Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Ollessani ensimmäistä kesää kaupan kassalla töissä, eräs nainen tuli asiakkaaksi ja jutteli tosi tuttavallisesti. Totesi että ai oot nykyään täällä töissä ja kysyi miten opinnoissa menee ja sellaista pientä small talkia mutta yksityiskohdilla, eli selkeästi tunsi minut jostain. Lopuksi toivotti onnea tuleviin haasteisiin ja oikein hyvä mieli jäi henkilöstä. Mietin pääni puhki kuka tuo nainen oli mutta ikinä en sitä keksinyt. Olin sitä ennen ollut koulussa avustajana, mutta olin vain muutaman opettajan kanssa tekemisissä, ja sitä ennen mäkkärissä missä kaikki ovat nuoria. Ei ollut kukaan vanhempieni ystäväkään, kyselin vanhemmiltani mutta eivät tunnustaneet tuntevansa kuvailemaani naista. Ei sinänsä iso mysteeri, olisi vain ollut kiva tietää kuka hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kanssa mielenkiintoista että näille mysteereille on varmasti ihan arkipäiväisiä selityksiä. Itselleni tuli kerran yksi kaveri pitkästä aikaa mieleen aamulla, kun luin lehteä ja keittelin kahvia. Jonkin ajan päästä tämä sitten soittikin. Myöhemmin huomasin että lukemassani lehdessä oli pieni mainos tapahtumasta, jossa oltiin oltu tuon kaverin kanssa muutama vuosi sitten. Kysäisin tuliko tuolle kaverillekin tuli tuo lehti, ja kyllä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Kuka huuteli teinipoikaani nimeltä tänään kotonamme,mun äänellä ja mieskin kuuli tämän,minä se en ollut itse ja tyttökin sanoo,etten huudellut,KUKA siis huutelee meillä mun äänellä...?
Kun olin viiden-kuuden vanha, isovanhemmillani oli Nummi-Pusulassa kesämökki, jonne minut ja veljeni vietiin parina kesänä muutamaksi viikoksi ennen kuin paikka myytiin. Muistan leikkineeni isolla pihalla yksin kun kuulin äitini äänen huutavan minua omenapuiden takaa. En nähnyt ketään, joten arvelin kuulleeni väärin, mutta sama toistui, joten menin etsimään äitiäni ja löydettyäni hänet sisältä talosta kysyin miksi hän huusi minua. Hän katsoi minua vähän vinoon ja sanoi, ettei ollut huutanut. Näin kävi useamman kerran noiden vuosien aikana mökillä ollessamme. Kun kasvoin vähän, otin asian uudestaan puheeksi, jolloin äitini paljasti että hänellä oli ollut samanlaisia kokemuksia mökillä ihan lapsesta saakka.
Mökki oli ilmeisesti alueella jollain tasolla tunnettu kummallisista ilmiöistä. Vieraat eivät halunneet yöpyä siellä jne. Se oli ollut mustalaisten yöpaikkana viime vuosisadan alussa ja siellä oli luettu korteista, tapeltu ja murhattukin. Muistan, miten en pystynyt menemään vanhaan hevostalliin ollenkaan sisälle, ilmapiiri oli niin kammottava. Sama vanhan aitan luona kallion päällä ja niiden omenapuiden alla. Äitini sanoi joskus valvoneensa pirtissä yöllä ja nähneensä, miten ikkunan ohi kulki ihmisiä jonossa eri aikakausien vaatteisiin pukeutuneina.
Alunperin mökkiin oli kuulunut kaksi eri vierekkäistä rakennusta, sitten ne oli yhdistetty ja välitilaan oli rakennettu mm. makuukammari ja työhuone, joka yhdisti vanhat alkuperäisrakennukset, salin ja pirtin. Tuskin pystyin kävelemään siitä läpi kun niskakarvani nousivat ilman näennäistä syytä pystyyn ja väreet kulkivat pitkin selkää. Meillä oli silloin koira joka jätettiin työhuoneeseen yöksi ja jossain vaiheessa se aina villiintyi ja meni paniikkiin jolloin se piti päästää ulos.
Muutaman vuoden päästä mökki myytiin ja sen osti perhe, jonka kanssa isovanhempani pitivät monta vuotta yhteyttä kirjeitse. Jossain vaiheessa perheen äiti kertoi, että he olivat alkaneet laittaa ovet päivisinkin lukkoon, sillä pihassa näkyi aina outoja "vieraita" joita he pelkäsivät. Äitini näki lapsena keskellä pihaa mustiin pukeutuneita miehiä vanhanajan herrasmiesvaatteisiin pukeutuneena, ja ullakolta löytyneen vanhan päiväkirjan perusteella niin näki myös hänen isoisoisänsä vähän ennen kuolemaansa. Olen miettinyt joskus, näkiköhän uusi perhe samoja asioita.
Mulla ja äidilläni on joku ihme yhteys, soitetaan toisillemme usein samaan aikaan ja samoista asioista. Viime kesänä äiti osti minulle saman puseron , minkä olin juuri ostanut itselleni. Meillä on 200 km välimatkaakin. Minulla on oma perhe mutta silti tätä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Muutama mainitakseni...
- Nuorena tuli koettua paljon unihalvauksia.
- Olin jotain 18-vuotias, kun istuttiin kavereiden kanssa kaupan kahvilassa. Siellä oli myös joku vanhempi nainen asiakkaana. Nainen oli todella tutun näköinen, mutta en tiedä mistä. Tämä nainen tulikin sanomaan minulle, että olen niin tutun näköinen. Ei saanut hänkään mieleen, että missä oltaisiin tavattu. Tuumasi sitten, että ehkä seuraavalla kerralla tulee mieleen. Ei olla tavattu sen jälkeen.
- Meille ilmestyi mystisesti silmälasit useampi vuosi sitten. Kukaan ei ole niiden perään kysellyt, eikä ole kenenkään meidän.
- Saatan soittaa jollekin henkilölle, joka on juuri ajatellut minua.
- Olen nähnyt enneunia.
- Sanoin yhden asian vanhalle ystävälleni, josta hän ei ollut kertonut kenellekään. Jostain sain tiedon ajatuksiini, mitä hänelle on tapahtunut.
- dejavut
Jos ne silmälasit ovat ne Pentti Siimeksen kadonneet?
Hänhän kadotti yhdet työkeikalla Helsingissä, ja löysi ne kaapin päältä Sammatissa.
Nyt kun Pentti on jo kuollut, liikkuvaiset lasit etsivät uutta kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani ensimmäistä kesää kaupan kassalla töissä, eräs nainen tuli asiakkaaksi ja jutteli tosi tuttavallisesti. Totesi että ai oot nykyään täällä töissä ja kysyi miten opinnoissa menee ja sellaista pientä small talkia mutta yksityiskohdilla, eli selkeästi tunsi minut jostain. Lopuksi toivotti onnea tuleviin haasteisiin ja oikein hyvä mieli jäi henkilöstä. Mietin pääni puhki kuka tuo nainen oli mutta ikinä en sitä keksinyt. Olin sitä ennen ollut koulussa avustajana, mutta olin vain muutaman opettajan kanssa tekemisissä, ja sitä ennen mäkkärissä missä kaikki ovat nuoria. Ei ollut kukaan vanhempieni ystäväkään, kyselin vanhemmiltani mutta eivät tunnustaneet tuntevansa kuvailemaani naista. Ei sinänsä iso mysteeri, olisi vain ollut kiva tietää kuka hän oli.
Oisko voinut olla jonkun entisen luokkatoverisi (ala/yläaste) äiti?
Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin eilen yksin bussia eikä lähelläni ollut ketään, mutta kun nousin penkiltä aivan vieressäni oli terävä, iso, musta puukko. Mistä se siihen tuli aivan äänettä ja olisin varmasti nähnyt sen valoisassa jos olisi ollut jo siinä, silloin kun menin penkille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".
Hound dog ei ole ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin tapaamassa pari viikkoa sitten yhtä tuttua naista joka pitää kahvilaa. Sanoin sinne mennessämme vaimolleni että odotappas vaan niin nyt kaveris sanoo että odottaa lasta. Tähän vaimoni sanoi että ei varmasti sano. Minä sanoin että joo joo sanoo se. No sitten päästiin sinne ja tämä tuttumme sanoi että oli lopettanut tupakoinnin pari viikkoa aikaisemmin. No minä kysyin että mistä syystä johon hän hihitellen vastasi ettei voi kertoa mutta kertoihan se. Olin osunut arvauksessani oikeaan ja hän odottaa nyt ensimmäistä lastaan. Sanoin kylläkin että kolmoset tulee... Tarina on tosi sehän tässä uskomatonta onkin.
En enää muista kuka kirjoitti tänne siitä metsässä juoksenneesta tytöstä, tai kirjoittaja mielsi sen tytöksi, koska hänellä oli punainen? mekko. Te jotka ootte lukeneet nii varmaan muistatte? Niin itelle tuli mieleen transvestiitti mies, joka oli metsässä pukeutuneena naiseksi, kun kukaan ei ole metsässä tai mies luuli niin ja pelästyi, kun oli joku metsässä. Jos oli tuttu henkilö tai pieni paikka kunta, niin mies pelkäsi että paljastuisi? Jos näin olisi, niin mysteeri ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on hauskoja juttuja kadonneista tavaroista. Kaipaako kukaan lusikkaa jossa on valkoinen muovinen varsi? Löytyi pari päivää sitten kun siivosin keittiön laatikoita. Ei ole mun. On varmaan pudonnut joltain edelliseltä asukkaalta ruokailuvälinelaatikon taakse ja sieltä löytänyt tiensä alempaan laatikkoon takakautta. Olen asunut tässä 5 vuotta ja nyt vasta ilmestyi.
Suurin osa kadonneista ja ilmestyneistä tavaroista selittyy noilla laatikostoilla. Sinne vetolaatikoiden väliin ja laatikoiden ja takaseinän väliin mahtuu vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni kertonut, kuinka tavaroita katoaa selittämättömästi. On se minullekin tuttua. Esim. tämän talven aikana minulta on kotoa kadonnut kahdet mustat toppahousut, toiset pari vuotta vanhat ja toiset tosivanhat varahousut. Eivät takuulla ole lähteneet kenenkään jalkaan huomaamatta. Pakko oli käydä ostamassa uudet kun pakkaset vaan jatkuu ja koiraa on lenkitettävä.
Ja sitten tämä yksi, jolle ilmestyy alushousut, sähköhammasharja ja sairaanhoitajan ohjeet.
Että meneekö nämä päittäin? Tavara ei katoa maailmasta, se vain vaihtaa omistajaa.
Siis jos jollekulle ilmiintyy mustat naisten toppahousut kokoa 40, ne ovat minulta peräisin!
Heh heh. Facebokiin ryhmä jossa etsintäkuulutetaan mystisesti kadonneita ja ilmestyneitä tavaroita. Löytyisiköhän paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varmaan 10v kun eräänä päivänä pelästyin kovin ollessani tulossa äitini kotiin isäni luota, jonka luona olin yöpynyt to-pe välisen yön kuten jokaisena viikkona. Minulla oli tapana pyöräillä isälleni joka sitten aamulla heitti minut ja pyöräni pakullansa takaisin äitini luo varsinaiseen kotiini ennen kouluun lähtöä.
Taluttelin punaisen pyöräni tottuneesti nojaamaan rapun vieressä olevan pyörävaraston seinää vasten, koska tarvitsin raskaan oven avaamiseen molemmat kädet vapaiksi. Oven avattuani ja katseen nostaessani huomasin miehen makaamassa pyörävaraston lattialla. Ehdin rekisteröidä hänestä vain pitkät aikuisen ihmisen jalat verkkareineen ja saappaineen.
Pelästyin näkyä älyttömästi, kiljaisin ja juoksin vieressä olevan rapun ovesta sisään ja portaat kovaa vauhtia ylös kotiimme. Kerroin äidille itkuisena miehestä ja pyysin häntä tulemaan pyörävarastolle kanssani, koska pyöräni oli jäänyt ulkopuolelle enkä mitenkään uskaltautuisi varastoon enää yksin. Äitini rauhoitteli minua eikä ollut tilanteesta muistaakseni moksiskaan, hieman ihmeissään vain.
Menimme muutaman minuutin kuluttua yhdessä varastoon, äitini edellä, eikä siellä mitään miestä enää ollut. En usko, että olisin nähnyt omiani, koska en ole ikinä nähnyt harhoja ennen sitä tai sen jälkeen. Mies oli varmasti havahtunut kiljaisuuni tai viimeistään itsestään sulkeutuvan oven kiinni pamahtamiseen perässäni ja lähtenyt varastosta sen jälkeen.
Mietin kyllä pitkään, kuka mies olisi voinut olla ja miksi hän oli nukkumassa betonisella pyörävaraston lattialla. Varastoon pääsee vain avaimella, talo oli uusi, asunnot ei mistään edullisimmasta päästä olevia omistusasuntoja talon ollessa pidetyllä asuinalueella. Voi toki olla, että mies on vaikka humalapäissään päättänyt mennä varastoon nukkumaan asuntonsa sijasta, vaikkakin rappu olisi ollut parin metrin päässä ja talossa oli hissikin... Samalla avaimella kun hän oli varastoon mennyt olisi pienellä vaivalla päässyt asuntoonsakin.
No tiedäppä hänestä. Pisti kyllä silloin mietityttämään tuo arkinen mysteeri kun lapsen vilkkaalla mielikuvituksella kehittelin vaikka millaisia selityksiä tapahtuneelle. Olin unohtanut tapauksen vuosiksi kunnes se nyt tätä ketjua lukiessa muistui mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Meilläkin vanhemmat kävivät tansseissa ja olivat öitä pois. Monia pelottavia hetkiä koin, ukonilmat lievimmästä päästä. Olin itse ehkä yhdeksän vanha ja pikkusisko 2 - 3 v. Isosiskoni oli pari vuotta vanhempi mutta täysi sadisti, joka kiusasi ja rääkkäsi minua kun vanhemmat eivät olleet näkemässä (ei sillä että olisivat muutenkaan puuttuneet).
Itse nyt niin ikään kolmen samanikäisen tytön äitinä en voisi k o s k a a n kuvitella hylkääväni heitä noin. Ja tuo oli vielä aika ennen kännyköitä eikä ollut ketään sukulaistakaan kenen puoleen kääntyä.
N37
Tähän on pakko kommentoida, tuli niin paha olo. Minä olin tuollainen isosisko, joka kiusasi pikkusisartaan. En tiedä kokiko hän minut "täydeksi sadistiksi", toivon että ei, mutta tiedän olleeni hirveä. Syy miksi koin tarvetta tähän vastata on se, että kuvailemasi tilanne (teidät lapset jätetään määräämättömäksi ajaksi yksin, pienin vasta vauva/taapero) kertoo jotain muutakin perheestänne - se ei varmaan ollut muiltakaan osin turvallinen ja terve kasvuympäristö teille tytöille? Isosiskosi käytös oli varmasti oire jostain. Hän voi huonosti ja häiriökäytös johtui siitä. Näin minä asian selitän jälkeenpäin omalta osaltani. Meidän perheen isä oli itse kaltoinkohdeltu lapsi, eikä aikuisena osannut lapsiaan empatoida. Isän suku oli aika karsea ja vaikutti meidänkin elämään. Äiti oli hieman "tyhmä" omalla tavallaan, ei aina tajunnut lapsen hätää ja rankaisi lyömällä, kun olisi pitänyt ottaa syliin ja liennyttää pelkoja/turvattomuutta. Minä oireilin, monella tavalla, mutta tämä pienemmän sisaruksen kiusaaminen oli yksi niistä oireista. Muistan edelleen sen ahdistuksen, mikä häiriökäyttäytymistä edelsi ja miten kauhelta jälkeenpäin tuntui. Löin siskoani, se oli väärin, mutta sitä oli usein edeltänyt oma pahoinpitelyni (henkinen ja toisinaan myös fyysinen).
Toivottavasti sinä ja siskosi saitte myöhemmin apua <3 (itselläni takana vuosien terapia).
[/quote]
Jos ne silmälasit ovat ne Pentti Siimeksen kadonneet?
Hänhän kadotti yhdet työkeikalla Helsingissä, ja löysi ne kaapin päältä Sammatissa.
Nyt kun Pentti on jo kuollut, liikkuvaiset lasit etsivät uutta kotia.[/quote]
Minkäköhän laiset lasit oli hukassa? 😀
Meillä löytyi sellaiset ohutsankaiset, sinisillä kehyksillä olevat lasit. Vieläkin ne on tuolla tallessa. 😊
Olin yksin kotona, päätin nukkua päiväunet sohvalla kun väsytti kovasti. Olin siis yksin, tv tai radio ei ollut päällä.
Heräsin säikähtäen matalaan ja kovaan miehen ääneen, joka sanoi nimeni.
En vieläkään ymmärrä, mistä ääni olisi voinut tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".
Hound dog ei ole ruokaa.
Luulisi kyllä sitten, että osaisi tilata muutakin kuin oluen, jos ymmärtää englanninkielisten laulujen sanoja. Minulle tuli tuosta mieleen, että Sepolla ei käytännössä ole kielitaitoa, kun sanoi, että osaa tilata vain oluen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".
Eipä ole ainoa epäloogisuus Salkkareissa.
😂😂😂
Toppahousutodellisuus!