Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Minulle kävi näin lapsena. Ihan lankapuhelimella olin jonnekin soittamassa, nostin luurin, ja sieltä kuului etäisen huonosti joidenkin tätien puhelu. Ihan kuin äänet olisivat tulleet kaukaa, linja oli huono.
Huusin, että kuuletteko minua? Toinen täti vastasi äkäisesti, että kuulen, mene pois linjalta. Laskin luurin ja tämän jälkeen kaikki toimi normaalisti, eli kuulin normaalin hälytysäänen jne. Oli vissiin mennyt linjat jotenkin sekaisin.
Ihan mahdollista.
Karpon ohjelmassa kerrottiin kerran, miten joku sai aiheettomia laskuja puheluista, joita ei ole soittanut.
Puhelinyhtiö väitti, että soitettu on ja maksa pois.
Lopulta syy selvisi ja joltain keskuksen ohjainkortilta löytyi juotostinaa, joka oli oikosulkenut kaksi linjaa niin, että siitä toisesta numerosta soitetut puhelut menivät tämän ohjelmassa olleen henkilön piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko se seinää tuijottava koira haistaa rakenteissa jotain, esim. kosteusvaurion?
Barbapörrö kirjoitti:
Voisiko se seinää tuijottava koira haistaa rakenteissa jotain, esim. kosteusvaurion?
Tuskinpa. Ellei ole siihen koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Minulle kävi näin lapsena. Ihan lankapuhelimella olin jonnekin soittamassa, nostin luurin, ja sieltä kuului etäisen huonosti joidenkin tätien puhelu. Ihan kuin äänet olisivat tulleet kaukaa, linja oli huono.
Huusin, että kuuletteko minua? Toinen täti vastasi äkäisesti, että kuulen, mene pois linjalta. Laskin luurin ja tämän jälkeen kaikki toimi normaalisti, eli kuulin normaalin hälytysäänen jne. Oli vissiin mennyt linjat jotenkin sekaisin.
Asuin lankapuhelin aikaan talossa, jossa oli myös poliisien liikennevalvontakeskus tms. Kerran aloin säännöllisesti kuulemaan poliisien puhelinkeskustelut. Soitin puhelinlaitokselke, niin he sanoivat lähekkäin olevien linjojen jotenkin ottavan toisistaan "impulsit", en muista mikä oli oikea sana, heijasteet tms. Korjasivat asian. Se alkoi yhtäkkiä ja jatkui korjaamiseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleepa parikin juttua mieleen.
Löysin melko vastikään yhdestä käsilaukustani yksittäisen avaimen, eikä mulla ole mitään tietoa mihin se käy.
Toinen, aika eri päästä kuin tuo eka. Kun isäni oli kuolemassa syöpään ja olimme hänen viimeisenä iltanaan sairaalassa katsomassa häntä, niin tapahtui jotain erikoista. Lääkärien mukaan isäni eläisi ehkä vielä pari viikkoa, emme siis osanneet ollenkaan aavistaa tämän olevan viimeinen ilta yhdessä koko perheen kesken. Olin viimeisenä poistumassa huoneesta, kun minut valtasi täydellisen pakottava tunne siitä, että minun pitäisi kääntyä takaisin ja käydä vielä hetken verran yksin isäni vieressä. Hämmennyin ja jatkoin matkaa pois huoneesta mutta tunne vain voimistui. Tottelin lopulta vaistoani, kävelin takaisin huoneeseen isän luo, otin häntä kädestä ja sanoin "heippa, iskä". Lähdimme kotiin. 45min päästä sairaalasta soitettiin, että iskä oli nukkunut pois. Sain sanoa hänelle jäähyväiseni yksin, rauhassa, juuri kuten minulle sopi, vaikka en tiennyt niiden olevan jäähyväiset. En ole koskaan ennen kokenut sellaista tunnetta. Tuosta on aikaa yli 8 vuotta ja mietin sitä varmasti loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa parikin juttua mieleen.
Löysin melko vastikään yhdestä käsilaukustani yksittäisen avaimen, eikä mulla ole mitään tietoa mihin se käy.
Toinen, aika eri päästä kuin tuo eka. Kun isäni oli kuolemassa syöpään ja olimme hänen viimeisenä iltanaan sairaalassa katsomassa häntä, niin tapahtui jotain erikoista. Lääkärien mukaan isäni eläisi ehkä vielä pari viikkoa, emme siis osanneet ollenkaan aavistaa tämän olevan viimeinen ilta yhdessä koko perheen kesken. Olin viimeisenä poistumassa huoneesta, kun minut valtasi täydellisen pakottava tunne siitä, että minun pitäisi kääntyä takaisin ja käydä vielä hetken verran yksin isäni vieressä. Hämmennyin ja jatkoin matkaa pois huoneesta mutta tunne vain voimistui. Tottelin lopulta vaistoani, kävelin takaisin huoneeseen isän luo, otin häntä kädestä ja sanoin "heippa, iskä". Lähdimme kotiin. 45min päästä sairaalasta soitettiin, että iskä oli nukkunut pois. Sain sanoa hänelle jäähyväiseni yksin, rauhassa, juuri kuten minulle sopi, vaikka en tiennyt niiden olevan jäähyväiset. En ole koskaan ennen kokenut sellaista tunnetta. Tuosta on aikaa yli 8 vuotta ja mietin sitä varmasti loppuelämäni.
Intuitio. Voi kuulostaa typerältä. Olen kokenut myös näitä tosin täysin eritilanteissa mutta tiedän tunteen kun jokin sinussa vain tietää jotain mitä sinä et ole tiedostanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin juoksulenkillä hiljaisella metsätiellä, lähellä ei ollut muuta taloja kuin autiotalo jossa kuulemma oli tapahtunut kamaluuksia ja kummitteli mutta niinhän monista autiotaloista väitetään! Normaalisti minulla on musiikit korvilla, mutta kuulokkeiden sanottua itsensä irti jouduin tyytymään luonnon ääniin. Olin sen autiotalon kohdilla, katto näkyi puiden takaa kun samassa aloin kuulla takaani kovia, tömiseviä juoksuaskeleita jotka eivät ollet omien askelteni kaiku sillä kuulin ne ensimmäistä kertaa. Vaikka juoksinkin yleensä musiikit korvilla, tiesin etteivät askeleeni kaikuneet tuolla tavoin vaan joku seurasi minua. Ongelma oli vain se, etten nähnyt ketään. Nopeutin vauhtia ja askeleet nopeutuvat myös. Samassa kuulin myös toisen äänen, auton äänen ja kohta mieheni pysähtyi vierelleni "Siinähän sä! Tuletko meidän kanssa käymään kaupungissa?" Normaalisti olisin sanonut ei, en yleensä jätä lenkkiä kesken ja olin ihan hikinenkin mutta askeleet takanani olivat hermostuttaneet minut niin, että vastasin myöntyvästi ja hyppäsin kyytiin.
Myöhemmin koetin testata olisinko sittenkin voinut säikkyä omia askeleitani ja tein hyppyjä sekä pomppuja yrittäen saada samanlaisen raskaan töminän aikaan, turhaan.
Tien alla rumpuputki toistaa askeleet. Törmäsin itse tähän ilmiöön kun aloin tehdä juoksulenkkejä, kävellessä niin ei käynyt.
- Teininä olimme poikakaverin huoneessa kuuntelemassa musiikkia, kun äkkiä hilpeä ysäritekno muuttui matalaksi örinäksi, jonka seassa erottui sihisevää puhetta. Jos kyseessä olisi ollut kasetti, emme olisi ysärin lapsina moista säpsähtäneet mutta kun se oli cd-levy.
- Teininä kävi myös niin, että olin lähdössä kaverin luonta kotiin iltamyöhällä kun näin tien toisella puolella valkoisen usvan joka leijui määrätietoisesti tien yli parin metrin päässä minusta ja katosi. Eihän siinä muuta, mutta tien toisella puolella oli hautausmaa!
- Asuin jo omassa kodissa kun aloin haistaa tuoreen pullan, ajattelin että joku rapussa varmaan leipoo. Lähdin viemään roskia ja huokaisin samaan aikaan ulos tulevalle naapurille että "ihana pullantuoksu !", naapuri katsoi minua kummissaan ja samalla tajusin etten haistanut pullaa enää. Meni noin 10 min ja äitini tuli yllätysvierailulle pullapussin, joka oli vielä lämmin , kanssa.
- Odotin esikoista ja ultrassa oli näkynyt pippeli, ollessani Prisman lastenvaateosastolla minulle tuli kuitenkin tarve ostaa vaaleanpunainen body. Tunsin voimakkaasti että vauva on sittenkin tyttö, vaikka yleensähän on mahdotonta että ultrassa havaittu poika muuttuu tytöksi , toisinpäin se on yleisempää. Tyttö tuli. Kukaan ei osannut selittää, mihin se miehekäs uloke jonka olimme selvästi ruudulta nähneet oli kadonnut :D Mutta niin vain Akusta tuli Aino. Ja pinkille bodylle käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on hyvin elävä muistikuva, jossa olisin joutunut todistamaan äitini ja hänen miesystävänsä seksuaalisia touhuja pienenä lapsena. Olin kuitenkin niin pieni ja tuo muisto on siinä kategoriassa, että aina olen miettinyt olisiko se ollut vain jokin uni. Mitään muuta tällaista ei koskaan lapsuudessa tapahtunut. En koskaan kehdannut kysyä asiaa äidiltäni ja nyt on jo liian myöhäistä Mysteeriksi siis jäi, mutta eipä haittaa. En ole järin traumatisoitunit tuosta muistosta/unesta.
Olen nähnyt lapsena Ruokolahden leijonan. Minun leijonani tosin näytti enemmän puumalta ja tuli vastaan Ylöjärvellä, vuosi taisi olla 2001. Olin tulossa kotiin koulusta kun metsän reunan takaa juoksi vastaan iso vaalea eläin. Koirahan se minun leijonani/puumani on varmasti ollut mutta se eläimen nopeus on jäänyt mieleen! Se meinaan juoksi/pongahti niin nopeasti karkuun etten ehtinyt edes kunnolla reagoida tilanteeseen. Juoksin kotiin ja kerroin äidille että näin puuman! Äiti muistaa vieläkin kun kerroin että puuma melkein törmäsi minuun 😂 Mulla oli lapsena vilkas mielikuvitus joten tarinaa on varmasti väritetty! 😁
Vuosia myöhemmin tehtiin havaintoja isosta vaaleasta koirasta joka juoksi usein läheisen tien varressa. Tästä koirasta tehtiin havaintoja myös Takamaalla, Mutalassa ja jopa Karhella! Tätä koiraa yritettiin saada useasti kiinni mutta pääsi aina livohkaan. Kuulin havaintoja tästä koirasta vielä 2012.
Muistan silti sen näkymän etäisesti. Eläimellä oli selvästi kissamainen naama, se oli iso ja vartalo oli roteva. Se juoksi eteeni nopeasti ja hyppäsi edestäni pois yhtä nopeasti! Kuin piirretyissä kun haihdutaan ilmaan ja ääriviivat jää vain jäljelle 😁 En uskaltanut kävellä samaa tietä vähään aikaan koska pelkäsin tätä puumaa. Meillä oli kotona isoja koiria ja en ole koskaan pelännyt koiria. Mutta jostain syystä tämä "puuma" pelotti minua.. Olin myös lapsena ihan varma että eläin näytti puumalta eikä esim. naarasleijonalta. Isäni vitsaili että Ruokolahden leijonan vaimo on vaan reissussa meidän kylällä 😀 Olin kuulemma sanonut että kyllä minä nyt tyttöleijonan tunnistan!! 😁
Tästä koirasta myös vitsailtiin että se on kummitus. Hauveli oli tosiaan niin nopea ettei jäänyt koskaan kiinni. Kukaan ei tunnistanut tätä koiraa omakseen tai kenenkään tutun lemmikiksi. Viimeisten havaintojen aikaan koirasta oli suuri huoli koska alkoi olemaan tosi laiha. Itsekin näin koiran usein kun kävin lenkillä. Koskaan en saanut sitä tulemaan tarpeeksi lähelle että olisin voinut tarkastaa että oliko se minun puumani 😁
Minua on aina hämännyt miksi olin niin varma että se oli puuma! Miksi olin niin vakuuttunut mikä eläin se oli vaikka näin sen vain nopeasti? Tämähän on varmasti joku aivojen muistihäiriö mutta miksi aivoni eivät lapsena muka koiraa tunnistaneet 😁 Olinko niin ajatuksissani ja mielikuvitus lähti laukalle? Tämä muisto palasi mieleen kun Ruokolahden leijonasta oli aikoinaan lehdessä muistelua, olikohan 2014?
Olenko onnistunut luomaan ns. valemuiston? 😁 Huikea mielikuvitus ja porukoiden puheet ovat ehkä vain yllyttäneet tätä muistoa jäämään mieleen?
Olin 7-vuotias kun kohtasin tämän mystisen eläimen 🦁🐯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisareni kertoi muistaakseni vuonna 1996 jostakin musiikkivideosta, jota oli myös näytetty Jyrki-ohjelmassa ja jossa tapahtuu sellaista, että joku mies ajaa joidenkin musiikkia soittavien miesten päältä ja sitten nämä miehet sitten taas ovatkin jossain muualla soittamassa ja tällaista tapahtuu tässä videossa useampaan kertaan. Mikähän musiikkivideo mahtaa olla kyseessä? En ole edes aivan varma, menikö juttu juuri noin kuin kerroin, mutta kiitos jo etukäteen, jos joku tietää.
Kuulostaa ihan että vois olla ZZ Top ?
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
90-luvun teinikauhuelokuvasta Noitapiiri muistan tuon "leikin". Elokuvassa sen nimi oli "light as a feather, stiff as a board". Olen kuullut monilta väitteitä, että se oikeasti toimii (ei tosin ihan niin kuin siinä elokuvassa). Jo vuosien ajan minun on tehnyt mieli ehdottaa kavereilleni jossain illanvietossa, että kokeilisimme sitä, mutten ole kehdannut. Olemme kuitenkin jo nelikymppisiä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
90-luvun teinikauhuelokuvasta Noitapiiri muistan tuon "leikin". Elokuvassa sen nimi oli "light as a feather, stiff as a board". Olen kuullut monilta väitteitä, että se oikeasti toimii (ei tosin ihan niin kuin siinä elokuvassa). Jo vuosien ajan minun on tehnyt mieli ehdottaa kavereilleni jossain illanvietossa, että kokeilisimme sitä, mutten ole kehdannut. Olemme kuitenkin jo nelikymppisiä.
Se toimii. Kerran nuorena yhdessä illanvietossa joku otti tuon leikin puheeksi ja kokeilimme sitä monta kertaa. Jokainen vuorollaan pääsi nostettavaksi ja aina ensimmäisellä kerralla temppu ei onnistunut, mutta sen jälkeen, kun loimme "energiaa" seisomalla ringissä ja laittamalla jokainen käden (tai sormen, en muista kunnolla) keskelle toistensa päälle ja sitten yrittämällä uudestaan nostaa, temppu toimi täydellisesti. Nostajia taisi olla aina kaksi (eli kaksi sormea) tai korkeintaan neljä. Harmi kun muista tätä enää kovin hyvin. Tämä tapahtui siis joskus 2000-luvun loppupuolella. Tekisi mieli kokeilla temppua uudestaan.
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
On olemassa jotakin energiaa, mitä ei osata selittää tai tutkia. Olen käynyt reiki-kurssin ja kun sanon reikin käynnistyssanani, alkavat kämmeneni kuumentua ja niissä tuntuu kihelmöintiä. Sama jalkapohjissa.
Ja en tosiaankaan ole huu-haa-hörhö, vaan tieteellisen koulutuksen saanut realisti. Tuon reiki-kurssinkin kävin lähinnä uteliaisuudesta. Mutta tämä on selittämätöntä. Mieheni/kaverini ovat sanoneet myös, että tuntevat käsistäni virtaavan kuumuuden, kun reikitän heitä ja tuskinpa he luulottelevat itselleenkään, koska en ole asiasta ennalta sanonut mitään. Ehkä se on tuota samaa voimaa?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on hyvin elävä muistikuva, jossa olisin joutunut todistamaan äitini ja hänen miesystävänsä seksuaalisia touhuja pienenä lapsena. Olin kuitenkin niin pieni ja tuo muisto on siinä kategoriassa, että aina olen miettinyt olisiko se ollut vain jokin uni. Mitään muuta tällaista ei koskaan lapsuudessa tapahtunut. En koskaan kehdannut kysyä asiaa äidiltäni ja nyt on jo liian myöhäistä Mysteeriksi siis jäi, mutta eipä haittaa. En ole järin traumatisoitunit tuosta muistosta/unesta.
Olen 4-vuotiaana nähnyt unta vauva-ajastani ja muistan asioita hajanaisesti 1-vuotiaasta asti.
Olet voinut nähdä ihan aitoa toimintaa. Mistä olisit voinut keksiä tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Me kokeiltiin tätä 90-luvulla, ja muistan tosiaan sen oudon tunteen kun kaveri nousi ilmaan kuin höyhen!
On olemassa jotakin energiaa, mitä ei osata selittää tai tutkia. Olen käynyt reiki-kurssin ja kun sanon reikin käynnistyssanani, alkavat kämmeneni kuumentua ja niissä tuntuu kihelmöintiä. Sama jalkapohjissa.
Ja en tosiaankaan ole huu-haa-hörhö, vaan tieteellisen koulutuksen saanut realisti. Tuon reiki-kurssinkin kävin lähinnä uteliaisuudesta. Mutta tämä on selittämätöntä. Mieheni/kaverini ovat sanoneet myös, että tuntevat käsistäni virtaavan kuumuuden, kun reikitän heitä ja tuskinpa he luulottelevat itselleenkään, koska en ole asiasta ennalta sanonut mitään. Ehkä se on tuota samaa voimaa?
Jotain tekemistä verenkierron ja hermoston hallinnan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mameha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Minulle kävi näin lapsena. Ihan lankapuhelimella olin jonnekin soittamassa, nostin luurin, ja sieltä kuului etäisen huonosti joidenkin tätien puhelu. Ihan kuin äänet olisivat tulleet kaukaa, linja oli huono.
Huusin, että kuuletteko minua? Toinen täti vastasi äkäisesti, että kuulen, mene pois linjalta. Laskin luurin ja tämän jälkeen kaikki toimi normaalisti, eli kuulin normaalin hälytysäänen jne. Oli vissiin mennyt linjat jotenkin sekaisin.Asuin lankapuhelin aikaan talossa, jossa oli myös poliisien liikennevalvontakeskus tms. Kerran aloin säännöllisesti kuulemaan poliisien puhelinkeskustelut. Soitin puhelinlaitokselke, niin he sanoivat lähekkäin olevien linjojen jotenkin ottavan toisistaan "impulsit", en muista mikä oli oikea sana, heijasteet tms. Korjasivat asian. Se alkoi yhtäkkiä ja jatkui korjaamiseen saakka.
Sama kokemus pistorasiasta tuli puhepurskeita ja on tosi juttu, nauhoitinkin niitä että muutkin kuulivat.
Olen kadottanut kaksi linnunlaulu-cd:tä. Kuuntelen noita levyjä aina keväisin helmikuusta kesäkuuhun muistin virkistämiseksi. Eilen ajattelin, että on aika ryhtyä taas kuuntelemaan niitä. En löydä niitä mistään. Minulla on vain yksi lipaston laatikko levyjä varten, mutta siellä niitä ei näkynyt. Eikä missään muuallakaan. Olen varmaan tänne aiemmin kirjoittanut, että minulta katosi kaksi kattilankantta. Siitä on pari vuotta. Alan jo uskoa, että täällä vierailee jokin haamu.
Minulle kävi näin lapsena. Ihan lankapuhelimella olin jonnekin soittamassa, nostin luurin, ja sieltä kuului etäisen huonosti joidenkin tätien puhelu. Ihan kuin äänet olisivat tulleet kaukaa, linja oli huono.
Huusin, että kuuletteko minua? Toinen täti vastasi äkäisesti, että kuulen, mene pois linjalta. Laskin luurin ja tämän jälkeen kaikki toimi normaalisti, eli kuulin normaalin hälytysäänen jne. Oli vissiin mennyt linjat jotenkin sekaisin.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua