Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Käyttäjä32496 kirjoitti:
Ollessani 9 – 11 –vuotias heräsin sängyssäni keskellä yötä janoon, ja pyysin viereisessä huoneessa olevaa äitiäni hakemaan vettä. Äiti toi mukillisen vettä jonkin ajan kuluttua. Muki oli sellainen neonvihreä termospullon korkki / muki. Kiitin ja jatkoin unia.
Aamupalapöydässä tulin maininneeksi äidille tästä yöllisestä episodista. Hänelle tämä tieto tuli uutena asiana. Lisäksi tajusin, että kuppiakaan ei astiakaapissamme ollut enää joihinkiin vuosiin. Itselle tuo yöllinen tapahtuma oli tuntunut todelta, mutta tarkemmin mietittynä kupin ojentanut ”taho” oli enemmänkin hahmo, jolla utuiset ääriviivat. Siinä unenpöpperössä sitä ei vain tullut ajatelleeksi.
Vanhempana on tullut lueskeltua unihalvauksista, valveunista jne.
Muutama vuosi takaperin olin saunassa muutaman vuoden nuoremman veljeni kanssa ja puheeksi tuli unet jne. maailmankaikkeuden oudommat keissit. Tiedän, että hänkin oli kaivellut netin syövereistä tietoutta unista yms.
Tulin sitten maininneeksi tuon yllämainitun 20 vuotta aiemmin tapahtuneen episodin. Kertoilin tapahtuneesta aika tarkasti: missä huoneessa nukuin, miten sänky oli sijoittunut, pää seinää vasten jne. Kerronnan aikana veljeni kasvot muuttuivat ”hämmentyneen kauhistuneiksi”. Ihmettelin tätä. Sekin sitten selvisi kotvan kuluttua: hän oli nähnyt täsmälleen samanlaisen unen ja täsmälleen samassa paikassa – ja samanlaisella sängyn + pään sijainnilla.
Meillä huonejärjestykset muuttuivat aika usein, ja jossain kohtaa velikin asusteli tuossa oman episodini huoneessa omassa sängyssään. Käsittääksemme unissamme oli ollut muutaman vuoden ero.
Hänen uneensa liittyy vielä sellainen yksityiskohta, että hänelle ojennettiin oma nimikkomukinsa - väriltään vaaleanpunainen. Myöskin tämä muki oli heitetty pois jo aikaa sitten.
***
Nyt kun lähdin näitä muistoja kaivelemaan niin muistui mieleen taas pitkästä aikaa seuraava juttu: eräänä perjantai-iltana olin kotona äidin ja isän kanssa pöydän ääressä istumassa. Ikää oli varmaankin 9. Veli oli nukkumassa.
Siinä pöydän ääressä notkuessa katseeni kiinnittyi unissakävelevään veljeeni (hänellä oli tuohon aikaan tapana kävellä unissaan). Hän sijoittui siten, että vanhempani eivät voineet häntä nähdä ja minullakin oli häneen vain hetken ajan katsekontakti kunnes katosi kulman taakse. Etäisyyttä oli kuutisen metriä ja valoa riitti. Tulin sitten maininneeksi vanhemmille tästä vihreässä pyjamassa kulkeneesta hiipparista.
Käytiin sitten tarkastamassa tilanne, ja siellä sängyssään kaveri veti sikeitä keltaisessa pyjamassaan.
Sisarukset näkevät toisinaan samanlaisia unia, vaikka heillä olisi ikäeroa ja unet liittyisivät tiettyyn ikävaiheeseen. Tätä tapahtui omassakin perheessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä ja yhtäkkiä minulle iski todella voimakas fiilis että kohta isäni soittaa ja kertoo äitinsä, eli mummoni nukkuneen pois. Otin kännykän taskusta valmiiksi, laskin sen työpöydälle ja toden totta, kohta puhelin soi ja isä kertoi suruviestin. En tiedä mistä tuo ennakkoaavistus tuli, mummoni oli toki vanha, sairasti alzheimerin tautia ja oli hoitolaitoksessa, mutta olosuhteisiin nähden voi kuitenkin ihan hyvin. Oli kuollut nukkuessaan. Koskaan tätä ennen tai tämän jälkeen en ole vastaavaa kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D
Onneksi päädyit tänne kysymään, etkä mennyt millekään puoskarille huijattavaksi.
Kirjoitit, että silloin oli kevättalvi. Hyvä kun kirjoitit tuon, sillä se on avain ratkaisuun tapauksessasi.
Jos et ole jo muuttanut pois naapurisi läheltä, se kannattaa tehdä nopeasti. Samalla nimi kannattaa vaihtaa. On nimittäin aivan selvää, että sisaresi kävi kertomassa asian. Nyt, kohta 20 vuoden jälkeen, asian tietää koko naapurin suku sekä työkaverit jne. Etkö ole kaupassa ja muualla huomannut virneitä, joita sinun suuntaan tulee. Etkö tunne niitä selässäsi?
Kyllä olikin ajattelematon teko sinulta mennä siskolle moista kertomaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten omat ajatukset kannattaisi pitää omina. Tuota et noudattanut ja nyt sinulla on riesa koko loppuelämäsi ajan.
Itse asiassa naapurit muuttivat pois vuosia sitten ja isän talo on tällä hetkellä asumattomana, koska hän on kuollut.
Mummoni osaa aistia/lukea ajatuksia. Miehelläni ja minulla menee huonosti, ero tulossa, mutta päädyimme kuitenkin viettämään joulua mummolaani. Pohjustuksena kerron, että tutustuin kesällä toiseen mieheen johon olen pikkuhiljaa ihastunut vain enemmän ja enemmän, sanotaan vaikka että asumme Oulussa, ja tämä toinen mies on kotoisin alunperin Kuopiosta.
Jouluaattona istuin katselemassa ulos ikkunasta mummolassa ja selailin puhelintani ajatuksissani. Mummo tuli keittiöön ottamaan lääkkeensä ja juomaan vettä ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä hän naurahti hiljaa, ja kysyi että "se kuopion poikako se on mielessä?" Järkytyin hieman, koska olen 200% varma että tästä "kuopion pojasta" en ole koskaan puhunut mitään mummon kuullen, kys. miehestä tietää vain yksi ystäväni, ja olen aivan varma että hän ei ole kyllä mummolle asiaa juorunnut kun eivät edes toisiaan tunne! Häkelyin niin että vastasin vain jotain että joo, enkä ottanut asiaa enää puheeksi. Kun tapaninpäivänä teimme lähtöä kotiin, halasi mummoni minua ja sanoi että kyllä kaikki asiat vielä selkenevät.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni osaa aistia/lukea ajatuksia. Miehelläni ja minulla menee huonosti, ero tulossa, mutta päädyimme kuitenkin viettämään joulua mummolaani. Pohjustuksena kerron, että tutustuin kesällä toiseen mieheen johon olen pikkuhiljaa ihastunut vain enemmän ja enemmän, sanotaan vaikka että asumme Oulussa, ja tämä toinen mies on kotoisin alunperin Kuopiosta.
Jouluaattona istuin katselemassa ulos ikkunasta mummolassa ja selailin puhelintani ajatuksissani. Mummo tuli keittiöön ottamaan lääkkeensä ja juomaan vettä ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä hän naurahti hiljaa, ja kysyi että "se kuopion poikako se on mielessä?" Järkytyin hieman, koska olen 200% varma että tästä "kuopion pojasta" en ole koskaan puhunut mitään mummon kuullen, kys. miehestä tietää vain yksi ystäväni, ja olen aivan varma että hän ei ole kyllä mummolle asiaa juorunnut kun eivät edes toisiaan tunne! Häkelyin niin että vastasin vain jotain että joo, enkä ottanut asiaa enää puheeksi. Kun tapaninpäivänä teimme lähtöä kotiin, halasi mummoni minua ja sanoi että kyllä kaikki asiat vielä selkenevät.
Isälläni oli myös tuollainen vaisto. Esim. kun asuin jo omassa asunnossa ja minulla oli joskus huono päivä, isä usein juuri sinä päivänä soitti ja kysyi, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko apua.
Kun olin vielä lapsi ja näin tietynlaisia ikäviä unia kuten että talomme romahtaa, en yleensä kertonut niistä kellekään. Kunnes kerran satuin mainitsemaan niistä isälle. Hän näytti silloin hämmästyneeltä ja sanoi, että oli itse nähnyt ihan samanlaisia unia.
Tuo kaikki tuntui aikanaan vähän yllättävältä, koska isä tuntui muuten vähän etäiseltä.
Mutta en välttämättä pidä tuota enää kovin ihmeellisenä. Saman perheen jäsenillä on toisiinsa yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni osaa aistia/lukea ajatuksia. Miehelläni ja minulla menee huonosti, ero tulossa, mutta päädyimme kuitenkin viettämään joulua mummolaani. Pohjustuksena kerron, että tutustuin kesällä toiseen mieheen johon olen pikkuhiljaa ihastunut vain enemmän ja enemmän, sanotaan vaikka että asumme Oulussa, ja tämä toinen mies on kotoisin alunperin Kuopiosta.
Jouluaattona istuin katselemassa ulos ikkunasta mummolassa ja selailin puhelintani ajatuksissani. Mummo tuli keittiöön ottamaan lääkkeensä ja juomaan vettä ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä hän naurahti hiljaa, ja kysyi että "se kuopion poikako se on mielessä?" Järkytyin hieman, koska olen 200% varma että tästä "kuopion pojasta" en ole koskaan puhunut mitään mummon kuullen, kys. miehestä tietää vain yksi ystäväni, ja olen aivan varma että hän ei ole kyllä mummolle asiaa juorunnut kun eivät edes toisiaan tunne! Häkelyin niin että vastasin vain jotain että joo, enkä ottanut asiaa enää puheeksi. Kun tapaninpäivänä teimme lähtöä kotiin, halasi mummoni minua ja sanoi että kyllä kaikki asiat vielä selkenevät.
Isälläni oli myös tuollainen vaisto. Esim. kun asuin jo omassa asunnossa ja minulla oli joskus huono päivä, isä usein juuri sinä päivänä soitti ja kysyi, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko apua.
Kun olin vielä lapsi ja näin tietynlaisia ikäviä unia kuten että talomme romahtaa, en yleensä kertonut niistä kellekään. Kunnes kerran satuin mainitsemaan niistä isälle. Hän näytti silloin hämmästyneeltä ja sanoi, että oli itse nähnyt ihan samanlaisia unia.
Tuo kaikki tuntui aikanaan vähän yllättävältä, koska isä tuntui muuten vähän etäiseltä.
Mutta en välttämättä pidä tuota enää kovin ihmeellisenä. Saman perheen jäsenillä on toisiinsa yhteys.
Mummoni josta tuossa kerroin tiesi myös jokunen vuosi sitten raskaudestani ennenkuin itsekään tiesin. Olin mummolassa käymässä, ja istuimme normaalisti kahvilla kun hän yhtäkkiä katsoi minua veikeästi ja sanoi että teidän pitää kohta ruveta sinisiä potkupukuja ostamaan. Poikahan sieltä sitten tuli.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on muutama tämmöinen outo kokemus.
Aloitetaan vaikka "android-kummituksesta". Useana iltana/alkuyöstä kun menen nukkumaan, 22-23 aikoihin, kuuluu makuuhuoneeni yhdestä nurkasta semmoinen androidin viestipiippaus (https://www.youtube.com/watch?v=NwYybavKbH8 tämän tyylinen). Itselläni on iPhone, josta ei moisia ääniä kuulu, ja yleensä tuo tulee melko samoihin aikoihin. Makuuhuoneen seinän takana on eteinen, eli en tiedä miten tuo kantautuisi naapuristakaan, ääni on vieläpä aika selkeä. Olen tullut siihen tulokseen että kämpässä kummittelee joku kenellä on androidpuhelin.
Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Menin kaverini kyydillä kauppaan, ja näppäilin kännykkääni parkkipaikalla ennen kuin nousin ulos autosta. Kävin kaupassa, ja tulin takaisin. Kaveri kysyi että oliko kännykkä mukanani kaupassa. No oli, vastasin hölmistyneenä. Kaveri kertoi että auton kajareista oli yhtäkkiä alkanut kuulumaan se tuut tuut tuut-ääni mikä ilmoittaa jos numero on varattu. Ei ole kyse siitä että kaverin oma luuri olisi ollut yhdistettynä auton bluetoothiin, koska käyttää peruskännykkää jossa ei varmaan k.o ominaisuutta ole.
Kolmas juttu. Tämä tapahtuu joka ilta täsmällisesti kymmenen maissa. Jostain päin taloa (kerrostalo) kuuluu ihmeellinen koiran haukahdusta/aivastusta muistuttava kimeä VUH-ääni. Talossa kun vain ei ole kenelläkään koiraa, ja tuntuisi erikoiselta jos jotakuta aivastuttaisi yhden kerran JOKA ILTA samaan aikaan.
Tuohon viimeiseen ääneen voisi olla selitys yösähkön päällenaksahdus. Menepä illalla siihen aikaan sähkökaapin viereen kuuntelemaan, kuuluuko sieltä. Meillä se napsahtaa päälle klo 23 ja se on niinkin kova ääni, että kuuluu parin huoneen läpi, jos talossa on hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on muutama tämmöinen outo kokemus.
Aloitetaan vaikka "android-kummituksesta". Useana iltana/alkuyöstä kun menen nukkumaan, 22-23 aikoihin, kuuluu makuuhuoneeni yhdestä nurkasta semmoinen androidin viestipiippaus (https://www.youtube.com/watch?v=NwYybavKbH8 tämän tyylinen). Itselläni on iPhone, josta ei moisia ääniä kuulu, ja yleensä tuo tulee melko samoihin aikoihin. Makuuhuoneen seinän takana on eteinen, eli en tiedä miten tuo kantautuisi naapuristakaan, ääni on vieläpä aika selkeä. Olen tullut siihen tulokseen että kämpässä kummittelee joku kenellä on androidpuhelin.
Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Menin kaverini kyydillä kauppaan, ja näppäilin kännykkääni parkkipaikalla ennen kuin nousin ulos autosta. Kävin kaupassa, ja tulin takaisin. Kaveri kysyi että oliko kännykkä mukanani kaupassa. No oli, vastasin hölmistyneenä. Kaveri kertoi että auton kajareista oli yhtäkkiä alkanut kuulumaan se tuut tuut tuut-ääni mikä ilmoittaa jos numero on varattu. Ei ole kyse siitä että kaverin oma luuri olisi ollut yhdistettynä auton bluetoothiin, koska käyttää peruskännykkää jossa ei varmaan k.o ominaisuutta ole.
Kolmas juttu. Tämä tapahtuu joka ilta täsmällisesti kymmenen maissa. Jostain päin taloa (kerrostalo) kuuluu ihmeellinen koiran haukahdusta/aivastusta muistuttava kimeä VUH-ääni. Talossa kun vain ei ole kenelläkään koiraa, ja tuntuisi erikoiselta jos jotakuta aivastuttaisi yhden kerran JOKA ILTA samaan aikaan.
Tuohon viimeiseen ääneen voisi olla selitys yösähkön päällenaksahdus. Menepä illalla siihen aikaan sähkökaapin viereen kuuntelemaan, kuuluuko sieltä. Meillä se napsahtaa päälle klo 23 ja se on niinkin kova ääni, että kuuluu parin huoneen läpi, jos talossa on hiljaista.
Kokeilen heti tänään että kuuluiko sieltä :D
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut juuri tänne missä nyt asun kun olin ensimmäisiä kertoja kävin tuolla lähikirjastossa kun luokseni tuli minulle tuntemattomia ihmisiä kyselemään, että onko siellä kirjastossa lainattava jokin kirja. Minä vastasin, että en tiedä koska en ole siellä töissä ja olin vasta muuttanut sinne. He suuttuivat ja ihmettelivät kirjaston työntekijän huonoa palvelua. Olen asunut täällä nyt puoli vuotta ja monta kertaa minua on pidetty kirjaston työntekijänä enkä minä tiedä miksi. Usein on sanottu vaikka jotain lehteä lukiessani tai asiakastietokoneella ollessani, että minun pitäisi jatkaa työntekoa huuhtelun sijaan. Minulle on myös suututtu kun en ole osannut vastata johonkin kysymykseen johon vain kirjaston työntekijät osaavat vastata tai olen sanonut, että en ole siellä töissä. Puhuin asiasta erään siellä pitkään töissä olleen kirjastovirkailijan kanssa. Kirjastoon on saatu huonoa palautetta ilmeisesti minuun liittyen siksi, koska olen huono työntekijä. Hän oli kovin ihmeissään koska siellä ei ole tai ole ollut koskaan minun näkymistäni työntekijää johon minut voisi selittää. Sitäpaitsi olen sen verran erikoinen näköinen että minua ei ihan helposti voi sekoittaa muihin.
Minusta kirjastontyöntekijät ovat usein hieman originellejä, esimerkiksi olemukseltaan tai pukeutumiseltaan. Silloin ehkä sovit jonkun stereotypiaan kirjastonhoitajasta, ja he luulevat sinua sellaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tätä muista, mutta minulle on kerrottu, että kolme ja vuotta vanhana kun usein leikkinyt muille näkymättömien lasten kanssa ja olin sanut, että nämä lapset olivat ennen vanhaan asuneet siellä talossa. Olin touhunnut kovasti, järjestellyt leikkejä, tarjoillut leikkiruokaa näille lapsille ja puhunut heidän kanssaan. Olin sanonut, että he haludivat "näkyä vain minulle" ja tulla leikkimään minun kanssani. Olen suurperheen nuorin lapsi jolla ei kuitenkaan ollut kovin usein ikäistäni seuraa koska sisaruksistani nuorinkin on minua 5 vuotta vanhempi eikä lähistöllä asunut paljon ikäisiäni lapsia. Vasta myöhemmin selvisi, että tuossa vanhassa talossa jossa asuimme oli aikaisemmin asunut perhe, josta oli kuollut 5 ja 3 vuotta vanhat lapset juuri siellä talossa. Olinko vain kuvitellut leikkitovwrini vai olinko nähnyt noiden kahden lapsivainajan sielut jotka olivat jääneet sinne jumiin?
Minulle on myös kerrottu, että kun äitini odotti minua, niin Isoäitini oli sanonut äidille, että hän oli nähnyt monesti unta, jossa syntyi poika joka muuttui tytöksi ja vaikka sitten synnyin poikana niin äitini oli pukenut minut "tyttöjen värisiin" vaatteisiin, siis mieluummin punaisiin ja mentäisiin vaatteisiin kuin vaikka sinisiin vaatteisiin. Pienenä olin leikkinyt mieluummin tyttöjen kanssa esim. nukeilla kuin poikien kanssa vaikka autoilla. Reilun vuoden ikäisenä olin katsonut itseäni usein peilistä hokien olevani iso tyttö. Muutama vuosi sitten tajusin reilut 30-vuotiaana olevani oikeasti nainen vaikka minulla on miehen keho. Olen siis mielestäni syntynyt väärään sukupuoleen ja sitä oli enteillyt jo isoäidin unet ja äidin tunteet jo aikaisemmin. Minun olisi pitänyt syntyä tyttönä eikä poikana.
Mielenkiintoista! Olen itsekin miettinyt, että voisiko olla niin, että homo/transihmiset ovat henkitasollaan ja inkarnoituneessa kehossaan menneet vahingossa ristiin?
Olen itsekkin tätä miettinyt, lähipiirissä transnainen joka oli jo ihan pienenä lapsena puhunut että on tyttö ja ihmetellyt että miksi on kuitenkin poika. Hän oli myös alle 2-vuoden ikäisenä jatkuvasti jauhanut yhtä naisen nimeä toistuvasti. Ketään sen nimistä naista ei ollut heidän perheessään eikä lähipiirissä, mutta hänen äidin tädin nimi oli juurikin sanotaan nyt vaikka "Leena" joka oli kuollut jo tämän lapsen äidin ollessa lapsi. Aika outo sattuma siksikin että he asuivat ulkomailla ja lapsi syntyi sielä ja tuo nimi peri suomalainen.
Muutama vuosi sitten tapahtunut.
Poikaystäväni sai uuden puhelimen tutultaan. (Puhelimen antaja oli todella outo vanhempi nainen jolla taisi olla jonkinnäköinen pakkomielle ystävästäni.Huom! Hän ei pitänyt minusta ollenkaan ). Hän toi puhelimen kotiin. Se oli paketissa ja paketti oli avaamaton. Paketin sinetti oli myös ehjä. Kokeilimme soittaa ensimmäisen puhelin minun puhelimeeni. Puhelin ei edes hälyttäyt. Aloimme ihmetellä asiaa ja soiteltiin muihin numeroihin ja puhelin toimi ihan normaalisti. Ainoa puhelinnumero johon se puhelin ei yhdistäny oli minun numeroni. Se oli jotenkin estetty. Mutta miten ?! Yritimme monta monta kertaa. Lopulta heitettiin koko puhelin pois.
Taisi olla noiduttu puhelin tai jotain ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on muutama tämmöinen outo kokemus.
Aloitetaan vaikka "android-kummituksesta". Useana iltana/alkuyöstä kun menen nukkumaan, 22-23 aikoihin, kuuluu makuuhuoneeni yhdestä nurkasta semmoinen androidin viestipiippaus (https://www.youtube.com/watch?v=NwYybavKbH8 tämän tyylinen). Itselläni on iPhone, josta ei moisia ääniä kuulu, ja yleensä tuo tulee melko samoihin aikoihin. Makuuhuoneen seinän takana on eteinen, eli en tiedä miten tuo kantautuisi naapuristakaan, ääni on vieläpä aika selkeä. Olen tullut siihen tulokseen että kämpässä kummittelee joku kenellä on androidpuhelin.
Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Menin kaverini kyydillä kauppaan, ja näppäilin kännykkääni parkkipaikalla ennen kuin nousin ulos autosta. Kävin kaupassa, ja tulin takaisin. Kaveri kysyi että oliko kännykkä mukanani kaupassa. No oli, vastasin hölmistyneenä. Kaveri kertoi että auton kajareista oli yhtäkkiä alkanut kuulumaan se tuut tuut tuut-ääni mikä ilmoittaa jos numero on varattu. Ei ole kyse siitä että kaverin oma luuri olisi ollut yhdistettynä auton bluetoothiin, koska käyttää peruskännykkää jossa ei varmaan k.o ominaisuutta ole.
Kolmas juttu. Tämä tapahtuu joka ilta täsmällisesti kymmenen maissa. Jostain päin taloa (kerrostalo) kuuluu ihmeellinen koiran haukahdusta/aivastusta muistuttava kimeä VUH-ääni. Talossa kun vain ei ole kenelläkään koiraa, ja tuntuisi erikoiselta jos jotakuta aivastuttaisi yhden kerran JOKA ILTA samaan aikaan.
Tuohon viimeiseen ääneen voisi olla selitys yösähkön päällenaksahdus. Menepä illalla siihen aikaan sähkökaapin viereen kuuntelemaan, kuuluuko sieltä. Meillä se napsahtaa päälle klo 23 ja se on niinkin kova ääni, että kuuluu parin huoneen läpi, jos talossa on hiljaista.
Kokeilen heti tänään että kuuluiko sieltä :D
No, kuuluiko?
Asumme keskellä-ei mitään ja lähimpään naapuriin noin 10 km.
Yhtenä päivänä olin juuri saanut lapsen päikkäreille ja menin takapihalle tupakalle kun näin, miten hahmo pitkässä punaisessa kaavussa, huppu pään peittona kulki nopein askelin viereisellä pellolla. Huusin "hei!" Mutta nainen(?) Ei pysähtynyt ja siinä vaiheessa, kun olin käynyt vaihtamassa Crocsit kumisaappaisiin ehti kadota.
En tiedä, olenko katsellut niin paljon Handmaid Talea että alan sekoilla :D Bai mikä tonttu se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on muutama tämmöinen outo kokemus.
Aloitetaan vaikka "android-kummituksesta". Useana iltana/alkuyöstä kun menen nukkumaan, 22-23 aikoihin, kuuluu makuuhuoneeni yhdestä nurkasta semmoinen androidin viestipiippaus (https://www.youtube.com/watch?v=NwYybavKbH8 tämän tyylinen). Itselläni on iPhone, josta ei moisia ääniä kuulu, ja yleensä tuo tulee melko samoihin aikoihin. Makuuhuoneen seinän takana on eteinen, eli en tiedä miten tuo kantautuisi naapuristakaan, ääni on vieläpä aika selkeä. Olen tullut siihen tulokseen että kämpässä kummittelee joku kenellä on androidpuhelin.
Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Menin kaverini kyydillä kauppaan, ja näppäilin kännykkääni parkkipaikalla ennen kuin nousin ulos autosta. Kävin kaupassa, ja tulin takaisin. Kaveri kysyi että oliko kännykkä mukanani kaupassa. No oli, vastasin hölmistyneenä. Kaveri kertoi että auton kajareista oli yhtäkkiä alkanut kuulumaan se tuut tuut tuut-ääni mikä ilmoittaa jos numero on varattu. Ei ole kyse siitä että kaverin oma luuri olisi ollut yhdistettynä auton bluetoothiin, koska käyttää peruskännykkää jossa ei varmaan k.o ominaisuutta ole.
Kolmas juttu. Tämä tapahtuu joka ilta täsmällisesti kymmenen maissa. Jostain päin taloa (kerrostalo) kuuluu ihmeellinen koiran haukahdusta/aivastusta muistuttava kimeä VUH-ääni. Talossa kun vain ei ole kenelläkään koiraa, ja tuntuisi erikoiselta jos jotakuta aivastuttaisi yhden kerran JOKA ILTA samaan aikaan.
Tuohon viimeiseen ääneen voisi olla selitys yösähkön päällenaksahdus. Menepä illalla siihen aikaan sähkökaapin viereen kuuntelemaan, kuuluuko sieltä. Meillä se napsahtaa päälle klo 23 ja se on niinkin kova ääni, että kuuluu parin huoneen läpi, jos talossa on hiljaista.
Kokeilen heti tänään että kuuluiko sieltä :D
No, kuuluiko?
Ei kuulunut, tuntui ennemminkin että se kuuluisi rappukäytävästä tms. Pitää tehdä toinen koe vielä tänään.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni osaa aistia/lukea ajatuksia. Miehelläni ja minulla menee huonosti, ero tulossa, mutta päädyimme kuitenkin viettämään joulua mummolaani. Pohjustuksena kerron, että tutustuin kesällä toiseen mieheen johon olen pikkuhiljaa ihastunut vain enemmän ja enemmän, sanotaan vaikka että asumme Oulussa, ja tämä toinen mies on kotoisin alunperin Kuopiosta.
Jouluaattona istuin katselemassa ulos ikkunasta mummolassa ja selailin puhelintani ajatuksissani. Mummo tuli keittiöön ottamaan lääkkeensä ja juomaan vettä ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä hän naurahti hiljaa, ja kysyi että "se kuopion poikako se on mielessä?" Järkytyin hieman, koska olen 200% varma että tästä "kuopion pojasta" en ole koskaan puhunut mitään mummon kuullen, kys. miehestä tietää vain yksi ystäväni, ja olen aivan varma että hän ei ole kyllä mummolle asiaa juorunnut kun eivät edes toisiaan tunne! Häkelyin niin että vastasin vain jotain että joo, enkä ottanut asiaa enää puheeksi. Kun tapaninpäivänä teimme lähtöä kotiin, halasi mummoni minua ja sanoi että kyllä kaikki asiat vielä selkenevät.
Oli ehkä nähnyt kun selaat kännykkääsi ja sieltä huomaamattasi olkasi yli lukenut joitan viestejä kuopiolaiselta. Ehkä myös aistinut, että nykyinen parisuhteesi ei ole hyvällä tolalla vaikka muuta yrititte esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni osaa aistia/lukea ajatuksia. Miehelläni ja minulla menee huonosti, ero tulossa, mutta päädyimme kuitenkin viettämään joulua mummolaani. Pohjustuksena kerron, että tutustuin kesällä toiseen mieheen johon olen pikkuhiljaa ihastunut vain enemmän ja enemmän, sanotaan vaikka että asumme Oulussa, ja tämä toinen mies on kotoisin alunperin Kuopiosta.
Jouluaattona istuin katselemassa ulos ikkunasta mummolassa ja selailin puhelintani ajatuksissani. Mummo tuli keittiöön ottamaan lääkkeensä ja juomaan vettä ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä hän naurahti hiljaa, ja kysyi että "se kuopion poikako se on mielessä?" Järkytyin hieman, koska olen 200% varma että tästä "kuopion pojasta" en ole koskaan puhunut mitään mummon kuullen, kys. miehestä tietää vain yksi ystäväni, ja olen aivan varma että hän ei ole kyllä mummolle asiaa juorunnut kun eivät edes toisiaan tunne! Häkelyin niin että vastasin vain jotain että joo, enkä ottanut asiaa enää puheeksi. Kun tapaninpäivänä teimme lähtöä kotiin, halasi mummoni minua ja sanoi että kyllä kaikki asiat vielä selkenevät.
Oli ehkä nähnyt kun selaat kännykkääsi ja sieltä huomaamattasi olkasi yli lukenut joitan viestejä kuopiolaiselta. Ehkä myös aistinut, että nykyinen parisuhteesi ei ole hyvällä tolalla vaikka muuta yrititte esittää.
Voi olla. En vain keksi tuollaista tilannetta missä niin olisi päässyt käymään, koska en kännykkää oikeastaan edes jouluaattona käyttänyt vasta kuin illasta, jolloin mummo oli minuun nähden sellaisessa kulmassa että ei kyllä millään voi näyttöön nähdä. Mutta varmasti on aistinut minun ja tulevan exän kireähköt välit.
Tästä on jo vuosia aikaa kun silloinen aviomieheni kuoli. Hänellä oli tapana keräillä perhosia jotka hän liimasi paperille ja teki niistä taulun jossa oli lasi päällä. Siinä taulussa oli jos jonkinlaisia perhosia mm. survaippa tai suruviitta - kumpi se nyt onkaan nimeltään. Noin pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa tämä suruvaippa-perhonen tipahti itsestään siihen taulun alaosaan. Tämä jäi kyllä ihmetyttämään.
Sitten toiseen asiaan. Tästäkin on jo 11 vuotta aikaa kun molemmat veljeni kuolivat vieläpä samana vuonna, toinen lähti helmikuussa ja toinen marraskuussa. Vähän ennen heidän kuolemaansa näin unen jossa kaksi hammastani irtosivat ja jotenkin "leijailivat" peräkkäin pudoten maahan. Eikös hampaanlähtöunet tiedä aina kuolemaa. Näin sitten kävikin. Ihmeellistä on elämä.
Äitini kuoli samana vuonna kun esikoiseni syntyi. Vauva itki paljon ensimmäiset 4kk elämästään ja mitään syytä sairautta yms. sille ei oikeastaan ollut. Nukuin melko huonosti 1-3h pätkissä ja päivällä en ollenkaan ja sen takia minusta tuli hieman vainoharhainen...
Etenkin öisin pimeässä tuntui, että kotona oli joku ylimääräinen henkilö seuraamassa meidän liikkeitä. En oikeastaan pelännyt, koska se läsnäolo tuntui neutraalilta. Kerran kun sain lapsen nukkumaan niin heräsin yöllä siihen että tyttö jokelteli itsekseen ja naureskeli kuin kuin joku olisi leikkinyt hänen kanssaan...
Se oli vähän pelottavaa. Se outo läsnäolon tunne katosi kyllä kun aloin saada taas yöt nukuttua kunnolla ja äiti saatiin haudan lepoon.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli samana vuonna kun esikoiseni syntyi. Vauva itki paljon ensimmäiset 4kk elämästään ja mitään syytä sairautta yms. sille ei oikeastaan ollut. Nukuin melko huonosti 1-3h pätkissä ja päivällä en ollenkaan ja sen takia minusta tuli hieman vainoharhainen...
Etenkin öisin pimeässä tuntui, että kotona oli joku ylimääräinen henkilö seuraamassa meidän liikkeitä. En oikeastaan pelännyt, koska se läsnäolo tuntui neutraalilta. Kerran kun sain lapsen nukkumaan niin heräsin yöllä siihen että tyttö jokelteli itsekseen ja naureskeli kuin kuin joku olisi leikkinyt hänen kanssaan...
Se oli vähän pelottavaa. Se outo läsnäolon tunne katosi kyllä kun aloin saada taas yöt nukuttua kunnolla ja äiti saatiin haudan lepoon.
Saattoi olla koliikki.
Alue: Aihe vapaa
Itselläni on muutama tämmöinen outo kokemus.
Aloitetaan vaikka "android-kummituksesta". Useana iltana/alkuyöstä kun menen nukkumaan, 22-23 aikoihin, kuuluu makuuhuoneeni yhdestä nurkasta semmoinen androidin viestipiippaus (https://www.youtube.com/watch?v=NwYybavKbH8 tämän tyylinen). Itselläni on iPhone, josta ei moisia ääniä kuulu, ja yleensä tuo tulee melko samoihin aikoihin. Makuuhuoneen seinän takana on eteinen, eli en tiedä miten tuo kantautuisi naapuristakaan, ääni on vieläpä aika selkeä. Olen tullut siihen tulokseen että kämpässä kummittelee joku kenellä on androidpuhelin.
Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Menin kaverini kyydillä kauppaan, ja näppäilin kännykkääni parkkipaikalla ennen kuin nousin ulos autosta. Kävin kaupassa, ja tulin takaisin. Kaveri kysyi että oliko kännykkä mukanani kaupassa. No oli, vastasin hölmistyneenä. Kaveri kertoi että auton kajareista oli yhtäkkiä alkanut kuulumaan se tuut tuut tuut-ääni mikä ilmoittaa jos numero on varattu. Ei ole kyse siitä että kaverin oma luuri olisi ollut yhdistettynä auton bluetoothiin, koska käyttää peruskännykkää jossa ei varmaan k.o ominaisuutta ole.
Kolmas juttu. Tämä tapahtuu joka ilta täsmällisesti kymmenen maissa. Jostain päin taloa (kerrostalo) kuuluu ihmeellinen koiran haukahdusta/aivastusta muistuttava kimeä VUH-ääni. Talossa kun vain ei ole kenelläkään koiraa, ja tuntuisi erikoiselta jos jotakuta aivastuttaisi yhden kerran JOKA ILTA samaan aikaan.