Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Olen velho ja olen jo ennen kuin tekivät töitä myös ulkomailta Suomeen on hieman vaikea noita ymmärtää ja tunnelma on hieman väärällä tavalla kuin ennen vanhaan asuneet siellä talossa oli muistaakseni kuvakirja ja vaikka sitten synnyin poikana niin hysteeristä ja vaikka sitten synnyin poikana niin paljon että siitä saa etukäteen kirjasta löytyy täältä asuntolasta ja vaikka sitten synnyin poikana of the best Android kitkat tai että joka päivä miljoonia uusia soluja ja vaikka sitten synnyin poikana niin äitini melkein koko vuoden ajan nimenomaan siitä saa etukäteen kirjasta löytyy myös kaikkien kanssa ei ole kovin harvinaista kun lapsesta tulee isosisko tai isoveli ja vaikka sitten synnyin poikana niin surkeaa soppaa jaksaa taas seksuaalisuuden jaloin muoto ei kelpaa salasanasi on jo aikuinen nainen jolla on jo usein rinnat ja kuukautiset sekä kiveksistä liiat spermat tyhjennettyä ja vaikka sitten.
Se selvittämätön tapahtuma, joka on jäänyt vaivaamaan on, kuinka onnistuit karkaamaan osastolta, ja minne ne pilkut, pisteet ja punainen lanka tekstissäsi jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutama viikko sitten jonottamassa sairaalan apteekkiin. Istuin nurkassa, vieressäni oli tyhjä paikka. Kunnes joku nappasi minua olkapäästä kiinni! Käännyin samantien, ei ollut ketään lähellänikään. Ihmetyttää edelleen.
Oltiin poikaystävän kanssa jotain hassuttelemassa sängyllä, hän kutitti mua tms ja oli hajareisillään istumassa niinkuin mun sylissä. Yhtäkkiä muistin, että mun piti tehdä jotain ja nousin seisomaan, poikaystävä edelleen siinä sylissä, käännyin, laskin hänet istumaan takaisin sängylle ja kävelin keittiöön. Poikaystävä istui hölmistyneen näköisenä sängyllä, enkä kyllä oikein itsekään tiedä miten yhtäkkiä nostin 90kg painavan poikaystävän sylissäni ja laskin sängylle tällaisena melkoisen heiveröisenä naisena.
Osaisiko joku selittää tämän?
Vierailija kirjoitti:
Oltiin poikaystävän kanssa jotain hassuttelemassa sängyllä, hän kutitti mua tms ja oli hajareisillään istumassa niinkuin mun sylissä. Yhtäkkiä muistin, että mun piti tehdä jotain ja nousin seisomaan, poikaystävä edelleen siinä sylissä, käännyin, laskin hänet istumaan takaisin sängylle ja kävelin keittiöön. Poikaystävä istui hölmistyneen näköisenä sängyllä, enkä kyllä oikein itsekään tiedä miten yhtäkkiä nostin 90kg painavan poikaystävän sylissäni ja laskin sängylle tällaisena melkoisen heiveröisenä naisena.
Osaisiko joku selittää tämän?
Olen lukenut tämän ennenkin, mutta outoa on nyt etten löydä omaa kokemustani millään, vaikka vastaavia ketjujakin kolusin. Samoin oli myös tarina jostain hevosen laukasta sumussa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä.
Olin ihan pahimmassa teiniangstissa, murheen murtama ja halusin olla yksin, ilman perhettä ja ketään. Niinpä lähdin bussilla kesämökillemme, enkä ollut mitenkään varustautunut, mutta aioin olla mökillä yötä.
En saanut unta ja niinpä keitin kahvia ja jäin istuskelemaan vanhaan tupaan pöydän ääreen. Sähkötön mökkimme oli 1800-luvulta ja sijaitsi omenapuineen ja puutarhoineen metsän suojissa.
Ikkunasta näkyi pihakoivu, puutarharyhmä kallion juurella ja alle kymmenen metrin päässä kuusi, jonka latvan salama oli halkaissut ja nyt se oli kaksilatvainen.
Nuokuin siinä pöydän ääressä hämärässä tuvassa kun yht´äkkiä kuusen juurelle, alaoksien suojaan syttyi todella kirkas valo. Paljon, paljon fikkaria voimakkaampi, pienen työmaavalaisimen luokkaa.
Säikähdin ihan hirveästi; ajatus siitä, että ulkona hiiviskelee joku pahantekijä pelotti.
Sain itseni kuitenkin rauhoitettua ja menin jonkun kättä pidemmän kanssa portaille huhuilemaan kuka siellä.
Mitään ei kuulunut, loppukesän hiljainen kesäyö, ja valo vaan loisti edelleen kuusen juurella kirkkaana. Enää ei tullut uni, vaan jäin katselemaan valoa jo rauhoittuneena siihen pöydän ääreen aamun valkenemiseen asti. Sitten se vaan hiipui pois.
Aamulla tutkin kuusen juuren ensi töikseni. Siellä ei ollut minkäänlaisia jälkiä, ei ihmisen eikä esineen, vaan koskemattomat sammaleet ja maa.
En kertonut valosta vanhemmilleni. Vieläkin muistan tuon yön ja mietin mikä valo siellä loisti, suojeliko se minua, mikä tai kuka se oli? Tästä muistosta on tullut minulle elämän mittaan lohdullinen ja merkityksellinen.
Virvatuli? Tosin virvatuli taitaa olla vaalea eikä kirkas. Kansatarinoissa virvatuli palaa paikassa, johon on haudattu aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa poikaystäväni kanssa Lappiin. Yhden yön vietimme hänen sukulaistensa juuri hankkimalla kesäasunnolla Keski-Suomessa.
Talo oli vanha ja hyvinpidetty.
Huomioni kiintyi erityisesti kauniiseen vanhaan pianoon, joka oli jäänyt taloon edellisiltä omistajilta.
Yöllä heräsin siihen että joku soitti pianoa.
Soitto oli taidokasta, herkkää ja soljuvaa. Kuuntelin sitä unen ja valveen rajamailla.
Sitten heräsin, musiikki oli tauonnut ja talo oli hiljainen. Uskoin nähneeni unta mutta herätin kuitenkin poikaystäväni ja menimme alakertaan tarkistamaan tilanteen.
Kaikki oli ennallaan. Jopa pianon koskettimien päällä olevan kannen pölykerros oli koskematon. Olin siis nähnyt unta.
kuukausia myöhemmin tapasin poikaystäväni sukulaiset ja päädyin jutteleen heidän 4v. tyttären kanssa.
kysyin häneltä, että onko hän kokeillut sitä pianoa.
Hän vastasi että ei, mutta hän on nähnyt sen tädin joka soittaa sitä pianoa, mutta siitä ei saa puhua.
Myöhemmin kuulin, että piano myytiin pois.
kaikkea ikävää alkoi tapahtumaan talossa. Esim.Isäntä löi kirveellä jalkaansa ja talossa syttyi tulipalo. ei ehkä olisi kannattanut myydä sitä pianoa.
No. tarinassa on paljon mahdollisuuksia yksinkertaisiin selityksiin. Olin pitkästä automatkasta väsynyt ja juonut pari lasia punkkua. piano kiehtoi mielikuvitustani.
lapsilla on voimakas mielikuvitus ja he luo kuin luonnostaan mielikuvitusystäviä ja skenaarioita varsinkin vanhoista kiehtovista esineistä Ja kun kaupunkilaiset alkavat "maalaisiksi" niin kaikki ei aina alussa mene kuin stromsöössä: haavereita sattuu.
Tonttimme rajautuu vanhaan hautausmaaahan. Kun lapseni oli 5 v. hän kertoi, että metsän reunassa seisoo valkoiseen huntuun pukeutunut nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapaus sattui 70-luvulla.Menin veneellä järven yli vanhempani mukana kesällä polkemaan istutettujen kuusen taimien ympäriltä heinää,ettei taimet tukehdu kasvavaan heinikkoon.Koko päivä työssä vierähti.Kun tulimme veneen luo,niin meitä oli vastassa henkilö moottoriveneellä ja hän kysyi hätääntyneenä.Huusitteko apua,kun järven yli kantautui avunhuutoja.Vanhempani siihen,että ei olla huudettu.Tultiin ihan juuri venerantaan.Meidän veneen oli ottanut kiinni se moottoriveneellä tullut ja oli tuomassa sitä rantaan.Ihmettelimme,että kuka oli irroittanut köydellä sidotun veneen irti ja päästänyt menemään järvelle.Koko kesänä ei ilmoitettu ketään kadonneeksi ja kaikki alueen asukkaat oli entuudestaan tiedossa.Tekikö joku ohikulkija pilaa,laski veneen irti ja huusi aiheetta apua.Se tapahtuma on tänäkin päivänä mysteeri.
Nostan tätä ketjua, että saataisiin lisää tarinoita. Palsta on nyt korona painotteinen, että olisi kiva lukea jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Nyt mua harmittaa kun en ole tuota Valittujen palojen kirjaa lukenut :D
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä.
Olin ihan pahimmassa teiniangstissa, murheen murtama ja halusin olla yksin, ilman perhettä ja ketään. Niinpä lähdin bussilla kesämökillemme, enkä ollut mitenkään varustautunut, mutta aioin olla mökillä yötä.
En saanut unta ja niinpä keitin kahvia ja jäin istuskelemaan vanhaan tupaan pöydän ääreen. Sähkötön mökkimme oli 1800-luvulta ja sijaitsi omenapuineen ja puutarhoineen metsän suojissa.
Ikkunasta näkyi pihakoivu, puutarharyhmä kallion juurella ja alle kymmenen metrin päässä kuusi, jonka latvan salama oli halkaissut ja nyt se oli kaksilatvainen.
Nuokuin siinä pöydän ääressä hämärässä tuvassa kun yht´äkkiä kuusen juurelle, alaoksien suojaan syttyi todella kirkas valo. Paljon, paljon fikkaria voimakkaampi, pienen työmaavalaisimen luokkaa.
Säikähdin ihan hirveästi; ajatus siitä, että ulkona hiiviskelee joku pahantekijä pelotti.
Sain itseni kuitenkin rauhoitettua ja menin jonkun kättä pidemmän kanssa portaille huhuilemaan kuka siellä.
Mitään ei kuulunut, loppukesän hiljainen kesäyö, ja valo vaan loisti edelleen kuusen juurella kirkkaana. Enää ei tullut uni, vaan jäin katselemaan valoa jo rauhoittuneena siihen pöydän ääreen aamun valkenemiseen asti. Sitten se vaan hiipui pois.
Aamulla tutkin kuusen juuren ensi töikseni. Siellä ei ollut minkäänlaisia jälkiä, ei ihmisen eikä esineen, vaan koskemattomat sammaleet ja maa.
En kertonut valosta vanhemmilleni. Vieläkin muistan tuon yön ja mietin mikä valo siellä loisti, suojeliko se minua, mikä tai kuka se oli? Tästä muistosta on tullut minulle elämän mittaan lohdullinen ja merkityksellinen.
Voisiko olla kyse bioluminesenssista?
https://tieku.fi/luonto/kasvit/video-katso-miten-sienet-antavat-valomer…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin peruskoulun yläasteen luokkakokouksessa johon kokoontui samaan aikaan kanssani luokallani olleet oppilaat jotka olimme olleet siis sqmaan qikaan yläasteella yhdessä. Olen aina viihtynyt melko paljon yksin, ylasteella minulla oli samalla luokassa 3 ystävää ja yhteensä heitä oli koko koulussa noin 5-6. Koulun ulkopyolella tapasin heitä vain joskus, koska vapaa-ajalla minulla oli lähiatöllä asuva muutams ystävä kun taas luokkalaiseni asuivat kaikki mwlko kaukana.
Siellä luokkakokouksessa huomadin, että muutama samalla luokalla ollut ihminen keskustelivat keskenään ja vilkuilivat minua kiusaantuneena. Sitten he tulivat luokseni ja pyysivät minulta koko luokan puolesta anteeksi, että he olivat sulkeneet minut pois porukasta niin että minua ei oltu hyväksytty kenenkään ystäväksi muuta kuin niiden kolmen joiden kanssa siis olin ystäviä.
Se oli hyvin omituinen hetki. Minä olin sitä mieltä, että minua ei oltu eristetty pois porukasta ja he olivat sitä mieltä, että kyllä oli. Kuuleman mukaan luokan 24 oppilasta olivat puhuneet asiasta keskenään ja 21 näistä olivat sitä mieltä, että minun ystävä ei sitten olla ja ne 3 muuta olivat ne luokallani olleet kaverini. Minullekin oltiin kuuleman mukaan ilmoitettu asiasta mutta en minä vain sellaista muista.
Olenko minä muka voinut täysin unohtaa sen asian, oltiinko minylle unohdettu mainita asiasta vai mistä tässä olisi kyse? Ei luulisi edes aikuisten vitsailleen tuosta asiasta, me kun olimme kaikki kuitenkin jo aikuisia ihmisiä tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Nyt mua harmittaa kun en ole tuota Valittujen palojen kirjaa lukenut :D
Osa siitä oli oman aikansa huuhaata. Mm. valokuvia ajatuksen voimalla luonut mies paljastui juopoksi huijariksi. Salaperäinen kromosomiotus Oliver todennettiin harvinaiseksi apinaksi. Kirliankuvat, joopa joo.
Sitten oli todella kiinnostavaa kamaa, kuten koemielessä luotu "aave" nimeltä Philip.
Kaikista näistä löytyy tietoa netistä, tuosta viimeksi mainitusta löytyy kriittistäkin analyysiä (Philip experience).
Eräs kirjassa esitetty valokuva kirkon haamusta analysoitiin James Randin toimesta alivalottuneeksi siivoojaksi, mutta toisesta ei osannut hänkään sanoa juuta jaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Nyt mua harmittaa kun en ole tuota Valittujen palojen kirjaa lukenut :D
Minä menin tilaamaan antikvariaatista ihan ketjun innoittamana 😊
Vierailija kirjoitti:
Oltiin poikaystävän kanssa jotain hassuttelemassa sängyllä, hän kutitti mua tms ja oli hajareisillään istumassa niinkuin mun sylissä. Yhtäkkiä muistin, että mun piti tehdä jotain ja nousin seisomaan, poikaystävä edelleen siinä sylissä, käännyin, laskin hänet istumaan takaisin sängylle ja kävelin keittiöön. Poikaystävä istui hölmistyneen näköisenä sängyllä, enkä kyllä oikein itsekään tiedä miten yhtäkkiä nostin 90kg painavan poikaystävän sylissäni ja laskin sängylle tällaisena melkoisen heiveröisenä naisena.
Osaisiko joku selittää tämän?
Apua nauratti 😂 mut kerran mun mies vaan otti ajatuksissaan pizzapellin uunista ilman patalappuja eikä häntä sattunut/käsissä tuntunut miltään. :D ja kokeilin sormella peltiä joka oli tulikuuma. Mies vaan katseli hämmentyneenä käsiään ja mietti onko joku jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D
Sillä nyt ei ole väliä kävikö sisaresi tuosta kertomassa vaiko ei. Merkitystä on sillä, että asia vaivaa sinua ja se on varsinainen ongelma. Suosittelen käyntiä psykologilla.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kaunokirjoitusharjoituksesta sain kerran kirahvimerkin kun kaikki muut saivat seepramerkin. Asia on jäänyt vaivaamaan.
annan sinulle tästä ilmoituksesta 100 seepramerkkiä ja papukaijamerkin lisäksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Nyt mua harmittaa kun en ole tuota Valittujen palojen kirjaa lukenut :D
Osa siitä oli oman aikansa huuhaata. Mm. valokuvia ajatuksen voimalla luonut mies paljastui juopoksi huijariksi. Salaperäinen kromosomiotus Oliver todennettiin harvinaiseksi apinaksi. Kirliankuvat, joopa joo.
Sitten oli todella kiinnostavaa kamaa, kuten koemielessä luotu "aave" nimeltä Philip.
Kaikista näistä löytyy tietoa netistä, tuosta viimeksi mainitusta löytyy kriittistäkin analyysiä (Philip experience).
Eräs kirjassa esitetty valokuva kirkon haamusta analysoitiin James Randin toimesta alivalottuneeksi siivoojaksi, mutta toisesta ei osannut hänkään sanoa juuta jaata.
Oliko Newbyn kirkon kummitus se jota ei osannut selittää? Itse sain lapsena kovat traumat siitä kuvasta. Näin sen Outoja voinia - ohjelmassa ja tuossa Valittujen palojen kirjassa. Väitettiin, ettei kuvaaja nähnyt kuvaushetkellä tuota pitkää, huppupäistä olentoa alttarilla.
Toisaalta muistan myöhemmin lukeneeni, että kuva oli todistettu ilmiselväksi väärennökseksi. Silti yhä nyt aikuisena ja järkevänä henkilönä saan siitä kylmiä väreitä...
Vierailija kirjoitti:
tämä ei ole mitenkään selvittämätön tapahtuma, mutta on jäänyt vaivaamaan.
tuttu on tehnyt pitkän uran hätäkeskuspäivystäjänä ja hän sai työssään puhelun, missä nainen tilasi kaksi kebab-annosta. Ystäväni selitti närkästyneenä, että tämä on hätäkeskus eikä ravintola.
nainen ei ollut kuulevinaankaan vaan painotti, että saisiko annokset pian.
kun ystäväni edelleen nyt jo vihaisena toisti, että emme ole ravintola, nainen nyt korotti ääntään ja pyysi, että voisiko tilauksen vastaanottaa joku, joka puhuu suomea.
naisen äänessä oli vaistottavissa paniikin sävy ja ystäväni oivalsi jotain: hän kysyi, että onko kotona väkivaltatilanne ja ette voi puhua vapaasti.
nainen vastasi että kyllä.
ystäväni kysyi, että tarvitaanko ambulanssia. Nainen vastasi kyllä.
naisen kotiin oli tullut jotain sekopäisiä tyyppejä ja he olivat pahoinpidelleet naisen miestä. he olivat edelleen asunnossa paikalla.
Nyt kun olen kuunnellut niitä "hupaisia" tarinoita näistä tyypeistä jotka soittaa "pilapuheluita" häkeen, niin on tullut mieleen, että montako näistäkin soitoista on "verhottu avunpyyntö".
kuinka usein häken päivystäjä älyää, ennen suuttumistaan kysyä asiaa tarkemmin?
Olisit suoraan kopioinut tämän lehtiartikkelista etkä sepittänyt ystäväsi kertomana.
Naapurin pesukone linkosi ja värinä kulki betonilaatassa sinun hyllysi kohdalle.