Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
- Tein töitä siivoojana paikallisessa terveyskeskuksessa, työpäiväni alkoi kun paikka oli mennyt kiinni. Kerran siinä siivoilin ja odotustilassa huomasin hämmästyksekseni mummelin, joka luki lehteä . Puhuin mummelille joka ei reagoinut ja aloin siinä sitten etsiä jotakuta jolle ilmoittaa, että yksi asiakas oli unohtunut. Mietin mummelin olleen vessassa tai jossain kun tk sulkeutui ja ajattelin, että onpa ihme touhua kun paikkoja ei tutkita ennen sulkemista ! En löytänyt ketään ja palasin odotushuoneeseen, joka oli tyhjä. Jaa, ehkä joku olikin tullut ja ohjannut mummelin ulos? Takaisin töihin sitten. Kun työpäiväni loppui, menin pyörälleni joka oli ikkunan takana pyörätelineessa. Lukkoa avatessa sain lähes sydärin kun tajusin sen mummelin, takuulla saman mummelin ! seisovan ikkunan takana selin minuun, pitkät valkoiset hiukset mustan jakun olkapäillä.
Ilmoititko kellekään mummosta? Paikkahan oli jo kiinni, eikä siellä olisi kuulunut olla ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui noin kaksi viikkoa sitten ja on vaivannut siitä asti!
Ajokorttini on ollut hukassa reilun vuoden ja olen viime aikoina ajatellut, että pakko kai hankkia sitten uusi kun ei ole mistään löytynyt. Noin kaksi viikkoa sitten olin aamutoimissa ja totesin meikkivoiteen olevan aivan lopussa. Muistelin, että minulla saattaisi olla jossain avattu, mutta käyttämätön talvivoide ja aloin sitä etsiä.
Hankin aikoinaan sellaisen monilokeroisen nk. laukunjärjestäjän, joka on siis irrallinen käsilaukkuun laitettava pussukka. Totesin sen kanssa elämisen toivottamaksi, mitään löytyy vielä vähemmän eli luovuin ja se jäi edellisen laukkuun.
Nyt kuitenkin pengoin em. laukkua ja otin sieltä kyseisen pussukan. Se olikin painava ja sisällä tuntui olevan lasinen meikkivoidepurkki. Mutta, vaikka miten yritin, en saanut purkkia ulos, vaan se oli tavoittamattomissa vuoren sisällä! Aivan, jostain käsittämättömästä syystä vuoren sisällä, minne ei ollut mitään pääsyä!
Leikkasin sitten vuoren rikki ja pussukan vuoren välistä löytyi meikkivoide, ajokortti ja 20e rahaa!
Olen käännellyt pussukkaa, enkä löydä mitään järkeenkäypää tapaa miten em. jutut olisivat voineet sinne joutua?
laukunjärjestäjä kirjoitti:
Tämä tapahtui noin kaksi viikkoa sitten ja on vaivannut siitä asti!
Ajokorttini on ollut hukassa reilun vuoden ja olen viime aikoina ajatellut, että pakko kai hankkia sitten uusi kun ei ole mistään löytynyt. Noin kaksi viikkoa sitten olin aamutoimissa ja totesin meikkivoiteen olevan aivan lopussa. Muistelin, että minulla saattaisi olla jossain avattu, mutta käyttämätön talvivoide ja aloin sitä etsiä.
Hankin aikoinaan sellaisen monilokeroisen nk. laukunjärjestäjän, joka on siis irrallinen käsilaukkuun laitettava pussukka. Totesin sen kanssa elämisen toivottamaksi, mitään löytyy vielä vähemmän eli luovuin ja se jäi edellisen laukkuun.
Nyt kuitenkin pengoin em. laukkua ja otin sieltä kyseisen pussukan. Se olikin painava ja sisällä tuntui olevan lasinen meikkivoidepurkki. Mutta, vaikka miten yritin, en saanut purkkia ulos, vaan se oli tavoittamattomissa vuoren sisällä! Aivan, jostain käsittämättömästä syystä vuoren sisällä, minne ei ollut mitään pääsyä!
Leikkasin sitten vuoren rikki ja pussukan vuoren välistä löytyi meikkivoide, ajokortti ja 20e rahaa!
Olen käännellyt pussukkaa, enkä löydä mitään järkeenkäypää tapaa miten em. jutut olisivat voineet sinne joutua?
No tuo jos mikä on todiste käänteistodellisuudesta, jos laukku kääntyy nurinpäin. 😃
Stranger things...
Koulukaverin vanhempien käytös. Eivät olleet perheeni tuttuja ja oltiin asuttu ihan eri kaupungeissa, mutta tiesivät outoja yksityiskohtia näistä. Tai olivat tietävinään, suurin osa näistä ei ollut totta. Äh, kuulostaa sekavalta, annan esimerkin:
"Niin kun sinun vanhempasihan ovat työttömiä..."
"Häh? Eivät kyllä ole."
"Eivätkö? Ootko ihan varma?"
"No aika, kävelin eilenkin koulusta tullessa isän työpaikalle kun tarvitsin kyydin hammaslääkäriin."
"Heheh, joo, vai niin..."
Naureskelivat muutenkin oudoille asioille ("sulla on SININEN penaali? Heheheh.") ja kertoivat tyttärelleen eli koulukaverilleni kaikki mahdolliset eteen tulevat juorut. Sellaiset, joita ei todellakaan kerrota sen ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kleptolapsiteoriaan, muuten hyvä mutta ovat niin pieniä etteivät käy ees lähikaupassa yksin. olen harkinnu kaikki skenariot orastavasta dementia-anopista ylimääräisiin yläpohjassa asujiin, mutta sielläkin oli vaan linnunp×skaa kun kävin tutkimassa. halkovajassa joka on kylmä tila talon sisällä asuu joku rapisija, mutta kuulostaa hiireltä eikä se varmaan luopuisi hyvistä kalsareista vaan laittaisi lämmikkeeksi koloonsa. ja tottakai varulta stalkkasin facebookissa sen sairaanhoitajan jonka leimat keuhkopleurapapereissa oli, oli semmonen ehkä 60v. rouva jotta on miehelläkin erikoiset fetissit jos on jostain sutinasta kyse, ja ihan kaikella kunnioituksella ne pikkarit ei olisi rouvalle mahtuneet.. mietin tekisikö kaverit noin outoa jäynää, mutta me ollaan aika erakoita ja ne harvat kaverit mitkä käy ei ehkä omaa tatpeeksi outoa huumorintajua tällaiseen. olen oikeasti just riittävän paranoidi miettimään kaikki oudotkin teoriat läpi enkä hyvällä tahdollakaan keksi muuta kun että universumi pulpauttelee meille hassua ryönää n. 5 kuukauden välein.
Ihan mahtava kirjoitustyyli tällä koko tarinalla, nauroin ääneen täällä vedet silmissä!
Oletko harkinnut kirjailijan uraa? :D
Terveisin
Toinen, jonka yksinasujakotiin universumi pullautti kaulakoru kirjahyllyn päälle, olisin kyllä voinut ottaa vatkaimen mieluummin, kun ei ollut edes minun tyylinen kaurakoru :D
kiitos, ihanasti sanottu! mies on sanonut samaa joskus, ja ajatuksen tasolla olishan se hienoa, mutta tähän mennessä ei ole sellaista inspiraatiota tullut joka kirjallisen muodon olisi ottanut. tuli ihan av:n vanhat hyvät ajat mieleen näin positiivisesta kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kleptolapsiteoriaan, muuten hyvä mutta ovat niin pieniä etteivät käy ees lähikaupassa yksin. olen harkinnu kaikki skenariot orastavasta dementia-anopista ylimääräisiin yläpohjassa asujiin, mutta sielläkin oli vaan linnunp×skaa kun kävin tutkimassa. halkovajassa joka on kylmä tila talon sisällä asuu joku rapisija, mutta kuulostaa hiireltä eikä se varmaan luopuisi hyvistä kalsareista vaan laittaisi lämmikkeeksi koloonsa. ja tottakai varulta stalkkasin facebookissa sen sairaanhoitajan jonka leimat keuhkopleurapapereissa oli, oli semmonen ehkä 60v. rouva jotta on miehelläkin erikoiset fetissit jos on jostain sutinasta kyse, ja ihan kaikella kunnioituksella ne pikkarit ei olisi rouvalle mahtuneet.. mietin tekisikö kaverit noin outoa jäynää, mutta me ollaan aika erakoita ja ne harvat kaverit mitkä käy ei ehkä omaa tatpeeksi outoa huumorintajua tällaiseen. olen oikeasti just riittävän paranoidi miettimään kaikki oudotkin teoriat läpi enkä hyvällä tahdollakaan keksi muuta kun että universumi pulpauttelee meille hassua ryönää n. 5 kuukauden välein.
Ihan mahtava kirjoitustyyli tällä koko tarinalla, nauroin ääneen täällä vedet silmissä!
Oletko harkinnut kirjailijan uraa? :D
Terveisin
Toinen, jonka yksinasujakotiin universumi pullautti kaulakoru kirjahyllyn päälle, olisin kyllä voinut ottaa vatkaimen mieluummin, kun ei ollut edes minun tyylinen kaurakoru :D
Täällä toinen samanlainen! Olin ku sta housuuni kun luin tämän bussissa ja vaikeeta pidätellä naurua ettei ihmiset ihmettele mutta vaikeaa oli. "Linnunpaskaa, hiiriä" ja tämä räjäytti pankin "ihan kaikella kunnioituksella ne pikkarit ei olisi rouvalle mahtuneet".
Kirja tulille, lupaan ostaa sen ja tulla julkkareihin!
Vierailija kirjoitti:
Perustin yrityksen, jonka ainoaksi puhelimeksi otin prepaid liittymän ja sitten otin kokonaan uuden sähköpostin g-mailista.
Avasin tilin pankkiin ja tiedustelin x euroa kokoista lainaa. Lainaa ei myönnetty.
Muutaman päivän kuluttua minulle alkoi tulla tekstiviestejä eri yrityksistä, joissa kaupiteltiin juuri x euron suuruista lainaa.
Rikkoiko pankki pankkislaisuuden ja antoi puhelinnumeroni joillekin ulkopuoliselle? Miten ihmeessä salaiseen numeroon voi tulla tekstiviestejä ja juuri samasta summasta oli kyse.
Minäkin raportoin täällä tavallaan häkellyttävän osuvasta mainonnasta, ja taisivat kommentoida että kännykät ja/tai tabletit kuuntelevat ja jakavat tietoa meistä. Tuota itsekin epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua edelleen vaivaa minne mun vanhemmat meni kahdestaan ja mitä ne teki kun jättivät minut ja siskon kahdestaan pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. minä olin kolme ja sisko mua 6 vuotta vanhempi. olivat siis yönkin yli ja seuravan päivän pois ja myö kahdestaan kotona. syötiin mielikuvitusruokaa niin kun siinä robin williamsin peter pan elokuvassa kun oli kova nälkä. sisko muisti k-kaupan ruokatilin numeron ja kantoi mua kaupalle reppuselässä kun ei uskaltanut jättää yksin kotio ja en jaksanut kävellä. pelättiin öisin ja nukuttiin porukoiden sängyssä valot päällä ja siihen ikkunaan kertyi kauheasti yöperhosia ulkopuolelle. vieläkin pelkään perhosia hyrh. oli meillä muutenkin semmoinen meno että nykyään otettaisiin huostaan. mutta että tosissaanko ne kuvitteli että yheksänvuotias voi kolmevuotiaasta pitää huolta. olisivat ees leipää jättäneet.
Näin tänä aamuna pitkän unen, jonka lopussa äitini teki muuttokuormaa äskettäin puretussa lapsuudenkodissani. Hän esitteli kirjaa, joka oli mukamas isoäitini kirjoittama ja etäisesti tuttu.
Koukeroisesta tekstistä ei meinannut saanut selvää, mutta juuri ennen heräämistäni tavasin kannesta nimen "Ullatti". Kirja kertoi "erään köyhän lesken kärsimyksestä", ja siinä oli myös valokuvia joten tarina oli filmattukin. Kuvissa oli ihmisiä vanhan ajan talvitamineissa ja Joel Rinteen näköinen päätähti.
Herättyäni säntäsin oitis nettiin sillä mielellä, etten varmasti löydä mitään saman nimistä.
Mutta kappas vaan. Ullatti onkin pikkukylä Norrbottenin läänissä.
Sain äskettäin tietää että sukuani on asunut niillä main, mutten ole katsonut tarkempia paikannimiä. Saattaa olla että olen nähnyt yhden kartan johon oli merkattu kylät ja kaupungit, mutta vain vilkaisten. Voisiko sellaisesta jäädä tällainen muistijälki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisättäköön tuohon Ullatti-juttuun, että minulla on Ulla-niminen sukulainen, joka esiintyi ensin samassa unessa. Siksi nimi tuntuikin alitajunnan luomalta vitsiltä. Löytöni oli enemmänkin järkytys kuin yllätys!
Tarkistin netistä, että niin pientä paikkaa ei löydy useimmista kartoista, joissa on vain Luuleå, Tornio tms.
Ullatista on kirjoitettu 2 kirjaa, molemmat tällä vuosituhannella. Toisessa kerrotaan kylän vanhoista asukkaista ja tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Näin tänä aamuna pitkän unen, jonka lopussa äitini teki muuttokuormaa äskettäin puretussa lapsuudenkodissani. Hän esitteli kirjaa, joka oli mukamas isoäitini kirjoittama ja etäisesti tuttu.
Koukeroisesta tekstistä ei meinannut saanut selvää, mutta juuri ennen heräämistäni tavasin kannesta nimen "Ullatti". Kirja kertoi "erään köyhän lesken kärsimyksestä", ja siinä oli myös valokuvia joten tarina oli filmattukin. Kuvissa oli ihmisiä vanhan ajan talvitamineissa ja Joel Rinteen näköinen päätähti.
Herättyäni säntäsin oitis nettiin sillä mielellä, etten varmasti löydä mitään saman nimistä.
Mutta kappas vaan. Ullatti onkin pikkukylä Norrbottenin läänissä.
Sain äskettäin tietää että sukuani on asunut niillä main, mutten ole katsonut tarkempia paikannimiä. Saattaa olla että olen nähnyt yhden kartan johon oli merkattu kylät ja kaupungit, mutta vain vilkaisten. Voisiko sellaisesta jäädä tällainen muistijälki?
Kyllä varmaan voi. Minulle on sattunut useita sellaisia juttuja, jotka selittyvät tuollaisilla alitajuisilla muistijäljillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Mun kaverilta putosi kerran sormus ja vieri kaapin alle. Sinne se sitten jäikin ikuisiksi ajoiksi. Me molemmat nähtiin, kun se vieri sinne kaapin alle ja molemmat sitten siinä kontallamme sitä haettiin, koskaan ei löytynyt. Raahattiin kaappikin pois paikoiltaan, tulos nolla. Siellä ei ollut mitään rakoa eikä saumaa, ei mitään mihin se olisi voinut mennä näkymättömiin. Kaapin pohjakin oli ihan sileä ja tasainen ja ehjä, ei voinut mennä sinne kaappiinkaan mitenkään, tietysti sekin kuitenkin tutkittiin. Sitten tutkittiin koko huone, käytiin lattia läpi joka kohdasta, matot alta ja päältä ja huonekalujen alustat. Ei löytynyt. Ei silloin eikä koskaan myöhemminkään.
Nää on näitä arkielämän mysteereitä.
Joka ikinen vähänkin vakavammin otettavissa ollut poikaystäväni on syntynyt jonkun kuun 22. päivä. Niin myös ex-aviomieheni ja nykyinen aviomieheni. Minulla on ollut myös kolme koiraa, jotka on syntyneet 22. päivä. Tosin minulla on ollut kaikkiaan seitsemän koiraa, joten kaikkia tuo "sääntö" ei ole koskenut. Tämä nyt on vaan sattumaa, mutta jotenkin kummaa kuitenkin.
Kerran olin hengellisillä päivillä ja siellä oli kirjamyyntipöytä, jossa oli kirja jonka olisin halunnut ostaa. Mutta olin aika vähillä varoilla. Kirja maksoi 49 mk (oli markka-aika). Ajattelin sitä kirjan ostamista vielä kun menin nukkumaan ja mietin että ostanko vai ei. Aamulla kun heräsin ja laitoin petiäni päiväkuntoon, tyynyn alta leijaili viisikymppinen. Tarkastin heti lompakkoni, että sieltä se ei ollut kotoisin. Eikä mistään muualtakaan, olin yhden hengen huoneessa ja huone lukittu sisältäpäin. Kenellekään en ollut edes puhunut koko kirjasta. Olin nukkunut siinä sängyssä ja niillä samoilla petivaatteilla jo yhden yön. Ehkä se tuli sitten tyynyn ja tyynyliinan välistä, mutta olin itse pedannut sängyn ja laittanut puhtaat lakanat ja tyynyliinat paikoilleen sinne asettuessani. Mysteeri. Mutta ostin sen kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on moni kertonut, kuinka tavaroita katoaa selittämättömästi. On se minullekin tuttua. Esim. tämän talven aikana minulta on kotoa kadonnut kahdet mustat toppahousut, toiset pari vuotta vanhat ja toiset tosivanhat varahousut. Eivät takuulla ole lähteneet kenenkään jalkaan huomaamatta. Pakko oli käydä ostamassa uudet kun pakkaset vaan jatkuu ja koiraa on lenkitettävä.
Ja sitten tämä yksi, jolle ilmestyy alushousut, sähköhammasharja ja sairaanhoitajan ohjeet.
Että meneekö nämä päittäin? Tavara ei katoa maailmasta, se vain vaihtaa omistajaa.
Siis jos jollekulle ilmiintyy mustat naisten toppahousut kokoa 40, ne ovat minulta peräisin!
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverilta putosi kerran sormus ja vieri kaapin alle. Sinne se sitten jäikin ikuisiksi ajoiksi. Me molemmat nähtiin, kun se vieri sinne kaapin alle ja molemmat sitten siinä kontallamme sitä haettiin, koskaan ei löytynyt. Raahattiin kaappikin pois paikoiltaan, tulos nolla. Siellä ei ollut mitään rakoa eikä saumaa, ei mitään mihin se olisi voinut mennä näkymättömiin. Kaapin pohjakin oli ihan sileä ja tasainen ja ehjä, ei voinut mennä sinne kaappiinkaan mitenkään, tietysti sekin kuitenkin tutkittiin. Sitten tutkittiin koko huone, käytiin lattia läpi joka kohdasta, matot alta ja päältä ja huonekalujen alustat. Ei löytynyt. Ei silloin eikä koskaan myöhemminkään.
Nää on näitä arkielämän mysteereitä.
Joka ikinen vähänkin vakavammin otettavissa ollut poikaystäväni on syntynyt jonkun kuun 22. päivä. Niin myös ex-aviomieheni ja nykyinen aviomieheni. Minulla on ollut myös kolme koiraa, jotka on syntyneet 22. päivä. Tosin minulla on ollut kaikkiaan seitsemän koiraa, joten kaikkia tuo "sääntö" ei ole koskenut. Tämä nyt on vaan sattumaa, mutta jotenkin kummaa kuitenkin.
Kerran olin hengellisillä päivillä ja siellä oli kirjamyyntipöytä, jossa oli kirja jonka olisin halunnut ostaa. Mutta olin aika vähillä varoilla. Kirja maksoi 49 mk (oli markka-aika). Ajattelin sitä kirjan ostamista vielä kun menin nukkumaan ja mietin että ostanko vai ei. Aamulla kun heräsin ja laitoin petiäni päiväkuntoon, tyynyn alta leijaili viisikymppinen. Tarkastin heti lompakkoni, että sieltä se ei ollut kotoisin. Eikä mistään muualtakaan, olin yhden hengen huoneessa ja huone lukittu sisältäpäin. Kenellekään en ollut edes puhunut koko kirjasta. Olin nukkunut siinä sängyssä ja niillä samoilla petivaatteilla jo yhden yön. Ehkä se tuli sitten tyynyn ja tyynyliinan välistä, mutta olin itse pedannut sängyn ja laittanut puhtaat lakanat ja tyynyliinat paikoilleen sinne asettuessani. Mysteeri. Mutta ostin sen kirjan.
Nämä on kyllä todella hämmentäviä juttuja, joihin ei millään löydä järjellistä selitystä! Pähkäilen edelleen tuota omaa juttuani viesti 4051....
Minulle on myös ilmaantunut rahaa käsittämättömällä tavalla ja erityisessä tilanteessa, jossa olen sitä juuri silloin suuresti tarvinnut.
Olen hajamielinen ihminen ja monet katoamiset menee siihen piikkiin, mutta sitten on näitä, joita ei vaan voi selittää.
Äidilläni oli myös eräs luku, joka toistui monet kerrat hänen elämässään tärkeissä yhteyksissä :)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni kertonut, kuinka tavaroita katoaa selittämättömästi. On se minullekin tuttua. Esim. tämän talven aikana minulta on kotoa kadonnut kahdet mustat toppahousut, toiset pari vuotta vanhat ja toiset tosivanhat varahousut. Eivät takuulla ole lähteneet kenenkään jalkaan huomaamatta. Pakko oli käydä ostamassa uudet kun pakkaset vaan jatkuu ja koiraa on lenkitettävä.
Ja sitten tämä yksi, jolle ilmestyy alushousut, sähköhammasharja ja sairaanhoitajan ohjeet.
Että meneekö nämä päittäin? Tavara ei katoa maailmasta, se vain vaihtaa omistajaa.
Siis jos jollekulle ilmiintyy mustat naisten toppahousut kokoa 40, ne ovat minulta peräisin!
:D Minulle voisi myös palauttaa erinäisen määrän tavaroita.
Puolikasta juustosämpylää, joka katosi vähän aikaa sitten ei tarvitse palauttaa, on varmaan mennyt parempuun suihin. Katosi vaan pöydältä kun käänsin selkäni. Yksin kotona, en syönyt varmasti itse, ei kotieläimiä, no kilpikonna, mutta en usko sen pystyneen nappaamaan sämpylää pöydältä. Ja jos niin olisikin, on se jo ihme sinänsä!
Vierailija kirjoitti:
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Meilläkin vanhemmat kävivät tansseissa ja olivat öitä pois. Monia pelottavia hetkiä koin, ukonilmat lievimmästä päästä. Olin itse ehkä yhdeksän vanha ja pikkusisko 2 - 3 v. Isosiskoni oli pari vuotta vanhempi mutta täysi sadisti, joka kiusasi ja rääkkäsi minua kun vanhemmat eivät olleet näkemässä (ei sillä että olisivat muutenkaan puuttuneet).
Itse nyt niin ikään kolmen samanikäisen tytön äitinä en voisi k o s k a a n kuvitella hylkääväni heitä noin. Ja tuo oli vielä aika ennen kännyköitä eikä ollut ketään sukulaistakaan kenen puoleen kääntyä.
N37
Täällä on niin paljon näitä mystisiä katoamisjuttuja että oikeasti tulee mieleen joku rinnakkaistodellisuus tms mihin tavara katoaa. Meillä on kadonnut 1 ruokalautanen, ei mitenkään silmien edessä tosin, mutta yhtäkaikki... meillä oli 4 kpl arabian 24h lautasia, nyt enää 3... ei mitään aavistusta mihin lautanen olisi voinut kadota.
Mulla on kanssa kadonnut toppahousut, olisin myöskin tarvinnut niitä just koiralenkillä. Hymyilyttää tää juttu , mutta joku vie näköjään toppahousuja😊
Olen todella huono nousemaan aamuisin ja herätyskellon torkkutoiminto on kovassa käytössä.
Yhtenä aamuna mun piti kuitenkin pakosta olla hereillä tuntia normaalia aikaisemmin, joten laitoin kellon soimaan aiemmin.
Tuttuun tapaani painoin kellon soidessa vain torkkukytkintä. Mielessä välähti ajatus pakollisesta nousemisesta. Viimeinen ajatus ennen uudelleen nukahtamista oli että yöpöydän lamppu olisi pitänyt sytyttää, että heräisin paremmin.
Jonkin aikaa myöhemmin heräsin uudestaan ja tajusin, että lampussahan ON VALO PÄÄLLÄ!
Ei mitään mielikuvaa siitä, että olisin sen itse sytyttänyt. No ainakin heräsin!