Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
CETA-vedätys! Allekirjoita kansalaisaloite Maanpinnan alapuoliset luonnonvarat kansalliseen omistukseen, etteivät ryöstä niitä Kanadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli muutama kuukausi sitten. Meillä oli todella hyvät ja lämpimät välit, ja kaipaan häntä kovasti. Kerran kävi niin, että lähdin kotiovesta ulos kohti parkkipaikkaamme - asun rivitalossa, ja pihani ja kulkuväylän välissä on pensasaita. Oli tyyni ilma, pikkupakkanen ja aurinkoista. Minulla oli juuri silloin kova ikävä äitiäni ja ajattelin häntä voimakkaasti. Yhtäkkiä tuuli kävi siinä pensasaidassa melko kovaa, mutta se jotenkin jäi siihen pensasaitaan - tuuli tuntui tulevan oveltamme päin ja eteni pensasaidan päähän ravistellen oksia ja pudottaen lunta. Se ei tuntunut pelottavalta tai ikävältä, pikemminkin lohdulliselta.
Minä en usko yliluonnolliseen, mutta tuo tapaus tuntui todella oudolta. Olisiko äiti käynyt tervehtimässä / lohduttamassa minua? Tiedä häntä, mutta jännä juttu se oli. Lapseni sanoi, että silloin kun äitiäni haudattiin, hän tunsi haudalla lempeän tuulen, kukaan muu ei siitä sanonut mitään enkä minäkään mitään tuulta huomannut. Hmmm.
Söin kerran kahtia halkaistua kiiviä lusikalla kaappien. Yhtäkkiä toinen puolikas kierähti lattialle eikä sitä ikinä mistään löytynyt vaikka etsin sitä heti tippumisen jälkeen. En todellakaan tajua mihin mustaan aukkoon se sujahti. Harmitti, oli erityisen hyvän makuinen kiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottelin unta vieressä nukkuvan lapsen selkää silitellen kun selkäni takaa kuilui sähköinen räsähtävä ääni ja näin luomieni läpi kirkkaan valonvälähdyksen , pomppasin istumaan ettå no nyt posahti kännykän akku !
Mutta kännykkä oli kunnossa. Samoin yläpöydän lamppu joka oli kyllä ollut sammutettuna jo monta tuntia.
"Crack head syndrome", vai miten se sanotaan. Pamauksia ja räsähdyksiä unen rajoilla.
Apua! Ei kai tuota nyt ala käydä säännölisesti, kun pelästyin niin että sydän oli pysähtyä.
Ei se ole mikään sairaus, vaan neurologinen ilmiö.
Muistan hyvin, kun heräsin 15,4.1912 ollessani 12-vuotias ja kerroin perheelleni, että olin nähnyt unta, jossa iso valtamerilaiva oli uponnut merellä törmättyään jäävuoreen ja yli 1500 ihmistä on hukkunut. Sain piiskaa valehtelemisesta, mutta muutaman päivän kuluttua saimme tietää, että niin oli todellakin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen syntynyt vuonna 1900. kirjoitti:
Muistan hyvin, kun heräsin 15,4.1912 ollessani 12-vuotias ja kerroin perheelleni, että olin nähnyt unta, jossa iso valtamerilaiva oli uponnut merellä törmättyään jäävuoreen ja yli 1500 ihmistä on hukkunut. Sain piiskaa valehtelemisesta, mutta muutaman päivän kuluttua saimme tietää, että niin oli todellakin tapahtunut.
Miksi olisit saanut piiskaa siitä että kerroit unesi ääneen?
Näin joskus vuonna 2015 todella eläväntuntuista unta, josta mieleeni on jäänyt kuva pyörähtävästä vihkisormuksesta, jossa on päiväys 6.9.2030 ja kirjaimet JK. Joudun odottelemaan vielä tovin, että saan tietää menenkö naimisiin jonkun JK:n kanssa... 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söin kerran kahtia halkaistua kiiviä lusikalla kaappien. Yhtäkkiä toinen puolikas kierähti lattialle eikä sitä ikinä mistään löytynyt vaikka etsin sitä heti tippumisen jälkeen. En todellakaan tajua mihin mustaan aukkoon se sujahti. Harmitti, oli erityisen hyvän makuinen kiivi.
Mulla ja veljelläni aika samanlainen juttu. Oltiin joskus kaupoilla äidin kanssa pienessä lapsuuskaupungissamme, oltiin varmaan n. 7 ja 10v. Äiti halusi poiketa kenkäkaupassa, me jäätiin veljeni kanssa hiljaiselle kadulle sen edessä koska meillä molemmilla on aina tullut pää kipeäksi kenkäkaupan hajusta. :D Sillon oli tamagotchit hitti, ja meillä molemmilla ne oli ja viihdytettiin itseämme niillä äitiä odotellessa. Veljen valkoinen tamagotchi lipesi hänen kädestään ja tippui maahan, eikä me ikinä löydetty sitä. Se tippui siis suoraa alaspäin lyhyen pikkupojan käsistä, ei se voinut pitkälle kimmotakkaan. Eikä kukaan muu kävellyt edes sillä syrjäkadulla meidän etsintöjen aikana. Äitikin liittyi etsintään kun tuli liikkeestä ulos, mutta ei vaan löytynyt. Ihmetellään äitin ja veljen kanssa tätä välillä vieläkin.
Nainen syntynyt vuonna 1900. kirjoitti:
Muistan hyvin, kun heräsin 15,4.1912 ollessani 12-vuotias ja kerroin perheelleni, että olin nähnyt unta, jossa iso valtamerilaiva oli uponnut merellä törmättyään jäävuoreen ja yli 1500 ihmistä on hukkunut. Sain piiskaa valehtelemisesta, mutta muutaman päivän kuluttua saimme tietää, että niin oli todellakin tapahtunut.
Tapahtuiko tämäkin Intiassa? Hankkidu kunon hoitoon, jos olet tosissasi näiden tarinoidesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söin kerran kahtia halkaistua kiiviä lusikalla kaappien. Yhtäkkiä toinen puolikas kierähti lattialle eikä sitä ikinä mistään löytynyt vaikka etsin sitä heti tippumisen jälkeen. En todellakaan tajua mihin mustaan aukkoon se sujahti. Harmitti, oli erityisen hyvän makuinen kiivi.
Mulla ja veljelläni aika samanlainen juttu. Oltiin joskus kaupoilla äidin kanssa pienessä lapsuuskaupungissamme, oltiin varmaan n. 7 ja 10v. Äiti halusi poiketa kenkäkaupassa, me jäätiin veljeni kanssa hiljaiselle kadulle sen edessä koska meillä molemmilla on aina tullut pää kipeäksi kenkäkaupan hajusta. :D Sillon oli tamagotchit hitti, ja meillä molemmilla ne oli ja viihdytettiin itseämme niillä äitiä odotellessa. Veljen valkoinen tamagotchi lipesi hänen kädestään ja tippui maahan, eikä me ikinä löydetty sitä. Se tippui siis suoraa alaspäin lyhyen pikkupojan käsistä, ei se voinut pitkälle kimmotakkaan. Eikä kukaan muu kävellyt edes sillä syrjäkadulla meidän etsintöjen aikana. Äitikin liittyi etsintään kun tuli liikkeestä ulos, mutta ei vaan löytynyt. Ihmetellään äitin ja veljen kanssa tätä välillä vieläkin.
Oliko mitään viemäriä johon tamagotchi olisi voinut pudota tai pyörähtää. Kaupan portaissa joku kolo ja mennyt sinne?
Mulla oli pienestä asti hyvä ystävä ja vanhempana emme nähneet, mutta pidimme kuitenkin yhteyttä koneiden välityksellä. Yhtenä aamuna sain kuitenkin tietää että tämä kyseinen henkilö on ollut kuollut jo pari vuotta sitten. Mietin edelleen kuka esitti ystävääni ja tiesi kaikki yksityiskohdat ja salaisuutemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen syntynyt vuonna 1900. kirjoitti:
Muistan hyvin, kun heräsin 15,4.1912 ollessani 12-vuotias ja kerroin perheelleni, että olin nähnyt unta, jossa iso valtamerilaiva oli uponnut merellä törmättyään jäävuoreen ja yli 1500 ihmistä on hukkunut. Sain piiskaa valehtelemisesta, mutta muutaman päivän kuluttua saimme tietää, että niin oli todellakin tapahtunut.
Tapahtuiko tämäkin Intiassa? Hankkidu kunon hoitoon, jos olet tosissasi näiden tarinoidesi kanssa.
Hankkiudu sinä kouluun ja opettele kirjoittamaan. Vai mitä tarkoittaa "kunon"?
Kommentoin joitakin vuosia sitten erästä Youtube-videota siten, että videon lataaja arvasi nimeni sen perusteella. Poistin kuitenkin kommentin melko pian sen jälkeen, koska en halunnut, että eräs kaverini näkee sen ja myös siksi, että joku muukin saattaisi tunnistaa. Tuohon aikaan Youtubessa pystyi näkemään käyttäjän profiilia katsomalla, mitä hän on kommentoinut, ja kaverini tiesi käyttäjänimeni. Nyt on sitten käynyt niin, että jos olen kommentoinut tuon käyttäjän videoita, hän ei ole vastannut enää kommentteihini. Kysyin myös häneltä, että ei kai hän vain ole loukkaantunut siitä, että poistin kommentin ja sanoin tuon, että en halunnut kaverini näkevän sitä, eikä siihenkään tullut vastausta. Voisiko olla jotain muuta selitystä siihen, miksei hän ole vastannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin joitakin vuosia sitten erästä Youtube-videota siten, että videon lataaja arvasi nimeni sen perusteella. Poistin kuitenkin kommentin melko pian sen jälkeen, koska en halunnut, että eräs kaverini näkee sen ja myös siksi, että joku muukin saattaisi tunnistaa. Tuohon aikaan Youtubessa pystyi näkemään käyttäjän profiilia katsomalla, mitä hän on kommentoinut, ja kaverini tiesi käyttäjänimeni. Nyt on sitten käynyt niin, että jos olen kommentoinut tuon käyttäjän videoita, hän ei ole vastannut enää kommentteihini. Kysyin myös häneltä, että ei kai hän vain ole loukkaantunut siitä, että poistin kommentin ja sanoin tuon, että en halunnut kaverini näkevän sitä, eikä siihenkään tullut vastausta. Voisiko olla jotain muuta selitystä siihen, miksei hän ole vastannut?
Ehkä se ei ole nähny kommenttejasi tai sitten vaan se loukkaantui, en mäkään muuta keksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin joitakin vuosia sitten erästä Youtube-videota siten, että videon lataaja arvasi nimeni sen perusteella. Poistin kuitenkin kommentin melko pian sen jälkeen, koska en halunnut, että eräs kaverini näkee sen ja myös siksi, että joku muukin saattaisi tunnistaa. Tuohon aikaan Youtubessa pystyi näkemään käyttäjän profiilia katsomalla, mitä hän on kommentoinut, ja kaverini tiesi käyttäjänimeni. Nyt on sitten käynyt niin, että jos olen kommentoinut tuon käyttäjän videoita, hän ei ole vastannut enää kommentteihini. Kysyin myös häneltä, että ei kai hän vain ole loukkaantunut siitä, että poistin kommentin ja sanoin tuon, että en halunnut kaverini näkevän sitä, eikä siihenkään tullut vastausta. Voisiko olla jotain muuta selitystä siihen, miksei hän ole vastannut?
Ehkä se ei ole nähny kommenttejasi tai sitten vaan se loukkaantui, en mäkään muuta keksi
Miten voi olla mahdollista, että ei ole nähnyt? Tietysti jos ei enää käytä profiiliaan, mutta tämä käyttäjä kyllä käyttää edelleen aktiivisesti.
Avasin tietokoneeni läpän eikä se ollut päällä mutta näin siinä haalealla jonkun kasvot läimäisin kannen kiinni enkä uskaltanut avata. Tästä on puoli vuotta aikaa.
Olin parikymppinen eikä minulla ollut vielä omaa tietokonetta, kävin kirjaston tai vanhempien koneella. Kerran isä ja äiti olivat töissä ja menin vara-avaimillani sinne nettiin, surffailin aikani mm. Elloksen nettisivuilla ja sitten sammutin koneen normaalisti. Äkkiä mustalle näytölle lävähti ilkeästi virnuileva miehen naama , tuli mieleen joku Twin Peaksin Bob. Kiljuin ja juoksin pois makuuhuoneesta. Mikään mainos tai vahingossa avautunut sivu se ei voinut olla, sillä kone oli jo kiinni !
Vierailija kirjoitti:
Avasin tietokoneeni läpän eikä se ollut päällä mutta näin siinä haalealla jonkun kasvot läimäisin kannen kiinni enkä uskaltanut avata. Tästä on puoli vuotta aikaa.
Hui hitto ! En lukenut ketjun viimeistä sivua enkä siis huomannut viestiäsi, kun kirjoitin kokemukseni tuosta näytöllä olleesta naamasta. Miten on mahdollista että meillä on lähes samat kokemukset?
Oli talvi ja olin ulkona, syrjäisellä paikalla kuuntelemassa musiikkia. Istuin kivellä paikoillaan ja tuli tunne kun joku katsoisi minua. Oli vähän hämärää ja kun lähdin niin näin jonkun jalanjälkiä ihan sen kiven takana, ihan kun siinä joku olisi seisonut. Paikka oli sellainen missä ei ollut ketään eikä siis jalanjälkiäkään, joten ne oli juuri tulleet siihen.
Olisikohan koira esimerkiksi liukastunut huoneessa ja satuttanut itsensä joskus, kun ette ole olleet paikalla. Vanhemmillani oli aiemmin koira, joka kieltäytyi menemästä heidän keittiöönsä useiden vuosien ajan, se oli pentuaikanaan riehunut siellä ja liukkaalla laminaatilla jalat menivät alta ja se satutti itseään.