Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanaan sain ruotsinkielen opettajalta myös väärin -merkinnän, kun olin hänen mielestään tehnyt virheen suomennoksessa. Olin suomentanut lauseen näin: Tämä laji on Suomessa hyvin pidetty. Se oli hänen mielestään väärin. Oikea suomennos olisi ollut: Tästä lajista Suomessa pidetään hyvin paljon.
Ja opettaja ei suostunut ottamaan mitään kantaa, kun sanoin, että sanotaanhan suomenkielessä noin. Yritin antaa esimerkkejä. Kuten että "Aleksis Kivi on meillä hyvin rakastettu kansankirjailija." Tai "Mämmi on meillä suosittu perinneruoka." Ei käynyt, opettaja vain pyöritteli päätään, että ei noin sanota.
Tämä jäi mieleeni, koska pidin sitä epäoikeudenmukaisena. Olen ajatellut sittemmin, että se opettaja oli alkujaan suomenruotsalainen, eikä puhunut suomea aivan täysin oikein, äänsikin ruotsalaisittain. Mutta sai siis opettaa meille suomea äidinkielenään puhuville ruotsia, ja päättää itse, onko meidän puhumamme kieli oikein vai ei.
Oliskohan ollut tarkoitus kääntää sanatarkasti eikä ajatuksellisesti? "Denna art är omtyckt i Finland" vs. "Denna art är mycket populär i Finland".
Siinä suomennettavassa lauseessa oli juuri tuo ilmaisu: mycket omtyckt. Siis "paljon pidetty." Opettajan mielestä suomen kieleen ei kuulunut tällaista ilmaisua. "Pidetään paljon" oli hänestä oikein ja piste.
Opettajasi on oikeassa, vaikka ehkä vähän nipotti turhasta. Suomeksi ei pitäisi sanoa "pidetty", vaikka voikin sanoa "rakastettu". Nämä sanat käyttäytyvät eri lailla, sillä rakastaa-verbin kohde on partitiivissa (rakastan häntä) kun taas pitää-verbin kohde elatiivissa (pidän hänestä). Toki käytännössä sanotaan usein "hän oli hyvin pidetty", vaikka pitäisi oikeaoppisesti sanoa "hänestä pidettiin paljon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä.
Olin ihan pahimmassa teiniangstissa, murheen murtama ja halusin olla yksin, ilman perhettä ja ketään. Niinpä lähdin bussilla kesämökillemme, enkä ollut mitenkään varustautunut, mutta aioin olla mökillä yötä.
En saanut unta ja niinpä keitin kahvia ja jäin istuskelemaan vanhaan tupaan pöydän ääreen. Sähkötön mökkimme oli 1800-luvulta ja sijaitsi omenapuineen ja puutarhoineen metsän suojissa.
Ikkunasta näkyi pihakoivu, puutarharyhmä kallion juurella ja alle kymmenen metrin päässä kuusi, jonka latvan salama oli halkaissut ja nyt se oli kaksilatvainen.
Nuokuin siinä pöydän ääressä hämärässä tuvassa kun yht´äkkiä kuusen juurelle, alaoksien suojaan syttyi todella kirkas valo. Paljon, paljon fikkaria voimakkaampi, pienen työmaavalaisimen luokkaa.
Säikähdin ihan hirveästi; ajatus siitä, että ulkona hiiviskelee joku pahantekijä pelotti.
Sain itseni kuitenkin rauhoitettua ja menin jonkun kättä pidemmän kanssa portaille huhuilemaan kuka siellä.
Mitään ei kuulunut, loppukesän hiljainen kesäyö, ja valo vaan loisti edelleen kuusen juurella kirkkaana. Enää ei tullut uni, vaan jäin katselemaan valoa jo rauhoittuneena siihen pöydän ääreen aamun valkenemiseen asti. Sitten se vaan hiipui pois.
Aamulla tutkin kuusen juuren ensi töikseni. Siellä ei ollut minkäänlaisia jälkiä, ei ihmisen eikä esineen, vaan koskemattomat sammaleet ja maa.
En kertonut valosta vanhemmilleni. Vieläkin muistan tuon yön ja mietin mikä valo siellä loisti, suojeliko se minua, mikä tai kuka se oli? Tästä muistosta on tullut minulle elämän mittaan lohdullinen ja merkityksellinen.
Minulle ei ole koskaan elämäni aikana sattunut aiemmin mitään selittämätöntä.
Leivoin toissa vuonna joululeipomuksia ja olin laittanut Ipadille ajastimen. Olin jo ottanut leipomukset pois uunista, kun ajastin alkoi hälyyttää. Mínulla oli sillä hetkellä toisen taikinan teko kesken ja annoin ajastimen jäädä soimaan, koska sen pimputus ei ole sieltä epämiellyttävimmästä päästä. Kului muutama minuutti ja yhtäkkiä koin, että jokin koskettaa/työntää minua selän puolelta lantion kohdalta. Olin enemmän kuin hämmentynyt. Seisoin tiskipöydän ääressä ja takana ei ole pöytiä tai tuoleja, jotka tämän kosketuksen olisivat voineet aiheuttaa. Lihaskramppi ei ollut kyseessä (Olen juossut 20 vuotta maratoneja). Ketään muita ei asunnossa ollut. Jää itselleni kyllä selittämättömäksi.
Ehkäpä kyseessä oli haamu, jota ajastimen pimputus alkoi pidemmän päälle häiritsemään? :)
-mies 40v
Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta. Itse koin kaikkea outoa jo lapsena, tiesin asioita etukäteen jne. Kerron nyt kuitenkin viime vuosina sattuneista.
1. Ihan tavallinen arki-ilta, olin menossa nukkumaan. Mies ja tytär nukkuivat jo. Ehdin suunnilleen nukahtaa, kun säpsähdin hereille järkyttävään karjahdukseen. Kuulosti kuin joku mies olisi pudonnut jostain. Mieheni ei herännyt ääneen eikä sille löytynyt selitystä. Pari päivää myöhemmin selvisi lehdestä, että joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä korkean talon katolta. Henkilö ei ollut minulle tuttu ja se talokin 10km päässä kodistani.
2. Olin menossa töihin aamulla bussilla. Bussissa oli ruuhkaa ja näytti olevan muutenkin. Bussi jumitti yhteen risteykseen, kun autoja tuli letkassa. Sanoin vieressä olevalle ystävälleni, että hautajaissaattueko sieltä tulee. Pimeä talviaamu ja pitkä rivi valoja. Tuntia myöhemmin kotini lähellä jäi vanhus auton alle ja kuoli.
3. Olen lapsesta saakka 'nähnyt' välähdyksiä jostain menneisyydestä, jota en ole voinut elää. Tuntemattomat paikat herättävät selittämätöntä kaihoa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat jostain ajasta ennen syntymääni. Ihan täysjärkinen olen, enkä yleensä kauheesti puhu näistä asioista.
4. Mieheni oli jossain virastossa ja odotti vuoroaan. Viereen oli tullut tuntematon iäkäs nainen ja alkanut jutella. Mieheni saisi kunnollisen työpaikan vuoden sisällä ja meille syntyisi poika. Pari vuotta myöhemmin mieheni sai vakityön ja poikakin tuli, mutta se olikin lapsenlapsi :)
Voisko noi intia-jutut jo loppua >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta. Itse koin kaikkea outoa jo lapsena, tiesin asioita etukäteen jne. Kerron nyt kuitenkin viime vuosina sattuneista.
1. Ihan tavallinen arki-ilta, olin menossa nukkumaan. Mies ja tytär nukkuivat jo. Ehdin suunnilleen nukahtaa, kun säpsähdin hereille järkyttävään karjahdukseen. Kuulosti kuin joku mies olisi pudonnut jostain. Mieheni ei herännyt ääneen eikä sille löytynyt selitystä. Pari päivää myöhemmin selvisi lehdestä, että joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä korkean talon katolta. Henkilö ei ollut minulle tuttu ja se talokin 10km päässä kodistani.
2. Olin menossa töihin aamulla bussilla. Bussissa oli ruuhkaa ja näytti olevan muutenkin. Bussi jumitti yhteen risteykseen, kun autoja tuli letkassa. Sanoin vieressä olevalle ystävälleni, että hautajaissaattueko sieltä tulee. Pimeä talviaamu ja pitkä rivi valoja. Tuntia myöhemmin kotini lähellä jäi vanhus auton alle ja kuoli.
3. Olen lapsesta saakka 'nähnyt' välähdyksiä jostain menneisyydestä, jota en ole voinut elää. Tuntemattomat paikat herättävät selittämätöntä kaihoa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat jostain ajasta ennen syntymääni. Ihan täysjärkinen olen, enkä yleensä kauheesti puhu näistä asioista.
4. Mieheni oli jossain virastossa ja odotti vuoroaan. Viereen oli tullut tuntematon iäkäs nainen ja alkanut jutella. Mieheni saisi kunnollisen työpaikan vuoden sisällä ja meille syntyisi poika. Pari vuotta myöhemmin mieheni sai vakityön ja poikakin tuli, mutta se olikin lapsenlapsi :)
Tuo ykkönen on ilmiö, jota kutsutaan räjähtävän pään syndroomaksi. Menee samaan kategoriaan kuin unihalvaus. Se on ihan vaan uni-ja valvetilan rajamailla tapahtuva äänihallusinaatio, jossa ei ole mitään yliluonnollista. Itse heräilen metallisiin räminöihin , huutoihin ym. Tuon tuosta, enkä yritä väkisin yhdistellä niitä lehtijuttuihin autokolareista tai henkirikoksista. Nyt oli kyllä kaukaa haettuja nuo 1 ja 2 .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui reilut 20 vuotta sitten enkä ole keksinyt tälle muuta selitystä kuin että jälle3ndyntymä on olemassa.
Poikani oli silloin 4-vuotias kun hän eräänä päivänä tuli luokseni ja sanoi, että "Ethän suutu mutta minulla on ikävä sitä toista äitiä". Kun minä ihmettelin, että mitä toista äitiä, koska minä olen hänen ainoa äitinsä. Poika vastasi, että "Niin mutta ensin minä olin sen toisen äidin luona. Hän yritti hoitaa minua hyvin mutta minulla oli koko ajan kipeä olo. Sitten ne tulivat ja veivät minut Taivaan Isän luokse takaisin. Sitten minä tulin sieltä sinun ja isän luokse". Vaikka olen kuinka miettinyt tätä, niin en ymmärrä että miten poika olisi voinut keksiä tämän koska hänelle ei oltu puhuttu silloin mitään esimerkiksi kuolemasta, uskonnosta tai jälleensyntymästä.
Muutama viikon kuluttua tuon tapahtuman jälkeen poika näki kuvan suojelusenkelistä ja sanoi, että "Tuollaiset minut kävivät hakemassa".
Intiassa jälleensyntymä on ihan normaali asia.
Kyllä, hinduille ja buddhalaisille reinkarnaatio on ihan arkinen asia. Minäkin uskon siihen itseasiassa.
Myös Raamatussa on ollut reinkarnaatiosta, mutta ne on poistettu myöhemmissä kirkolliskokouksissa itämaisena hapatuksena. On haluttu vetää raja eri uskontojen välille ja vahvistaa sitä dogmaa, että hyvät pääsevät taivaaseen ja pahat helvettiin, muuta vaihtoehtoa ei ole. Silti kirjaan on vahingossa jäänyt joitakin mainintoja jälleensyntymästä.
Räjähtävän pään -syndrooma on tuttu ja muutaman kerran sen kokenutkin. Kerran kylläkin kun nukuin edesmenneen isäni huoneessa kuulin kuinka iso kirjapino olisi tiputettu korvan juureen... tuolloin en ollut lähelläkään nukkumista. Olin ehkä 5 sekuntia aiemmin laskenut pään tyynylle kun tuo ääni kuului ja täysin hereillä. Isäni oli kova lukumies, kai hän kävi vierailulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena muutamia kertoja sellainen voimakas pelottava tunne kuin olisin aavistanut jotenkin tulevan ja tiesin jollekin lailla, että elämäni ei tule olemaan helppo ja että aikuisuuteni tulee olemaan vaikea koska en ole aina kovin onnellinen. Nyt aikuisena olen ollut koko ikäni mielenterveyspotilas ja minulla ei ole todellakaan ollut helppoa koska olen omalla tavallani syrjäytynyt ja minulla on ollut vaikeita ajanjaksoja elämässä jolloin olen kokenut yksityisyyttä, henkistä ahdistusta, surua , pelkoa, hylätyksi tulemista ja fyysistä kipua. Olen varma, että jollain tasolla minua jo lapsena valmisteltiin tähän osaani. Tämä nyt voidaan helposti luokitella kuvitteluksi ja "hullun" ihmisen harhoiksi mutta käsitykseni mukaan jollain tapaa siatin lapsena tulevan elämäni js sen vaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Kiitos lukuvinkistä, täytyypä joskus yrittää kirjastosta lainata kyseisen opuksen, jos siellä on se.
Kannattaa katsoa youtubesta Finntop5 videoita. Toki yöunet voi siitä mennä mutta hyvää settiä siellä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui reilut 20 vuotta sitten enkä ole keksinyt tälle muuta selitystä kuin että jälle3ndyntymä on olemassa.
Poikani oli silloin 4-vuotias kun hän eräänä päivänä tuli luokseni ja sanoi, että "Ethän suutu mutta minulla on ikävä sitä toista äitiä". Kun minä ihmettelin, että mitä toista äitiä, koska minä olen hänen ainoa äitinsä. Poika vastasi, että "Niin mutta ensin minä olin sen toisen äidin luona. Hän yritti hoitaa minua hyvin mutta minulla oli koko ajan kipeä olo. Sitten ne tulivat ja veivät minut Taivaan Isän luokse takaisin. Sitten minä tulin sieltä sinun ja isän luokse". Vaikka olen kuinka miettinyt tätä, niin en ymmärrä että miten poika olisi voinut keksiä tämän koska hänelle ei oltu puhuttu silloin mitään esimerkiksi kuolemasta, uskonnosta tai jälleensyntymästä.
Muutama viikon kuluttua tuon tapahtuman jälkeen poika näki kuvan suojelusenkelistä ja sanoi, että "Tuollaiset minut kävivät hakemassa".
Intiassa jälleensyntymä on ihan normaali asia.
Kyllä, hinduille ja buddhalaisille reinkarnaatio on ihan arkinen asia. Minäkin uskon siihen itseasiassa.
Myös Raamatussa on ollut reinkarnaatiosta, mutta ne on poistettu myöhemmissä kirkolliskokouksissa itämaisena hapatuksena. On haluttu vetää raja eri uskontojen välille ja vahvistaa sitä dogmaa, että hyvät pääsevät taivaaseen ja pahat helvettiin, muuta vaihtoehtoa ei ole. Silti kirjaan on vahingossa jäänyt joitakin mainintoja jälleensyntymästä.
Kyllä, näin olen itsekin kuullut että maininnat reinkarnaatiosta on tarkoituksellisesti poistettu Raamatusta. Osaatko sanoa, mitä nämä jäljellejääneet maininnat ovat? Itselleni tulee vain "sitä kylvää mitä niittää" mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Hyvä tietää etten ole ainoa jota tuon Valittujen palojen kirjan tarinat ja kuvat karmivat vielä aikuisenakin, hrr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen kirja Uskomatonta mutta totta. Monenlaista hyytävää juttua, mm. kuinka sodan ääniä on jäänyt jonkinlaiseen aikasilmukkaan. Keittiön lattiaan piirtynyt kuva(en pysty vieläkään katsomaan sitä sivua), tarinoita taikauskosta ja historiasta ym. Jos yöunet ei kaikonnu Noidan käsikirjalla, niin tolla opuksella ne kyllä läks.
Hyvä tietää etten ole ainoa jota tuon Valittujen palojen kirjan tarinat ja kuvat karmivat vielä aikuisenakin, hrr.
Tuo kirja on jostain 70-luvulta, joten saattaa olla että sitä ei enää saa kuin joistakin kirjastoista, jotka on laittaneet sen varastoon.
Muistakaa kuitenkin, että ko. teos on melko populistinen kuitenkin. Valitut Palat on aika paljon tehnyt tämän tyyppistä "helppoa" tietokirjaa, joihin on koottu kaikenlaista. Ei välttämättä ole täysin tutkittua tietoa.
Muistan tuon kirjan itsekin oikein hyvin. Iso, huonosti sidottu, koska oli aina rikki. Terv. kirjastotyöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta. Itse koin kaikkea outoa jo lapsena, tiesin asioita etukäteen jne. Kerron nyt kuitenkin viime vuosina sattuneista.
1. Ihan tavallinen arki-ilta, olin menossa nukkumaan. Mies ja tytär nukkuivat jo. Ehdin suunnilleen nukahtaa, kun säpsähdin hereille järkyttävään karjahdukseen. Kuulosti kuin joku mies olisi pudonnut jostain. Mieheni ei herännyt ääneen eikä sille löytynyt selitystä. Pari päivää myöhemmin selvisi lehdestä, että joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä korkean talon katolta. Henkilö ei ollut minulle tuttu ja se talokin 10km päässä kodistani.
2. Olin menossa töihin aamulla bussilla. Bussissa oli ruuhkaa ja näytti olevan muutenkin. Bussi jumitti yhteen risteykseen, kun autoja tuli letkassa. Sanoin vieressä olevalle ystävälleni, että hautajaissaattueko sieltä tulee. Pimeä talviaamu ja pitkä rivi valoja. Tuntia myöhemmin kotini lähellä jäi vanhus auton alle ja kuoli.
3. Olen lapsesta saakka 'nähnyt' välähdyksiä jostain menneisyydestä, jota en ole voinut elää. Tuntemattomat paikat herättävät selittämätöntä kaihoa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat jostain ajasta ennen syntymääni. Ihan täysjärkinen olen, enkä yleensä kauheesti puhu näistä asioista.
4. Mieheni oli jossain virastossa ja odotti vuoroaan. Viereen oli tullut tuntematon iäkäs nainen ja alkanut jutella. Mieheni saisi kunnollisen työpaikan vuoden sisällä ja meille syntyisi poika. Pari vuotta myöhemmin mieheni sai vakityön ja poikakin tuli, mutta se olikin lapsenlapsi :)
Näet asioita mitä muut eivät näe. Henget ottavat sinuun yhteyttä koska sinulla on mahdollisuus kommunikoida heidän kanssaan. Tekniikka on kehittynyt kummituslaitteissa ja kuolleisiin on jo mahdollista ottaa yhteyttä tieteellisin keinoin, esim. evp. Ehkä joskus 100 vuoden päästä on normaalia, että kaikilla on laitteet joilla näkee henkiä ja kuulee heidän puhetta. Ihmiset ei tunne aiheitta ja siksi epäilijöitä on paljon.
Joskus on käynyt näitä tämmöisiä juttuja että makailen sohvalla telkkarin ääressä ja näpytän kaverille viestiä ja laitettuani puhelimen pois tulee hetken päästä tunne että nyt tuo puhelin soi. Ajattelen siinä sitten että tottakai nyt tuntuu tältä kun alitajuisesti ootan kaverin vastausta tai jotain ja yritän saada sen ajatuksen pois mielestä, mut tuo tunne vaan voimistuu ja voimistuu enkä pysty keskittymään telkkariohjelmaankaan. Tuijotan vaan puhelinta ja pian jo TIEDÄN et se soi ihan justiinsa, sen vaan tiesin, ja seuraavassa hetkessä puhelin soi -eikä soittaja ollut edes tää kaveri jolle viestittelin eikä siinä puhelussa ollut mitään erikoista, löin vaan lukkoon toisen kaverin kanssa alustavasti sovitun lenkille lähtöajan.. Ja sama tietämisen varmuus tuli aikoinaan kun siskoni kertoi raskaudestaan, tiesin vaan jostain et se on poika ja poika sieltä aikanaan tuli.. Teini-iässä muistan kun tein evästä keittiössä ja laitoin käyttämäni veitsen tavallisesti sivuun siihen pöydälle ja kun käännyin nii se veitsi putos lattialle.. Kummastelin sitä nostaessani etten mä edes jättäny sitä mielestäni niin reunalle.. Ja kerran yks kummallinen herätys on jäänyt mieleen kun heräsin siihen et joku läimäytti mua päähän, siis kirjaimellisesti tunsin sen läimäytyksen ja samalla kuului naisen äkäinen ääni joka sanoi "häts!" tai jotain vastaavaa, ja kun avasin silmät niin luulin ekaks et jotain kaatui mun pään päälle sängyn päädyssä olevalta tasolta mut mitään ei kaatunut eikä mitään muutakaan selitystä löytynyt. Jäi vaan tunne et joku halus mun heräävän, mut miks, sitä en tiiä.. Nää tilanteet on olleet siinäkin mielessä outoja et niissä ei näy olevan mitään tarkoitusta! Näitä juttuja vaan tapahtuu, eikä näitä käy mitenkään jokapäiväisesti tosiaankaan vaan joskus harvakseltaan...
Tietääkö joku selityksen? Ollessani teini 2000-luvun alussa, asuin äitini kanssa kahdestaan rivitalossa. Minulla oli huoneessani sellainen hylly jossa on keskellä paikka tv:lle ja päällä ja sivuilla hyllyä ja cd/dvd hyllyä.. (eli sellainen joka oli tuohon aikaan yleinen, löytyi kirsikan ja pyökin väristä ym). Siinä minulla oli kuvaputki tv ja kaikenlaista tavaraa.
Tuo hylly alkoi aina joskus tärisemään. Siis ihan kunnolla niinkuin olisi maanjäristys. Siis sen oikein tunsi ja näkikin. Mikään muu huoneessa ja asunnossa ei tärissyt, ei edes lattia, vaan kaikki oli vakaasti paikallaan. Tuota tärinää saattoi kestää jopa puoli tuntia kunnes se taas loppui, ja se oli sellaista tasaista. Sitä tapahtui ehkä pari kertaa viikossa. Jotenkin aina pelkäsin/kammosin sitä kun koin sen jonkinlaisena kummitteluna. Ei nyt ihan vieressä, mutta lähellä meni tie jossa 50 rajoitus ja normaalia henkilöauto liikennettä, tosi vähän meni mitään isoja autoja mitkä olisi voineet maan tärinää aiheuttaa (ja silti puoli tuntia putkeen tasaisesti ja niin ettei se tuntunut muualla!?). Tavaran määräkään ei ollut mitenkään suuri että olisi aiheutunut jotain jännitystä liiasta painosta. Myös eräs työkaveri kertoi joskus että heilläkin on hylly tärissyt niin että lasitavaran helinä vaan kuulunut, mutta ei myöskään ymmärtänyt miksi.
tämä ei ole mitenkään selvittämätön tapahtuma, mutta on jäänyt vaivaamaan.
tuttu on tehnyt pitkän uran hätäkeskuspäivystäjänä ja hän sai työssään puhelun, missä nainen tilasi kaksi kebab-annosta. Ystäväni selitti närkästyneenä, että tämä on hätäkeskus eikä ravintola.
nainen ei ollut kuulevinaankaan vaan painotti, että saisiko annokset pian.
kun ystäväni edelleen nyt jo vihaisena toisti, että emme ole ravintola, nainen nyt korotti ääntään ja pyysi, että voisiko tilauksen vastaanottaa joku, joka puhuu suomea.
naisen äänessä oli vaistottavissa paniikin sävy ja ystäväni oivalsi jotain: hän kysyi, että onko kotona väkivaltatilanne ja ette voi puhua vapaasti.
nainen vastasi että kyllä.
ystäväni kysyi, että tarvitaanko ambulanssia. Nainen vastasi kyllä.
naisen kotiin oli tullut jotain sekopäisiä tyyppejä ja he olivat pahoinpidelleet naisen miestä. he olivat edelleen asunnossa paikalla.
Nyt kun olen kuunnellut niitä "hupaisia" tarinoita näistä tyypeistä jotka soittaa "pilapuheluita" häkeen, niin on tullut mieleen, että montako näistäkin soitoista on "verhottu avunpyyntö".
kuinka usein häken päivystäjä älyää, ennen suuttumistaan kysyä asiaa tarkemmin?
Olin yksin syrjäisellä mökillä varhain keväällä. Yöllä heräsin aavemaiseen huutoon. Oli kuin vauva olisi rääkynyt epätoivoisesti ulkona.
Päivällä henkimaailman asioihin on helppo suhtautua filosofisesti, mutta yöllä pimeässä, kuun kumottaessa, tuli nekin vaihtoehdot mieleen. Entisaikojen ei-toivotut hylätyt vauvat ja muuta "mukavaa" kummitteli mielessä.
kuitenkin terästin itseni. Tuolla pimeässä ja kylmässä ulkona hangessa on ehkä pikkuinen ihmistaimi!
Puin päälleni, otin taskulampun ja ei kun ulos.
Lähdin ääntä kohti. ääni tuntui vaihtavan suuntaa. oli aavemaista kuun heittäessä varjoja hangelle. Itku oli sydäntäsärkevää ulinaa ja rääkymistä.
Pian ääni johdatti minut naapurin maatilalle. Talon sisällä oli valot ja isäntä vaelsi pellolla. Tiesin että jotain on tapahtunut!
menin juttelemaan isännän kanssa joka selitti, että hän tässä yrittää karkoittaa yhtä lemmenkipeää kollin-retkua joka on iskenyt silmänsä emännän muotovalio-siiamilaisrouvaan. kollinketale on jo useana yönä majaillut talon nurkilla serenadiaan esittäen ja pitänyt heitä valveilla ja rouvan siamilainen on myös lemmenkaihoissaan pitänyt sirkusta kotona. meteli on karmea ja verhot ja tapetit piloilla. Siamilais-rouvalle on katsottu jo sovelias sulho, joka tulee pian kyläilemään, mutta pitää vahtia ettei se kollinretku kiilaa väliin. isäntä yritti karkoittaa sitä heittelemällä lumipalloja.
opin siitä, että lemmenkipeän kollin mouru kuulostaa tosi aavemaiselta ja erehdyttävästi vauvan itkulta.
No oikeastaan juuri näin. Maailmassa tapahtuu asioita, joita emme tunne. Tiede ei ole kaikkea pystynyt selvittämään.
Sanoisin ihmeeksi vaikkapa sitä, että ihmiseltä hakataan käsi poikki ja sitten sille kasvaa uusi käsi. Sitä ei liene koskaan tapahtunut.
Tai ihminen litistyy panssarivaunun alla täysin murskaksi ja nousee sieltä sitten ihan terveenä ylös.
Sairauksienkaan mekaniikkaa ei aina tunneta. Onhan tapahtunut sellaista, että syöpäsolut on yhtäkkiä vain kadonneet, vaikka ihmiselle on annettu vain vähän elinaikaa. Niissäkin tapauksissa täytyy olla joku syy, miksi näin tapahtuu. Sitä ei vain tunnisteta. Tai sitten tällaista ei ole oikeasti koskaan tapahtunutkaan, vaan nämä on pelkkiä huuhaa-kertomuksia.
Ihmeitä elämässä sattuu hyvin vähän. Ja luultavasti ne on kaikki siis vain sellaisia, joihin ei vain ole löydetty syytä, joka kuitenkin jossain on.
Tai sitten on olemassa Jumala, joka voi tehdä ihmeen.