Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Nuhka kirjoitti:

Löydän kotona aina välillä vaatteita jotka en muista nähneen ennen.

Vieraat sukat, en tiedä onko miehen vai naisen. Saattoi kenties olla minun äidin jättämiä kun oli muutama päivä kyläilemässä jotain kuukausia sitten.

Mieheni väitti viime vuonna että yksi pari isoja mies sukkia pesukoneessa eivät olleet hänen, kyseli jopa kuka olen tänne päästänyt.. itse arvelin sen olevan hänen veljen jättämiä kun oli yökylässä kerran, saunassa ja suihkussakin kun kävi, en vaan tiiä miks pyykkikoriin ois heivannut kun nähdään ehkä kerran pari vuodessa.

Toinen kerta väitti että yhdet kalsaritkaan eivät olleet hänen omia, taas sain syytökset syrjähypyistä, olenhan päivät pitkät kotona ja mies työssä... (ajatteli minun jaksavan miehiä viihdyttää vastasyntyneen itkien yötä päivää 5 minuutin välein ja raskauden aikana kertyneen 25 extra kiloineen houkuttavan seksikumppaneita.. en tiiä vieläkään suuttuako vai nauraa asialle.)

Itse laitoin nää miehen huonoon muistin piikkiin tai ehkä vaatteet olivat pesussa muuttuneet jotenkin erilaisiksi ettei enää tunnistanut niitä?

Viime viikolla kummiskin löysin komerostani pikkuhousut jotka olivat liian pienet ollakseen mun omat, ihme kiinalais merkkisetkin.. Eivät millään voineet kuulua äidillekään täll kertaa ja muita vieraita ei ole ollutkaan.

Jos en ois kotona jatkuvasti vauvan ja taaperon kanssa voisin varmaan rupee kuvitella että miehelläni ollut joku naikkonen täällä kun aina niin nopeasti syyttää mua uskottomuudesta, mutta en usko mieheni saavaan ketään tänne yritämälläkään eikä ole monta tuntia saanut olla yksin kotonakaan viimeiset vuodet.

Jos ollut muualla ja ottanut pikkuhousut mukaan kotiin ja sitten vaan jättänyt ne mun komeroon niin menee jo yli mun ymmärrystä...

Onks teillä yhteinen pyykkitupa/kuivaushuone? Se selittäisi noi oudot jutut. 

Ei ole yhteistä pyykkitupaa eikä kuivaushuone käytössä muuhun kun lakanoihin, yhellä kaverilla on kyllä varaavain että päästään sisään jos oma hukkuis jonnekkin mutta asuu toisella puolella kaupunkia eikä yhtään sen tapainen pelleilijä.

Välillä kyllä tunne että joku koittaa saada meidät syyttämään toisiamme.

Olin 20v, nuori ja hullu kun kiipesimme silloisen poikakaverin kanssa kerrostalon katolle makoilemaan, tupakoimaan ja katselemaan taivasta. Oli elokuun loppu tai syyskuun alku, en muista ihan varmasti mutta minulla oli farkkutakki joten kovin myöhäinen syksy ei voinut olla.  Äkkiä alkoi matala jymisevä ääni josta tuli mieleen matalalla lentävä lentokone ja melkein odotimme, että kohta joku jumbojetti pyyhkäisee pään yli ! Mitään ei kuitenkaan näkynyt, taivas oli tummien pilvien peitossa ilman valon häivääkään ja ääni kulki ylitsemme  kadoten kuuluvista. Ukkonen se ei ollut ja lentokoneesta olisi näkynyt valot, joten mikä se oli? Ufo? 

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, nuori ja hullu kun kiipesimme silloisen poikakaverin kanssa kerrostalon katolle makoilemaan, tupakoimaan ja katselemaan taivasta. Oli elokuun loppu tai syyskuun alku, en muista ihan varmasti mutta minulla oli farkkutakki joten kovin myöhäinen syksy ei voinut olla.  Äkkiä alkoi matala jymisevä ääni josta tuli mieleen matalalla lentävä lentokone ja melkein odotimme, että kohta joku jumbojetti pyyhkäisee pään yli ! Mitään ei kuitenkaan näkynyt, taivas oli tummien pilvien peitossa ilman valon häivääkään ja ääni kulki ylitsemme  kadoten kuuluvista. Ukkonen se ei ollut ja lentokoneesta olisi näkynyt valot, joten mikä se oli? Ufo? 

Maanjäristys?

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, nuori ja hullu kun kiipesimme silloisen poikakaverin kanssa kerrostalon katolle makoilemaan, tupakoimaan ja katselemaan taivasta. Oli elokuun loppu tai syyskuun alku, en muista ihan varmasti mutta minulla oli farkkutakki joten kovin myöhäinen syksy ei voinut olla.  Äkkiä alkoi matala jymisevä ääni josta tuli mieleen matalalla lentävä lentokone ja melkein odotimme, että kohta joku jumbojetti pyyhkäisee pään yli ! Mitään ei kuitenkaan näkynyt, taivas oli tummien pilvien peitossa ilman valon häivääkään ja ääni kulki ylitsemme  kadoten kuuluvista. Ukkonen se ei ollut ja lentokoneesta olisi näkynyt valot, joten mikä se oli? Ufo? 

Ukkonen ei aina sada ja salamoi. Varsinkin elokuussa.

Sonja kirjoitti:

Muistoja että lapsuudessa on ollut lähellä hukkua kun jalka sotkeutunut köyteen ja olen sitten kaatunut veneen reunan yli veteen. Isä kummiskin väittää ettei semmosta koskaan ole tapahtunut.

Isän näkökulmasta tapahtuma on ollut paljon vähemmän dramaattinen. Niinpä se ei ole jäänyt hänen mieleensä.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, nuori ja hullu kun kiipesimme silloisen poikakaverin kanssa kerrostalon katolle makoilemaan, tupakoimaan ja katselemaan taivasta. Oli elokuun loppu tai syyskuun alku, en muista ihan varmasti mutta minulla oli farkkutakki joten kovin myöhäinen syksy ei voinut olla.  Äkkiä alkoi matala jymisevä ääni josta tuli mieleen matalalla lentävä lentokone ja melkein odotimme, että kohta joku jumbojetti pyyhkäisee pään yli ! Mitään ei kuitenkaan näkynyt, taivas oli tummien pilvien peitossa ilman valon häivääkään ja ääni kulki ylitsemme  kadoten kuuluvista. Ukkonen se ei ollut ja lentokoneesta olisi näkynyt valot, joten mikä se oli? Ufo? 

Lämpövoimaloista voi joskus kuulua jyminää, kun laitteet päästää liikoja höyryjä.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, nuori ja hullu kun kiipesimme silloisen poikakaverin kanssa kerrostalon katolle makoilemaan, tupakoimaan ja katselemaan taivasta. Oli elokuun loppu tai syyskuun alku, en muista ihan varmasti mutta minulla oli farkkutakki joten kovin myöhäinen syksy ei voinut olla.  Äkkiä alkoi matala jymisevä ääni josta tuli mieleen matalalla lentävä lentokone ja melkein odotimme, että kohta joku jumbojetti pyyhkäisee pään yli ! Mitään ei kuitenkaan näkynyt, taivas oli tummien pilvien peitossa ilman valon häivääkään ja ääni kulki ylitsemme  kadoten kuuluvista. Ukkonen se ei ollut ja lentokoneesta olisi näkynyt valot, joten mikä se oli? Ufo? 

Kerroit taivaan olleen tummien pilvien peitossa, silloinhan koneen valot eivät välttämättä näy. Joskus kone on paljon kauempana kuin mihin äänen perusteella katseleee.

Intia Lapsi ov. kirjoitti:

Kerroin täällä aikaisemmin, kuinka minulla on selvä muisto siitä, että minut jätettiin illalla yksin päiväkotiin koska vanhemmat eivät hakeneet minua sieltä ajoissa ja hoitajien piti lähteä sieltä kotiin. Tänään sitten selvisi, että olin oikeasti ollut yksin siellä päiväkodissa, mutta olin ollut siellä viikonlopun yli 4-vuotiaana. Vanhemmat kun olivat unohtaneet hakea minut sieltä eivätkä saaneet minua kotiin kuin vasta maanantaina iltapäivällä.

Eniten minua ihmetyttää, että kuinka osasin toimia silloin viisaasti ja aikuismaisesti. Sen sijaan, että olisin paniikissa alkanut itkemään ja parkumaan lattialla maaten kuten näin jälkikäteen olisin kuvitellut toimivani niin minä kuljeskelin ympäriinsä siellä päiväkodissa, katselin ikkunoista ulos kuinka siellä oli hienoa kun oli täysin pimeää ja katuvalojen loisteessa näkyi satavaa lunta ja puut näyttivät ihan satupuilta lumen peitossa ollessaan. Sitten söin siellä keittiössä esim. näkkileipää, hedelmiä, säilykelihaa, kasviksia ja join vettä, mehua, maitoa ja myös limsaa, jota siellä olin. Olin myös omalla osastollani ja yöt nukuin päiväunien nukkumahuoneessa omassa sängyssäni, jossa nukuin päiväunet.

Tämä tapahtui siis Intiassa 1990-luvun alussa ja on ihan totta.

Osasitko 4-vuotiaana avata säilykelihatölkin? Saitko edes limsapullon korkkia auki?

Mistä Ari Lindströmin ja Marco de Wittun riita sai lakunsa? Nythän koko SKE on ihan tuuluajoilla ja Marcokin pakeni eilen poliisia, ei olisi tullut kuulonkaan vanhoina hyvinä aikoina kun kaikki oli vielä suurta ja hienoa!

Tunkion karahka kirjoitti:

Mistä Ari Lindströmin ja Marco de Wittun riita sai lakunsa? Nythän koko SKE on ihan tuuluajoilla ja Marcokin pakeni eilen poliisia, ei olisi tullut kuulonkaan vanhoina hyvinä aikoina kun kaikki oli vielä suurta ja hienoa!

Mitä nää täällä kyselet? Eikö sovittu että ei huuvella näistä!

Vieralija kirjoitti:

Ei tuossa mitään mystiikkaa ole. Tähän ketjuun on tarkoitus kirjoittaa omia kokemuksia, ei mitään maailmanpoliittisia tapahtumia. Viestisi ei liittynyt ketjun aiheeseen.

Ei aloitusotsikko poissulkenut muita kuin omia kokemuksia, mutta tuo kommentoimasi oli psykoottisen ihmisen kommentti, ja varmaan siksi poistettiin.. 

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa (n. 5 v.) ja päiväkodin ikkunasta oli suora näkymä viereiselle tontille, jossa rakennettiin taloa. Söimme välipalaa ja katselimme työmiehiä kävelemässä tellingeillä. Totesin vieruskaverilleni:"Katsokaa, kohta tuo mies tipahtaa alas!" Ja niin tosiaan kävi. Muut työmiehet menivät katsomaan kaveria ja paikalle tilattiin ambulanssi. Se oli iso juttu päiväkotilaisille, me seisoimme laumana ikkunalla ja seurasimme tilannetta. En tajua, mistä tuo tieto mieleeni etukäteen tuli. 

Tässä hiljattain ajettiin miehen kanssa auton perässä, jossa oli katolle (!) lastattuna sohva ja kaksi nojatuolia. Sanoin miehelle, että jätä turvaväliä, kohta nuo tippuu. Meni  muutama sekunti, ja kuorma alkoi pudota. 

Olimme perheen kanssa ajelulla syksyisellä maaseudulla. Tie oli melko mutkainen ja mielestäni mies ajoi liian lujaa. Sanoin - hiljennä vähän kohta on hirviä tiellä. Mies hiljensi ja ihmeeksemme seuraavan mutkan takana tietä ylitti 3 hirveä kaksi isompaa ja yksi pienempi. Olisimme todennäköisesti törmänneet niihin, ellei joku olisi laittanut sanoja suuhuni.  

nyt se offtopic rajoihin 

Makkara ov. kirjoitti:

Minulle on aina ollut mysteeri, että miksi uskovaisia ei suljeta mielisairaaloihin. Oikeasti jos joku on niin vaikeasti psykoottinen, että uskoo johonkin yli 2000 vuotta sitten kirjoitetun satukirjojen satuhahmoihin, niin hänen paikkansa on hullujenhuoneella.

Tiedoksesi, että Vanhan testamentin vanhimmat osat on kirjoitettu n. 3000 vuotta sitten. Yhtä hyvin voisi ajatella, että ei-uskovaiset suljettaisiin mielisairaaloihin, kun eivät usko ilmiselvään asiaan. Sinne joutaisivat myös joulupukkiin ja hammaskeijuun uskovat lapset. 

MISSÄ IHMEESSÄ KAIKKI SUKKANI OVAT??!!🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.

Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.

Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D

En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P

Minulle myös monesti tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja avautumaankin. Esim. baarissa ollessani voi olla että joku masentuneen/ärtyneen/vihaisen oloinen ihminen yhtäkkiä tulee luokseni juttelemaan mukavia ja vaikka kertomaan ongelmistaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen saanut kommentteja, että vaikutan ihanalta ihmisiltä, heille tulee hyvä mieli kun katsovatkin minua joten heidän oli pakko tulla kertomaan se minulle. Hetken juteltuaan he menevät takaisin jatkamaan omia juttujaan, eivät siis yritä iskeä tai mitään. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi vältellä heitä, vaan kuuntelen mitä heillä on asiaa ja jatkamme kumpikin hyväntuulisena matkaamme. Ja kyllä, nämä ihmiset ovat monesti sellaisia, joilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia.

Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia! Minulle myös jostain syystä usein ihmiset haluavat tulla avautumaan ja yleensä näitä kaikkia ihmisiä yhdistää jonkinlainen mielenterveydellinen ongelma. Myöskin kaikkia eksiäni yhdistää sama piirre, vaikka muuten he ovat täysin erilaisia. Ja siis ennenkuin joku luulee, että "tietoisesti" etsin rikkinäisiä ihmisiä, niin muutama eksistäni on alkuun vaikuttanut oikein kunnollisilta ja tasaisilta ihmisiltä, ongelmat ovat ilmenneet vasta myöhemmin. Tuntuu vaan, että vedän jotenkin rikkinäisiä ihmisiä puoleeni. Ja siis minua ei myöskään haittaa jos joku haluaa tulla avautumaan, kuuntelen mielelläni. Monta kertaa minulle on myös ihmiset (humalaiset tosin) tulleet vaan toteamaan kuinka minusta hehkuu hyvä/olen ihmeellinen. Muutamasti minulle ollaan myös sanottu, että olen enkeli ja ulkomuodoltani siis en millään tasolla muistuta enkelikuvitusten tyyppistä enkeliä.

Tähän vielä outona lisänä lisättäköön, että kun äitini odotti minua hän kävi jolla new age parantaja tyypillä. Tämä parantaja oli halunnut "katsoa" minua ja todennut, että tämä lapsi on kaunis, aivan kuin kristalli. Kiitti vielä päälle kun oli saanut "nähdä tämän ihmeellisyyden". Itse en siis usko näihin juttuihin ja minusta tämä on vain hauska tarina. Onhan se ihan mieltälämmiyättävä tunne, että olemassa olollaan voi parantaa jonkun fiilistä. :D

Olet uudenajan lapsi, kristalli tai indigolapsi. Olet tullut maaapallolle auttamaan apua tarvitsevia <3

Nyt vasta luin tämän! Et ole kyllä ensimmäinen, joka esittää tämän indigolapsi teorian ja olen niistä jotain lukenutkin. Piirteet myös sopisi minuun, mutta suhtaudun näihin vähän niinkuin horoskooppeihin eli jokainen löytää niistå aina jotain samaistuttavia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä asuin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja asuntoni oli ainoa siinä kerroksessa, oveni vieressä oli hissi. Huolimatta siitä, että olin parhaassa biletysiässä elämäni pyöri opiskelun ympärillä ja olin kotihiiri, monesti valvoin myöhään yöhön kahvia lipitellen ja nenä kiinni kirjassa. 

Muutin elokuussa ja pari viikkoa muuton jälkeen kuulin jonkun juoksevan portaita korkokengissä taikka puukengissä, en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota sillä oletin jonkun naapurin kiirehtivän bileisiin tai jotain. Mutta kun ääni alkoi toistua,  huomasin muutaman oudon seikan jotka nostivat niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, en koskaan kuullut kopinaa aamuisin tai päivisin ja lisäksi ulko-ovi ei koskaan käynyt , askeleet vain lakkasivat kuulumasta. Rappukäytävään ei myöskään sytytetty valoa!  Kuka hullu nyt ravaa huvikseen pimeässä portaikossa korkkarit jalassa? 

Kerran avasin oveni ja huusin pimeään että kuka siellä on, vastausta ei tullut mutta tuon yön  jälkeen ääni muutti pysyvästi reittiään niin että askeleet kopisivat alas, oveni ohi ja loppuivat seinään (kirjaimellisesti) aivan kuin kopistelija olisi häiriintynyt siitä että huutelin sille.

 Oveni takaa alkoi  myös kuulua raapimista ja kerran ovikelloni soi, kahdelta yöllä ilman että ulko-ovi olisi avautunut tai  rappuun sytytetty valoa.  En kehdannut puhua ongelmistani kellekään, enkä kysyä naapureilta kuulivatko he öisin rapusta mitään...  

Kevättalvella olin   ollut tavoistani poiketen bilettämässä ja tulin aamuyöstä  kotiin hilpeässä laskuhumalassa, kun kaivelin  pihalla avaimiani näin oven takana  rapussa kaksi punaista pistettä jotka näyttivät silmiltä, minua tuijottivat punaiset silmät  pimeästä. Tilasin taksin takaisin  ja lähdin vanhemmilleni yöksi,  asunto meni välittömästi vaihtoon (tai siis heti kun uuden sain).  Toivotin mielessäni onnea seuraavalle onnettomalle asukkaalle ja mietin jo puolitosissani että jätänkö lapun "älä huutele kopistelijalle!"

Tämä tapahtui 90-luvun puolessa välissä Etelä-suomessa  eikä asia  tule jättämään minua rauhaan niin kauan kuin elän. Naapurin kiusantekoa vai jotain yliluonnollista, en tiedä.

ä

Ehkä se oli Tyyne Puustisen haamu!

Asunnossani haisi pieru, vaikka en ollut edes pieraissut! Tämä tapahtui siis 1990-luvun alussa Intiassa, keskellä lumisadetta kun olin menossa näkkileipäostoksille.