Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ollessani viidennellä luokalla. Kaveri oli tullut meille kylään ja katsoimme yhdessä tietokoneelta kummitusvideoita, sellaisia joissa todisteltiin niiden olemassaoloa. Lopulta olimme niin vainoharhaisia, että toisen piti tulla vessaankin mukaan, kun sinne ei uskaltanut mennä yksin. Videot unohtuivat iltaa kohti ja menimme nukkumaan huoneeseeni kerrossänkyyn. Heräsin keskellä yötä kovaan raastavaan, kohisevaan ääneen, joka muistutti etäisesti puhetta. Makasin kauhusta jäykkänä peiton alla ja kuuntelin vääristynyttä ääntä, johon kukaan muu ei tuntunut heräävän. Tajusin, että ääni kuuluu viereisen huoneen cd-soittimesta. Aloin potkia yläpuolella nukkuvan kaverin sängyn pohjaa, kunnes hän heräsi ja kysyin kuuleeko hänkin saman äänen. Myös kaveri kuuli äänen ja päättelimme, että soitin on käytävä sammuttamassa. Hiippailimme kaksin huoneen ovelle, kaveri avasi oven ja minä ryntäsin soittimelle, joka oli päällä ja kiskaisin johdon seinästä ja ääni lakkasi. Aamulla kukaan muu ei ollut kuullut ääntä, ei edes samassa huoneessa nukkunut siskoni, vaikka ääni oli kuulunut kahden oven läpi minun huoneeseeni.

En keksi äänelle mitään muuta selitystä kuin sen, että olimme aikaisemmin päivällä kuunnelleet soittimellä levyä ja jättäneet levyn pauselle, jolloin levy jää soittimen sisään pyörimään. Levyn on täytynyt yöllä liikahtaa soittimessa pois paikaltaan, jolloin soitin on alkanut soittaa sitä epävireistä saatanansävelmää. En voi käsittää miten episodi sattui samalle päivälle kummitusvideoiden katselun kanssa. En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin sillon ja olin vielä aivan varma johtoa irrottaessani, että soitin jatkaa soimista. Vieläkin tulee kylmät väreet.

Minulla oli joskus ala-asteen viimeisillä luokilla cd-soitin huoneessani ja pidin sitä nukkumaan käydessäni aina päällä hiljaisella, tykkäsin nukahtaa musiikkia kuunnellen. Yksi yö heräsin (ja niin heräsi muukin perhe) siihen, kun radio alkoi huutaa ihan älyttömän kovalla, muistaakseni melko täysillä se oli. Unissani en ole sitä voinut vahingossa säätää, koska soitin oli sen verran kaukana sängystä. Säikähdin kovasti, joten voin hyvin kuvitella miten paniikissa te olitte kun kummitusvideoiden jälkeen rakkine menee päälle itsestään. :D

Älkää pilatko tätä ketjua jankkaamalla asioista jotka ei tänne kuulu. Poistuu vielä koko ketju teidän takia!

Mistä pihallemme ilmestyi pinkki muovikuusi? Oli aika rähjäinen ja ymmårrän että joku halusi hävittää sen mutta miksi meidän pihalle? Kuusi oli ilm. tuotu metsän läpi  ja keskellä yötä, koska illalla sitä ei ollut ja aamulla oli. Kuka kantaa kuusen pimeän metsän läpi ja heittää ventovieraan pihalle ? .D

Vierailija kirjoitti:

Mistä pihallemme ilmestyi pinkki muovikuusi? Oli aika rähjäinen ja ymmårrän että joku halusi hävittää sen mutta miksi meidän pihalle? Kuusi oli ilm. tuotu metsän läpi  ja keskellä yötä, koska illalla sitä ei ollut ja aamulla oli. Kuka kantaa kuusen pimeän metsän läpi ja heittää ventovieraan pihalle ? .D

Tontut.

Vierailija kirjoitti:

Marie972AllOne kirjoitti:

Mielenkiintoisia juttuja täällä, lisän yhden oman. Saattaa tulla kirjoitusvirheitä, olen Eestistä.

Olin kuusivuotias kun näin näkemyksen, missä olit kaikki mahdolliset värit sekä valot ja sen seuraana oli ihmeellinen vilinä ääni. Tuntemus siinä sanoi, että nyt on tosi pienestä kiinni, että maailma loppuu. Muistan vielä, että siinä näkemyksessä vertailin sitä tulitikun sytyttämiseen. Olen sitä aina silloin tällöin miettinyt, mikä se oli kunnes viime keväänä näin dokkarin "The man who saved the world". Youtubesta löytyy ainakin traileri (https://youtu.be/VaPXVJWHji4), elokuva puhuu yhdestä miehestä Stanislav Petrovista, kuka ei lähettänyt ydinaseita Yhdysvaltoihin, vaikka neuvostoliiton järjestelmät sanoivat selvästi, että Yhdysvallat on ydinaseita lähettänyt Neuvostoliittoa päin. Tilanne oli hyvin kriittinen, myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tietokonen virhe. Kun sitä dokkaria katsoin, tiesin, että näkemykseni silloin kuusi vuotiana kuvasi liittyi juuri tähän tapaukseen.

Lapsilla tuntuu olevan aikuisilta surkastuneita kykyjä. Minäkin muistin asioita, joista tietäminen oli käytännössä mahdotonta.

Luulen, että kauan sitten ihmiset ymmärsivät asioita ja kommunikoivat ilman puhetta toinen toistensa kanssa, pysyäkseen yhteydessä keskenään.

Juu, samaa mieltä olen. Itsekin olen kuulemma jutellut jälleensyntymisestä joskus 5-vuotiaana, vaikkei siitä oltu kotona tai missään muuallakaan juteltu. Olin saunassa pohtinut, että ihmiset kuoltuaan syntyy tänne varmasti uudelleen. Että minäkin muistan entisen elämäni. Oli kuulemma aiemmin jossakin Englannissa, olin myllärin poika maalta ja käytin ruskeita vaatteita.

Opittuani tuolloin myös lukemaan, halusin lukea vanhempieni vihkiraamattua. Vanhemmat tai muu lähiporukka ei ollut mitenkään uskovaisia, joten äiti ja isä olivat lähinnä hieman vaivaantuneita tästä harrastuksestani.

Aika omituinen lapsi olin, myönnän... 8-/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ollessani viidennellä luokalla. Kaveri oli tullut meille kylään ja katsoimme yhdessä tietokoneelta kummitusvideoita, sellaisia joissa todisteltiin niiden olemassaoloa. Lopulta olimme niin vainoharhaisia, että toisen piti tulla vessaankin mukaan, kun sinne ei uskaltanut mennä yksin. Videot unohtuivat iltaa kohti ja menimme nukkumaan huoneeseeni kerrossänkyyn. Heräsin keskellä yötä kovaan raastavaan, kohisevaan ääneen, joka muistutti etäisesti puhetta. Makasin kauhusta jäykkänä peiton alla ja kuuntelin vääristynyttä ääntä, johon kukaan muu ei tuntunut heräävän. Tajusin, että ääni kuuluu viereisen huoneen cd-soittimesta. Aloin potkia yläpuolella nukkuvan kaverin sängyn pohjaa, kunnes hän heräsi ja kysyin kuuleeko hänkin saman äänen. Myös kaveri kuuli äänen ja päättelimme, että soitin on käytävä sammuttamassa. Hiippailimme kaksin huoneen ovelle, kaveri avasi oven ja minä ryntäsin soittimelle, joka oli päällä ja kiskaisin johdon seinästä ja ääni lakkasi. Aamulla kukaan muu ei ollut kuullut ääntä, ei edes samassa huoneessa nukkunut siskoni, vaikka ääni oli kuulunut kahden oven läpi minun huoneeseeni.

En keksi äänelle mitään muuta selitystä kuin sen, että olimme aikaisemmin päivällä kuunnelleet soittimellä levyä ja jättäneet levyn pauselle, jolloin levy jää soittimen sisään pyörimään. Levyn on täytynyt yöllä liikahtaa soittimessa pois paikaltaan, jolloin soitin on alkanut soittaa sitä epävireistä saatanansävelmää. En voi käsittää miten episodi sattui samalle päivälle kummitusvideoiden katselun kanssa. En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin sillon ja olin vielä aivan varma johtoa irrottaessani, että soitin jatkaa soimista. Vieläkin tulee kylmät väreet.

Minulla oli joskus ala-asteen viimeisillä luokilla cd-soitin huoneessani ja pidin sitä nukkumaan käydessäni aina päällä hiljaisella, tykkäsin nukahtaa musiikkia kuunnellen. Yksi yö heräsin (ja niin heräsi muukin perhe) siihen, kun radio alkoi huutaa ihan älyttömän kovalla, muistaakseni melko täysillä se oli. Unissani en ole sitä voinut vahingossa säätää, koska soitin oli sen verran kaukana sängystä. Säikähdin kovasti, joten voin hyvin kuvitella miten paniikissa te olitte kun kummitusvideoiden jälkeen rakkine menee päälle itsestään. :D

Mulla on vanha cd-soitin jossa radio, ja sitä joskus kuuntelen. Olen kyllä huomannut että jotain häikkää on siinä katkaisijassa, ja välillä radion ääni häviää ja täytyy vähän kitkutella sitä katkaisijaa asennosta toiseen.

Kerran sieltä sitten kuului yhtäkkiä "Mauno Koivisto on kuollut". Oli siitä radion käytöstäni jo varmaan useita päiviä, ja olin varmaan sitten unohtanut kääntää sen kiinni kun on tullut häiriö ja loppunut kuulumasta. Mutta oli kyllä niin wtf, että miten voikin olla että juuri tuossa kohtaa päätti ruveta toimimaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.

1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.

Olet joko nuori tai huonomuistinen. Juuri 90-luvun lopussa alkoi "kaikilla" olla kännykkä. Vuonna 1998 minäkin viimein ostin ensimmäisen kännykkäni.

Vuonna 1997 sain ensimmäisen oman kännykän, ja olin ensimmäinen koko koulussa. Oppilaita oli kuitenkin yli 400, joten ei se kovin yleistä vielä ollut silloin.

Ja minäkin olen ollut lapsenvahtina 12-vuotiaana hoitamassa alle vuoden ikäistä vauvaa, joten ei ole sekään mitään ennenkuulumatonta.

Koulussa? Olisikohan se kännykättömyys johtunut siitä, että olitte niin nuoria silloin.

Mieheni vapautui vankilasta vuonna 1996 ja osti ensi töikseen kännykän, koska kaikilla tutuilla oli jo sellainen. Eivät ne silloin olleet lasten leluja, mutta suurin osa nuorista aikuisista käytti niitä, ja monet vanhemmatkin ihmiset.

1998 oli kaikilla kavereilla kännykkä, ainakin jonkinlainen halko, mutta oli kuitenkin.

Isällä oli kännykkä joskus 90-luvun alkupuolella ja äidillä oli ensimmäinen kännykkä viimeistään vuonna 1998. Mutta minä ja sisareni saimme yhteisen kännykän muistaakseni vuonna 2000.

Eikö voitaisi jo lopettaa nämä viestit, että minä vuonna kukin on saanut kännykän. Pointti on tullut jo selväksi. Kännykkämuistot ovat kyllä mukavia, mutta niitä voisi jakaa jossain muussa ketjussa.

Seuraan fabebookissa yhtä sivustoa, jossa on vanhoja lehti-ilmoituksia. Vastikään v. 1926 julkaistussa ilmoituksessa tarjottiin myytäväksi tavaraa, yksi niistä oli matkapuhelin. 

Päätin just, että huomisen sunnuntaipäivän vietän lukemalla tämän ketjun. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie972AllOne kirjoitti:

Mielenkiintoisia juttuja täällä, lisän yhden oman. Saattaa tulla kirjoitusvirheitä, olen Eestistä.

Olin kuusivuotias kun näin näkemyksen, missä olit kaikki mahdolliset värit sekä valot ja sen seuraana oli ihmeellinen vilinä ääni. Tuntemus siinä sanoi, että nyt on tosi pienestä kiinni, että maailma loppuu. Muistan vielä, että siinä näkemyksessä vertailin sitä tulitikun sytyttämiseen. Olen sitä aina silloin tällöin miettinyt, mikä se oli kunnes viime keväänä näin dokkarin "The man who saved the world". Youtubesta löytyy ainakin traileri (https://youtu.be/VaPXVJWHji4), elokuva puhuu yhdestä miehestä Stanislav Petrovista, kuka ei lähettänyt ydinaseita Yhdysvaltoihin, vaikka neuvostoliiton järjestelmät sanoivat selvästi, että Yhdysvallat on ydinaseita lähettänyt Neuvostoliittoa päin. Tilanne oli hyvin kriittinen, myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tietokonen virhe. Kun sitä dokkaria katsoin, tiesin, että näkemykseni silloin kuusi vuotiana kuvasi liittyi juuri tähän tapaukseen.

Lapsilla tuntuu olevan aikuisilta surkastuneita kykyjä. Minäkin muistin asioita, joista tietäminen oli käytännössä mahdotonta.

Luulen, että kauan sitten ihmiset ymmärsivät asioita ja kommunikoivat ilman puhetta toinen toistensa kanssa, pysyäkseen yhteydessä keskenään.

Juu, samaa mieltä olen. Itsekin olen kuulemma jutellut jälleensyntymisestä joskus 5-vuotiaana, vaikkei siitä oltu kotona tai missään muuallakaan juteltu. Olin saunassa pohtinut, että ihmiset kuoltuaan syntyy tänne varmasti uudelleen. Että minäkin muistan entisen elämäni. Oli kuulemma aiemmin jossakin Englannissa, olin myllärin poika maalta ja käytin ruskeita vaatteita.

Opittuani tuolloin myös lukemaan, halusin lukea vanhempieni vihkiraamattua. Vanhemmat tai muu lähiporukka ei ollut mitenkään uskovaisia, joten äiti ja isä olivat lähinnä hieman vaivaantuneita tästä harrastuksestani.

Aika omituinen lapsi olin, myönnän... 8-/

En usko jälleensyntymään, mutta jonkinlainen geenimuisti on varmasti olemassa. Odotan innolla mitä tiede saa elinaikanani selville.

Olen ottanut selvää geenilinjastani, jonka reitti noudattelee juuri minua kiehtoneita ja tutuilta tuntuneita maita.

Näistä paikoista olen muistanut ja nähnyt myös unia, lapsena kun en juuri ollut edes tv:n kanssa tekemisissä. Uneksin myös kotikulmieni menneisyydestä, sukua on asunut siellä ennenkin.

Kummastuttaa myös, voiko vanhassa paikassa aistia entisten asukkaiden asioita. En ole sukua perheelle jonka talossa kasvoin, mutta tutkittuani heidän sukuaan olen hämmästynyt, miten tuttuja unien muistoja sieltä on tullut esiin. Asioita, joita he eivät tienneet itsekään. En ole enää aikoihin uskonut mihinkään meedioihin, jotka näkisivät asioita esineiden välityksellä. Silti tuntuu kuin tässäkin uskomuksessa voisi olla perää.

Just äsken vessan ovi meni lukkoon, vaikkei ketään ollut vessassa. Miten se itestään meni?

Asutaan yli 200v talossa.

Vuoden 2015 invaasio vaivasi jo silloin ja vaivaa edelleen, sattuneista syistä.

Näen toisinaan enneunia, jotka liittyvät usein raskauksiin, parosuhteisiin tai ihan vain tulevien päivien ei-niin-dramaattisiin tapahtumiin. Näen toisinaan myös merkityksellisiä unia, joissa saan tietoa esim. johonkin paikkaan liittyen, ja tieto paljastuu myöhemmin oikeaksi.

Esimerkiksi reilu vuosi sitten näin unta, jossa kotimme pihalle tuli kävelemään mies. Hän oli vaaleahiuksinen, keski-ikäinen ja hänellä oli kädessään iso tumma esine, josta en saanut täysin selvää. Minulle tuli ahdistava olo, että miehellä oli jotain pahoja aikeita.

Viikon sisällä unesta uutisoitiin, että kaupunginosassa oli saatu kiinni mopovaras. Tuntomerkit täsmäsivät, ja hän oli kuulemma kulkenut pihoilla mopokypärä kädessään. Olikohan sitten käynyt meidänkin pihalla varastettvaa etsiskelemässä, tiedä häntä.

Asuin vuosia sitten yksin rivitaloasunnossa. Työpaikalleni menin bussilla, jonka pysäkki oli pienen kävelymatkan päässä kodistani. Muutamana aamuna kävellessäni pysäkille näin erään tuntemattoman miehen seisoskelevan kadulla. Mies tervehti, joten tervehdin aina takaisin. En jäänyt miettimään miestä sen enempää, vaikka vähän ihmettelin miksi joku vaan seisoo kadulla. Yhtenä iltana kotonani kuitenkin huomasin että tää sama mies seisoi mun pihassa ja katsoi ikkunasta sisään. Vedin verhot kiinni ensimmäisellä kerralla. Mies alkoi ilmestymään useammin ja soittelemaan ovikelloani, ja kun menin avaamaan oven, mies juoksi pois. Lopulta soitin poliisille. Soiton jälkeen en nähnyt miestä enää koskaan ja myöhemmin muutin pois. Mikä lie seinähullu oli.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin muutama viikko sitten erään luokkakaverini, jota olin kiusannut kouluaikoina melko pahasti ja pyysin sitä häneltä anteeksi. Hän katsoi minua todella ihmeissään ja sanoi, että ei tiedä, mistä puhun. Näin hänestä selvästi, että hänellä ei ollut mitään käsitystä asiasta, mikä ihmetyttää minua. Miten ihminen voi selvästi unohtaa täysin koko ala-asteen jatkuneen kiusaamisen, kun sen loppumisesta on kulunut vain 6 vuotta? Hän ei selvästi ymmärtänyt, mistä puhuin, sanoi muistavansa minut kouluajoilta hyvin mutta ei muistanut kiusaamista tapahtuneen. Päinvastoin hän sanoi olleensa itse kiusaaja.

Minua syrjittiin koulussa ja naureskeltiin seläntakana melko avoimesti. Jossakin kohtaa aloin ajattelemaan, että se on täysin normaalia. Ehdotan samaa, että hän on elänyt tapahtumaa monta vuotta ja sopeutunut siihen ja alkaa siinä kohtaa jo syyttämään itseään. Meni pitkään, että tajusin itse totuuden. Sitä ennen näin satunnaisesti unta missä huudan kiusaajilleni koulussa kuinka paljon kiusaaminen sattu muhun. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena- ja vielä nuorenakin jokin kummallinen pelko tv:itä ja tietokoneita kohtaan, enkä mielelläni avannut ainakaan tietokonetta, jos joku muukin ei ollut kotona.

Tv:tä kuitenkin katsoin. Samoin tunne siitä, että tietokoneet suunnilleen hajoavat kosketuksestani säilyi lähes aikuisikään.

En muista mistä sain idean, mutta mikään kovin sponttaani ajatus se ei ollut, vaan lähes pakottava halu tai tarve.

Tulin koulusta kotiin ja avasin putkitelevision ja sammutin sen heti perään ja painoin kämmeneni sähköiseltä tuntuvaan tv:n näyttöön hetkeksi, kun otin kämmenen pois, tv:n näytössä näkyi valkoinen kämmenen kuva muistaakseni vielä melko pitkään, kunnes se hälveni siitä. Tuntui aivan loogiselta, että niin tapahtui ja oikeastaan odotinkin niin käyvän. Sen jälkeen tuo ei ole enää koskaan onnistunut ja kuulin myöhemmin, ettei sen edes pitäisi olla mahdollista, jos jollakin on parempaa tietoa kuulisin mielelläni.

Toinen asia on mitä todennäköisemmin pelkkää sattumaa, mutta näin jälkikäteen on hauska ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen huonon suhteen aiheuttama energia, joka sai lamput palamaan loppuun ennen aikojaan.

Olimme asuneet exäni kanssa yhdessä parissakin eri asunnossa ja tavatessamme tietysti omissamme. Tuona aikana sain lamput rikki ihan vain olemalla lähellä valaisinta tai viimeistään painamalla valonkatkaisijaa. Kävimme paljon lenkkeilemässä valaistuilla poluilla ja pururadoilla hiljaiseen aikaan, joissa valot tavallisesti sammutettiin kello kymmeneltä illalla. Usein kuitenkin kävi niin valot ikäänkuin sammuivat edellämme, ennen niiden varsinaista sulkemisaikaa.

Exäni vakavissaan syytti minua siitä, että hajoitan lamppuja/saan ne sammumaan tahallani kotona ja muualla.

Asia palasi mieleeni, kun huomasin jokin aika erottuamme, että en ole onnistunut sammuttamaan valaisimia/saamaan juuri vaihdettuja lamppuja palamaan mystisesti itsekseen enää eron jälkeen.

Muistan lapsena katsoneeni telkkaria joskus 90-luvun alussa ja äiti tuli pyyhkimään telkkarin kuvaruutua, siitä hävisi kuva. En tosin itse muista tätä, mutta muistan äidin näin sanoneen. En tiedä sitten oliko luuttu märkä. Ja palautuiko tv ennalleen..

Aloitin uudessa työpaikassa. Olen aina ollut huono muistamaan nimiä ja jostain syystä se hävettää mua niin paljon, että taas kerran en vain kehdannut kysyä yhden samassa työpaikassa olevan nimeä. Varsinkin kun aikaa oli kulunut jo yli kuukausi, niin enää ei todellakaan kehdannut kysyä. Näin sitten unen, jossa tuon henkilön nimi selvisi mulle! Voin kertoa, että aamulla oli hiukan wtf-olo. Kai tämän voi selittää jotenkin niin, että jossain alitajunnassa tuo nimi mulla oli, mutta kun en keksinyt sitä hereillä ollessani vaikka kuinka yritin monta viikkoa. Voi kun aina voisi käydä näin! :D

Vierailija kirjoitti:

Just äsken vessan ovi meni lukkoon, vaikkei ketään ollut vessassa. Miten se itestään meni?

Asutaan yli 200v talossa.

Varmaan jonkin entisen asukkaan haamu.

Tämä tapahtui jo 1990 luvulla. Ostin raaputettavan Casino-arvan jossa ei ollut minkäänlaista voittoa. Mutta kas kummaa, kääntöpuolella oli rivit, mihin sai laittaa oman nimensä ja osoitetiedot. Kun arvan palautti kioskille, niin sepä osallistuikin sitten myöhemmin järjestettävään arvontaan.

Tapauksesta on jo 30 vuotta,  mutta sen kummemmin arvasta kuin mahdollisesta voitosta ei ole kuulunut vielä tänä päivänäkään yhtään mitään.

Tämä erikoinen tapaus on askarrattanut minua , enkä ole löytänyt sille minkäänlaista järkevää selitystä

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui jo 1990 luvulla. Ostin raaputettavan Casino-arvan jossa ei ollut minkäänlaista voittoa. Mutta kas kummaa, kääntöpuolella oli rivit, mihin sai laittaa oman nimensä ja osoitetiedot. Kun arvan palautti kioskille, niin sepä osallistuikin sitten myöhemmin järjestettävään arvontaan.

Tapauksesta on jo 30 vuotta,  mutta sen kummemmin arvasta kuin mahdollisesta voitosta ei ole kuulunut vielä tänä päivänäkään yhtään mitään.

Tämä erikoinen tapaus on askarrattanut minua , enkä ole löytänyt sille minkäänlaista järkevää selitystä

Siis käsittämätön mysteeri.. Olisko aikamatkustajien tekosia?

Vierailija kirjoitti:

Mummini tiesi ennen minua että olen raskaana. Ei oltu nähty vähään aikaan kun käytiin vierailulla veljen ja äidin kanssa hänen luonaan. Kun olimme tekemässä lähtöä ja halasin mummia mummi kuiskasi "onneksi olkoon" ja laittoi käden hetkeksi vatsalleni.

Olen tätä miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen että kyllä ne vanhat naiset sen jostain näkee näitä juttuja olen kuullut muiltakin. Joku juttu on pakko olla mistä sen huomaa ja he sen tajuavat kun ovat siihen aikaan eläneet ettei ollut testejä vaan joku (todennäköisesti turvotus?:D) sen paljastaa jos vain tietää mitä ja miten katsotaan.

Eikä tarvitse olla vanha nainenkaan, itse olen juuuri ja juuri keski-iän ylittänyt mies ja olen tiennyt useammankin naisen raskauden ennen heitä itseään, enkä siis tarkoita, että itselläni olisi näiden raskauksien kanssa mitään tekemistä. Tyttäreni ensimmäistä odotusta en tiennyt, neljä seuraavaa kyllä ja monia muita. En edes itse tiedä mistä se näen, koko olemuksesta ehkä.