Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Mies37v kirjoitti:
Minulla oli lapsena pehmolelu, jonka toinen käsi osoitti ylöspäin. Eräänä iltana otin sen viereeni sänkyyn ja huomasin, että se käsien asento oli vaihtunut päinvastaiseksi, kun ennen alaspäin osoittanut käsi osoitti ylöspäin ja päinvastoin. Ne kädet olivat siis liikkumattomat eli sellaiset, ettäylöspäin osoittavaa kättä ei saanut väännettyä alaspäin eikä alas osoittavaa kättä ylöspäin, mutta silti olen yhä varma, että ne olivat vaihtaneet asentoa. Kukaan ei olisi voinut siirtää niitä eri asentoon ilman, että se pehmo olisi mennyt rikki. Lapsena minä vain ajattelin, että pehmo oli itse tehnyt sen käsien asentojen vaihdon, koska pidin sitä tavallaan elävänä kuten myös muitakin pehmoja ja nukkeja. Nyt tämä tosin ihmetyttää.
Voisiko olla mahdollista, että vaikka äitisi olisi esim. pessyt pehmon ja se olisi mennyt rikki ja hän olisi ostanut uuden tilalle / kädet olisivat pesussa irronneet ja hän olisi ommellut ne takaisin, vääriin asentoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minulla oli leikkimökki pihan perällä. Kerran leikin siellä lempinukkeni kanssa ja jätin nuken mökkiin kun äiti huusi syömään. Palatessa nukke oli poissa. Ei ollut naapureita, joiden lapset olisivat voineet tehdä tuollaisen jekun enkä usko isän eläinteoriaankaan, kun mökin ovi oli kuitenkin kiinni ja mikä eläin nyt kiinnostuisi räsynukesta...
Lapsena myös näin aivan varmasti Muumijakson, jossa Haisuli poltti tupakkaa. Tätä jaksoa en kuitenkaan ole mistään löytänyt, ja tapahtui ennen YouTuben aikaa eli en voinut katsoa mitään pilaversiota. Olin kyllä silloin vähän kuumeinen, eli olisinko voinut jotenkin kuvitella omiani?
Minä näin lapsena "Niskavuoren Heta" -elokuvan ja siitä jäi erityisesti mieleen epämiellyttävä kohtaus, jossa Heta hakkaa Siipirikkoa kepillä tai jollakin. Aikuisena näin elokuvan uudestaan ja olin yllättynyt, kun Heta ei lyönytkään Siipirikkoa. Kai se sitten oli valemuisto, vaikka en ymmärrä miksi mieleni olisi kehittänyt tuollaisen muiston.
Niskavuoret on filmattu kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minulla oli leikkimökki pihan perällä. Kerran leikin siellä lempinukkeni kanssa ja jätin nuken mökkiin kun äiti huusi syömään. Palatessa nukke oli poissa. Ei ollut naapureita, joiden lapset olisivat voineet tehdä tuollaisen jekun enkä usko isän eläinteoriaankaan, kun mökin ovi oli kuitenkin kiinni ja mikä eläin nyt kiinnostuisi räsynukesta...
Lapsena myös näin aivan varmasti Muumijakson, jossa Haisuli poltti tupakkaa. Tätä jaksoa en kuitenkaan ole mistään löytänyt, ja tapahtui ennen YouTuben aikaa eli en voinut katsoa mitään pilaversiota. Olin kyllä silloin vähän kuumeinen, eli olisinko voinut jotenkin kuvitella omiani?
Minä näin lapsena "Niskavuoren Heta" -elokuvan ja siitä jäi erityisesti mieleen epämiellyttävä kohtaus, jossa Heta hakkaa Siipirikkoa kepillä tai jollakin. Aikuisena näin elokuvan uudestaan ja olin yllättynyt, kun Heta ei lyönytkään Siipirikkoa. Kai se sitten oli valemuisto, vaikka en ymmärrä miksi mieleni olisi kehittänyt tuollaisen muiston.
Niskavuoret on filmattu kahdesti.
Niskavuoren Heta on mielestäni filmattu vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minulla oli leikkimökki pihan perällä. Kerran leikin siellä lempinukkeni kanssa ja jätin nuken mökkiin kun äiti huusi syömään. Palatessa nukke oli poissa. Ei ollut naapureita, joiden lapset olisivat voineet tehdä tuollaisen jekun enkä usko isän eläinteoriaankaan, kun mökin ovi oli kuitenkin kiinni ja mikä eläin nyt kiinnostuisi räsynukesta...
Lapsena myös näin aivan varmasti Muumijakson, jossa Haisuli poltti tupakkaa. Tätä jaksoa en kuitenkaan ole mistään löytänyt, ja tapahtui ennen YouTuben aikaa eli en voinut katsoa mitään pilaversiota. Olin kyllä silloin vähän kuumeinen, eli olisinko voinut jotenkin kuvitella omiani?
Minä näin lapsena "Niskavuoren Heta" -elokuvan ja siitä jäi erityisesti mieleen epämiellyttävä kohtaus, jossa Heta hakkaa Siipirikkoa kepillä tai jollakin. Aikuisena näin elokuvan uudestaan ja olin yllättynyt, kun Heta ei lyönytkään Siipirikkoa. Kai se sitten oli valemuisto, vaikka en ymmärrä miksi mieleni olisi kehittänyt tuollaisen muiston.
Niskavuoret on filmattu kahdesti.
Niskavuoren Heta on mielestäni filmattu vain kerran.
Googletin. On olemassa myös Kalle Pursiaisen ohjaama tv-elokuva, joka esitettiin joulukuussa 1987. Toisaalta Edvin Laineen ohjaama versio esitettiin televisiossa vuonna 1986 eli lähes samoihin aikoihin.
Miksi juuri minä?
Mietityttänyt monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies37v kirjoitti:
Minulla oli lapsena pehmolelu, jonka toinen käsi osoitti ylöspäin. Eräänä iltana otin sen viereeni sänkyyn ja huomasin, että se käsien asento oli vaihtunut päinvastaiseksi, kun ennen alaspäin osoittanut käsi osoitti ylöspäin ja päinvastoin. Ne kädet olivat siis liikkumattomat eli sellaiset, ettäylöspäin osoittavaa kättä ei saanut väännettyä alaspäin eikä alas osoittavaa kättä ylöspäin, mutta silti olen yhä varma, että ne olivat vaihtaneet asentoa. Kukaan ei olisi voinut siirtää niitä eri asentoon ilman, että se pehmo olisi mennyt rikki. Lapsena minä vain ajattelin, että pehmo oli itse tehnyt sen käsien asentojen vaihdon, koska pidin sitä tavallaan elävänä kuten myös muitakin pehmoja ja nukkeja. Nyt tämä tosin ihmetyttää.
Voisiko olla mahdollista, että vaikka äitisi olisi esim. pessyt pehmon ja se olisi mennyt rikki ja hän olisi ostanut uuden tilalle / kädet olisivat pesussa irronneet ja hän olisi ommellut ne takaisin, vääriin asentoihin?
Tai päätä oli käännetty 180 astetta
Se, että miksi minä ostin kaupasta vain 3 energiajuomaa, vaikka niitä oli tarkoitus ostaa 4 ja miksi ostin vaahtokarkkeja suklaan sijaista, vaikka suklaa on paljon parempaa kuin vaahtokarkit. Entä miksi ostamassani Muumi-limu pullon kuvassa Nuuskamuikkunen soittaa haitaria huuliharpun sijaan ja polttaa piippua, kun ainakaan Muumilaakson tarinoita-sarjassa hän ei tee kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies37v kirjoitti:
Minulla oli lapsena pehmolelu, jonka toinen käsi osoitti ylöspäin. Eräänä iltana otin sen viereeni sänkyyn ja huomasin, että se käsien asento oli vaihtunut päinvastaiseksi, kun ennen alaspäin osoittanut käsi osoitti ylöspäin ja päinvastoin. Ne kädet olivat siis liikkumattomat eli sellaiset, ettäylöspäin osoittavaa kättä ei saanut väännettyä alaspäin eikä alas osoittavaa kättä ylöspäin, mutta silti olen yhä varma, että ne olivat vaihtaneet asentoa. Kukaan ei olisi voinut siirtää niitä eri asentoon ilman, että se pehmo olisi mennyt rikki. Lapsena minä vain ajattelin, että pehmo oli itse tehnyt sen käsien asentojen vaihdon, koska pidin sitä tavallaan elävänä kuten myös muitakin pehmoja ja nukkeja. Nyt tämä tosin ihmetyttää.
Intiassa pelitkin voivat elää ja liikkua, jos et pidä varaasi.
Vierailija kirjoitti:
Mies37v kirjoitti:
Minulla oli lapsena pehmolelu, jonka toinen käsi osoitti ylöspäin. Eräänä iltana otin sen viereeni sänkyyn ja huomasin, että se käsien asento oli vaihtunut päinvastaiseksi, kun ennen alaspäin osoittanut käsi osoitti ylöspäin ja päinvastoin. Ne kädet olivat siis liikkumattomat eli sellaiset, ettäylöspäin osoittavaa kättä ei saanut väännettyä alaspäin eikä alas osoittavaa kättä ylöspäin, mutta silti olen yhä varma, että ne olivat vaihtaneet asentoa. Kukaan ei olisi voinut siirtää niitä eri asentoon ilman, että se pehmo olisi mennyt rikki. Lapsena minä vain ajattelin, että pehmo oli itse tehnyt sen käsien asentojen vaihdon, koska pidin sitä tavallaan elävänä kuten myös muitakin pehmoja ja nukkeja. Nyt tämä tosin ihmetyttää.
Intiassa pelitkin voivat elää ja liikkua, jos et pidä varaasi.
Minulle tuli kans heti olo, että tämä on sen Intiatyypin kirjoittama. On jo monta kertaa kirjoittanut jostain leluista, nukeista, miten liikkuvat tai katoavat tai eivät näy valokuvissa tai kukaan muu ei muista niiden olemassaoloa. Aina eri nimellä, uusi tarina. Antaisi jo olla.
Ja jos mies37v ei ole tämä Intiatyyppi, niin ihan tosissaanko tuo juttu vaivaa sua eniten 37 vuoden elämäsi ajalta, eikä ole tullut mieleesi että on joku lapsen mielen harha, joita lapsilla yleensä on paljon? Ja kuinka muistot muuttuu mihin suuntaan vaan, jos niitä niin kelailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D
Tämä on kyllä ylivoimaisesti pimein juttu tässä ketjussa, jos ei oteta huomioon noita selviä harhoja.
Se, että runkkasinko minä ilman luvatta silloin kerran humalassa niiden naisten nähden vai en. Ainakaan en kehtaa mennä sitä heiltä kysymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että miksi minä ostin kaupasta vain 3 energiajuomaa, vaikka niitä oli tarkoitus ostaa 4 ja miksi ostin vaahtokarkkeja suklaan sijaista, vaikka suklaa on paljon parempaa kuin vaahtokarkit. Entä miksi ostamassani Muumi-limu pullon kuvassa Nuuskamuikkunen soittaa haitaria huuliharpun sijaan ja polttaa piippua, kun ainakaan Muumilaakson tarinoita-sarjassa hän ei tee kumpaakaan.
Piippua polttaa kyllä kirjoissa. Mutta ymmärrettävästi se on jätetty sarjoista pois.
Minulla oli teininä ensimmäinen suuri rakkaus, semmoinen hieman pahapoika mutta kahden kesken jutteli ihan erilailla ja oli hellä, tiet erosivat kuitenkin 80-luvulla ja nyt 5 vuotta sitten bongasin hänet somesta, tosin olin häntä miettinyt aina välillä koko elämäni ajan ja säilyttänyt hänen kuvaansa. Rohkaistuin ja laitoin kaveri pyynnön ja hän hyväksyi sen, muutaman kerran kirjoittelimme ja sovimme tapaamisen, olin ihan kauhusta jäykkänä että minkälainen mies hänestä on kasvanut, ihana mies niinkuin silloin eli on mies mutta silti osaa olla herkkä, jatkoimme ihan kuin emme erossa olisi olleetkaan ja muutimme yhteen heti samana iltana kun molemmat tunsivat että se puuttuva pala elämästä loksahti paikoilleen, nyt naimisissa onnellisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useita erittäin selkeitä muistoja lapsuudestani. Ne liittyvät ihmisiin, tapahtumiin ja lapsuudenkotiini. Nyt aikuisiällä on käynyt ilmi että aivan todistettavasti tietyt tapahtumat eivät oikeasti ole sinnepäinkään kuin muistan ne. Lapsuudenkodissani ei ollut tiettyjä asioita kuten minä muistan ne (valokuvia todisteena) ja jotkut muistot ihmisistä ovat täyttä lööperiä. Ihmetyttää että kuinka tällaiset näin vahvat valemuistot syntyvät. Muistoihin ei liity mitään traumaattiset vaan ne ovat aika jokapäiväisiä asioita.
Olin tuttuani vastassa Rovaniemen rautatieasemalla ja juna tuli asemalle ajoissa. Tätä olemme ihmetelleet monia kertoja, koska itselleni ei ole koskaan aiemmin tai myöhemmin näin käynyt. Mikähän tähän voisi olla selityksenä? Olivatko veturimiehiltä kellot unohtuneet tai junansuorittaja jotenkin söheltänyt niin, että kohtaamiset yms. toimivat, kuten pitikin? Voi olla, ettei minun elinaikanani tällainen tule uusiutumaan.
Vaikka minä leikin pienenä poikana nukeilla, niin en minä silti asunut Intiassa!
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?
Tee tutkintapyyntö, poliisit kyllä löytävät vainoajasi
Minulla oli lapsena pehmolelu, jonka toinen käsi osoitti ylöspäin. Eräänä iltana otin sen viereeni sänkyyn ja huomasin, että se käsien asento oli vaihtunut päinvastaiseksi, kun ennen alaspäin osoittanut käsi osoitti ylöspäin ja päinvastoin. Ne kädet olivat siis liikkumattomat eli sellaiset, ettäylöspäin osoittavaa kättä ei saanut väännettyä alaspäin eikä alas osoittavaa kättä ylöspäin, mutta silti olen yhä varma, että ne olivat vaihtaneet asentoa. Kukaan ei olisi voinut siirtää niitä eri asentoon ilman, että se pehmo olisi mennyt rikki. Lapsena minä vain ajattelin, että pehmo oli itse tehnyt sen käsien asentojen vaihdon, koska pidin sitä tavallaan elävänä kuten myös muitakin pehmoja ja nukkeja. Nyt tämä tosin ihmetyttää.