jäi selkeästi olohuoneen erikoisen tapetit ja kuistin kahdella eri värillä maalattu kaide. Unestani meni pari päivää kun mies näytti minulle kuvaa juuri myyntiin tulleesta talosta joka oli kohtuuhintainen ja lähellä päiväkotia, ainut vika että se oli uneni talo. Lähdin kuitenkin mieheni mukaan näyttöön kun ajattelin että ehkä sillä tavoin saa unen tunnelman pois päästä, no en saanut vaan talo tuntui yhä luotaantyöntävältä. Mies kuitenkin ihastui. Annoin periksi ja se oli virhe, sillä elämämme siinä talossa meni päin metsikköä
- Miehellä puhkesi punajäkälä mikä teki töissä käymisen vaikeaksi
- Kylppärissä halkesi vesiputki
- Puu kaatui talon päälle
- Sain keskenmenon
- Sain flunssan jonka jälkeen menetin ääneni kuukaudeksi
- Lapsi lähes kuristui olohuoneen sälekaihtimiin
Mies sanoi että seuraavan kerran kun saan ennakko-varoituksen kirotusta talosta, niin hän kyllä kuuntelee!
No huh, aika vaikuttavaa. Olette ilmeisesti muuttaneet pois?
Vierailija kirjoitti:
Etsimme omaa taloa kun näin unta. Unessa olin jossain talossa ja minulla oli valtava ahdistus että pois pitää päästä, juoksentelin ympäriinsä ja koetin rikkoa paniikissa ikkunan. Mieleeni jäi selkeästi olohuoneen erikoisen tapetit ja kuistin kahdella eri värillä maalattu kaide. Unestani meni pari päivää kun mies näytti minulle kuvaa juuri myyntiin tulleesta talosta joka oli kohtuuhintainen ja lähellä päiväkotia, ainut vika että se oli uneni talo. Lähdin kuitenkin mieheni mukaan näyttöön kun ajattelin että ehkä sillä tavoin saa unen tunnelman pois päästä, no en saanut vaan talo tuntui yhä luotaantyöntävältä. Mies kuitenkin ihastui. Annoin periksi ja se oli virhe, sillä elämämme siinä talossa meni päin metsikköä
- Miehellä puhkesi punajäkälä mikä teki töissä käymisen vaikeaksi
- Kylppärissä halkesi vesiputki
- Puu kaatui talon päälle
- Sain keskenmenon
- Sain flunssan jonka jälkeen menetin ääneni kuukaudeksi
- Lapsi lähes kuristui olohuoneen sälekaihtimiin
Mies sanoi että seuraavan kerran kun saan ennakko-varoituksen kirotusta talosta, niin hän kyllä kuuntelee!
Ohis. Tuliko miehellesi kasvoihin tuo jäkälä? Kuinka kauan kesti jos tuli kasvoihin. Kamala tauti, itselläni on posken limakalvoilla ikuisesti, mummollani oli sääressä, kesti pari vuotta. Pelkään että tulee itselleni kasvoihin koska kärsin jo nyt couperosasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käveltiin pimeällä hautausmaalla, kun silloin 4-vuotias tyttöni kysyi, "kuka tuo setä on joka kävelee meidän perässä?" Ketään ei näkynyt ja sanoinkin tytölle ettei täällä ole muita kuin me. Vähän aikaa käveltiin, kun hän kysyi uudelleen, kuka tuo setä on. Ketään ei näkynyt. Pimeä hautausmaa ei tuntunut enää niin mukavalta paikalta käveleskellä, joten lähdettiin vähän aikaisemmin pois, kuin oli alunperin tarkoitus :D
Havahduin yöllä hereille kun mies könysi käymään vessassa. Tuli takaisin, veti peiton päälleen ja käänsi kylkeä (eli selkä minuun päin). Sitten joku rapsutti päänahkaani. Niinkuin yhdellä sormella. Olin niin unen ja valveen rajamailla etten jaksanut välittää. Oma sormeni se ei ollut.
Lapsemme ei ole vielä oppinut puhumaan. Harvoin innostuu jokeltelemaan ja höpöttelemään. Mutta yhtenä päivänä kuuntelin salaa hänen höpötyksiään ja sanoikin selvästi että "ota sinä ota sinä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).
Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.
Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .
Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.
Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.
Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.
Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.
Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.
Käytävä oli tyhjä.
Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin koputuksia ei enää esiintynyt.
Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni mihin pyrki
ja oli tyytyväinen.
Olen täysin varma, että tuohon liittyy aivan luonnollinen selitys. Esim. jos talo on vanha, sen rakenteista voi kuulua kolahduksia tai muita ääniä. Esim. keväisin, kun yöllä on ollut kylmä ja aurinko alkaa lämmittämään taloa epäsuhtaisesti (varjon puolella pakkasta, auringon puolella +20) niin talo "elää". Myös tuuli aiheuttaa kolahduksia ym. Meillä on vanhassa talossa nämä kaikki kuultu. Myös linnut ja oravat aiheuttavat yllättäviä ääniä. Oletko varma, mistä suunnasta ääni tuli? Oliko tikka seinän takana ja luulit äänen tulevan ovelta?
Vierailija kirjoitti:
Etsimme omaa taloa kun näin unta. Unessa olin jossain talossa ja minulla oli valtava ahdistus että pois pitää päästä, juoksentelin ympäriinsä ja koetin rikkoa paniikissa ikkunan. Mieleeni jäi selkeästi olohuoneen erikoisen tapetit ja kuistin kahdella eri värillä maalattu kaide. Unestani meni pari päivää kun mies näytti minulle kuvaa juuri myyntiin tulleesta talosta joka oli kohtuuhintainen ja lähellä päiväkotia, ainut vika että se oli uneni talo. Lähdin kuitenkin mieheni mukaan näyttöön kun ajattelin että ehkä sillä tavoin saa unen tunnelman pois päästä, no en saanut vaan talo tuntui yhä luotaantyöntävältä. Mies kuitenkin ihastui. Annoin periksi ja se oli virhe, sillä elämämme siinä talossa meni päin metsikköä
- Miehellä puhkesi punajäkälä mikä teki töissä käymisen vaikeaksi
- Kylppärissä halkesi vesiputki
- Puu kaatui talon päälle
- Sain keskenmenon
- Sain flunssan jonka jälkeen menetin ääneni kuukaudeksi
- Lapsi lähes kuristui olohuoneen sälekaihtimiin
Mies sanoi että seuraavan kerran kun saan ennakko-varoituksen kirotusta talosta, niin hän kyllä kuuntelee!
Ihan normaalia elämää siis. Ei millään tavalla johdu talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Se oli harhaa, koska siinä sanottiin useaan kertaan sana "karhu", eikä se lähestynyt poikia.
Ryööökssss!
Vierailija kirjoitti:
Kun olin ensimmäisellä luokalla lukuvuonna 1993-1994, koululla tuli käymään joku mies, joka ei puhunut suomea ja opettaja keskusteli hänen kanssaan olisikohan ollut englanniksi, en ole aivan varma. Välitunnilla kaverit rupesivat väittämään, että mies olisi ollut varas, ja että hän olisi ryöstänyt koruliikkeen, joka sijaitsi samalla paikkakunnalla ja joka todellakin ryöstettiin tuolloin, mutta en tiedä, saatiinko tekijää/tekijöitä koskaan kiinni. He pyysivät, etten menisi kuitenkaan sanomaan tästä opettajalle, mutta sitten kuitenkin menin sanomaan, ja en muista enää, mitä tästä seurasi. Ainakin niin kävi, että kaverit sanoivat, että mehän pyysimme, ettet sanoisi mitään. Ihmetyttää vain, että miksi kaverit väittivät minulle tuollaista ja kukahan tämä koululla käynyt mies sitten oikein oli. Muistaakseni oli kyllä vähän rentun näköinen mies, eli en ihmettelisi jos hänellä todellakin olisi ollut rikostaustaa.
Kaverisi ovat vain halunneet narrata. Tavallistahan tuollainen on, että jollakin tavalla massasta poikkeavasta henkilöstä, kuten tässä tapauksessa vieraskielisestä, saatetaan vitsillä sanoa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin ensimmäisellä luokalla lukuvuonna 1993-1994, koululla tuli käymään joku mies, joka ei puhunut suomea ja opettaja keskusteli hänen kanssaan olisikohan ollut englanniksi, en ole aivan varma. Välitunnilla kaverit rupesivat väittämään, että mies olisi ollut varas, ja että hän olisi ryöstänyt koruliikkeen, joka sijaitsi samalla paikkakunnalla ja joka todellakin ryöstettiin tuolloin, mutta en tiedä, saatiinko tekijää/tekijöitä koskaan kiinni. He pyysivät, etten menisi kuitenkaan sanomaan tästä opettajalle, mutta sitten kuitenkin menin sanomaan, ja en muista enää, mitä tästä seurasi. Ainakin niin kävi, että kaverit sanoivat, että mehän pyysimme, ettet sanoisi mitään. Ihmetyttää vain, että miksi kaverit väittivät minulle tuollaista ja kukahan tämä koululla käynyt mies sitten oikein oli. Muistaakseni oli kyllä vähän rentun näköinen mies, eli en ihmettelisi jos hänellä todellakin olisi ollut rikostaustaa.
Kaverisi ovat vain halunneet narrata. Tavallistahan tuollainen on, että jollakin tavalla massasta poikkeavasta henkilöstä, kuten tässä tapauksessa vieraskielisestä, saatetaan vitsillä sanoa jotain.
Ja siis jos tämä mies olisi ollut varas, niin tuskinpa hän olisi minnekään saman paikkakunnan koululle tullut.
mulla on taipumus nähdä enneunia. nään yleensä ikävistä asioista enkä esim. lottonumeroista.
Näin viime marraskuun lopulla unen, jossa olin yllättäen mökilläni, jonka perin isovanhemmiltani.
Olin onnellinen ja ihmettelin, miten täällä voi olla näin kaunis kesäpäivä vaikka on melkein joulukuu.
oli ihanan lämmin "lapsuuden kesäpäivä" ja keskikesä, ehkä kesä/heinäkuun vaihde päätellen ruusujen kukinnasta.
mummo ja pappa olivat mua vastassa huolestuneen näköisenä. Mummo sanoi vakavana: katso!
Näin taivaanrannassa valtavia pilviä täynnä mustanharmaita perhosia.
Mummo sanoi:"hyvä jumala! niitä on kaikkialla! ja ne tulee aina uudestaan!"
heräsin tässä vaiheessa ja olin tosi ahdistunut.
Seuraavalla viikolla näin unen, missä olisin ollut papan kanssa metsässä. olisimme katselleet maisemia vanhasta riistatornista.
Torni ei oli oikeasti aika matala, mutta unessani se oli korkea. Oli ehkä elo/syyskuu. Näin tornista kuinka kaukana suojapukuihin ja naamareihin pukeutuneet tyypit ajoivat väkisin aseilla uhaten kiljuvia kamppailevia siviili-ihmisiä valtaviin kontteihin.
Pian sitten tuli ne Wuhanin tapahtumat julki ja se kaaos mitä siellä oli.
Itse ainakin aion olla varmuuden vuoksi kesällä ja syksyllä visusti piilossa.
Aloin katselemaan yhtä sarjaa suoratoistona jossa yliluonnollisiakin juttuja. Yleensä en katsele sarjoja periaatteesta koskaan. Eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa huomasin yhtäkkiä ihan selvästi, että vieressäni makasi vanhan naisen zombiemainen raato valkoisissa rihmavaatteen jämissä. Säikähdin kuolemakseni. En ole skitso tyyppi tai hermoheikko ja katselin kauhuelokuvia jo pikkulapsena pelkäämättä. En käytä mitään aineita. Jäihän se vähän vaivaamaan. Jätin varmuuden vuoksi sen sarjan loput jaksot katsomatta...
Kaupassa ollessani töissä löysin yhden rähjäisen kengän kenkäosastolta. Kamerasta löytyi syyllinen, mies joka vaihtoi uudet kengät omiensa tilalle ja käveli ne jalassa maksamatta ulos. Etsin kengän paria monta kertaa sen vuoron aikana, monesti katsoin sen saman hyllyn alusen mistä se toinen kenkä löytyi. Lopulta kun näytin yhdelle työkaverille, mistä se kenkä löytyi, niin sen pari löytyi täsmälleen samasta kohtaa, mistä löytyi se eka kenkä. Tarkistin sen hyllyn alusen ainakin 5 kertaa, katsoin myös kaikkien niitten oksissa roikkuvien kenkien takaa siitä hyllystä. Siinä hyllyssä ei myös alimmilla oksilla ollut yhtään kenkiä, joten kenkä oli helppo huomata siitä alta. Katsoin myös sen hyllyn tauksen, että olisiko vierinyt sieltä alta, mutta silloin en nähnyt siellä mitään kenkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisen näköinen mies pyöräili hiljaa ohitseni ja huusi kolme kertaa kalapää.
Keravan virallinen maskottihan se siinä.
Itseäni on jäänyt vaivaamaan, kun muutama vuosi sitten tietokoneeni näyttö meni rikki, niin ettei aamulla enää käynnistynyt. Kone oli ollut koko yön kiinni ja kun avasin sen sekä kaiuttimet, kuului kaiuttimista jotain todella omituisen kuuloista puhetta. Se oli pikkuoravamaista, enkä ole koskaan saanut päähäni, mitä ihmeen kieltä se olisi voinut olla.
Kertoisitko joku lisää tuosta maskotista. Olen Keravalla liikkunut aika paljonkin mutta en ole tavannut huutelevaa fillaristia, yhtä tosin epäilen, onko jo iäkkäämpi mies.
Nostetaan että saataisiin lisää näitä tarinoita! :)