Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena ja nuorena korostunut kyky aistia ihmisten kätkemiä tunteita. Opettelin "katsomaan muualle" niissä tilanteissa, koska se oli henkisesti rasittavaa. Luulen että olen jonkinlainen superempaatti, jos sellaisia on.
Olen kokenut minulle tuntemattoman ihmisen oiretuntemukset kehossani samalla kun hänellä oli sairauskohtaus. Luulen, että vastaavaa on tapahtunut muulloinkin, mutta vain yhden kerran asia oli yhdistettävissä toiseen ihmiseen.
Siksi arvelen noin käyneen muulloinkin, koska minulla on ollut vuosien mittaan erilaisia, täysin selittämättömiä voimakkaita fyysisiä oireita jotka eivät enää toistu uudestaan. En enää viitsi mennä niiden vuoksi terveydenhuoltoon, kun koskaan ei löydy mitään. Odottelen vaan että menee ohi.
Ben Zyskowiczin isä kärsi päänsärystä leirillä kokemansa pahoinpitelyn vuoksi. Kun Ben itse alkoi sairastaa migreeniä, hän huomasi että se oireilee juuri samoissa kohdissa.
Migreeni on usein perinnöllistä. Ei mikään ihme, jos pojalla on samanlaisia oireita kuin isällään.
Migreeni voi oireilla myös paniikkikohtauksina ja niitähän on ollut räppäri Uniikilla, joka on Benin sukulainen.
Migreeni voi olla perinnöllistä, mutta hankitut ominaisuudet eivät kuitenkaan periydy, joten Ben Zyskowiczin migreeni tuskin johtuu isän kokemasta pahoinpitelystä.
Ei tietenkään johdu pahoinpitelystä, mutta isä on voinut luulla perinnöllistä päänsärkyä pahoinpitelyn aiheuttamaksi.
Miksi häntä sitten särki niistä kohdista, johon häntä oli hakattu?
Mies selvisi hengissä natsien leiriltä, ei siellä paljon päätä silitelty. Korkeintaan kaulasta alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varoitus. Ei heikkohermoisille. OSA 2. Kannattaa lukea ensin osa 1.
Eli seuraavana kesänä olimme samassa paikassa vuokralla lähes koko kesän. Nyt oli jo siskonikin syntynyt, joka oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Emme puhuneet keskenämme mitään oudoista tapahtumista, emmekä jakaneet mitään muillekaan ihmisille. Arvaatte varmaan, kuinka nopeasti saa hullun leiman. Olin toki tuntenut raskasta oloa talossa ja kuullut koputukset ym. Jotenkin lapsen mieli unohti pian sellaiset, eikä jäänyt pohtimaan, sillä uimme paljon hienolla hiekkarannalla ja leikimme naapurin lasten kanssa. Vasta jälkikäteen kuulin myös vanhemmiltani, mitä kaikkea siinä talossa oikein tapahtui.
Kerran muistan menneeni keskellä kirkasta päivää ulkohuussiin ja siellä istuskellessani minulle tuli tunne, että joku tuijottaa minua. Katsoin taakseni ja katonrajassa näin läpikuultavan pitkähiuksisen hahmon, jonka silmien paikalla oli vain tyhjät aukot. Silloin sain kyllä kintut alleni.
Eräänä yönä heräsin taas kerran siihen hirveään painostavaan tunteeseen ja veljeni, joka nukkui vieressäni alkoi huutaa. Verho oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri ja äitinikin joutui juoksemaan avuksi, että hänet saatiin siitä irti. Veljelleni nousi heti korkea kuume, joka laski niin nopeasti että lakanat olivat litimärät.
Öisin ikkunalasit alkoivat helistä lyöntien voimasta niin lujaa, että äiti pelkäsi niiden hajoavan. Ummehtunut haju leijui huoneesta toiseen vaikka kuinka tuuletettiin. Vierailijat eivät jääneet yöksi taloon. Minäkin olisin nukkunut mieluummin vaikka teltassa.
Eräänä yönä äitini ja pikkusiskoni nukkuivat samassa huoneessa. Äitini näki kuinka makuuhuoneen ovi avautui hiljaa ja sisään vyöryi kylmää ilmaa. Samalla sisareni alkoi huutaa silmät suurina. Äiti koppasi hänet syliinsä ja huusi täysillä tälle, joka viereen yrtitti ängetä, että painu h*****ttiin siitä senkin piru! Samassa olento vetäytyi taaksepäin ja ovi meni kiinni samaan asentoon kuin oli ollutkin. Aamulla sängystä löytyi metrin pitkiä harmaita hiuksia ja ruumismatoja.
Silloin äiti lähti naapuriin soittamaan Helsinkiin, että isä tulisi välittömästi hakemaan meidät pois. Näin tästä enneuniakin. Lopulta isä suostui uskomaan koko tarinan ja pakkasimme tavarat. Lomamme siellä loppui lyhyeen.
myöhemmin isäni meni sinne yksin ladatun aseen kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Epäilen, että hän vain keksi sen rauhoittaakseen meidän mielemme. Ei hän sinne enää varmaan mennyt eikä kukaan muukaan.
Myöhemmin Kajaanin kirjastosta löytyi kirja, jonka joku toinen vuokralainen oli paikasta kirjoittanut. Yritin metsästää kirjaa, sillä Kajaaniin oli liian pitkä matka. En löytänyt, sillä en muista/tiedä kirjan nimeä ja se oli syystäkin varmasti kirjoitettu nimimerkillä. Myöhemmin jo aikuisena keskusteltuani asiasta alanasiantuntijan kanssa, hänellä oli omat arvionsa asiasta. Tarina on kuitenkin tosi.
Myy tuo Harlinille tai Hollywoodiin. "Tiedän, miten mökkeilit viime kesänä."
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.
Okei, voiko epileptinen kohtaus kestää monia tunteja ja johtua valvomisesta? Pitäisikö mennä lääkäriin ja sanoa että oli tälläinen 10 vuotta sitten, eikä ole toistunut? Tuleeko siitä jotain rajoitteita jos on kerran ollut mahdollinen kohtaus?
4880
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena ja nuorena korostunut kyky aistia ihmisten kätkemiä tunteita. Opettelin "katsomaan muualle" niissä tilanteissa, koska se oli henkisesti rasittavaa. Luulen että olen jonkinlainen superempaatti, jos sellaisia on.
Olen kokenut minulle tuntemattoman ihmisen oiretuntemukset kehossani samalla kun hänellä oli sairauskohtaus. Luulen, että vastaavaa on tapahtunut muulloinkin, mutta vain yhden kerran asia oli yhdistettävissä toiseen ihmiseen.
Siksi arvelen noin käyneen muulloinkin, koska minulla on ollut vuosien mittaan erilaisia, täysin selittämättömiä voimakkaita fyysisiä oireita jotka eivät enää toistu uudestaan. En enää viitsi mennä niiden vuoksi terveydenhuoltoon, kun koskaan ei löydy mitään. Odottelen vaan että menee ohi.
Ben Zyskowiczin isä kärsi päänsärystä leirillä kokemansa pahoinpitelyn vuoksi. Kun Ben itse alkoi sairastaa migreeniä, hän huomasi että se oireilee juuri samoissa kohdissa.
Migreeni on usein perinnöllistä. Ei mikään ihme, jos pojalla on samanlaisia oireita kuin isällään.
Migreeni voi oireilla myös paniikkikohtauksina ja niitähän on ollut räppäri Uniikilla, joka on Benin sukulainen.
Migreeni voi olla perinnöllistä, mutta hankitut ominaisuudet eivät kuitenkaan periydy, joten Ben Zyskowiczin migreeni tuskin johtuu isän kokemasta pahoinpitelystä.
Ei tietenkään johdu pahoinpitelystä, mutta isä on voinut luulla perinnöllistä päänsärkyä pahoinpitelyn aiheuttamaksi.
Miksi häntä sitten särki niistä kohdista, johon häntä oli hakattu?
Mies selvisi hengissä natsien leiriltä, ei siellä paljon päätä silitelty. Korkeintaan kaulasta alaspäin.
Mistä sitä kukaan tietää, miksi päätä särkee juuri tietyistä kohdista. Siihen voi olla erilaisia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.
Tietenkin voi olla ihan stressiperäistä. Minulla nämä kohtaukset esiintyivät retkillä, kun olisi pitänyt rentoutua, samoin jälkimmäinen migreeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.Okei, voiko epileptinen kohtaus kestää monia tunteja ja johtua valvomisesta? Pitäisikö mennä lääkäriin ja sanoa että oli tälläinen 10 vuotta sitten, eikä ole toistunut? Tuleeko siitä jotain rajoitteita jos on kerran ollut mahdollinen kohtaus?
4880
Tuo pitäisi tutkia jollain neurologilla, mutta itselläni jäivät ajan kanssa pois. Johtunee aivojen kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupassa seurasin, kun n. 10v poika ostin 12-packin cocista. Kiinnitin huomiota, kun ei meinannut jaksaa sitä, muovipussissa raahasi maata pitkin vetäen juomat ulos, ja alkoi kaataa kaikki juomat maahan? Yksitellen avas tölkit ja kaato maahan. MIKS? Ärsyttää kun en käyny kysymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.Okei, voiko epileptinen kohtaus kestää monia tunteja ja johtua valvomisesta? Pitäisikö mennä lääkäriin ja sanoa että oli tälläinen 10 vuotta sitten, eikä ole toistunut? Tuleeko siitä jotain rajoitteita jos on kerran ollut mahdollinen kohtaus?
4880
Tuo kuullostaa kyllä ennemin siltä että sait ruuan tai juoman seassa jotain huumausaineita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Valvominen ja matkan aiheuttama jännitys/uude jutut ylikuormittaneet niin paljon, että koit. derealisaatiota ja dissosiaatiota.
Meillä oli koulussa aina lukutunti välillä. Lainasimme kirjat lähellä olevasta kirjastosta. Kun kerran sitten löysin 2 täysin identtistä kirjaa pulpetistani. En ymmärrä miten on mahdollista kun opettajat vahti ja auttoi oppilaita kirjastossa. Sinne mentiin kävellen enkä muista kauanko käveltiin, mutta luokkalaiselta tuohon olisi mennyt liian paljon vaivaa ja kukaan ei koskaan tunnustanut pilaansa joka oli erittäin harvinaista siinä luokassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varoitus. Ei heikkohermoisille. OSA 2. Kannattaa lukea ensin osa 1.
Eli seuraavana kesänä olimme samassa paikassa vuokralla lähes koko kesän. Nyt oli jo siskonikin syntynyt, joka oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Emme puhuneet keskenämme mitään oudoista tapahtumista, emmekä jakaneet mitään muillekaan ihmisille. Arvaatte varmaan, kuinka nopeasti saa hullun leiman. Olin toki tuntenut raskasta oloa talossa ja kuullut koputukset ym. Jotenkin lapsen mieli unohti pian sellaiset, eikä jäänyt pohtimaan, sillä uimme paljon hienolla hiekkarannalla ja leikimme naapurin lasten kanssa. Vasta jälkikäteen kuulin myös vanhemmiltani, mitä kaikkea siinä talossa oikein tapahtui.
Kerran muistan menneeni keskellä kirkasta päivää ulkohuussiin ja siellä istuskellessani minulle tuli tunne, että joku tuijottaa minua. Katsoin taakseni ja katonrajassa näin läpikuultavan pitkähiuksisen hahmon, jonka silmien paikalla oli vain tyhjät aukot. Silloin sain kyllä kintut alleni.
Eräänä yönä heräsin taas kerran siihen hirveään painostavaan tunteeseen ja veljeni, joka nukkui vieressäni alkoi huutaa. Verho oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri ja äitinikin joutui juoksemaan avuksi, että hänet saatiin siitä irti. Veljelleni nousi heti korkea kuume, joka laski niin nopeasti että lakanat olivat litimärät.
Öisin ikkunalasit alkoivat helistä lyöntien voimasta niin lujaa, että äiti pelkäsi niiden hajoavan. Ummehtunut haju leijui huoneesta toiseen vaikka kuinka tuuletettiin. Vierailijat eivät jääneet yöksi taloon. Minäkin olisin nukkunut mieluummin vaikka teltassa.
Eräänä yönä äitini ja pikkusiskoni nukkuivat samassa huoneessa. Äitini näki kuinka makuuhuoneen ovi avautui hiljaa ja sisään vyöryi kylmää ilmaa. Samalla sisareni alkoi huutaa silmät suurina. Äiti koppasi hänet syliinsä ja huusi täysillä tälle, joka viereen yrtitti ängetä, että painu h*****ttiin siitä senkin piru! Samassa olento vetäytyi taaksepäin ja ovi meni kiinni samaan asentoon kuin oli ollutkin. Aamulla sängystä löytyi metrin pitkiä harmaita hiuksia ja ruumismatoja.
Silloin äiti lähti naapuriin soittamaan Helsinkiin, että isä tulisi välittömästi hakemaan meidät pois. Näin tästä enneuniakin. Lopulta isä suostui uskomaan koko tarinan ja pakkasimme tavarat. Lomamme siellä loppui lyhyeen.
myöhemmin isäni meni sinne yksin ladatun aseen kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Epäilen, että hän vain keksi sen rauhoittaakseen meidän mielemme. Ei hän sinne enää varmaan mennyt eikä kukaan muukaan.
Myöhemmin Kajaanin kirjastosta löytyi kirja, jonka joku toinen vuokralainen oli paikasta kirjoittanut. Yritin metsästää kirjaa, sillä Kajaaniin oli liian pitkä matka. En löytänyt, sillä en muista/tiedä kirjan nimeä ja se oli syystäkin varmasti kirjoitettu nimimerkillä. Myöhemmin jo aikuisena keskusteltuani asiasta alanasiantuntijan kanssa, hänellä oli omat arvionsa asiasta. Tarina on kuitenkin tosi.
Miten viitsit käyttää aikaasi tällaisen keksityn p*skan kirjoittamiseen? Ketju on tarkoitettu tositapahtumille, sinun ylipitkä jaarittelusi oli ensinnäkin mielikuvituksen tuotetta ja toisekseen myös erittäin tylsä ja kliseinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut elämäni aikana yhden selittämättömän jutun, se ei varsinaisesti jäänyt vaivaamaan mutta sai uskomaan että elämässä on jotain muutakin kuin minkä voi aisteilla havaita.
Olin yli kolmekymppinen, kihloissa ja ensi kertaa raskaana. Se ei ollut varsinainen yllätys koska emme olleet käyttäneet ehkäisyä, lasta emme kuitenkaan olleet suunnitelleet sen kummemmin. Suhteemme voi tosi huonosti ja kun raskaus selvisi minulle, ahdistuin. Miten selvitä lapsen ja kehnon suhteen kanssa? Mies kommentoi tyyliin 'niin, jos se sitten edes on mun', mikä kertoo hyvin suhteemme tilasta. En ollut kuitenkaan käynyt vieraissa ja minulle oli siis päivänselvää että hän on isä.Taloudellisesti kaikki oli ok mutta lähipiirissäni ei ollut pieniä lapsia eikä sairas äitini voinut olla minkäänlaisena tukena. En uskonut itseeni enkä halunnut riitaisaa yhdessäoloa tai sen paremmin yksinhuoltajuutta. Olin ihan hajalla ja päätin että keskeytän raskauden. Lääkärille kerroin tilanteestani, hän oli myötätuntoinen ja aika keskeytykseen varattiin ilman sen kummempia pohtimisia.
Ahdistukseni ei silti hälvennyt. Olin aina ajatellut että joskus minulla on lapsi. Olin viettänyt pitkäksi venähtäneen nuoruuden ja toisessa tilanteessa olisin ollut iloinen raskaudesta. Heräsin joka aamuyö miettimään teenkö oikein. Määräpäivä lähestyi. Toivoin että joku olisi kertonut minulle mitä tehdä.Eräänä yönä heräsin taas miettimään. Muistan että makasin vatsallani ja katselin herätyskellon viisareita. Mietin menenkö keskeytykseen vai en? Miten tietäisin mikä on paras ratkaisu? Olin aivan hereillä ja muistan edelleen miten yhtäkkiä tunsin kuin lämpimän ohuen säteen joka lähti liikkeelle jaloistani ja liikkui kevyesti koko kehoni läpi ylös päälakeen asti. Se ei ollut mikään väristys vaan jotain ennenkokematonta. En ollut koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen mutta tämä tuntui joltakin mikä selvästi tuli kehoni ulkopuolelta. 'Säde' ei ollut vielä kulkenut loppuun kun päähäni pulpahti outo ajatus 'tässä se vastaus tulee'. Hetki meni ohi mutta mieleni oli kirkas ja siitä hetkestä ajatukseni vailla epäröintiä, pidän lapsen. Muistan herätessäni aamulla vielä kyselleeni itseltäni, no oletko varma? Jees, olen!
Olen ollut ikuinen jossittelija mutta tässä asiassa en enää jossitellut. Aamulla menin töihin ja sieltä sitten soitin sairaalaan ja peruin ajan joka olisi ollut aivan muutaman päivän päässä. Muistan että hoitaja jolle puhuin kuulosti iloiselta päätöksestäni. Tottakai välillä tulevaisuus edelleen pelotti, synnytys ja lapsen terveys ym. mutta en hetkeäkään enää katunut ajan perumista. Myöhemmin opin että suurin osa peloistani ja epävarmuudestani oli turhaa, ainoa todellinen pelko on lapsen menettämisen pelko josta ei koskaan pääse.
Nyt minulla on kohta aikuinen lapsi joka suunnittelee omaa elämäänsä ja olen ollut hänestä niin onnellinen. Suhteeni ei kestänyt mutta isänsä on ollut hyvä isä ja yhtä onnellinen lapsestamme kuin minäkin. Elämä on ollut välillä niukkaa, ja väännöiltä isänsä kanssa ei ole vältytty mutta kaikki on kuitenkin järjestynyt. Olen välillä pohtinut mitä olisin päättänyt ilman tätä kokemusta. En todellakaan tiedä. Se mitä koin ei ole yhtään pelottanut jälkeenpäin, siitä tulee vain edelleenkin ajatus että jokin piti huolta minusta ja elämästäni silloin.
En ole tästä kertonut kuin parille läheisimmälle ihmiselle.Kuka tai mikä se sitten vaikuttikin yhteen elämäni tärkeimmistä päätöksistä, kiitos. Oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Jotenkin ihmeellistä että ”emme olleet suunnitelleet lasta” ja sitten ei käytä ehkäisyä. En halua kuulostaa ilkeältä mutta jos on edes 10-vuotiaan tiedot ihmisen biologiasta niin silloin tietää että se lapsi tulee ilman ehkäisyä. Sama jos istuttaa vaikka kukansiemeniä multaan ja sitten ihmettelee kun sieltä tulee kukkia ja miettii pitäisikö kukat vai ei. Päätös lapsestahan oli tehty jo silloin kun harrastaa säännöllistä seksiä ilman ehkäisyä. Vai oliko tarkoitus käyttää aborttia ehkäisykeinona?
Hienoa että kaikki kääntyi kuitenkin hyvin.
Olet oikeassa, on varmasti omituista että näin todellakin oli. Tuntuu että ihmiset nykyään suunnittelevat elämänsä sekunnin ja desilitran tarkkuudella. En osaa jälkeenpäinkään sanoa, miksi harrastimme seksiä ilman ehkäisyä vaikka emme varsinaisesti suunnitelleet perheenlisäystä. Se oli ajattelematonta. Enkä todellakaan miettinyt aborttia ehkäisykeinona. Ajattelin ehkä että ei se tärppää kuitenkaan. Tai sitten en yksinkertaisesti ajatellut mitään.
Joskus vain elämässä tekee jotain missä ei ole varsinaisesti järkeä. Minä olen aina välillä tehnyt niin, oikein tai väärin.Ja kyllä, hienoa että kaikki päättyi näin.
Niin no ei sitä sekunnin tai desilitran tarkkuudella tarvi suunnitella. Lapsen saaminen on kuitenkin hieman eri asia, siinä päätät toisten ihmisten elämästä kymmeniksi vuosiksi (isä, lapsi). On aikamoista välinpitämättömyyttä, vastuuttomuutta ja henkistä laiskuutta olla ”viitsimättä ajatella” asiaa. Ihan sama mitä omalla elämällään tekee mutta tässähän on kyse muidenkin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.
Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.
Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.
Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.
Jonkinlainen epileptinen kohtaus, oletan. Koin saman niin 13- kuin 20-vuotiaana. 11-14-vuoden välillä oli myös jokunen migreenikokemus.
Suvussani on ihmisillä neurologisia vaivoja ja ilmiselvästi ongelmia aivosähkön kanssa. Eräs ihminen kertoi lapsena menettäneensä jopa tajunnan pari kertaa, tosin hän oli ollut kolarissa, jonka jäljiltä ei siihen aikaan päätä tutkittu kun vamma tuli muualle.Okei, voiko epileptinen kohtaus kestää monia tunteja ja johtua valvomisesta? Pitäisikö mennä lääkäriin ja sanoa että oli tälläinen 10 vuotta sitten, eikä ole toistunut? Tuleeko siitä jotain rajoitteita jos on kerran ollut mahdollinen kohtaus?
4880
Tuo kuullostaa kyllä ennemin siltä että sait ruuan tai juoman seassa jotain huumausaineita?
Tiedän, mutta hyvin vaikea uskoa, kun olin koko ajan perheenjäsenteni seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varoitus. Ei heikkohermoisille. OSA 2. Kannattaa lukea ensin osa 1.
Eli seuraavana kesänä olimme samassa paikassa vuokralla lähes koko kesän. Nyt oli jo siskonikin syntynyt, joka oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Emme puhuneet keskenämme mitään oudoista tapahtumista, emmekä jakaneet mitään muillekaan ihmisille. Arvaatte varmaan, kuinka nopeasti saa hullun leiman. Olin toki tuntenut raskasta oloa talossa ja kuullut koputukset ym. Jotenkin lapsen mieli unohti pian sellaiset, eikä jäänyt pohtimaan, sillä uimme paljon hienolla hiekkarannalla ja leikimme naapurin lasten kanssa. Vasta jälkikäteen kuulin myös vanhemmiltani, mitä kaikkea siinä talossa oikein tapahtui.
Kerran muistan menneeni keskellä kirkasta päivää ulkohuussiin ja siellä istuskellessani minulle tuli tunne, että joku tuijottaa minua. Katsoin taakseni ja katonrajassa näin läpikuultavan pitkähiuksisen hahmon, jonka silmien paikalla oli vain tyhjät aukot. Silloin sain kyllä kintut alleni.
Eräänä yönä heräsin taas kerran siihen hirveään painostavaan tunteeseen ja veljeni, joka nukkui vieressäni alkoi huutaa. Verho oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri ja äitinikin joutui juoksemaan avuksi, että hänet saatiin siitä irti. Veljelleni nousi heti korkea kuume, joka laski niin nopeasti että lakanat olivat litimärät.
Öisin ikkunalasit alkoivat helistä lyöntien voimasta niin lujaa, että äiti pelkäsi niiden hajoavan. Ummehtunut haju leijui huoneesta toiseen vaikka kuinka tuuletettiin. Vierailijat eivät jääneet yöksi taloon. Minäkin olisin nukkunut mieluummin vaikka teltassa.
Eräänä yönä äitini ja pikkusiskoni nukkuivat samassa huoneessa. Äitini näki kuinka makuuhuoneen ovi avautui hiljaa ja sisään vyöryi kylmää ilmaa. Samalla sisareni alkoi huutaa silmät suurina. Äiti koppasi hänet syliinsä ja huusi täysillä tälle, joka viereen yrtitti ängetä, että painu h*****ttiin siitä senkin piru! Samassa olento vetäytyi taaksepäin ja ovi meni kiinni samaan asentoon kuin oli ollutkin. Aamulla sängystä löytyi metrin pitkiä harmaita hiuksia ja ruumismatoja.
Silloin äiti lähti naapuriin soittamaan Helsinkiin, että isä tulisi välittömästi hakemaan meidät pois. Näin tästä enneuniakin. Lopulta isä suostui uskomaan koko tarinan ja pakkasimme tavarat. Lomamme siellä loppui lyhyeen.
myöhemmin isäni meni sinne yksin ladatun aseen kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Epäilen, että hän vain keksi sen rauhoittaakseen meidän mielemme. Ei hän sinne enää varmaan mennyt eikä kukaan muukaan.
Myöhemmin Kajaanin kirjastosta löytyi kirja, jonka joku toinen vuokralainen oli paikasta kirjoittanut. Yritin metsästää kirjaa, sillä Kajaaniin oli liian pitkä matka. En löytänyt, sillä en muista/tiedä kirjan nimeä ja se oli syystäkin varmasti kirjoitettu nimimerkillä. Myöhemmin jo aikuisena keskusteltuani asiasta alanasiantuntijan kanssa, hänellä oli omat arvionsa asiasta. Tarina on kuitenkin tosi.Miten viitsit käyttää aikaasi tällaisen keksityn p*skan kirjoittamiseen? Ketju on tarkoitettu tositapahtumille, sinun ylipitkä jaarittelusi oli ensinnäkin mielikuvituksen tuotetta ja toisekseen myös erittäin tylsä ja kliseinen.
Ketä se haittaa?
Ei sitä ole pakko lukea, jos ei halua. (En ole jutun kirjoittaja, mutta en ymmärrä, miksi tuo nyt jotakuta noin paljon ärsyttäisi.)
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa seurasin, kun n. 10v poika ostin 12-packin cocista. Kiinnitin huomiota, kun ei meinannut jaksaa sitä, muovipussissa raahasi maata pitkin vetäen juomat ulos, ja alkoi kaataa kaikki juomat maahan? Yksitellen avas tölkit ja kaato maahan. MIKS? Ärsyttää kun en käyny kysymässä.
Poika ei varmaan käyttänyt käteistä juomien ostamiseen? Olen kuullut, että lapset tekee tuollaista pullonpalautusrahojen takia. Joskus on ostettu puhelimen laskuun kymmenillä euroilla juoma-automaatista puolen litran limupulloja, jotta niistä saaduilla palautusrahoilla on voitu ostaa sitten jotain rihkamaa tai herkkuja. Luultavasti näkemäsi poika osti siis juomat vanhempien tilille tms. ja kaatoi juomat pois palauttaakseen tölkit. Hirveetä tuhlaustahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Ei widdu että ärsyttää kun tää yksi psyk0 ja salaliittoteoreetikko on pilanneet ketjun horinoillaan. Oli tosi hyvä keskustelu ennen sitä. Hankkikaa hoitoa ketään ei kiinnosta täällä !!
No mistäs moinen raivo? Siitäkö että joku kertoi näitten mystisten juttujen olevan vähemmän mystisiä ja ihan mielentemppuja ja kaksijalkaisia tekijöitä? realistisempaahan tuo on kuin mystishörinät.
Vierailija kirjoitti:
Kuolin kauan sitten mutta kirjoitan tänne silti
Piia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme tulossa miehen kanssa Kuopion Ikeasta iltapimeällä. Juvan kohdilla, valottomalla pätkällä näin edessämme spiraalimaisen kuvion joka liikkui edestakaisin, liike olisi sopinut valonheittimeen mutta kuvio ei ollut kirkas vaan tumma erottuen juuri ja juuri taustasta. Pelästyin, koska minulla on ollut silmien kanssa ongelmia ja uskoin että kyseessä on jokin häiriö näkökentässä mutta silloin mies kysyi " Mikä tuo on ? Tuolla edessä?"
En tiedä, mikä lie helvetin portti siihen oli aukeamassa :D
Olen nähnyt tämän samanlaisen spiraalin Norjassa se on jokin Haarp- kokeilu, oli siitä Oslossa lehdessäkin ja muistaakseni tv :ssäkin. You tubellakin on video sellaisesta.
ERittäin jännittävää että näit Juvalla kun täällä ei ole Nato.
Sitä spiraalia yritettiin selitellä Venäjän kokeeksi mutta tarkempi tutkimus osoitti ettei se ollutkaan ohjuskoe vaan spiraalin säännöllisyys oli omaa luokkaansa. Se minkä minä näin Norjassa oli pienempikin.
Näyttää samalta! Tuskin se sama on , kun Juva ei ole lähelläkään Norjaa :D mutta hätkähdyttävän samankaltainen kyllä. Pitää näyttää tämä video miehelle :)
Muistatko minä vuonna näitte sen? Tai edes vuosikymmenen?
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään johdu pahoinpitelystä, mutta isä on voinut luulla perinnöllistä päänsärkyä pahoinpitelyn aiheuttamaksi.