Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni suuttui minulle viisi vuotta sitten, kun sai tietää, että olin puhunut tuttavani kanssa isämme kuolinpesän asioista, vaikka niistä ei hänen mukaansa olisi saanut puhua kenellekään. Olen kysynyt sisareltani, että miten hän sai tietää, että olen niistä puhunut, ja hän sanoi, että tuttava kertoi. Tuttavani ei kuitenkaan ole myöntänyt minulle kertoneensa. Eli jompikumpi valehtelee. Jos tuttavani todella kertoi, niin miksihän hän ei sitä ole myöntänyt.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni suuttui minulle viisi vuotta sitten, kun sai tietää, että olin puhunut tuttavani kanssa isämme kuolinpesän asioista, vaikka niistä ei hänen mukaansa olisi saanut puhua kenellekään. Olen kysynyt sisareltani, että miten hän sai tietää, että olen niistä puhunut, ja hän sanoi, että tuttava kertoi. Tuttavani ei kuitenkaan ole myöntänyt minulle kertoneensa. Eli jompikumpi valehtelee. Jos tuttavani todella kertoi, niin miksihän hän ei sitä ole myöntänyt.
Tuttavallasi on luultavasti joitakin taka-ajatuksia kuolinpesään liittyen. Ole varovainen!
Vierailija kirjoitti:
Sisareni suuttui minulle viisi vuotta sitten, kun sai tietää, että olin puhunut tuttavani kanssa isämme kuolinpesän asioista, vaikka niistä ei hänen mukaansa olisi saanut puhua kenellekään. Olen kysynyt sisareltani, että miten hän sai tietää, että olen niistä puhunut, ja hän sanoi, että tuttava kertoi. Tuttavani ei kuitenkaan ole myöntänyt minulle kertoneensa. Eli jompikumpi valehtelee. Jos tuttavani todella kertoi, niin miksihän hän ei sitä ole myöntänyt.
Siis onko hän vieläkin vihainen, vaikka tuo tapahtui jo viisi vuotta sitten? Jos on, niin aika outoa.
Muutama vuosi sitten näin jonkun tuntemattoman naisen muutamia kertoja esim. kaupassa. Joka kerta minut nähdessään hän alkoi huutamaan niin lujaa kuin jaksoi, että "Laita se kännykkä taskuun! Mari on sanonut sinulle, että kännykkä täytyy pitää taskussa, että se ei tipu maahan ja mene rikki". En vieläkään ymmärrä, että kuka tuo henkilö oli, miksi hän alkoi aina huutamaan minulle tästä asiasta enkä myöskään tiedä, että kuka on Mari. Ainakaan kukaan ei ollut sanonut minulle, että kännykkä täytyy pitää taskussa. Sitä minä yritin tällekin henkilölle sanoa, mutta hän vain rääkyi siitä kännykän taskuun pistämisestä vaikka minulla ei edes ollut kännykkä esillä vaan juuri siellä taskussa tai repussa. Oikeasti se oli aina todella noloa, kun kyseisen henkilön huuto kuului ties kuinka pitkälle asti ja kaikki tuijottivat meitä ihan hölmöinä. Lisäksi tilanne oli aina myös vähän pelottava, koska hän meinasi monesti hyökätä kimppuuni ja uhkaili, että puhkaisee kävelysauvoillaan silmäni. Nyt tätä naista ei ole enää muutamaan vuoteen näkynyt enkä minä saa varmastikaan koskaan tietää, että mikä häntä vaivasi. Minulla ei tietääkseni edes ole kaksoisolentoa, johon kyseinen henkilö olisi voinut minut sekoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman vanhin selitys; toinen nainen. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä kodissa (60-luvun tiilinen omakotitalo) on käynyt kolme selittämätöntä, joskaan ei pelottavaa juttua. ekasta kirjoitin palstallekin silloin kun se kävi, ehkä puolitoista vuotta sitten.
1. alusvaatelaatikkooni siuntaantui uudet pikkarit, ei olleet minun vaikka samaa kokoa. Tiedän varmaksi ettei olleet minun koska niitä oli selvästi pyykännyt joku tunnollisempi kuin minä, itse en erottele valkoisia värillisistä ja mun kaikki valkeat on semmosia harmahtavia. En myöskään voi käyttää atsman takia huuhteluainetta ja nämä tuoksuivat vahvasti huuhtelu-aineelta. Vähän erikoista haistella vieraita, joskin puhtaita pöksyjä, i know. Otin käyttöön ja ovat muuten käytössä edelleen.
2. Pesukoneesta löytyi märän, pestyn pyykin seasta sähköhammasharja, siis ei semmonen vaihtopää vaan se ite suristin . Just samanlainen kun meillä on, nyt on vaan tuplana. Ei mitään hajua mistä se on voinut sinne tupsahtaa. Käyn taskut yleensä tarkasti läpi ettei muksuilla oo nenäliinoja tms. taskussa jotka sitten muhjuuntuu pyykkiin kiinni, mutta siellä se hammasharja vaan nökötti.
3. eteisen lipaston ( semmonen mihin lasketaan käsistä avaimet sun muut sisään tullessa)päälle tupsahti paksu nivaska paperia muovitaskussa. Olivat keuhkopleuran käyttöohjeet hoitajalle. yhden sivun alareunassa vielä ne tulostaneen sairaanhoitajan nimi ja päivämäärä. ihan meidän alueen sairaanhoitopiiri ja kaikkea, 6 vuotta vanhat sen mukaan. en vaan tajua mistä pirusta ne on meille tulleet. Talon aikanaan rakkennuttanut vanga rouva kyllä kuoli sairaalassa enkä tiiä mihin vaivaan, kun ei siitä kuolinpesänhoitajan kanssa puhuttu mutta jäi vaivaamaan liekkö olivat siihen liittyviä. kunpikaan meistä ei tee mitään hoitoalan töitä.
Innolla odotan mitä talo materialisoi seuraavaksi, toivon sähkövatkainta kun siitä joulun alla kärähti moottori, ja se hammasharjakin oli oikein hyvä.
Olin vuosia aivan rakastunut erääseen poikaan teininä. Minulla oli kuitenkin huono itsetunto, enkä uskötanut sanoa mitään. Poika tuntui täydeltä sielunkumppanilta ja haaveilin hänestä joka päivä. Lopulta tiemme erkanivat ja näin hänestä unia yli 15 vuotta aina parin vuoden välein. Eräs yö näin hänestä taas niin voimakkaan unen, että kaivoin hänen yhteystietonsa esille (olin tietysti jo aikaisemmin etsinyt niitä lukuisia kertoja, mutta ei ollut somessa tai julkista numeroa). Lopulta tapaisimme, Rakastuimme samantien, menimme naimisiin ja perustimme perheen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin. En ymmärrä, miten voi olla niin äärimmäisen voimakas tunne toisesta ihmisestä, ettei se laannu edes tuossa ajassa. Miellä loksahti kaikki elämän palaset yhteen, elämäntilanteet ja kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laukunjärjestäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverilta putosi kerran sormus ja vieri kaapin alle. Sinne se sitten jäikin ikuisiksi ajoiksi. Me molemmat nähtiin, kun se vieri sinne kaapin alle ja molemmat sitten siinä kontallamme sitä haettiin, koskaan ei löytynyt. Raahattiin kaappikin pois paikoiltaan, tulos nolla. Siellä ei ollut mitään rakoa eikä saumaa, ei mitään mihin se olisi voinut mennä näkymättömiin. Kaapin pohjakin oli ihan sileä ja tasainen ja ehjä, ei voinut mennä sinne kaappiinkaan mitenkään, tietysti sekin kuitenkin tutkittiin. Sitten tutkittiin koko huone, käytiin lattia läpi joka kohdasta, matot alta ja päältä ja huonekalujen alustat. Ei löytynyt. Ei silloin eikä koskaan myöhemminkään.
Nää on näitä arkielämän mysteereitä.
Joka ikinen vähänkin vakavammin otettavissa ollut poikaystäväni on syntynyt jonkun kuun 22. päivä. Niin myös ex-aviomieheni ja nykyinen aviomieheni. Minulla on ollut myös kolme koiraa, jotka on syntyneet 22. päivä. Tosin minulla on ollut kaikkiaan seitsemän koiraa, joten kaikkia tuo "sääntö" ei ole koskenut. Tämä nyt on vaan sattumaa, mutta jotenkin kummaa kuitenkin.
Kerran olin hengellisillä päivillä ja siellä oli kirjamyyntipöytä, jossa oli kirja jonka olisin halunnut ostaa. Mutta olin aika vähillä varoilla. Kirja maksoi 49 mk (oli markka-aika). Ajattelin sitä kirjan ostamista vielä kun menin nukkumaan ja mietin että ostanko vai ei. Aamulla kun heräsin ja laitoin petiäni päiväkuntoon, tyynyn alta leijaili viisikymppinen. Tarkastin heti lompakkoni, että sieltä se ei ollut kotoisin. Eikä mistään muualtakaan, olin yhden hengen huoneessa ja huone lukittu sisältäpäin. Kenellekään en ollut edes puhunut koko kirjasta. Olin nukkunut siinä sängyssä ja niillä samoilla petivaatteilla jo yhden yön. Ehkä se tuli sitten tyynyn ja tyynyliinan välistä, mutta olin itse pedannut sängyn ja laittanut puhtaat lakanat ja tyynyliinat paikoilleen sinne asettuessani. Mysteeri. Mutta ostin sen kirjan.
Nämä on kyllä todella hämmentäviä juttuja, joihin ei millään löydä järjellistä selitystä! Pähkäilen edelleen tuota omaa juttuani viesti 4051....
Minulle on myös ilmaantunut rahaa käsittämättömällä tavalla ja erityisessä tilanteessa, jossa olen sitä juuri silloin suuresti tarvinnut.
Olen hajamielinen ihminen ja monet katoamiset menee siihen piikkiin, mutta sitten on näitä, joita ei vaan voi selittää.
Äidilläni oli myös eräs luku, joka toistui monet kerrat hänen elämässään tärkeissä yhteyksissä :)
Joskus nuorena ostin meikkituotteen alennusmyynnistä, kassa kuitenkin oli ottanut normaalin hinnan. Nuorena, tyhmänä en kehdannut mennä asiasta valittamaan ja rahan menetys harmitti kovasti, no satuinpa seuraavaksi kipparille ja löysin ihanan takin. Kotona takkia paremmin tutkiessani, taskusta löytyi tarkalleen sama summa minkä olin aiemmin menettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Millä tavalla tämä oli selvittämätön tapahtuma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Millä tavalla tämä oli selvittämätön tapahtuma?
No sillä tavalla, että lääkäri kohteli minua hyvin eikä tappanut minua niinkuin hänen olisi pitänyt tehdä, koska minä olen kaikkien vihaama vainon uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Millä tavalla tämä oli selvittämätön tapahtuma?
Odottamatta vastassa oli ystävällinen ja empaattinen lääkäri eikä ylimielinen ja pilkallinen kuten kirjoittaja odotti uskaltauduttuaan lääkärin vastaanotolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni suuttui minulle viisi vuotta sitten, kun sai tietää, että olin puhunut tuttavani kanssa isämme kuolinpesän asioista, vaikka niistä ei hänen mukaansa olisi saanut puhua kenellekään. Olen kysynyt sisareltani, että miten hän sai tietää, että olen niistä puhunut, ja hän sanoi, että tuttava kertoi. Tuttavani ei kuitenkaan ole myöntänyt minulle kertoneensa. Eli jompikumpi valehtelee. Jos tuttavani todella kertoi, niin miksihän hän ei sitä ole myöntänyt.
Tuttavallasi on luultavasti joitakin taka-ajatuksia kuolinpesään liittyen. Ole varovainen!
Mitähän nämä voisivat olla? Jos hän esim. kärkkyy omaisuutta, niin ei kyllä tule saamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia aivan rakastunut erääseen poikaan teininä. Minulla oli kuitenkin huono itsetunto, enkä uskötanut sanoa mitään. Poika tuntui täydeltä sielunkumppanilta ja haaveilin hänestä joka päivä. Lopulta tiemme erkanivat ja näin hänestä unia yli 15 vuotta aina parin vuoden välein. Eräs yö näin hänestä taas niin voimakkaan unen, että kaivoin hänen yhteystietonsa esille (olin tietysti jo aikaisemmin etsinyt niitä lukuisia kertoja, mutta ei ollut somessa tai julkista numeroa). Lopulta tapaisimme, Rakastuimme samantien, menimme naimisiin ja perustimme perheen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin. En ymmärrä, miten voi olla niin äärimmäisen voimakas tunne toisesta ihmisestä, ettei se laannu edes tuossa ajassa. Miellä loksahti kaikki elämän palaset yhteen, elämäntilanteet ja kokemukset.
Ihana päiväuni. Minäkin haaveilen tuommoisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".
Monikin osaa lauluja kielillä joita eivät juurikaan tai ollenkaan puhu. Laulun voi opetella ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia aivan rakastunut erääseen poikaan teininä. Minulla oli kuitenkin huono itsetunto, enkä uskötanut sanoa mitään. Poika tuntui täydeltä sielunkumppanilta ja haaveilin hänestä joka päivä. Lopulta tiemme erkanivat ja näin hänestä unia yli 15 vuotta aina parin vuoden välein. Eräs yö näin hänestä taas niin voimakkaan unen, että kaivoin hänen yhteystietonsa esille (olin tietysti jo aikaisemmin etsinyt niitä lukuisia kertoja, mutta ei ollut somessa tai julkista numeroa). Lopulta tapaisimme, Rakastuimme samantien, menimme naimisiin ja perustimme perheen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin. En ymmärrä, miten voi olla niin äärimmäisen voimakas tunne toisesta ihmisestä, ettei se laannu edes tuossa ajassa. Miellä loksahti kaikki elämän palaset yhteen, elämäntilanteet ja kokemukset.
Ihana päiväuni. Minäkin haaveilen tuommoisesta!
Itse vastaavassa tilanteessa vuosi sitten. Oli kasvanut komeaksi hyvin pukeutuneeksimieheksi. Itse näytin kassialmalta hänen rinnallaan, joten luikin pakoon ettei näkisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui eilen... ei ehkä mikään niin selittämätön tapahtuma mutta vähän outo kuitenkin. Työkaverin huoneessa on seinäkello, hän jäi syksyllä pois töistä ja sairastui vakavasti. Kello toimi moitteetta sairastumiseen asti ( tai oletetusti siihen about niille nurkille ). Esimiehemme ( siis myös tämän sairastuneen työkaverin esimies ) oli käymässä eilen toimistollamme ja istuu aina yleensä siellä käydessään tämän työkaverin huoneessa kun se on tyhjillään. Juteltiin siinä ja katsahdin seinäkelloa joka näytti ihan mitä sattuu ja sekuntiviisari nyki oudosti. Sanoin asiasta esimiehelleni joka sanoi että seinäkello on mennyt ihan sekaisin tämän työkaverin sairastumisen jälkeen. Sattumaa vai ei, hieman kummallista silti.
Kellot tekee noin kun patteri alkaa olla lopuillaan. Ihan normaalia.
Se lääkärissä käynyt henkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Millä tavalla tämä oli selvittämätön tapahtuma?
No sillä tavalla, että lääkäri kohteli minua hyvin eikä tappanut minua niinkuin hänen olisi pitänyt tehdä, koska minä olen kaikkien vihaama vainon uhri.
Ei, taas sinä. Kukaan ei jaksa sinua täällä, mene muualle.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää koirien käytös minua kohtaan. Ne joko ovat kuin minua ei olisi edes olemassa eli jättävät minut täysin huomiotta tai sitten ne murisevat, haukkuvat ja näyttävät hampaita minulle yrittäen samalla hyökätä minua kohtaan. Yksikään kohtaamani koira ei ole käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti eikä ole esim. antanut minun silittää itseään. Koirat joko vain kävelevät luotani pois tai yrittävät purra minua jos minä yritän silittää niitä. Tätä on jatkunut koko elämäni, sillä jo silloin kuin synnyin niin veljelläni oli koira ja se kuuleman mukaan oli kuin minua ei olisi ollut olemassa eikä reagoinut esim. siihen, että minä itkin vauvana. Minua hiukan vuoden vanhemman isosiskoni itkiessä se oli ollut levoton ja yritti päästä rauhoittamaan siskoa. En ole koskaan tehnyt koirille mitään pahaa tai käyttäytynyt niitä kohtaan ilkeästi, mutta olen alkanut pelkäämään niitä. Koirat varmasti vaistoavat sen, mutta en ymmärrä, että miksi se saisi koiran haukkumaan raivokkaasti, murisemaan, vetämään niin lujaa kuin pystyy päästääkseen irti omistajaltaan ja yrittää selvästi päästä luokseni tappamaan minut.
Intiassa on vihaisia koiria. Lakatkaa tykkäämästä tän horinoista, pilaa koko ketjun.
Minua on vaivannut ohimoista naapurikunnassani entisessä Köyliön kunnan Köyliönjärven jäällä 20.1.1156 tapahtunut väkivallanteko. Kyseessä oli Köyliön Lallien ja tukholmalaisen Djurgårdenin välisestä jääkiekon ystävyysottelusta, jossa Köyliön Lallien kuumaverinen ykkösketjun sentteri Lalli Partinen löi Djurgårdenin brittivahvistuksen Bishop Henrikin tukkajakauksen uuteen (katolilaiseen) uskoon. Saiko Lalli teostaan tavallisen 2 minuuttisen, 5 minuuttisen vai peräti ottelurangaistuksen. Siitä ei löydy mitään tietoa sen aikaisesta wikipediasta. Sen tiedän, että Partisen Lalli sovitti Bishop Henrikin jääkiekkokypärää päähänsä ja häneltä lähti kaikki hiukset. Lisäksi rotat nakersivat Lallin jääkiekkomailan.
Jos ne silmälasit ovat ne Pentti Siimeksen kadonneet?
Hänhän kadotti yhdet työkeikalla Helsingissä, ja löysi ne kaapin päältä Sammatissa.
Nyt kun Pentti on jo kuollut, liikkuvaiset lasit etsivät uutta kotia.
Minkäköhän laiset lasit oli hukassa? 😀
Meillä löytyi sellaiset ohutsankaiset, sinisillä kehyksillä olevat lasit. Vieläkin ne on tuolla tallessa. 😊
Puolikkaat, joulupukkimallia. Niihin niitä sukujouluissa myös käytettiin. Sinä jouluna oli eri rillit, kunnes keväällä mentiin mökille josta karkurilasit löytyivät piileskelemästä.
Tämän olen lukenut hänen muistelmistaan. Ei ollut kuulemma edes ainutlaatuinen tapahtuma, samanlaisia tuli eteen aina vuosien varrella.