Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Meilläkin vanhemmat kävivät tansseissa ja olivat öitä pois. Monia pelottavia hetkiä koin, ukonilmat lievimmästä päästä. Olin itse ehkä yhdeksän vanha ja pikkusisko 2 - 3 v. Isosiskoni oli pari vuotta vanhempi mutta täysi sadisti, joka kiusasi ja rääkkäsi minua kun vanhemmat eivät olleet näkemässä (ei sillä että olisivat muutenkaan puuttuneet).
Itse nyt niin ikään kolmen samanikäisen tytön äitinä en voisi k o s k a a n kuvitella hylkääväni heitä noin. Ja tuo oli vielä aika ennen kännyköitä eikä ollut ketään sukulaistakaan kenen puoleen kääntyä.
N37
mulla sama omien lasten kanssa, ovat juurikin nyt 3 ja 9 v. mun sisko rääkkäsi mua vain kun vanhemmat oli kotona, mutta paradoksisesti piti huolta kun oltiin kahdestaan. äitimme kiero, väkivaltainen luonne kyllä myrkytti koko perheen, molemmat ollaan aika pitkälti työkyvyttömiä siskon kanssa siinä mielessä ettei kestä muiden ihmisten seuraa kun oman perheen, ja työskennellään yrittäjinä (ei yhdessä)että saa märätä suunnan ja tahdin. monesti mietin mikä saa noin paljon vanhemman isosisaruksen sadistiksi ja taas huolenpitäjäksi, voitte arvata miten vääristynyt turvallisuuden tunne tulee kun kasvaa sellasessa ympäristössä jossa se jonka pitäisi olla turvallinen ihminen hakkaa, kuristaa, potkii yhtenä hetkenä ja vieraiden saapuessa onkin vuoden äiti. ulospäin kodinkuvalehtikulissit ja sisältä, noh, en mene siihen sen tarkemmin kun ei pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Meilläkin vanhemmat kävivät tansseissa ja olivat öitä pois. Monia pelottavia hetkiä koin, ukonilmat lievimmästä päästä. Olin itse ehkä yhdeksän vanha ja pikkusisko 2 - 3 v. Isosiskoni oli pari vuotta vanhempi mutta täysi sadisti, joka kiusasi ja rääkkäsi minua kun vanhemmat eivät olleet näkemässä (ei sillä että olisivat muutenkaan puuttuneet).
Itse nyt niin ikään kolmen samanikäisen tytön äitinä en voisi k o s k a a n kuvitella hylkääväni heitä noin. Ja tuo oli vielä aika ennen kännyköitä eikä ollut ketään sukulaistakaan kenen puoleen kääntyä.
N37
mulla sama omien lasten kanssa, ovat juurikin nyt 3 ja 9 v. mun sisko rääkkäsi mua vain kun vanhemmat oli kotona, mutta paradoksisesti piti huolta kun oltiin kahdestaan. äitimme kiero, väkivaltainen luonne kyllä myrkytti koko perheen, molemmat ollaan aika pitkälti työkyvyttömiä siskon kanssa siinä mielessä ettei kestä muiden ihmisten seuraa kun oman perheen, ja työskennellään yrittäjinä (ei yhdessä)että saa märätä suunnan ja tahdin. monesti mietin mikä saa noin paljon vanhemman isosisaruksen sadistiksi ja taas huolenpitäjäksi, voitte arvata miten vääristynyt turvallisuuden tunne tulee kun kasvaa sellasessa ympäristössä jossa se jonka pitäisi olla turvallinen ihminen hakkaa, kuristaa, potkii yhtenä hetkenä ja vieraiden saapuessa onkin vuoden äiti. ulospäin kodinkuvalehtikulissit ja sisältä, noh, en mene siihen sen tarkemmin kun ei pakko.
- ja siis se kahdestaan jätetty taas, pitääkö tässä nyt nimerkki keksiä
Vierailija kirjoitti:
Koulukaverin vanhempien käytös. Eivät olleet perheeni tuttuja ja oltiin asuttu ihan eri kaupungeissa, mutta tiesivät outoja yksityiskohtia näistä. Tai olivat tietävinään, suurin osa näistä ei ollut totta. Äh, kuulostaa sekavalta, annan esimerkin:
"Niin kun sinun vanhempasihan ovat työttömiä..."
"Häh? Eivät kyllä ole."
"Eivätkö? Ootko ihan varma?"
"No aika, kävelin eilenkin koulusta tullessa isän työpaikalle kun tarvitsin kyydin hammaslääkäriin."
"Heheh, joo, vai niin..."
Naureskelivat muutenkin oudoille asioille ("sulla on SININEN penaali? Heheheh.") ja kertoivat tyttärelleen eli koulukaverilleni kaikki mahdolliset eteen tulevat juorut. Sellaiset, joita ei todellakaan kerrota sen ikäiselle.
No jos olivat noin kovia juoruilijoita, niin sillä tämä on heti selitetty.
Eräät kun luulevat tietävänsä muista kaiken eikä heillä ole omassa elämässään merkityksellistä sisältöä. Sitten jutellaan muiden asioista, oletetaan ihan omiaan jne.
Kummallista kyllä, minulta on kadonnut välihousut ja merinoaluspaita. Mistään ei löydy, kaikki paikat olen hakenut. Oli ostettava uudet. joku ehkä tarvitsee niitä.
Tämä tapahtui eilen... ei ehkä mikään niin selittämätön tapahtuma mutta vähän outo kuitenkin. Työkaverin huoneessa on seinäkello, hän jäi syksyllä pois töistä ja sairastui vakavasti. Kello toimi moitteetta sairastumiseen asti ( tai oletetusti siihen about niille nurkille ). Esimiehemme ( siis myös tämän sairastuneen työkaverin esimies ) oli käymässä eilen toimistollamme ja istuu aina yleensä siellä käydessään tämän työkaverin huoneessa kun se on tyhjillään. Juteltiin siinä ja katsahdin seinäkelloa joka näytti ihan mitä sattuu ja sekuntiviisari nyki oudosti. Sanoin asiasta esimiehelleni joka sanoi että seinäkello on mennyt ihan sekaisin tämän työkaverin sairastumisen jälkeen. Sattumaa vai ei, hieman kummallista silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pieni koira joka tuijottaa aina makkarissa yhteen nurkkaan, on ruvennut pelottamaan, kun itse en näe siellä mitään. Koira on muuten terve, ei ole epilepsiaa yms.
Mulla tekee koira tuota samaa, sitten välillä murisee myös. Yksi huone ja yksi asunto jossa käyttäytyy noin, ei muualla. Huvittaa ihmiset jotka sanoo että on varmaan turvallinen olo, kun on iso koira kotona. Joo, eihän niitä näkyviä vihollisia tarvi pelätä, mut mites ne joita en näe 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimet näkee henkiä. Jos huoneessa on hyvä fiilis, ei hätää. Nurkassa seisoo suojeleva enkeli.
Minua ihmetyttää koirien käytös minua kohtaan. Ne joko ovat kuin minua ei olisi edes olemassa eli jättävät minut täysin huomiotta tai sitten ne murisevat, haukkuvat ja näyttävät hampaita minulle yrittäen samalla hyökätä minua kohtaan. Yksikään kohtaamani koira ei ole käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti eikä ole esim. antanut minun silittää itseään. Koirat joko vain kävelevät luotani pois tai yrittävät purra minua jos minä yritän silittää niitä. Tätä on jatkunut koko elämäni, sillä jo silloin kuin synnyin niin veljelläni oli koira ja se kuuleman mukaan oli kuin minua ei olisi ollut olemassa eikä reagoinut esim. siihen, että minä itkin vauvana. Minua hiukan vuoden vanhemman isosiskoni itkiessä se oli ollut levoton ja yritti päästä rauhoittamaan siskoa. En ole koskaan tehnyt koirille mitään pahaa tai käyttäytynyt niitä kohtaan ilkeästi, mutta olen alkanut pelkäämään niitä. Koirat varmasti vaistoavat sen, mutta en ymmärrä, että miksi se saisi koiran haukkumaan raivokkaasti, murisemaan, vetämään niin lujaa kuin pystyy päästääkseen irti omistajaltaan ja yrittää selvästi päästä luokseni tappamaan minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla.Ne pelkäävät sinua,koska koirien omistaja pelkää sinua.Yrittävät käytöksellään suojella omistajaansa.Ei kannata välittää koirien käytöksestä,koska eivät sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt neljä kertaa ihmetellyt läheisen puiston keinua, joka "keinuu" itsekseen. Parvekkeeltamme ja ikkunoistamme näkee suoraan tähän pieneen puistoon, talomme on siis aivan puiston vieressä ja kaikki hiljainenkin puhe, leikin ja askelten äänetkin soralta kuuluvat parvekkeelle.
Ensimmäisen kerran huomasin keinun heilumisen kesällä kun istuin partsilla ja olin siinä niin pitkään ollut, että olen lähes 100% varma ettei kukaan ollut käynyt puistossa ja tuolloin se ainakin oli jo tyhjä. Keinuista toinen näytti siltä kun siinä kiikkuisi joku, toinen oli paikallaan. Tuulta ei ollut. Ihmettelin asiaa, mutta totesin, että kai joku vaan sitten aivan hiljaa oli puistossa käynyt.
Nyt tämä sama näky on käynyt kolmesti tuon jälkeen. Kerran samalla tavalla minun ollessa parvekkeella, missään ei taaskaan näkynyt ketään ja ilma oli tyyni, toinen keinu paikallaan. Kerran keinu keinui kun kävelin puistoa kohti ja kotiin(ei tuulinen päivä) . Koko sinä aikana en nähnyt puistossa tai sieltä lähtemästä ketään. Kerran näin ikkunasta tyhjän keinun keinuvan, mutta sisälle en voi vannoa kuulevani jos puistossa olisi joku käynyt. Joka kerta kyseessä sama keinu ja keinun vauhti sellainen ettei se vain huoju, vaan nimenomaan keinuu.
Tämä on todella outoa, en keksi asialle mitään järkevää selitystä. Aluksi se vähän kauhistutti, mutta nyt en jotenkin enää välitä. Joko olen kai sitten hullu tai sokea :D
Näitä videoitahan tubesta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kotona tuoli joka on tuotu anopilta, kun menehtyi. Kukaan ei koskaan mene tuoliin istumaan, edes ihmiset jotka eivät asiasta tiedä. Joku jännä juttu siinä tuolissa on, oli siis anoppini lempi tuoli. Olen nyt ajatellut hävittää tuolin vaikka kaunis onkin.Minusta jotenkin tuntuu, että hän istuu siinä edelleen.
Miehen puhelin lensi kerran itsestään keittiön pöydältä lattialle, me kumpikin näimme tapauksen. Ei ollut reunalla vaan ainakin 10cm päässä reunasta. Toinen tapaus, kaukosäädin lennähti itsestään lattialle olohuoneessa. Sen näki vain mies joka ei heti kertonut tapauksesta, vasta myöhemmin. Mies on skeptikko mutta näitä on jäänyt ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää koirien käytös minua kohtaan. Ne joko ovat kuin minua ei olisi edes olemassa eli jättävät minut täysin huomiotta tai sitten ne murisevat, haukkuvat ja näyttävät hampaita minulle yrittäen samalla hyökätä minua kohtaan. Yksikään kohtaamani koira ei ole käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti eikä ole esim. antanut minun silittää itseään. Koirat joko vain kävelevät luotani pois tai yrittävät purra minua jos minä yritän silittää niitä. Tätä on jatkunut koko elämäni, sillä jo silloin kuin synnyin niin veljelläni oli koira ja se kuuleman mukaan oli kuin minua ei olisi ollut olemassa eikä reagoinut esim. siihen, että minä itkin vauvana. Minua hiukan vuoden vanhemman isosiskoni itkiessä se oli ollut levoton ja yritti päästä rauhoittamaan siskoa. En ole koskaan tehnyt koirille mitään pahaa tai käyttäytynyt niitä kohtaan ilkeästi, mutta olen alkanut pelkäämään niitä. Koirat varmasti vaistoavat sen, mutta en ymmärrä, että miksi se saisi koiran haukkumaan raivokkaasti, murisemaan, vetämään niin lujaa kuin pystyy päästääkseen irti omistajaltaan ja yrittää selvästi päästä luokseni tappamaan minut.
Äidilläni oli sama juttu. Siksi luulen sen liittyvän jonkinlaiseen yksilölliseen ominaishajuun. Koirillahan on hyvin tarkka hajuaisti.
Äiti joutui "kiltinkin" koiran puremaksi.
Hei täällä vielä yksi, jolta on kadonnut toppahousut mystisesti!
Onkohan siellä rinnakkaistodellisuudessakin talvi, mutta huonosti varustellut vaateliikkeet?
Vierailija kirjoitti:
Miehen puhelin lensi kerran itsestään keittiön pöydältä lattialle, me kumpikin näimme tapauksen. Ei ollut reunalla vaan ainakin 10cm päässä reunasta. Toinen tapaus, kaukosäädin lennähti itsestään lattialle olohuoneessa. Sen näki vain mies joka ei heti kertonut tapauksesta, vasta myöhemmin. Mies on skeptikko mutta näitä on jäänyt ihmettelemään.
Minulla kerran lensi samantyylisesti iso kokkiveitsi lattialle. Pilkoin jotain vihanneksia ja pesin niitä jne. Veitsi oli kaukana pöydän reunasta ja lensi yhtäkkiä vauhdilla alas, niinkuin olisi huitaistu menemään. Ei siis vain pudonnut vaan lensi kauas pöydästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tänä aamuna pitkän unen, jonka lopussa äitini teki muuttokuormaa äskettäin puretussa lapsuudenkodissani. Hän esitteli kirjaa, joka oli mukamas isoäitini kirjoittama ja etäisesti tuttu.
Koukeroisesta tekstistä ei meinannut saanut selvää, mutta juuri ennen heräämistäni tavasin kannesta nimen "Ullatti". Kirja kertoi "erään köyhän lesken kärsimyksestä", ja siinä oli myös valokuvia joten tarina oli filmattukin. Kuvissa oli ihmisiä vanhan ajan talvitamineissa ja Joel Rinteen näköinen päätähti.
Herättyäni säntäsin oitis nettiin sillä mielellä, etten varmasti löydä mitään saman nimistä.
Mutta kappas vaan. Ullatti onkin pikkukylä Norrbottenin läänissä.
Sain äskettäin tietää että sukuani on asunut niillä main, mutten ole katsonut tarkempia paikannimiä. Saattaa olla että olen nähnyt yhden kartan johon oli merkattu kylät ja kaupungit, mutta vain vilkaisten. Voisiko sellaisesta jäädä tällainen muistijälki?Kyllä varmaan voi. Minulle on sattunut useita sellaisia juttuja, jotka selittyvät tuollaisilla alitajuisilla muistijäljillä.
Olen nyt tutkinut useamman kartan, mutta Ullattia ei löydy kuin erikseen nimellä hakemalla.
Tarkistin myös geenitestatut sukulaiset,joilla on juuria sinne päin. Ei yhtään ullattilaista.
Jännitys tiivistyy.
Vierailija kirjoitti:
Hei täällä vielä yksi, jolta on kadonnut toppahousut mystisesti!
Onkohan siellä rinnakkaistodellisuudessakin talvi, mutta huonosti varustellut vaateliikkeet?
Täällä on selvästi enemmän niitä joilta on kadonnut tavaraa, kuin niitä joille on ilmestynyt mysteeriesineitä.
Odotan innolla sitä viestiä, kun joku näkee miten tyhjästä ilmasta ilmestyy käsi pyykkitelineen yläpuolelle, ja hetken empimisen jälkeen valikoi jonkun vaatteen mukaansa.
Pyykkikorista ne tuskin huolii likaisia vaatteita. Jokin roti se rinnakkaistodellisuudessakin on.
Jospa ne poltergeistimaisesti ilmassa lentävät esineetkin on niitä jotka on ensin valittu, mutta katumapäälle tultua viskattu takaisin.
Muutama mainitakseni...
- Nuorena tuli koettua paljon unihalvauksia.
- Olin jotain 18-vuotias, kun istuttiin kavereiden kanssa kaupan kahvilassa. Siellä oli myös joku vanhempi nainen asiakkaana. Nainen oli todella tutun näköinen, mutta en tiedä mistä. Tämä nainen tulikin sanomaan minulle, että olen niin tutun näköinen. Ei saanut hänkään mieleen, että missä oltaisiin tavattu. Tuumasi sitten, että ehkä seuraavalla kerralla tulee mieleen. Ei olla tavattu sen jälkeen.
- Meille ilmestyi mystisesti silmälasit useampi vuosi sitten. Kukaan ei ole niiden perään kysellyt, eikä ole kenenkään meidän.
- Saatan soittaa jollekin henkilölle, joka on juuri ajatellut minua.
- Olen nähnyt enneunia.
- Sanoin yhden asian vanhalle ystävälleni, josta hän ei ollut kertonut kenellekään. Jostain sain tiedon ajatuksiini, mitä hänelle on tapahtunut.
- dejavut
Pappani kuoli auto onnettomuudessa, olin juuri saanut ajokortin ja näin unen jossa pappani istui autossani ja antoi mulle hirveesti ajo-ohjeita.