Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Jostain syystä nauroin äänettömästi  kun ajattelin tuota koulutaksinkuljettajaa ajamassa polvet ratissa kädet rennosti pään takana

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melko omituisia muistikuvia erään koulutaksin kuljettajan ajotavasta ajalta, jolloin olin ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kovin paljon en muista niistä vuosista, mutta muistiini on selvästi jäänyt jotkut, jolloin kuski nojaili päätään istuimen selkänojalla oleviin käsiinsä ja ohjannut rattia polvillaan. Nyt aikuisena tämä kuulostaa todella omituiselta, mutta olen varma, että noin kävi ainakin joskus, mutta kertaakaan hän ei kuitenkaan ajanut kolaria, ajanut ojaan tai päin puuta tms.

Mulla on samanlaisia muistikuvia lapsuudesta ja automatkoilta!

80-luvulla autojen ohjaustehostimet olivat harvinaisia. Tämän takia ratti oli jäykempi ja vaati enemmän voimia kääntämiseen. Kuulostaa ihan mahdolliselta, että koulutaksin kuljettaja olisi tuttua, suoraa tietä ajellessaan ”ajanut” autoa pitämällä ohjauspyörästä kiinni polvillaan.

Risteilykertomuksesta muistui mieleen työpaikan virkistysristeilyt. Viimeksi hyttikaverilleni tuli risteilyllä kova vatsatauti. Jännitin jonkin aikaa, sairastunko minäkin, koska minulla on nuoresta asti ollut herkkä vatsa, mutta en sairastunut. Myöhemmin tämä hyttikaveri kertoi puhuneensa sellaisen kollegan kanssa, joka oli ollut hyttikaverini edellisellä kerralla, ja tämä oli kertonut sairastuneensa vatsatautiin heti sen jälkeen, kun oli palannut risteilyltä kanssani.

Voisiko tuo johtua esim. erilaisesta bakteerikannasta? Emme tietenkään ole olleet tekemisissä sen läheisemmin kuin että olemme yöpyneet samassa hytissä ja käyttäneet siis samaa kylpyhuonetta.

Vierailija kirjoitti:

Olin eronnut alkuvuodesta 2014 silloisesta miehestäni. Asuin tuolloin vanhassa rintamamiestalossa. Jäin asumaan taloon eron jälkeen hetkeksi yksin. Eräänä aamuna heräsin normaaliin tapaan yläkerran makuuhuoneesta. Puin tohvelit jalkaan ja lähdin kävelemään rappusia pitkin alakertaan keittiöön. Keittiössä tein normaaleja aamurutiineja mm. keitin kahvia ja laitoin puurokattilan liedelle. Sitten kuului sellainen ääni joka kuuluu kun joku lukee sanomalehteä ja kääntää sivua. Jäin hetkeksi paikoilleni. Sitten päätin käydä kurkkaamassa olohuoneeseen. Ajattelin tuolloin eksäni tulleen omilla avaimillaan asunnolle hakemaan tavaroitaan ja jääneen lukemaan lehteä.

Olohuoneessa istuikin minulle täysin tuntematon mieshenkilö lukemassa hesaria. Hän oli reilun 60-vuoden ikäinen. Vanhentunut iho, pälvikalju, silmälasipäinen. Hänellä oli yllään vaalea kauluspaita jossa kulki valkoisia pystysuunnassa kulkevia viivoja. Kravatti oli väritykseltään tumman punainen. Jaloissaan hänellä oli mustat suorat housut ja valkoiset tennissukat. Mies istui pitäen toista jalkaa sylissään olohuoneen divaanin nurkassa. Hän vilkaisi minua muttei lausunut sanaakaan. Vasta kun kysyin kuka hän oli, hän ilmoitti nimekseen "Hannun"

Kysyin häneltä mitä "Hannu" mahdollisesti teki asunnossani, hän kertoi olevansa vain käymässä ja pyysi saada kupin kahvia mustana. Mielessäni pyöri ajatus että mies liittyi jotenkin eksääni. Miehen käytös oli aivan tavallista ja rauhallista enkä siksi pelännyt häntä ollenkaan. Kävin hakemassa hänelle kupin kahvia. Tullessani takaisin olohuoneeseen, oli mies kadonnut. Koin tuolloin järkytyksen ja pelon jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. 

Tapauksen takia olen joutunut käymään psykologin luona useita kertoja mm. nukahtamisvaikeuksien takia. Olen myös nähnyt painajaisia tuosta "Hannusta" useita kertoja. Minkäänlaista järkevää selitystä tapahtuneelle on hyvin vaikea keksiä. En ole mielisairas enkä käytä huumeita. Psykologin mielestä kyseessä on täytynyt olla todellisen henkilön. Mies saattoi livahtaa selkäni takaa eteiseen ja sieltä muualle asuntoon. Minä en juurikaan muista tapahtumien kulkua miehen katoamisen jälkeen. Menin suorinta tietä olohuoneesta vessaan karkuun ja laitoin oven lukkoon. Vessassa sain jonkinlaisen pelkotilan joka esti minua toimimasta järkevästi.

Jättikö Hannu Hesarin tai jotain muita merkkejä itsestään asuntoosi, ennen kuin katosi?

Minulle sattui tänään mysteeri, johon en keksi ratkaisua. Ehkä te keksitte? Olin kiireessä lähdössä töihin, kun tajusin että kihlasormus uupuu vielä. Vilkaisin eteisen lipastolle, ja sen päällä sormus oli. Totesin että jääköön siihen, oli sen verran kiire etten viitsinyt harppoa lipastolle ja takaisin, vaan lähdin saman tien ovesta ulos.

Äsken käväisin työpaikan viereisessä kaupassa, ja takaisin tullessani huomasin jotain takin taskussa: kihlasormus!! Kirjoitan tätä ihan kauhuissani siitä ajatuksesta että sormus olisi voinut pudota monta kertaa tämän aamun aikana, kun olen mm. tunkenut hanskojani samaan taskuun ja kiskonut niitä ulos.

Miten ihmeessä sormus voi olla taskussa, kun aivan tietoisesti jätin sen kotiin? Niin sekaisin en mitenkään voi olla että olisin autopilotilla hakenut sormuksen lipastolta kun tietoisesti päätin jättää sen. Ja muutenkin, laittaisin sen tietysti sormeen eikä taskuun!

Pari vuotta sitten kävi outo juttu avaimen kanssa. Mies oli kaverillaan illan ja tuli yöllä kotiin pienessä kännissä. Aamulla herätessään ei kuitenkaan löytänyt avaintaan mistään, mutta todettiin, että sen on pakko olla kotona kun mies oli kuitenkin päässyt yöllä kotiin sekä rappukäytävän että asunnon ovesta. Etsittiin avainta kaikkialta, mutta tuloksetta. 

Parin tunnin päästä ilmestyi taloyhtiön fb-ryhmään postaus pihalta löytyneestä avaimesta ja laitoin viestiä löytäjälle, että tulisin katsomaan onko avain meidän. Nähtiin tuon löytäjän kanssa ja huomasin heti avaimen nähtyäni ettei se ole miehen. Löytäjä sanoi kuitenkin huomanneensa avaimen sopivan meidän rappuumme, joten päätin kokeilla sitä myös asuntoomme ja kuinka ollakaan, ovi aukesi. Kysyin vielä mieheltäkin varmuuden vuoksi että eihän se ole hänen avaimensa, ja mies sanoi että ei. 

Todennäköisesti kyseessä on siis sattumalta samana yönä joltain kadonnut yleisavain, mutta otettiin se omaan käyttöön kun ei ikinä löydetty tuota meidän kadonnutta avainta. Mietittiin myös jos mies olisi kännissä heittänyt avaimen ulos makkarin ikkunasta, mutta ikkunassa on hyttysverkko joten sekään ei oikein käynyt järkeen :D

Tapahtui 80-luvun alussa.

Olimme äidin kanssa poikkeuksellisesti kahdestaan mökillämme Turun saaristossa. Mökki oli saaressa, jonka editse kulki jo käytöstä poistettu laivaväylä. Joskus väylällä vielä kulki yksittäinen rahtilaiva, joskus lomailijoiden purjeveneitä tai moottoriveneitä. Satunnaisten veneiden bongaus oli huvia muuten hyvin rauhaisiin hiljaisiin päiviin saarella. Veneiden lähestyminen näkyi jo kaukaa, ja sitä ehti hyvin juosta väylän rantaan niitä tarkkailemaan.

Oli kirkas keskikesän päivä. Jokin osui silmiimme kaukaisuudessa kevyessä aallokossa, katosi sitten. Olimme kääntymässä jo pois, kun aalloista nousi, nyt jo huomattavasti lähempänä, sukellusveneen periskooppi. Riensimme alas väylän varteen, ja hetken kuluttua aalloista nousi samainen periskooppi ja vihreänharmaa sukellusveneen etuosa. Tuijotimme, kun se hetken kulki täysin näkyvillä pinta-aalloissa kirkkaassa päivänvalossa myös ollessamme itse täysin sen näkyvissä. Sitten se painui veden alle eikä enää tullut pintaan.

Itse olin tuolloin varhaisteini, enkä ollut perillä siitä, millä mailla on sukellusveneitä. En siis pitänyt asiaa merkittävänä, toisin kuin äitini. Vasta vuosia sen jälkeen käsitin, että kyse oli joko Ruotsin tai Neuvostoliiton sukellusveneestä.

Muistelemme vanhan äitini kanssa yhä joskus sitä kesäpäivää merellä.

Missä kaupungissa Hannu juttu tapahtui? Kuulostaa tutulta muistisairaalta, nimeä ulkonäköä käytöstä myöten... eksyilee välillä

Vierailija kirjoitti:

Mua on jääny vaivaa noin 10vuoden takainen tapahtuma, kun olin hommannu ekan autoni, asennellut kunnon musavehkeet ja lisävalopatteriston 4kpl jne, olin yöllä syksyn pilkkopimeessä ajelemassa tuttuja hiekkateitä muuten vaan, noin 80km/h ja ihan puskista kaikki valot autostani katosi, musa hävisi, siis sähköt hävisi totaalisesti, ja auto tietenkin sammui, olin juuri tulossa jyrkkään mutkaan, ja jarrutin toki ja lihasmuistista yritin ohjata sen mutkan läpi sellanen S- mutka, virrat oli poissa noin 10-20sekuntia, ja pilkkopimeää, en nähnyt mitään auton sisällä enkä ulkona, noh sain pysäytettyä, MUTTA olin liikkunut tuossa sekuntien aikana noin 15kilometriä??? en edelleekään ymmärrä mitä tapahtui, olin juuri lähtenyt lähikylästä hiekkatietä kotiappäin 25km matkalle, ajettuani tosiaan tuohon tuttuun mutkaan joka on noin 15km päässä tuon hiekkatien päästä, ja olinkin yhtä äkkiä 500metriä tuon hiekkatien´--> yhdistelmästä.. olin selvinpäin, en väsynyt, ja hyvällä tuulella, en todella tajua mitä tapahtui. tuolloin minulla oli aina tapana nollata trippimittari autosta että näen miten se syö pensaa, mutta trippimittari ei ollut liikkunut tuollaa matkaa kui

n noin 10km... mitäpä sitten ikinä lieneekään tapahtui, voitte vaan kuvitella ihmetykseni määrän...

Alienation kidnappas sut.

Yhtenä aamuna herättyäni huomasin eteisen käytäväni seinässä verijäljen. Tai ensin ajattelin, että se on jotain kastiketta tms, mutta silti ihmettelin että miksi se olisi yön aikana ilmestynyt seinään. Pyyhin sen märällä paperilla ja haistoin, jolloin tunnistin sen olevan selvästi verta. Tarkistin itseni, ja minussa ei ollut mitään haavaa tai jälkeä josta olisi verta tullut, ei pitkään aikaan muistaakseni mitään haavoja, ja tahra oli niin näkyvä, että varmasti olisin huomannut sen, jos se olisi kauan ollut siinä seinässä jo. Asun vuokra-asunnossa, joten eihän sitä voi ikinä tietää olisiko jollakin avaimet tänne, mutta herään hyvin herkästi ääniin, en siis nuku syvästi ja tämän asunnon ovi on ihan mahdoton, siis se on pakko pamauttaa ja ryskätä että sen saa kiinni, siinä ei ole normaalia kahvaa ollenkaan mistä painetaan vaan sellainen metallinen vetokahva yhdistettynä temppuilevaan lukkopesään. Ei tämä erityisemmin jäänyt vaivaamaan, koska elämässäni on tapahtunut paljon erikoisia asioita, tämä tuli nyt mieleen koska tapahtui tosiaan ihan vast ikään. Ei vaan ole mitään selitystä. En koskaan ole muuten unissakävellyt, sitäkin mietin, mutta mistä veri? Suustaniko olisin sylkenyt, mutta kun ei sielläkään minkään pitäisi vuotaa. Jääköön sitten arvoitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä nauroin äänettömästi  kun ajattelin tuota koulutaksinkuljettajaa ajamassa polvet ratissa kädet rennosti pään takana

Menin poikani kyydillä kaupunkiin.Hän käytti reisiään ajamiseen, samalla tekstasi ja joi proteiinijuomaa.Multitasking pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sattui tänään mysteeri, johon en keksi ratkaisua. Ehkä te keksitte? Olin kiireessä lähdössä töihin, kun tajusin että kihlasormus uupuu vielä. Vilkaisin eteisen lipastolle, ja sen päällä sormus oli. Totesin että jääköön siihen, oli sen verran kiire etten viitsinyt harppoa lipastolle ja takaisin, vaan lähdin saman tien ovesta ulos.

Äsken käväisin työpaikan viereisessä kaupassa, ja takaisin tullessani huomasin jotain takin taskussa: kihlasormus!! Kirjoitan tätä ihan kauhuissani siitä ajatuksesta että sormus olisi voinut pudota monta kertaa tämän aamun aikana, kun olen mm. tunkenut hanskojani samaan taskuun ja kiskonut niitä ulos.

Miten ihmeessä sormus voi olla taskussa, kun aivan tietoisesti jätin sen kotiin? Niin sekaisin en mitenkään voi olla että olisin autopilotilla hakenut sormuksen lipastolta kun tietoisesti päätin jättää sen. Ja muutenkin, laittaisin sen tietysti sormeen eikä taskuun!

Lipaston päällä oli puolisosi sormus tai esim. avainrengas, ja oma sormuksesi oli koko ajan ollut takin taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sattui tänään mysteeri, johon en keksi ratkaisua. Ehkä te keksitte? Olin kiireessä lähdössä töihin, kun tajusin että kihlasormus uupuu vielä. Vilkaisin eteisen lipastolle, ja sen päällä sormus oli. Totesin että jääköön siihen, oli sen verran kiire etten viitsinyt harppoa lipastolle ja takaisin, vaan lähdin saman tien ovesta ulos.

Äsken käväisin työpaikan viereisessä kaupassa, ja takaisin tullessani huomasin jotain takin taskussa: kihlasormus!! Kirjoitan tätä ihan kauhuissani siitä ajatuksesta että sormus olisi voinut pudota monta kertaa tämän aamun aikana, kun olen mm. tunkenut hanskojani samaan taskuun ja kiskonut niitä ulos.

Miten ihmeessä sormus voi olla taskussa, kun aivan tietoisesti jätin sen kotiin? Niin sekaisin en mitenkään voi olla että olisin autopilotilla hakenut sormuksen lipastolta kun tietoisesti päätin jättää sen. Ja muutenkin, laittaisin sen tietysti sormeen eikä taskuun!

Lipaston päällä oli puolisosi sormus tai esim. avainrengas, ja oma sormuksesi oli koko ajan ollut takin taskussa.

Sormuksessani on timantti joten sen ei pitäisi sekoittua muihin esineisiin. Ja edelleen, miksi laittaisin noin tärkeän asian huolettomasti takin taskuun.

Olen miettinyt asiaa ja pidän kyllä nyt mahdollisena sitä että lipastolla oikeasti oli jotain muuta, ja aivoni tulkitsivat esineen minun sormuksekseni, siis täydensivät kuvaa jotenkin. Mutta taskuun, oikeasti?? Materiaahan se vain on mutta olisi ollut kamala tragedia kadottaa sormus, se olisi hyvin helposti voinut pudota kadulle lumen sekaan.

Meillä lapset saivat joululahjaksi Frozen-radiopuhelimet, ja siinä lasten niillä leikkiessä yhtäkkiä toisesta radiopuhelimesta alkaa kuulua tuntemattoman miehen puhetta.

Kyllä siinä hieman ehdittiin säikähtää ja lapsilta kiellettiin niiden käyttö siltä illalta.

Todennäköisesti jollakin naapurustossa oli myös radiopuhelin käytössä kun kantavuus kuitenkin sen 200m. Mutta ei tuollainen edes käynyt mielessä kun lapsille radiopuhelimet hankittiin. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melko omituisia muistikuvia erään koulutaksin kuljettajan ajotavasta ajalta, jolloin olin ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kovin paljon en muista niistä vuosista, mutta muistiini on selvästi jäänyt jotkut, jolloin kuski nojaili päätään istuimen selkänojalla oleviin käsiinsä ja ohjannut rattia polvillaan. Nyt aikuisena tämä kuulostaa todella omituiselta, mutta olen varma, että noin kävi ainakin joskus, mutta kertaakaan hän ei kuitenkaan ajanut kolaria, ajanut ojaan tai päin puuta tms.

Mulla on samanlaisia muistikuvia lapsuudesta ja automatkoilta!

80-luvulla autojen ohjaustehostimet olivat harvinaisia. Tämän takia ratti oli jäykempi ja vaati enemmän voimia kääntämiseen. Kuulostaa ihan mahdolliselta, että koulutaksin kuljettaja olisi tuttua, suoraa tietä ajellessaan ”ajanut” autoa pitämällä ohjauspyörästä kiinni polvillaan.

Meidän isä ajeli kanssa polvilla, samalla tiiraili taskulampunvalolla hirven/ketun/jäniksen jälkiä lumiselta tienpientareelta 😄😄 Ei siis täysiä kulkenut, eihän siinä kerkeis näkemään jälkiä.

Muutettuani ensimmäiseen omaan omaan asuntoni, minulta alkoi kadota ruokaa. Näkkäripaketti, karkkipussi ym.  Usein tuntui myös, että tavarat eivät ihan olleet omilla kohdillaan. Kerran sitten olin kipeänä kotona vaikka minun piti olla töissä ja heräsin  selvään telkkarin ääneen vaikka en ollut avannut sitä koko päivänä.  Kun poistuin aivastaen makuuhuoneesta, kuulin miten siinä samassa telkkari sulkeutui ja kävelessäni okohuoneeseen,  joku juoksi keittiöstä eteiseen ja ovesta ulos  ! Soitin paniikissa äidille joka tuli luokseni ja käski minun soittaa poliisille. Poliisit kyselivät oliko mitään viety, olinko antanut esim. exälle avainta  jne ja päättelivät lopulta että jollakulla vanhalla asukkaalla oli avain sillä  sitä kuulemma tapahtui. Oli perjantai ja isännöitsijä ei suostunut vaihtamaan lukkoja kuin vasta maanantaina, joten äiti jäi seurakseni koska olin kipeä ja peloissani. Viikonloppu meni sitten lähinnä levätessä, äiti katseli telkkaa ym ja kävi kaupassa. Maantaina oveeni vaihdettiin uusi lukko .

Ja nyt homma menee oudoksi: Se oli ke tai to-ilta, olin tullut töistä siinä kuuden maissa ja  olin samalla käynyt kaupassa, kävelin ostosten kanssa pimeään keittiöön ja samassa kirjaimellisesti törmäsin kookkaaseen ihmihahmoon joka seisoi hellan luona. Huusin tietenkin täyttä kurkkua ja tein valot, ei ketään. Luulin että mielikuvitukseni temppuilee, kunnes  äitini sitten soitti ja kysyi jotenkin oudosti oliko asunnollani tapahtunut enää mitään , kertoi kokeneensa "ihan hämäriä juttuja" sinä viikonloppuna luonani.  Vessaan oli kuulemma syttynyt valo ja joku oli seissyt olohuoneen nurkassa vaikka minä olin nukkunut makuuhuoneessa...

Kummitus ei  varasta ruokaa eikä availe ovia, mutta ihminen ei myöskään haihdu ilmaan sekunnin muro-osassa. Joten .oliko asunnossani henkiä vai hiippailiko siellä entinen asukas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sattui tänään mysteeri, johon en keksi ratkaisua. Ehkä te keksitte? Olin kiireessä lähdössä töihin, kun tajusin että kihlasormus uupuu vielä. Vilkaisin eteisen lipastolle, ja sen päällä sormus oli. Totesin että jääköön siihen, oli sen verran kiire etten viitsinyt harppoa lipastolle ja takaisin, vaan lähdin saman tien ovesta ulos.

Äsken käväisin työpaikan viereisessä kaupassa, ja takaisin tullessani huomasin jotain takin taskussa: kihlasormus!! Kirjoitan tätä ihan kauhuissani siitä ajatuksesta että sormus olisi voinut pudota monta kertaa tämän aamun aikana, kun olen mm. tunkenut hanskojani samaan taskuun ja kiskonut niitä ulos.

Miten ihmeessä sormus voi olla taskussa, kun aivan tietoisesti jätin sen kotiin? Niin sekaisin en mitenkään voi olla että olisin autopilotilla hakenut sormuksen lipastolta kun tietoisesti päätin jättää sen. Ja muutenkin, laittaisin sen tietysti sormeen eikä taskuun!

Lipaston päällä oli puolisosi sormus tai esim. avainrengas, ja oma sormuksesi oli koko ajan ollut takin taskussa.

Sormuksessani on timantti joten sen ei pitäisi sekoittua muihin esineisiin. Ja edelleen, miksi laittaisin noin tärkeän asian huolettomasti takin taskuun.

Olen miettinyt asiaa ja pidän kyllä nyt mahdollisena sitä että lipastolla oikeasti oli jotain muuta, ja aivoni tulkitsivat esineen minun sormuksekseni, siis täydensivät kuvaa jotenkin. Mutta taskuun, oikeasti?? Materiaahan se vain on mutta olisi ollut kamala tragedia kadottaa sormus, se olisi hyvin helposti voinut pudota kadulle lumen sekaan.

Sulla on lähtiessä varmaan ollut joku ajatuskatko ta sit keskittyminen herpaantunut hetkeksi ja olet sormuksen taskuun laittanut. Mulla sattuu joskus sellasta vaikka oon varovainen ja harkitsevainen. Ja sit kauhistelen pitkään et mikä mussa on vikana. Inhimillistä.

Heräsin äsken naapurin ulkovajasta järkyttävän iso a***** tappi *********.

Vierailija kirjoitti:

Risteilykertomuksesta muistui mieleen työpaikan virkistysristeilyt. Viimeksi hyttikaverilleni tuli risteilyllä kova vatsatauti. Jännitin jonkin aikaa, sairastunko minäkin, koska minulla on nuoresta asti ollut herkkä vatsa, mutta en sairastunut. Myöhemmin tämä hyttikaveri kertoi puhuneensa sellaisen kollegan kanssa, joka oli ollut hyttikaverini edellisellä kerralla, ja tämä oli kertonut sairastuneensa vatsatautiin heti sen jälkeen, kun oli palannut risteilyltä kanssani.

Voisiko tuo johtua esim. erilaisesta bakteerikannasta? Emme tietenkään ole olleet tekemisissä sen läheisemmin kuin että olemme yöpyneet samassa hytissä ja käyttäneet siis samaa kylpyhuonetta.

Olimme jokunen vuosi kaveriporukalla risteilyllä,  hengailimme toistemme hyteissä ja maistelimme toistemme juomia sekaisin tyyliin  " kenen tämä oli ?".. sellainen kostea rentoutumisreissu  :D

No kuitenkin, meistä  kahdeksasta neljä sairastui heti kotiin päästyään vatsatautiin ja on outoa että minä, herkkävatsainen joka vedän pöpöjä puoleen magneetin lailla olin yksi niistä jotka eivät sairastuneet !

Laivan puffa olisi mahdollinen, minä en syönyt siellä mutta eivät kyllä kaksi sairastunuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 8-vuotias 1990-luvun laman aikaan. En uskonut enää Joulupukkiin ja minulle oltiin selitelty, että kovin montaa lahjaa ei ole varaa ostaa eikä kalliisiin lahjoihin ole varaa. Sitten tuli jouluaatto ja lahjat jaettiin. Minä olin ihmeissäni, kun sain ison paketin, jossa oli iso ja kaunis nukke, josta lapsikin pystyi näkemään, että se oli kallis. Olin ihmeissäni, että sain sellaisen kalliin lahjan, vaikka sellaiseen ei pitänyt olla varaa, mutta olin nukesta onnellinen ja leikin sillä koko illan. Illalla otin nuken viereeni nukkumaan nuken sänkyyn. Aamulla nuken sänky oli tyhjä eikä nukkea löytynyt mistään. Kysyin asiasta vanhemmiltani, mutta he sanoivat, että en minä ollut saanut mitään nukkea lahjaksi. Kuitenkin tiesin saaneeni sen, mutta vanhemmat kielsivät asian. Sitten vanhemmat veivät kamerasta filmirullan kehitettäväksi ja kun kuvat saatiin, niin niiden joukossa oli kuva minusta jouluna istumassa kuusen edessä tuolilla se nukke sylissä. Kun vanhemmat näkivät kuvan, niin he olivat todella hämmästyneen näköisiä. Muistan sen tilanteen yhä niin selvästi, että olen varma, että se hämmästys oli aitoa eikä näyteltyä, joten olin saanut sen nuken lahjaksi, mutta se oli mystisesti kadonnut eivätkä vanhemmat vain muista sitä.

Intiassa sattuu ja tapahtuu. Oot kirjoittanut näitä valokuva tarinoitakin aikaisemmin, oli joku sisar aina kuvissa jonka vain sinä näit mutta muut ei.

Ois kiva jos tänne tulisi tositarinoita.

Ei tää ollut se Intia-tyyppi, ihan erilainen kirjoittaja.

Ehkä vähän ns joulun taikaa on kyllä tässä lisänä. Uskon kyllä että lahja olisi voinut stressaantuneilta vanhemmilta unohtua, jos vaikka oli iso sukujoulu ja lahjan sujautti pukin pussiin joku sukulainen vanhempien tietämättä. Ja joku serkku tms sitten saman tien varasti sen.

Minä olen se henkilö, joka kirjoitti sen tekstin siitä joululahjaksi saadusta nukesta, joka oli kadonnut yöllä. Minä vietin joulua kolmisin vanhempien kanssa enkä saanut lahjoja muita kuin heiltä eli heidän oli täytynyt ostaa se nukke minulle ja jompi kumpi oli ottanut minusta kuvan kun olin sen nuken kanssa sohvalla. Kuitenkin nukke oli aamulla kadonnut, vaikka olin laittanut sen illalla sänkyni vieressä olevaan nukensänkyyn ja mitään nukkea ei vanhempien mukaan ollut minulle lahjaksi tullut, vaikka olin kyseisessä kuvassa se nukke sylissäni sohvalla. Kuvan taakse on vielä kirjoitettu, että "Liisa jouluna 1993 joululahjanukkensa kanssa",

Jäit kiinni keksityssä tarinassasi. Ensin sanoit että kuvassa istuit tuolilla, sitten että olitkin sohvalla. Jos tuo olisi oikeasti tapahtunut, et kirjoittaisi väärin noin keskeisessä asiassa. Taidat olla se Intian tyyppi jolle on aina lapsuudessa tapahtunut jotakin mistä kaikki muut ovat eri mieltä.