Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Minua on jäänyt ihmetyttämään se, että miksi opettajat eivät reagoineet lainkaan siihen, että minä pinnasin koulusta säännöllisesti yhdeksännellä luokalla. Lähdin siis vähintään kerran kahdessa viikossa normaaliin tapaan kouluun, mutta jäin linja-autosta pois jo ennen koulua. Pyörin päivän kaupungilla, kävin kirjastossa ja kaupoissa sekä syömässä jossain. Sitten menin kotiin siihen aikaan kun normaalistikin olisin koulupäivän jälkeen mennyt etten olisi herättänyt epäilyjä. Äiti kun oli kotona hoitamassa nuorempia sisaruksia ja tiesi, koska minun kuuluu tulla koulusta kotiin.
En siis jäänyt koko vuonna kiinni tästä pinnaamisesta. Opettajat eivät koskaan kysyneet minulta, että missä olin aina välillä eivätkä ottaneet yhteyttä kotiinkaan. Jos he olisivat tehneet niin, niin siitä olisi syntynyt kova meteli kotona ja olisin saanut ankaran rangaistuksen, koska vanhemmat eivät hyväksyneet esim. pinnaamista lainkaan. Koulun käyntikään ei kärsinyt tästä lainkaan, pärjäsin koulussa yhtä hyvin kuin ennenkin. Jopa käytöksen ja huolellisuuden arvosana oli joulutodistuksessa 10 vaikka minä siis pinnasin säännöllisesti. En ymmärrä, että miksi opettajat käyttäytyivät kuin eivät olisi huomanneet pinnaamistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni, silloin kahdeksan vuotias, pudotti Nokian simpukkapuhelimen lattialle aamukiireessä. Takakansi irtosi. Koska meillä oli kiire sanoin, että etsitään kansi kun tullaan kotiin.
Kantta ei koskaan löytynyt. Asunnossa asutaan vain me kaksi. Eikä kukaan (toivottavasti) käynyt asunnossa.
Asutaan tässä siis edelleen, eikä näiden vuosien aikana kantta ole tullut mistään vastaan.
Tultiin v. 2003 eräänä iltana kotiin. Oli muistaakseni helmi- maaliskuun vaihde. Huomasimme, että eteisessä oli lasinsiruja. Paljon lasinsiruja. Ajateltiin, että ikkuna on rikkoutunut. Ei ollut.
Kaikki ikkunat olivat ehjiä.
Lasinsiruja oli nostettu myös pöydälle.
Niitä oli niin paljon, että kuin suuri ikkuna olisi rikkoutunut.
Sanoin kaverille, että ellet sinä olisi myös tätä näkemässä, en uskoisi että tämä on totta. Ajattelisin, että olen tullut hulluksi.
Emme koskaan saaneet mitään selitystä asialle.
En olisi kertonut tätä, ellei meitä olisi ollut kaksi ihmistä todistamassa asiaa.
Tiedän, että tämä kuulostaa ihan pimeältä. 😥
Vierailija kirjoitti:
Tultiin v. 2003 eräänä iltana kotiin. Oli muistaakseni helmi- maaliskuun vaihde. Huomasimme, että eteisessä oli lasinsiruja. Paljon lasinsiruja. Ajateltiin, että ikkuna on rikkoutunut. Ei ollut.
Kaikki ikkunat olivat ehjiä.
Lasinsiruja oli nostettu myös pöydälle.
Niitä oli niin paljon, että kuin suuri ikkuna olisi rikkoutunut.
Sanoin kaverille, että ellet sinä olisi myös tätä näkemässä, en uskoisi että tämä on totta. Ajattelisin, että olen tullut hulluksi.
Emme koskaan saaneet mitään selitystä asialle.
En olisi kertonut tätä, ellei meitä olisi ollut kaksi ihmistä todistamassa asiaa.
Tiedän, että tämä kuulostaa ihan pimeältä. 😥
Oliko kyseessä omakotitalo vai asutko taloyhtiössä? Ketä muita asunnossa asui? Kysyitkin keneltäkään? Jos kyseessä taloyhtiö, joku on voinut rikkoa ikkunan ja paikalle on tilattu lasitusliike, joka käynyt korjaamassa sen. Lasinsirut tosin olisi pitänyt siivota.
Ei. Kyseessä on omakotitalo, siis rintamamiestalo.
Lähimpään naapuriin on noin 70 metriä matkaa. 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja me kaksi ainoastaan asumme talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 2000-luvun alussa erään moottoritiesillan vieressä ja vieritin lunta alas, koska se oli niin hauskaa. Kohta ohi ajoi auto, joka hidasti ja jonka kuljettaja heristi sormeaan minulle. En ymmärtänyt, miksi hän teki niin. Kohta ohi ajoi toinen auto, jonka kuljettaja huusi minulle: Lopeta se lumen pudottaminen ja heti! Lähdin sitten melkein heti pois paikalta, koska otti päähän tuon kuljettajan käytös. Ihmettelin, että mitä pahaa siinä lumen vierittämisessä on, koska siitä ei ollut mitään haittaa kenellekään, mutta he ilmeisesti luulivat, että vieritin lunta moottoritielle, vaikka olin aivan selvästi sellaisessa kohdassa, josta ei olisi mitenkään voinut mennä lunta sinne. Vai olisiko muuta selitystä?
Se on voinut olla heistä myös typerän näköistä.
Jos noin on, niin mitä se kuitenkaan heille kuuluu? En minäkään kiellä tuntemattomia ihmisiä tekemästä typerältä näyttäviä asioita, jos niistä ei koidu haittaa kenellekään.
Olit liian lähellä tietä leikkimässä.
En ollut. Kyseinen paikka oli sellainen, että en olisi voinut jäädä siinä auton alle, koska autotien vieressä oli leveä kevyen liikenteen väylä. Voisin vaikka näyttää kartalta kyseisen paikan.
Vierititkö autojen katoille sitä lunta sieltä sillalta? Jollet, niin siellä ovat taas olleet oman elämänsä poliisit asialla...
En vierittänyt. Se oli rinne, jonka alla ei ollut mitään, mikä olisi voinut vahingoittua.
Lopeta jo se jankkaaminen! Tien vieressä ei kuulu leikkiä, autoilija ei voi tietää eikä ehdi nähdä mitä tarkalleen ottaen teet. No big deal, teit virheen, move on.
Ei kai tien vieressä kannata kävelläkään, jos aina on mahdollisuus, että tulee esim. lumiaura, jonka alle voi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lukiossa, eräs ryhmässäni ollut tyttö rupesi kolmannen vuoden aikana käyttäytymään minua kohtaan todella oudosti. Aina kun hän tuli minua vastaan, hän meni ohi niin kuin ei olisi nähnytkään minua ja minua todella ihmetytti, että mistä tuo johtuu ja mitä olen hänelle tehnyt. Vuosia myöhemmin kysyin hänen äidiltään tuosta käytöksestä ja hänen äitinsä kertoi, että tytöllä olisi ollut jotain omia pulmia ja siksi hän käyttäytyi noin. Ihmetyttää vain, että miksi. Tuskinpa ne hänen ongelmansa minun syytäni olivat.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, eräs ryhmässäni ollut tyttö rupesi kolmannen vuoden aikana käyttäytymään minua kohtaan todella oudosti. Aina kun hän tuli minua vastaan, hän meni ohi niin kuin ei olisi nähnytkään minua ja minua todella ihmetytti, että mistä tuo johtuu ja mitä olen hänelle tehnyt. Vuosia myöhemmin kysyin hänen äidiltään tuosta käytöksestä ja hänen äitinsä kertoi, että tytöllä olisi ollut jotain omia pulmia ja siksi hän käyttäytyi noin. Ihmetyttää vain, että miksi. Tuskinpa ne hänen ongelmansa minun syytäni olivat.
Tunnistan tuon. Erityisherkkä. Vaistoat ihmisestä jotain, tuntuu et itse tehnyt jotain todella pahaa. Mut todellisuudessa vaistoat tän ihmisen pahan olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää muista olenko kirjoittanut tämän jo tänne mutta joskus vauva-palstalle kuitenkin . Tämä tapahtui marraskuussa 99... olin käymässä vanhempieni luona maalla. Oli pimeä tähtikirkas ilta eikä ollut vielä lunta. Olimme lähdössä lenkille äitini ja siskoni kanssa kun töistä tullut isäni seisoi pihatiellämme ja katseli järvelle päin ihmetellen outoa valoa. Kotimme yli meni laskeutuvien lentokoneiden reitti ja kaikki me olimme nähneet satoja kertoja kun kone lähestyi taloamme, ensin näkyi yksi kirkas nokkavalo ja sitten vilkkuvat valot kun kone tuli kohdalle ja meni pihamme yli.
Tämä valo kuitenkin oli kiinnittänyt isäni huomion, tuli sanasta suunnasta, ei vilkkunut eikä mitään mutta vauhti oli tosi hidas, mitään ääntä ei kuulunut... siinä me neljä ihmettelimme tuota valoa joka liikkui hitaasti pimeällä taivaalla. Yhtäkkiä valo pysähtyi ja lähti liikkumaan vasemmalle. Jäimme epäuskoisena seuraamaan tuota valon liikettä, jälleen valo pysähtyi ja ampaisi vastakkaiseen suuntaan aivan järjettömällä nopeudella häviten parissa sekunnissa puiden taakse. Mitään ääntä ei koskaan kuulunut. Jäi vaivaamaan mikä tuo outo valo oli...
mulla oli taas viime yönä outo kokemus. Heräsin yöllä tunteeseen kuin nilkkaan olisi tartuttu kaksin käsin lujasti ja nopeasti väännetty vastakkaisiin suuntiin niin, että jonkin verran jopa sattui. Luulin ensin, että se oli lapsen tai miehen jalka, joka oli potkaissut tms. mutta kun tunnustelin niin miehen jalat olivat ihan toisella suunnalla kaukana ja lapsi taas niin ylhäällä, ettei yltäisi mitenkään. Nilkka oli kipeä vielä hereillä ollessanikin.
Joskus olen tuntenut yöllä, että ihan kuin peittoa nostettaisiin tai vedettäisiin pois jalkojen päältään. Peiton alle pääsee viileää ilmaa, vaikka olen täysin liikkumatta ja aiemmin asetellut peiton siten, ettei vuotokohtia pitäisi olla. Tuntuu kuin peitto siis hiljaa nousisi itsestään. Kun olen sitten kokeillut kohtaa, josta ilmaa alkaa yhtäkkiä tulla, niin peitto on tosiaan noussut rytylle tai lähtenyt paikoiltaan. Olen ollut yksin, joten kukaan muu ei ole voinut peittoa liikutella. Kai tälle joku selitys on, mutta yksin pimeässä tuntuu kyllä omituiselta. En vaan ymmärrä miten peitto voi jalkapohjan kohdalta nousta kun en jalkoja liikuta.
Kummitus, jolla on jalkafetissi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja me kaksi ainoastaan asumme talossa.
Jos teillä kävi murtomiehiä, jotka hajottivat jotain, säikähtivät ja lähtivät?
Tuohon aikaan oli paljon kirpputoritavaran varkaita, jotka tekevät tulivat sisään varovasti ja paikkoja rikkomatta. Meidän mökillä vieraili joku sellainen jengi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja me kaksi ainoastaan asumme talossa.
Jos teillä kävi murtomiehiä, jotka hajottivat jotain, säikähtivät ja lähtivät?
Tuohon aikaan oli paljon kirpputoritavaran varkaita, jotka tekevät tulivat sisään varovasti ja paikkoja rikkomatta. Meidän mökillä vieraili joku sellainen jengi.
Miksi lasinsiruja oli nostettu pöydälle? Se herättää ihmetystä.
Kiitos kun vastasit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuskin on niin harvinaista, mutta muistan kolmisen-nelisen vuotta sitten olleeni autossa mieheni kanssa, ajamassa kauppaan ruokaostoksille. Minulla on lapsi, joka odotti tuolloin oman vauvansa syntymää (jonka olisi pitänyt saapua maailmaan heinäkuussa lääkäreiden mukaan). Yhtäkkiä minulle tulee erittäin vahva tunne, että lapseni synnyttää paraikaa ja mainitsen miehelleni joka vain naurahtaa asialle.
Vajaan _puolen tunnin_ päästä tulee puhelu lapseltani, että hän oli synnyttänyt. Olikohan jonkinlaista äidinvaistoa?
Vierailija kirjoitti:
mulla oli taas viime yönä outo kokemus. Heräsin yöllä tunteeseen kuin nilkkaan olisi tartuttu kaksin käsin lujasti ja nopeasti väännetty vastakkaisiin suuntiin niin, että jonkin verran jopa sattui. Luulin ensin, että se oli lapsen tai miehen jalka, joka oli potkaissut tms. mutta kun tunnustelin niin miehen jalat olivat ihan toisella suunnalla kaukana ja lapsi taas niin ylhäällä, ettei yltäisi mitenkään. Nilkka oli kipeä vielä hereillä ollessanikin.
Joskus olen tuntenut yöllä, että ihan kuin peittoa nostettaisiin tai vedettäisiin pois jalkojen päältään. Peiton alle pääsee viileää ilmaa, vaikka olen täysin liikkumatta ja aiemmin asetellut peiton siten, ettei vuotokohtia pitäisi olla. Tuntuu kuin peitto siis hiljaa nousisi itsestään. Kun olen sitten kokeillut kohtaa, josta ilmaa alkaa yhtäkkiä tulla, niin peitto on tosiaan noussut rytylle tai lähtenyt paikoiltaan. Olen ollut yksin, joten kukaan muu ei ole voinut peittoa liikutella. Kai tälle joku selitys on, mutta yksin pimeässä tuntuu kyllä omituiselta. En vaan ymmärrä miten peitto voi jalkapohjan kohdalta nousta kun en jalkoja liikuta.
Kummitus, jolla on jalkafetissi?
Kyseessä on unihalvaus.
Vuokrasimme minä, mies + miehen velipuoli kesämökin jossa oli tarkoitus viettää juhannus. Mökin pihassa meihin iski jokaikiseen samanlainen voimakas pakokauhu ja paniikki, mies käänsi välittömästi auton ympäri ja kaasutti pois. Tien poskessa sitten vedettiin hermosavut ja mietittiin että mitäs nyt, kun maksettu mökki ja kaikkea? Lopulta otettiin uusi yritys . Tunne oli nyt laimeampi, mutta ei siellä hiivatin mökillä kyllä rentoutumaan pystynyt ellei juonut itseään koomaan! Me miehen kanssa nukuimme autossa, miehen veli puutarhakeinussa vaikka mökissä oli sängyt. Kaikilla oli pinna kireällä ja tarkkailtu olo. En ollut tuota ennen uskonut mihinkään yliluonnolliseen ja ajatus kirotusta kesämökistä olisi saanut kikattamaan ääneen, mutta ei tuota kokemusta voinut järjellä selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja me kaksi ainoastaan asumme talossa.
Jos teillä kävi murtomiehiä, jotka hajottivat jotain, säikähtivät ja lähtivät?
Tuohon aikaan oli paljon kirpputoritavaran varkaita, jotka tekevät tulivat sisään varovasti ja paikkoja rikkomatta. Meidän mökillä vieraili joku sellainen jengi.Miksi lasinsiruja oli nostettu pöydälle? Se herättää ihmetystä.
Kiitos kun vastasit!
Ehkä ne eivät halunneet astua siruihin. Nehän voi jäädä kengänpohjiin kiinni, aiheuttaa lattiaan pintavaurioita ym, mikä ei ole pelkästään tavaroita haalivien vorojen tarkoitus. Mitä vähemmän sotkua, sen parempi.
Joskus lasiesineet hajoaa sisäisen paineen takia. Oliko itseltäsi hävinnyt jotain lasia, vai oliko sirujen materiaali täysin tuntematonta?
Joku on voinut tuoda mukanaan jotain, mutta esine on hajonnut. Kaikkiin siruihin ei ole koskettu vaikka haavojen pelossa. Murtovarkaana en jättäisi keikkapaikkaan yhtään veripisaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.
Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.
Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.
Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.
1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".
2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.
3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.
4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.
5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.
6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.
7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.Jäin miettimään listan kohtaa 4.
Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.
Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.
Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.
Mietin kaksi kertaa liittyykö nämä kumpikaan vastaus varsinaiseen ongelmaan, mutta lähdetään nyt siitä että kumpikaan ei vastaa kysyttyyn ilmiöön. Olen siis todella tarkka käytöksestäni ollut pienestä asti, pyrkinyt seuraan hienovaraisesti ja ollut aika oma itseni, ja osaan siis todellakin käyttyä (ainakin kaveripiirin suuruudesta päätellen). Ainoa vain että ryhmissä ja koulussa minulle on joka kerta käynyt kuvatunlainen flaxi ihmisten suhteen. Ala-asteella jotkut hyökkäilivät minua päin ihan raivona ja valikoidun edelleen joidenkin aivan randomeiden raivonpurkauksien kohteeksi, jos siis vain antaisin tapahtua niin. Tytöt eivät pitäneet minusta yläasteella vaan aukoivat päätään, piilo.. ja olivat avoimesti vihamielisiä, provosoituivat kaikesta mahdollisesta mitä oli. En tiedä edelleenkään mistä se johtui, mutta joskus pimahdin takaisin siihen alituiseen haukkumiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen - ja se laannutti sen hetkeksi, ennen kuin jatkui taas. Toisaalta olin alle 160 senttinen, langanlaiha ja hyväkroppainen ja heistä kaikki e-pillereiden runtelemia tyttöjä joilla kukki kasvot ja keskivartalo. Uskallan tässä ketjussa nimettömänä väittää, että suurin syyllinen tuohon oli kateus. Olin lisäksi todella iloinen persoona ja innokas esiintyjä, vedin kai liikaa huomiota puoleeni.
Kaikki siis vihaavat sinua, mutta lisäksi sinulla on laaja kaveripiiri. Olet ollut aina tarkka käytöksestäsi, käyttäytynyt hienovaraisesti, mutta samalla vetänyt puoleesi liikaa huomiota. Olit iloinen persoona, samalla pimahtelit ja raivosit. Olit yhtäaikaa langanlaiha ja hyväkroppainen. Solvaat ihmisiä käsittämättömällä tavalla "e-pillereiden runtelemiksi" (?). Uskot että muut olivat vain kateellisia.
Jotenkin tämä kertomuksesi sisältää todella paljon ristiriitaisuuksia ja omituisia väitteitä. Veikkaan, että ulkopuolisen henkilön kuvaus sinusta ja käytöksestäsi ei vastaisi kovinkaan hyvin sitä miten itse koet itsesi. Tästä löytynee totuuden avain siihen, miksi kaikki eivät pidä sinusta.
Näytä minulle ihminen joka ei provosoidu kiusaamisesta ja vielä varsinkin teini. 2000-luvun alussa oli tavallista, että tytöille syötettiin e-pillereitä ja sen jäljet kyllä näkyivät. Osalla pamahti iho täyteen kukkaan, osalla nousi paino eikä se laksenut millään. osa kavereistani kärsii edelleen pillereiden aiheuttamista vuotohäiriöistä, yksi erosi kun lopetti niiden syömisen kun oli tarkoitus tehtailla lapsia. Kyllä, luepas lisää ja tarkemmin ja lakkaa olemasta inhottava. Muuten, onko se langanlaihuutta jos oli 40/159?
Sinä itse kirjoitit olleesi langanlaiha, joten siitä on aivan turha suuttua. Ja nuo e-pillerijuttusi kuulostaa aika sairailta. Minusta sinä tarvitset psykiatrista apua.
Miksi? Tiesin ainakin varmasti 7 tyttöä, jotka söivät ehkäisyvalmisteita, koska asiasta puhuttiin usein. Kaikille heistä kävi ikävät: heidän painonsa nousi, iho kukki, mielialat heittelivät hirveästi ka yksi masentui pahoin. Mikä tässä on se sairas osuus, koska tuota pohdittiin usein miten saada keho takaisin oikeuksiinsa? Kyllä sen näki, nenen kuukautisia rukattiin kemiallisesti koska se toi mukanaan myös ongelmansa ja tämä oli siis ysäriajan loppupuoliskon politiikkaa. Toisekseen nuorille tytöille kaupattiin tuohon aikaan pillereitä hirveällä rytinällä. Itsekin kävin terkalla pyytämässä aikaa gynelle, niin ensimmäiseksi minulle lätkäistiin käteen e-pillerimainosnivaska vaikka halusin selvittää miksi alavatsani on jatkuvasti kipeä.
Lasi oli mattalasia, eli meillä ei ollut sellaista lasia esillä.
Kellarissa oli mattalasi, joka oli siellä, taululasi. ( Se oli otettu pois taulusta ja vaihdettu kirkkaaseen lasiin.)
Eli tämä suuri kasa sirpaleita oli lattialla.
Muutama sirpale oli nostettu toiselle puolelle pöydän päälle 😥
Alue: Aihe vapaa
Itselleni soitettiin yhtenä kesänä kahdesta eri numerosta pilapuheluita. Ensimmäisestä soitettiin joskus kahden paikkeilla kahdesti eikä siitä sitten kuulunut enää mitään. Epäilin yhtä tyyppiä, joka ei oikeen pitänyt minusta. Mutta eihän hän oilisi voinut soittaa pilapuhelua mulle kun samassa huoneessa istuttiin rippikoulussa. Hänellä oli ollut minun numero kun samalla luokalla oltiin joskus oltu ,että kyllähän hän mahdollisessti syyllinen olisi voinut olla. Samana päivänä illallla ennen seitsemää soitettiin eri numerosta. En kuullut sitä ja vastasin sitten vasta toiseen puheluun joka tuli seitsemän jälkeen. siellä pilapuhelu sovellukseen kuuluvaa nauhoitusta soitettiin ja valitti että käytän hänen wifi:ä. Ei sitten mitään kuulunut uusista numeroista, että taisi jättää minut rauhaan tai ei saanu soitoistaan mitään kunnon nauruja. Saatoin kyllä olla ihan sattumanvarainen uhri tai sitten ihan tarkka kohde. Ken tietää olinko vai enkö ollut.