Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja me kaksi ainoastaan asumme talossa.
Jos teillä kävi murtomiehiä, jotka hajottivat jotain, säikähtivät ja lähtivät?
Tuohon aikaan oli paljon kirpputoritavaran varkaita, jotka tekevät tulivat sisään varovasti ja paikkoja rikkomatta. Meidän mökillä vieraili joku sellainen jengi.Miksi lasinsiruja oli nostettu pöydälle? Se herättää ihmetystä.
Kiitos kun vastasit!Ehkä ne eivät halunneet astua siruihin. Nehän voi jäädä kengänpohjiin kiinni, aiheuttaa lattiaan pintavaurioita ym, mikä ei ole pelkästään tavaroita haalivien vorojen tarkoitus. Mitä vähemmän sotkua, sen parempi.
Joskus lasiesineet hajoaa sisäisen paineen takia. Oliko itseltäsi hävinnyt jotain lasia, vai oliko sirujen materiaali täysin tuntematonta?
Joku on voinut tuoda mukanaan jotain, mutta esine on hajonnut. Kaikkiin siruihin ei ole koskettu vaikka haavojen pelossa. Murtovarkaana en jättäisi keikkapaikkaan yhtään veripisaraa.
Tuli mieleen vielä, että ehkä ne olivat tuoneet mukanaan ikkunan pokineen ja olisivat vaihtaneet sen omaansa, josta olisi ollut helppoa käydä talossanne pihistelemässä kun olisitte poissa. Se vain sattui hajoamaan.
Oliko teillä mitään murto-tai käyntijälkiä?
Joskus rakennuksia tarkkaillaan kauankin, että tiedetään miten asukkaat elää ja liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasi oli mattalasia, eli meillä ei ollut sellaista lasia esillä.
Kellarissa oli mattalasi, joka oli siellä, taululasi. ( Se oli otettu pois taulusta ja vaihdettu kirkkaaseen lasiin.)Eli tämä suuri kasa sirpaleita oli lattialla.
Muutama sirpale oli nostettu toiselle puolelle pöydän päälle 😥
Siis vaihdoitteko itse, niin että irtonainen lasi jäi kellariin säilytykseen?
Joku oli sitten tuonut sen ylös ja hajottanut. Miksiköhän?
Se vaihdettiin muistaakseni taululiikkeessä. Irtonainen lasi vietiin säilytykseen.
Joku oli tuonut ylös ja hajottanut sen. Sepä se.
Mitä sillä haluttiin sanoa?😥
Vierailija kirjoitti:
Lasi oli mattalasia, eli meillä ei ollut sellaista lasia esillä.
Kellarissa oli mattalasi, joka oli siellä, taululasi. ( Se oli otettu pois taulusta ja vaihdettu kirkkaaseen lasiin.)Eli tämä suuri kasa sirpaleita oli lattialla.
Muutama sirpale oli nostettu toiselle puolelle pöydän päälle 😥
Höpö höpö, keksitty juttu.
ompa nää hauskoja vaikkakin vähän kamivia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasi oli mattalasia, eli meillä ei ollut sellaista lasia esillä.
Kellarissa oli mattalasi, joka oli siellä, taululasi. ( Se oli otettu pois taulusta ja vaihdettu kirkkaaseen lasiin.)Eli tämä suuri kasa sirpaleita oli lattialla.
Muutama sirpale oli nostettu toiselle puolelle pöydän päälle 😥
Höpö höpö, keksitty juttu.
Mene takaisin Anne Kukkohovi-ketjuun kieltämään... ; )
Hajonnut joltain penkojalta vahingossa.
Lukot vaihtoon ja ikkunat uusiksi, tai ainakin voisi tutkia mistä taloon pääsee helposti sisään.
Mitä tapahtui Saudi Arabian turkin konsulaatissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasi oli mattalasia, eli meillä ei ollut sellaista lasia esillä.
Kellarissa oli mattalasi, joka oli siellä, taululasi. ( Se oli otettu pois taulusta ja vaihdettu kirkkaaseen lasiin.)Eli tämä suuri kasa sirpaleita oli lattialla.
Muutama sirpale oli nostettu toiselle puolelle pöydän päälle 😥
Höpö höpö, keksitty juttu.
Voin vakuuttaa sinulle, ettei ole keksitty juttu.
Vihaan valehtelemista. Siitä on nyt aikaa yli 15 vuotta ja vieläkin mietimme joskus sitä. Muutamat sukulaiset tietävät asiasta ja hekin ovat miettineet päänsä puhki. Kaksi hyvää ystävääni tietävät. Tuota ei voi edes kertoa vieraammille livenä. Me emme löydä mitään selitystä edes 15 vuoden jälkeen. Minulla on siihen 2 tai kolme teoriaa, mutta en tiedä, ovatko nekään oikeita. 😥
Niin, tuo menee liikaa kaverin mukavuusalueelle. Huomasin, että hän yritti lievennellä itselleen asiaa. Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena isokokoinen vauvanukke, jonka äitini oli saanut aikanaan omilta vanhemmiltaan ja jonka minä sain äidiltä kun olin tarpeeksi vanha leikkimään sillä ilman, että rikkoisin sen. Taisin olla 7 ja juuri aloittanut koulun. Se oli vanha nukke, äidille tärkeä ja oli kai aikanaan maksanut melko paljon eli sitä piti käsitellä todella hyvin. Sillä oli liikkuvat raajat ja pää. Sillä oli myös päällä kaunis asu, joka tumman sininen jossa oli pieniä, valkoisia pisteitä. Se oli huoneessani ja kun en leikkinyt sillä, niin se yleensä istui huoneessani olevalla tuolilla ja minua oli varoitettu päästämästä nuorempia sisaruksia huoneeseeni, etteivät he rikkoisi nukkea. Eräänä päivänä lähdin kaverini luokse leikkimään ja muistan, kuinka nukke jäi huoneeseeni tuolille istumaan ja minä laitoin huoneen oven huolella kiinni.
Kun sitten muutaman tunnin päästä kotiin ja menin huoneeseeni, niin nukkea ei ollutkaan enää missään. Menin ihmeissäni kertomaan asiasta vanhemmille ja heidän mukaansa kukaan ei ollut käynyt huoneessa poissa ollessani. Koko talo etsittiin huolella, mutta nukkea ei koskaan löytynyt mistään. Huoneen ikkunatkaan eivät olleet auki, että joku olisi voinut päästä niiden kautta sisään huoneeseen varastamaan nuken ja jos olisi päässytkin, niin kyllä siitä olisi sen verran ääntä syntynyt, että ainakin perheemme koira olisi siihen reagoinut. Kukaan ei ilmeisesti tiedä, että mihin nukke katosi tai sitten minulle ei ole kerrottu jotain mitä olisi tapahtunut kun olin poissa. En kuitenkaan ymmärrä, että mihin nukke noin vain voi kadota. Minua ei koskaan syytetty nuken katoamisesta, mutta yhä 40 vuotta sen katoamisesta minulle tulee joskus tunne, että äitini suree sen nuken katoamista ja syyttää siitä minua vaikka ei suostukaan puhumaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, eräs ryhmässäni ollut tyttö rupesi kolmannen vuoden aikana käyttäytymään minua kohtaan todella oudosti. Aina kun hän tuli minua vastaan, hän meni ohi niin kuin ei olisi nähnytkään minua ja minua todella ihmetytti, että mistä tuo johtuu ja mitä olen hänelle tehnyt. Vuosia myöhemmin kysyin hänen äidiltään tuosta käytöksestä ja hänen äitinsä kertoi, että tytöllä olisi ollut jotain omia pulmia ja siksi hän käyttäytyi noin. Ihmetyttää vain, että miksi. Tuskinpa ne hänen ongelmansa minun syytäni olivat.
Tunnistan tuon. Erityisherkkä. Vaistoat ihmisestä jotain, tuntuu et itse tehnyt jotain todella pahaa. Mut todellisuudessa vaistoat tän ihmisen pahan olon.
Siis tarkoitatko että olisin vaistonnut sen, että hänellä oli paha olla? Ei minusta siltä tuntunut, vaan minusta tuntui, että hän ei jostakin syystä enää pidä minusta, kun ei hän koko ajan käyttäytynyt sillä tavalla minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leijonansilmä ov kirjoitti:
Minulla oli lapsena isokokoinen vauvanukke, jonka äitini oli saanut aikanaan omilta vanhemmiltaan ja jonka minä sain äidiltä kun olin tarpeeksi vanha leikkimään sillä ilman, että rikkoisin sen. Taisin olla 7 ja juuri aloittanut koulun. Se oli vanha nukke, äidille tärkeä ja oli kai aikanaan maksanut melko paljon eli sitä piti käsitellä todella hyvin. Sillä oli liikkuvat raajat ja pää. Sillä oli myös päällä kaunis asu, joka tumman sininen jossa oli pieniä, valkoisia pisteitä. Se oli huoneessani ja kun en leikkinyt sillä, niin se yleensä istui huoneessani olevalla tuolilla ja minua oli varoitettu päästämästä nuorempia sisaruksia huoneeseeni, etteivät he rikkoisi nukkea. Eräänä päivänä lähdin kaverini luokse leikkimään ja muistan, kuinka nukke jäi huoneeseeni tuolille istumaan ja minä laitoin huoneen oven huolella kiinni.
Kun sitten muutaman tunnin päästä kotiin ja menin huoneeseeni, niin nukkea ei ollutkaan enää missään. Menin ihmeissäni kertomaan asiasta vanhemmille ja heidän mukaansa kukaan ei ollut käynyt huoneessa poissa ollessani. Koko talo etsittiin huolella, mutta nukkea ei koskaan löytynyt mistään. Huoneen ikkunatkaan eivät olleet auki, että joku olisi voinut päästä niiden kautta sisään huoneeseen varastamaan nuken ja jos olisi päässytkin, niin kyllä siitä olisi sen verran ääntä syntynyt, että ainakin perheemme koira olisi siihen reagoinut. Kukaan ei ilmeisesti tiedä, että mihin nukke katosi tai sitten minulle ei ole kerrottu jotain mitä olisi tapahtunut kun olin poissa. En kuitenkaan ymmärrä, että mihin nukke noin vain voi kadota. Minua ei koskaan syytetty nuken katoamisesta, mutta yhä 40 vuotta sen katoamisesta minulle tulee joskus tunne, että äitini suree sen nuken katoamista ja syyttää siitä minua vaikka ei suostukaan puhumaan asiasta.
Taisit unohtaa sen sinne päiväkotiin siellä Intiassa, kun olit siellä yksin näkkileipää syömässä, maitoa juomassa ja ihailemassa lumisadetta ikkunan takana kun sinut olit jätettiin yksin sinne koska sinua ei tultu hakemaan kotiin kun hoitajat lähtivät kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, eräs ryhmässäni ollut tyttö rupesi kolmannen vuoden aikana käyttäytymään minua kohtaan todella oudosti. Aina kun hän tuli minua vastaan, hän meni ohi niin kuin ei olisi nähnytkään minua ja minua todella ihmetytti, että mistä tuo johtuu ja mitä olen hänelle tehnyt. Vuosia myöhemmin kysyin hänen äidiltään tuosta käytöksestä ja hänen äitinsä kertoi, että tytöllä olisi ollut jotain omia pulmia ja siksi hän käyttäytyi noin. Ihmetyttää vain, että miksi. Tuskinpa ne hänen ongelmansa minun syytäni olivat.
Tunnistan tuon. Erityisherkkä. Vaistoat ihmisestä jotain, tuntuu et itse tehnyt jotain todella pahaa. Mut todellisuudessa vaistoat tän ihmisen pahan olon.
Siis tarkoitatko että olisin vaistonnut sen, että hänellä oli paha olla? Ei minusta siltä tuntunut, vaan minusta tuntui, että hän ei jostakin syystä enää pidä minusta, kun ei hän koko ajan käyttäytynyt sillä tavalla minua kohtaan.
Vai vaistosiko hän, että minulla on paha olla ja hänestä tuntui, että hän on tehnyt pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leijonansilmä ov kirjoitti:
Minulla oli lapsena isokokoinen vauvanukke, jonka äitini oli saanut aikanaan omilta vanhemmiltaan ja jonka minä sain äidiltä kun olin tarpeeksi vanha leikkimään sillä ilman, että rikkoisin sen. Taisin olla 7 ja juuri aloittanut koulun. Se oli vanha nukke, äidille tärkeä ja oli kai aikanaan maksanut melko paljon eli sitä piti käsitellä todella hyvin. Sillä oli liikkuvat raajat ja pää. Sillä oli myös päällä kaunis asu, joka tumman sininen jossa oli pieniä, valkoisia pisteitä. Se oli huoneessani ja kun en leikkinyt sillä, niin se yleensä istui huoneessani olevalla tuolilla ja minua oli varoitettu päästämästä nuorempia sisaruksia huoneeseeni, etteivät he rikkoisi nukkea. Eräänä päivänä lähdin kaverini luokse leikkimään ja muistan, kuinka nukke jäi huoneeseeni tuolille istumaan ja minä laitoin huoneen oven huolella kiinni.
Kun sitten muutaman tunnin päästä kotiin ja menin huoneeseeni, niin nukkea ei ollutkaan enää missään. Menin ihmeissäni kertomaan asiasta vanhemmille ja heidän mukaansa kukaan ei ollut käynyt huoneessa poissa ollessani. Koko talo etsittiin huolella, mutta nukkea ei koskaan löytynyt mistään. Huoneen ikkunatkaan eivät olleet auki, että joku olisi voinut päästä niiden kautta sisään huoneeseen varastamaan nuken ja jos olisi päässytkin, niin kyllä siitä olisi sen verran ääntä syntynyt, että ainakin perheemme koira olisi siihen reagoinut. Kukaan ei ilmeisesti tiedä, että mihin nukke katosi tai sitten minulle ei ole kerrottu jotain mitä olisi tapahtunut kun olin poissa. En kuitenkaan ymmärrä, että mihin nukke noin vain voi kadota. Minua ei koskaan syytetty nuken katoamisesta, mutta yhä 40 vuotta sen katoamisesta minulle tulee joskus tunne, että äitini suree sen nuken katoamista ja syyttää siitä minua vaikka ei suostukaan puhumaan asiasta.
Taisit unohtaa sen sinne päiväkotiin siellä Intiassa, kun olit siellä yksin näkkileipää syömässä, maitoa juomassa ja ihailemassa lumisadetta ikkunan takana kun sinut olit jätettiin yksin sinne koska sinua ei tultu hakemaan kotiin kun hoitajat lähtivät kotiin.
Äitisi joutui tilapäisessä ahdingossa myymään sen?
Tuntee vieläkin syyllisyyttä joka heijastuu sinuun niin että luulet sitä sinun syyllistämiseksi?
Hei tää topsu oli "...selvittämätön asia", ei selittämätön...
Lasten päiväkodista katoavat hoitajat ja opettajat ja tilalle ei tule uusia. Tämä asia on vieläkin selvittämättä että mihin he katoavat ja tuleeko tilalle koskaan uusia. Ja myöskin se että jätänkö silti lapseni päivittäin sinne vajavaisen miehityksen "hoidettavaksi" eli täysin hunnigolle vai jäänkö töistä pois. Keissi on täysin mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Hei tää topsu oli "...selvittämätön asia", ei selittämätön...
Kenelle sanoit?
Leijonansilmä ov kirjoitti:
Minulla oli lapsena isokokoinen vauvanukke, jonka äitini oli saanut aikanaan omilta vanhemmiltaan ja jonka minä sain äidiltä kun olin tarpeeksi vanha leikkimään sillä ilman, että rikkoisin sen. Taisin olla 7 ja juuri aloittanut koulun. Se oli vanha nukke, äidille tärkeä ja oli kai aikanaan maksanut melko paljon eli sitä piti käsitellä todella hyvin. Sillä oli liikkuvat raajat ja pää. Sillä oli myös päällä kaunis asu, joka tumman sininen jossa oli pieniä, valkoisia pisteitä. Se oli huoneessani ja kun en leikkinyt sillä, niin se yleensä istui huoneessani olevalla tuolilla ja minua oli varoitettu päästämästä nuorempia sisaruksia huoneeseeni, etteivät he rikkoisi nukkea. Eräänä päivänä lähdin kaverini luokse leikkimään ja muistan, kuinka nukke jäi huoneeseeni tuolille istumaan ja minä laitoin huoneen oven huolella kiinni.
Kun sitten muutaman tunnin päästä kotiin ja menin huoneeseeni, niin nukkea ei ollutkaan enää missään. Menin ihmeissäni kertomaan asiasta vanhemmille ja heidän mukaansa kukaan ei ollut käynyt huoneessa poissa ollessani. Koko talo etsittiin huolella, mutta nukkea ei koskaan löytynyt mistään. Huoneen ikkunatkaan eivät olleet auki, että joku olisi voinut päästä niiden kautta sisään huoneeseen varastamaan nuken ja jos olisi päässytkin, niin kyllä siitä olisi sen verran ääntä syntynyt, että ainakin perheemme koira olisi siihen reagoinut. Kukaan ei ilmeisesti tiedä, että mihin nukke katosi tai sitten minulle ei ole kerrottu jotain mitä olisi tapahtunut kun olin poissa. En kuitenkaan ymmärrä, että mihin nukke noin vain voi kadota. Minua ei koskaan syytetty nuken katoamisesta, mutta yhä 40 vuotta sen katoamisesta minulle tulee joskus tunne, että äitini suree sen nuken katoamista ja syyttää siitä minua vaikka ei suostukaan puhumaan asiasta.
Eiköhän jompi kumpi pikkusisaruksista ole salaa hiipinyt huoneeseen, ehkä rikkonut sen ja sitten piilottaneet tai hävittäneet koko nuken ettei jää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin asunut silloisessa yksiössäni ehkä vuoden. Imuroin ja siirsin kenkätelinettä sivuun, jotta saisin imuroitua sen takaa eteisen nurkan. Kenkätelineen takana oli musta miehen pipo, jossa oli joku logo otsan kohdalla. En ollut ikinä nähnytkään koko pipoa. Kotonani ei käy juuri kukaan - yksi miesvierailija oli ollut, jolta asiaa tiedustelin kuvankin kera, mutta ei tunnistanut pipoa. Kyselin kaikilta muiltakin tutuilta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kukaan ei tunnistanut omakseen. Imuroin aina niin, että siirrän kenkätelineen, eli kovin kauaa se ei ollut siellä voinut olla - lisäksi oli kesä. Olen tosi pitkä, joten näen hattuhyllyn perällekin helposti aina pölyjä pyyhkiessä - siellä ei mitään pipoa ole ollut, eli ei ole sieltäkään vahingossa pudonnut. Mistä hemmetistä tämä pipo tuli?
Postiluukusta?
Postiluukku ja kenkäteline olivat aika kaukana toisistaan, eli pipo olis tipahtanut heti oven eteen ja olisin astunut sen päälle kotiin tullessani. Sen verran paksu keskitalven pipo oli kyseessä että sitä ei saisi "vauhdilla" tuupattua luukusta niin, että se lentäisi tuon kauemmaksi ovesta. Kiitos kuitenkin veikkauksesta, mysteerille otetaan selityksiä vastaan! :D
Kuulin kuinka joku pieri sängyn vieressä. Luin kirjaa ja ja sitten se ääni kantautui korviini. Haju oli myös kamala. Tuottavatko haamut kaasuja? Pelkään että tilanne riistäytyy käsistä. Auttaisiko manaaja? Ei elokuva vaan ihan ammatinharjoittaja. Minä en hajua aiheuttanut, olen hieno nainen!
Terv. Martta