Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena mukana erään tv-ohjelman tuotannossa. Työryhmän jäsenistä moni koki kaikenlaista kummallista tuotannon aikana sekä työ- että vapaa-ajalla ja myöhemmissä keskusteluissa olemme todenneet tapahtuminen loppuneen sitten työn päätyttyä. Kummallisia tapauksia oli mm. (uusien ja hyväkuntoisten) tietokoneiden yhtäkkiset toimintahäiriöt joille ei löytynyt edes teknisestä tuesta selitystä, ne vain alkoivat yhtäkkiä taas toimimaan, mutta tärkeähköjä tiedostoja oli kadonnut jokaisen kovalevyltä. Kaikissa samat tiedostot joita ei sitten muualla enää ollutkaan. Myös videomateriaaliin ilmestyi hyvin johdonmukaisesti tiettyjen henkilöiden kohtauksiin kaikenlaisia epämääräisiä hahmoja ja häiriöitä, vuosikausia tehneet ammattilaiset eivät koskaan olleet nähneet mitään vastaavaa eikä selitystä koskaan löytynyt. Vapaa-ajalla taas jokaista tuntui riivaavan kauheat painajaiset liittyen työhön (ikäänkuin enneunia, että jos ohjelman lopputulos on X, niin seuraukset on X) ja liuta selittämättömiä tapahtumia joissa usein oli uhkaava sävy. En nyt viitsi tunnistamisen pelossa käydä näitä läpi sen tarkemmin, mutta tunnelma oli tosiaan koko tämän työprojektin ajan todella painostava ja meni kauan ennen kun siitä puhuttiin työryhmän kesken sanaakaan, eli mistään joukkohysteriasta ei ollut kyse. Oli todella ahdistavaa aikaa, mutta ilmeisesti lopputulos oli tälle jollekkin näiden tapahtumien aiheuttajalle mieluisa, kun jätti sitten kaikki kerralla rauhaan.
Big Brother?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jotkut sanovat, että muumeilla on turkki? Minun käsittääkseni muumeilla on suurimman osan ajasta iho, mutta talvella voi kasvaa turkki. Joillakin tuntuu olevan käsitys, että muumeilla on koko ajan ohut turkki, siis sellainen sileä.
Taikatalvi -kirjassa mainitaan erikseen, miten Muumipeikon turkki päätti alkaa kasvaa. Jossain toisessa sanotaan, että muumin koskettaminen tuntuu siltä kuin hankaisi itseään vasten maailman pehmeitä samettia.
He ovat siis pehmeän nukkaisia, ja heillä on turkki vaikka lyhytkin.
Lisää hometoksiineista:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko tämä selittämätöntä vai ei, mutta monesti tunnen kun jotain ikävää on tapahtumassa. Kroppaani alkaa kertymään jotain jännitystä tai epäluuloisuutta muutamaa päivää ennen kun p*ska osuu tuulettimeen, pelkään liikkua julkisilla paikoilla, olla yksin kotona, vastata puhelimeen... jne. Tuntuu vähän samalta kun kunnon liskodisko-krapula, mutta tähän ei liity alkoholi. Pahaenteinen tunne kestää tosiaan muutaman päivän ja usein sitten juuri ennen H-hetkeä onkin niin ahdistunut olo jo, että on melkeenpä helpotus vaan saada tietää että mistä on kyse. Tällä tavoin on enteillyt mm. ystäväni pettävän puolison toimet, toisen ystäväni odottamaton auto-onnettomuus, omaan asuntooni yläkerran naapurin aiheuttama kosteusvahinko ja veljelläni todettu vakava sairaus.
Moi! Tämä on mulle tuttua. Joskus vaan ärsyttää se, että miksi ne ikävät asiat tällä tavalla enteilee, miksi ei ne kivat ja ihanat aiheuta mitään ennakkotunteita, että voisi olla iloinen ja odottaa innolla, mitä hyvää nyt tapahtuu. Ei, ei koskaan.
Mulla alkoi tämä lapsena, koti oli kauhean epävakaa ja aloin reagoida ennakolta asioihin. Varmasti aluksi se oli sitä, että osasin tarkasti vaistota, mitä tuleman pitää, vanhempien olemuksesta ja eleistä ja niin poispäin ja kaikki juhlapyhien tulot ja semmoiset. Siitä se on jatkunut sitten aikuiseksi ja koko ikäni, eka avioliittokin oli hankala ja mun oli vaikea rentoutua kunnolla koskaan. Mutta kun elämä muuttui helpommaksi, niin edelleen tämä asia seuraa mua. Joskus on pakko ihan pysähtyä ja sanoa itselleen, että okei, nyt on tulossa jotain ikävää, mutta ennen kuin se tulee, ota rauhallisesti. Toisinaan pystyn kunnolla ajattelemalla löytämään pahan olon syyn. Mietin, että mikä tämän laukaisi, kuka sanoi mitä tai mitä tapahtui. Saattaa olla joku pieni juttu, mikä alitajuntaisesti jää mua hermostuttamaan. Joskus siis saan sen järkeilemällä pois, mutta useimmiten en. Viimeksi mulla oli outo jännitys päällä aamusta asti ja se laukesi vasta, kun siskoni soitti ja kertoi riidelleensä äidin kanssa ja äiti on nyt meille kummallekin möksällään. Joskus töissä ennen kotiinlähtöä alkaa kumma jännitys, ja niinpä sitä sitten kotona onkin jotain sattunut. Tämä ei ole kyllä yhtään kivaa.
Isoäidin äitipuoli oli elänyt raskaan lapsuuden, ja hän näki enteitä sekä unissaan että valveilla. Ilmeisesti hänen aivonsa olivat oppineet ennakoimaan pieniä vihjeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Jokaisella on oma totuutensa.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että jotkut kuvittelevat kaikissa vanhoissa, hieman pelottavan näköisissä rakennuksissa kummittelevan. Ja kun näin kuvittelevat, niin kaikki rapsahtelut ja kolahdukset ovat heille kummittelua.
Ikääntymiseen ja kehon muutokseen ei todellakaan liity ne kokemukset, joita itselläni on ja on ollut. Ne ovat säilyneet samanlaisina lapsesta asti. Lapsena en ihmetellyt mitään, aikuisena olen joskus joutunut hämmästymään. Totta kai ihminen aina pyrkii selittämään järkiperäisesti kaiken. Aina ensimmäinen "järkevä" selitys on, että sitä ei tapahtunut. Ja toiseksi, että olet hullu. Sillä siisti.
Minäkään en usko ufoihin, en sellaisina kuin mitä niistä selitetään, esim. että joukossamme on humanoideja ja muuta hölynpölyä.
En ole väittänyt ketään hulluksi. Nimenomaan uskon, että aivot toimivat omia aikojaan. Se, että asiat liittyvät ikääntymiseen, on tullut monta kertaa todennettua. Sekä näissä kertomuksissa että ihmisiä kuunnellessa.
Toisaalta tunnen ja olen tuntenut ihmisiä, joiden kokemukset liittyvät neurologisiin poikkeamiin ja huonompiin henkisiin kausiin.
Tiede tietää asioista koko ajan enemmän, ja uskomukset pitää nähdä eilisen totuutena. Silloin ei tiedetty samaa kuin nyt, kun tieto aivojen toiminnasta lisääntyy koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.
Saunan jäänteistä varmaa aikoinaa joku jääny loukkuun tulipalon takia. Siten alkanut kummittelemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amy Winehousen kuolema. Siihen liittyy hämäriä juttuja, mm. naapurit olivat kuulleet asunnosta outoja ääniä sinä yönä. Mutta tätä ei ole koskaan kunnolla avattu, eikä ilmeisesti tutkittukaan. Olisi vain kiva tietää, mitä oikeasti tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Amy Winehousen kuolema. Siihen liittyy hämäriä juttuja, mm. naapurit olivat kuulleet asunnosta outoja ääniä sinä yönä. Mutta tätä ei ole koskaan kunnolla avattu, eikä ilmeisesti tutkittukaan. Olisi vain kiva tietää, mitä oikeasti tapahtui.
Ynnä Sid ja Nancy. Ja mikä sitä naista oikein oikeasti vaivasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on mysteeri se, että miksi todella monet minulle täysin tuntemattomat ihmiset kotikaupungissani tuntuvat ajattelevan, että minä olen kehitysvammainen. Tiedän heidän ajattelevan niin, koska todella usein minulta kysytään, että asunko täällä olevassa kehitysvammaisten asuntolassa tai että miltä siellä tuntuu asua. Minulta saatetaan myös kysyä esimerkiksi, että mitä "me" olemme tehneet "siellä toimintakeskuksessa" viitaten täällä olevaan kehitysvammaisten toimintakeskukseen tai että osaanko minä esimerkiksi lukea tai vaikka käyttää rahaa itse. Joskus kaupassa ollessani ruokaostoksilla minulta tullaan kysymään, että eivätkö asuntolan hoitajat huolehdi asuntolan ruokien hankkimisesta jne. Minä en todellakaan ymmärrä, että miksi he luulevat näin, koska en todellakaan ole kehitysvammainen, en ole mitenkään erikoisen näköinen, käyttäydy erikoisesti eikä minussa mielestäni ole mitenkään mitään muutakaan sellaista, että minua voisi luulla kehitysvammaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri se, että miksi todella monet minulle täysin tuntemattomat ihmiset kotikaupungissani tuntuvat ajattelevan, että minä olen kehitysvammainen. Tiedän heidän ajattelevan niin, koska todella usein minulta kysytään, että asunko täällä olevassa kehitysvammaisten asuntolassa tai että miltä siellä tuntuu asua. Minulta saatetaan myös kysyä esimerkiksi, että mitä "me" olemme tehneet "siellä toimintakeskuksessa" viitaten täällä olevaan kehitysvammaisten toimintakeskukseen tai että osaanko minä esimerkiksi lukea tai vaikka käyttää rahaa itse. Joskus kaupassa ollessani ruokaostoksilla minulta tullaan kysymään, että eivätkö asuntolan hoitajat huolehdi asuntolan ruokien hankkimisesta jne. Minä en todellakaan ymmärrä, että miksi he luulevat näin, koska en todellakaan ole kehitysvammainen, en ole mitenkään erikoisen näköinen, käyttäydy erikoisesti eikä minussa mielestäni ole mitenkään mitään muutakaan sellaista, että minua voisi luulla kehitysvammaiseksi.
No jopas. Etkö ole kysynyt keneltäkään, miksi hän sinua kehitysvammaiseksi luulee?
Miten on mahdollista, että meillä on ainakin 40 paritonta sukkaa, ja että toisen lapsen uusista sukista katoaa parit jo viikossa. Mihin se ne oikein onnistuu työntämään? Harvoin sukkia kuitenkaan riisutaan muualla kuin kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.
En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri se, että miksi todella monet minulle täysin tuntemattomat ihmiset kotikaupungissani tuntuvat ajattelevan, että minä olen kehitysvammainen. Tiedän heidän ajattelevan niin, koska todella usein minulta kysytään, että asunko täällä olevassa kehitysvammaisten asuntolassa tai että miltä siellä tuntuu asua. Minulta saatetaan myös kysyä esimerkiksi, että mitä "me" olemme tehneet "siellä toimintakeskuksessa" viitaten täällä olevaan kehitysvammaisten toimintakeskukseen tai että osaanko minä esimerkiksi lukea tai vaikka käyttää rahaa itse. Joskus kaupassa ollessani ruokaostoksilla minulta tullaan kysymään, että eivätkö asuntolan hoitajat huolehdi asuntolan ruokien hankkimisesta jne. Minä en todellakaan ymmärrä, että miksi he luulevat näin, koska en todellakaan ole kehitysvammainen, en ole mitenkään erikoisen näköinen, käyttäydy erikoisesti eikä minussa mielestäni ole mitenkään mitään muutakaan sellaista, että minua voisi luulla kehitysvammaiseksi.
Eikö tämä juttu ole julkaistu tässä ketjussa jo aiemmin? Jos ei ole, niin sitten on kyllä mysteeri, miksi tämä tarina tuntuu niin tutulta.
Mitä hullunkurista on tieteellisesti todistetuissa väitteissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen. Olin yksin kakkoskodissamme kerrostalossa, kello oli jotain yhdeksän illalla, katselin telkkaria. Yht'äkkiä ovikello soi. Säikähdin valtavasti, en odottanut ketään ja talossa on summeri. Ponkaisin sohvalta katsomaan ovisilmästä. Porraskäytävä oli pimeä (valot syttyvät liiketunnistimesta) ja ovea vastapäätä olevan ikkunan valossä näin, että porraskäytävä on tyhjä.
Ovikellon soi vain yhden kerran, vaativan ja harkitun kuuloisesti. Tiedättehän sellaisen vanhemman mallisen ovikellon, jota pyöritetään soitettaessa. Kuului yksi hidas, vaativa pyörähdys.
Ainut vaan, että meillä on painettava ovikello, jossa on aivan erilainen ääni.
Naapuri testaili eteisessään uutta polkupyörän kelloa?
Voisi ehkä olla...mutta toisaalta ääni kuului niin selkeänä ja selvänä, siinä talossa ei yleensä kovin hyvin naapurista mitään kuulu. Musiikkia esim. saa luukuttaa aika tavoin, ennen kuin naapuriin kuuluu. Olemme testanneet tämän yhden naapurin kanssa naapurisovun nimissä:-)
Toisaalta kerrostalossa varmaan äänet voivat kai liikkua omituisestikin eri kerrosten välillä?
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena mukana erään tv-ohjelman tuotannossa. Työryhmän jäsenistä moni koki kaikenlaista kummallista tuotannon aikana sekä työ- että vapaa-ajalla ja myöhemmissä keskusteluissa olemme todenneet tapahtuminen loppuneen sitten työn päätyttyä. Kummallisia tapauksia oli mm. (uusien ja hyväkuntoisten) tietokoneiden yhtäkkiset toimintahäiriöt joille ei löytynyt edes teknisestä tuesta selitystä, ne vain alkoivat yhtäkkiä taas toimimaan, mutta tärkeähköjä tiedostoja oli kadonnut jokaisen kovalevyltä. Kaikissa samat tiedostot joita ei sitten muualla enää ollutkaan. Myös videomateriaaliin ilmestyi hyvin johdonmukaisesti tiettyjen henkilöiden kohtauksiin kaikenlaisia epämääräisiä hahmoja ja häiriöitä, vuosikausia tehneet ammattilaiset eivät koskaan olleet nähneet mitään vastaavaa eikä selitystä koskaan löytynyt. Vapaa-ajalla taas jokaista tuntui riivaavan kauheat painajaiset liittyen työhön (ikäänkuin enneunia, että jos ohjelman lopputulos on X, niin seuraukset on X) ja liuta selittämättömiä tapahtumia joissa usein oli uhkaava sävy. En nyt viitsi tunnistamisen pelossa käydä näitä läpi sen tarkemmin, mutta tunnelma oli tosiaan koko tämän työprojektin ajan todella painostava ja meni kauan ennen kun siitä puhuttiin työryhmän kesken sanaakaan, eli mistään joukkohysteriasta ei ollut kyse. Oli todella ahdistavaa aikaa, mutta ilmeisesti lopputulos oli tälle jollekkin näiden tapahtumien aiheuttajalle mieluisa, kun jätti sitten kaikki kerralla rauhaan.
Hui. Oliko se joku henkilökuva jostakin tyypistä, historiadokumentti vai elokuva? Vai joku aaveohjelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko tämä selittämätöntä vai ei, mutta monesti tunnen kun jotain ikävää on tapahtumassa. Kroppaani alkaa kertymään jotain jännitystä tai epäluuloisuutta muutamaa päivää ennen kun p*ska osuu tuulettimeen, pelkään liikkua julkisilla paikoilla, olla yksin kotona, vastata puhelimeen... jne. Tuntuu vähän samalta kun kunnon liskodisko-krapula, mutta tähän ei liity alkoholi. Pahaenteinen tunne kestää tosiaan muutaman päivän ja usein sitten juuri ennen H-hetkeä onkin niin ahdistunut olo jo, että on melkeenpä helpotus vaan saada tietää että mistä on kyse. Tällä tavoin on enteillyt mm. ystäväni pettävän puolison toimet, toisen ystäväni odottamaton auto-onnettomuus, omaan asuntooni yläkerran naapurin aiheuttama kosteusvahinko ja veljelläni todettu vakava sairaus.
Moi! Tämä on mulle tuttua. Joskus vaan ärsyttää se, että miksi ne ikävät asiat tällä tavalla enteilee, miksi ei ne kivat ja ihanat aiheuta mitään ennakkotunteita, että voisi olla iloinen ja odottaa innolla, mitä hyvää nyt tapahtuu. Ei, ei koskaan.
Mulla alkoi tämä lapsena, koti oli kauhean epävakaa ja aloin reagoida ennakolta asioihin. Varmasti aluksi se oli sitä, että osasin tarkasti vaistota, mitä tuleman pitää, vanhempien olemuksesta ja eleistä ja niin poispäin ja kaikki juhlapyhien tulot ja semmoiset. Siitä se on jatkunut sitten aikuiseksi ja koko ikäni, eka avioliittokin oli hankala ja mun oli vaikea rentoutua kunnolla koskaan. Mutta kun elämä muuttui helpommaksi, niin edelleen tämä asia seuraa mua. Joskus on pakko ihan pysähtyä ja sanoa itselleen, että okei, nyt on tulossa jotain ikävää, mutta ennen kuin se tulee, ota rauhallisesti. Toisinaan pystyn kunnolla ajattelemalla löytämään pahan olon syyn. Mietin, että mikä tämän laukaisi, kuka sanoi mitä tai mitä tapahtui. Saattaa olla joku pieni juttu, mikä alitajuntaisesti jää mua hermostuttamaan. Joskus siis saan sen järkeilemällä pois, mutta useimmiten en. Viimeksi mulla oli outo jännitys päällä aamusta asti ja se laukesi vasta, kun siskoni soitti ja kertoi riidelleensä äidin kanssa ja äiti on nyt meille kummallekin möksällään. Joskus töissä ennen kotiinlähtöä alkaa kumma jännitys, ja niinpä sitä sitten kotona onkin jotain sattunut. Tämä ei ole kyllä yhtään kivaa.
Isoäidin äitipuoli oli elänyt raskaan lapsuuden, ja hän näki enteitä sekä unissaan että valveilla. Ilmeisesti hänen aivonsa olivat oppineet ennakoimaan pieniä vihjeitä.
Mulla on ollut onnellinen ja tasapainoinen lapsuus.
Silti aavistan asioita ennalta. Minulla on kai herkät sensorit. Aistin huoneeseen tullessani tilan fiiliksestä, millainen ilmapiiri on, onko riidelty vaiko hyvä olo. Tätä varmaan aika moni muukin aistii.
Lisäksi olen nähnyt enneunia (tosin aika harvoin, lähinnä kuolinsanomia tai tuttujen isoja asioita) ja pari kertaa olen nähnyt päässäni hereillä ollessani ”kuvan” jostakin tulevasta tapahtumasta, jossa olen joko itse tai tuttavani tulee olemaan/on, jota olen menossa tapaamaan.
Joistakin ihmisistä näkee jotenkin päälle päin, mitä heille on tapahtunut elämässään. Esim. sanoin miehelleni, että lapsen koulukaverin kotona on varmaan ollut ongelmia asiassa X - ja myöhemmin kyseisen perheen äiti kertoi, kun tunsimme paremmin, että heillä on ollut tällaisia ongelmia ja huolia. Näin siis tästä äidistä ”syvemälle”, kun joskus koulussa tavattiin.
Sattumaakin ehkä, mutta näitä on niin usein, että jopa tieteellis-kriittisesti suhtautuva miehenikin on alkanut kohautella olkiaan. Kyselee, miksen voisi kertoa tulevia lottonumeroita tai kannattavia pörssisijoituksia :-D
Naapuri testaili eteisessään uutta polkupyörän kelloa?