Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni yritti itsemurhaa vuosia sitten tien varressa. Eräs mies oli huomannut tämän jostain syystä jo ennen tapahtuman alkua ja oli seurannut isääni. Mies oli sanonut isälleni "älä tee sitä" vaikka isäni ei vielä siinä vaiheessa ollut tehnyt mitään itsetuhoisuuteen viittaavaa. Oli ilmeisesti soittanut 112 koska poliisi tuli ennen kuin isäni ehti tehdä hommaa loppuun asti.

Miehen henkilöllisyyttä ei saatu selville enkä tänäkään päivänä tiedä kuka hän oli ja miten voisin häntä kiittää. Sanat eivät riitä kertomaan.

Eräs tuttava meni todella tiheääseen ja pimeään kuusimetsään tehdäkseen itsemurhan rauhassa kaataen purkista pillereitä suuhunsa ja viinaa päälle, minkä kerkesi.

Halusi kuolla äkkiä, mutta sitä ei suotu - siihen äärimmäisen tiheään ja syrjäiseen metsään tuli yhtäkkiä mies koirineen joka otti nuo pillerit pois tuolta tutulta ja raahasi hänet tielle ja soitti ambulanssin.

Sitten sitä miestä ei näkynyt enää missään, mutta tuttuni pelastui kuolemalta tuon muukalaisen kautta.

Liekö enkeli? Raamatussa sanotaan, että enkelit voivat ottaa ihan tavallisen ihmisen muodon, kun ovat ihmisten auttamistehtävissä.

Kerropa missä kohtaa Raamattua sanotaan noin?

Tässä yksi jae johon itse olen törmännyt, tämä ei nyt suoranaisesti sano että enkelit voivat ottaa ihmisen muodon mutta sellaisen käsityksen tästä voi saada mielestäni. Voin olla väärässäkin:

Kirje heprealaisille 13:2: ''Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.''

Ainakin les tad iolaiset tulkitsee tuon niin, että enkeli voi tarkoittaa myös uskovaista (eli les tadio laista). Koska uskovaiset voi johdattaa "oikeaan" uskoon myös ei-herännäiset.

Vierailija kirjoitti:

Poikani sai  hätäkasteen ja olimme miehen kanssa hölmönä kun nimeksi meinasi tulla Pietari, emme olleet todellakaan sitä nimeä lomakkeeseen laittaneet ! Ja koska muita synnyttäjiä ei sillä hetkellä ollut ja miehen sukunimi on erikoisempi luontonimi on mahdotonta, että lomakkeet olisivat sekoittuneet. 

Poika on nyt terve ja reipas koululainen, josta ei onneksi  Pietaria tullut :D

Jos kyseessä oli pappi (hätäkasteenhan voi käsittääkseni nimensä mukaisesti suorittaa joku muukin kunhan on ev.lut. kirkon jäsen? En ole varma kun itse en ole koskaan ollut, jäsen siis), niin ehkä hänellä oli Pietari mielessä? 😀 Oli saarnaa valmistellut Pietarin kirjeestä tms. ja sitten lomakkeeseen lipsahtanut Pietari. Itse ainakin jos kirjoitan jotain ja puhun samalla niin yhtäkkiä huomaan kirjoittaneeni ihan höpöjä, eli sitä mitä juuri puhuin

Vierailija kirjoitti:

Näitähän riittäisi vaikka romaanin tarpeiksi, mutta kerrottakoon kaksi tapausta, jotka palaavat usein mielen päälle.

Noin 7 vuotta sitten kävelin yöllä illanistujaisista kohti kotia. Olin pienoisessa humalassa, mutta en missään kaatokännissä, vaan kävely sujui mallikkaasti ja ajatus luisti. Matkalla yllätti nälkä, ja kävin matkan varrella olevalta snägriltä ostamassa hampurilaisen, jota menin sitten syömään niin ikään matkan varrella olevan leikkipuiston penkille. Mikään kovin julkinen paikka ei ollut kyseessä, ei ihmisiä mailla halmeilla. Tuo leikkipuisto oli junanradan vieressä, ja niiden väliin jäi pieni, suht harva metsäalue. Mussutan siinä sitten tyytyväisenä hampurilaistani, kun äkkiä tajuan, että siinä metsäalueen reunalla seisoo joku. On kevätyö ja hämärää, ja välimatkaakin vähäsen, joten piirteistä ei saa sen enempää selvää, mutta aivan selvästi näkee, että ihmishahmo siellä seisoo ja katsoo mua. Ei tee mitään, seisoo vaan ja katsoo. Humalasta johtuen itsesuojeluvaistoni on teillä tietymättömillä, joten ihan rauhassa teeskentelen etten näe koko hahmoa, syön hampurilaiseni loppuun ja lähden kävelemään loppumatkaa (n. 500m) kotiin. Välillä vilkuilin taakseni että seurataanko mua, ei seurattu. 

En siinä hetkessä osannut pelätä, mutta nykyään kun mietin tuota, saan kylmiä väreitä. Muistan sen hahmon vieläkin ihan päivänselvästi.

Toinen, erilainen juttu joka ei nykyäänkään lakkaa mietityttämästä. Olin muistaakseni 11 ja kaverini kanssa yötä kaverini ukin luona. Ukki, jolle keksittäköön tässä vaikkapa nimi Tuomo, oli todella sydämellinen ihminen, hassu, nuorekas ja tuli todella hyvin toimeen meidän lasten kanssa. Lapsuudessani hän olikin minulle paljon tärkeämpi kuin oma ukkini, joka oli aina jäänyt etäiseksi hahmoksi. Kaverini kanssa hengailimme Tuomon kaupunki- ja kesäasunnoilla melkein joka viikonloppu. En muista että tätä ennen olisi koskaan tapahtunut mitään kummallista, mutta tuona yönä makasin hereillä (kaverini nukkui vieressäni), kun tunsin Tuomo seisovan sängyn vieressä. Olin kyljelläni selin Tuomoon päin, ja kohta tunsin, kun peittoa nostettiin ja pikkuhousujani venytettiin vyötärönauhasta ja "räpsäytettiin" takaisin (you know, ne silleen räpsähtää, jos on kuminen vyötärönauha). Tämä tapahtui muutaman kerran; mietin vaan, että onpas kummallista ja teeskentelin nukkuvaa, ja "unissani" käännyin selälleni. Hetken päästä Tuomo meni pois.

Aamulla kysyin, että minkä takia seisoit mun sängyn vieressä yöllä (pikkuhousuista en sanonut mitään). Tuomo meni silminnähden vaikeaksi ja sanoi, että laittoi minulle vain peittoa paremmin päälle. Olin, että OK ja asiasta ei enää ikinä puhuttu. 

Tätä kirjoittaessanikin mietin, että mitähän ihmeen kummaa. Lapsen mielikuvitusta vai oliko siinä oikeasti jotain muuta taustalla. Esa on jo kuollut enkä ole kys. kaverin kanssakaan enää tekemisissä - enkä kyllä ottaisi asiaa esille, vaikka olisinkin. Mietityttää vaan, että tapahtuiko jotain muutakin, minkä on vaan unohtanut tai mihin ei ole kiinnittänyt huomiota. 

Hups! Taisit vahingossa paljastaa että Esa oli ukin oikea nimi.

Jospa "Esa" olikin keksityn "Tuomon" keksitty lempinimi, on niin samanlainen keksitty nimi, tai Kalevi ..ai kuka Kalevi? No Jorman kadonnut pikkusisko tietty ..tai en tiä.

Eräs henkilö kirjoitteli somessa feikki profiililla kanssani syyskuu 2015 - marraskuu 2016 välisenä aikana. Henkilöstä/nimimerkin takana olevasta tiedän vaan et kyseessä on samaa sukupuolta oleva kun itse olen ja vuotta nuorempi henkilö. meillä kummallakin on intohimona sama harrastus ja hän aloitti keskustelun harrastukseen liittye. Keskustelumme liittyi 80% kyseiseen harrastukseen.

Varsinkin alku vuonna 2016 kyseinen henkilö kirjoitteli runsaasti ja juttelimme monta tuntia.

Koskaan ei ollut nimimerkin takaa minkäänlaista trollailua/epäasiallista käytöstä vaan henkilö vaikutti erittäin fiksulta,kohteliaalta ja verbaalisesti lahjakkaalta. Joskus kysyin kuka olet? Kiva olisi tietää kenen kanssa kirjoittelen? Ei kommentoinu mitään/ vastannu, vaan selitti muuta, vaihto puheen aihetta.

Kyllähän netissä ihmiset juttelevat helposti randomien kaa mut tämä tunsi samoja henkilöitä ku itse tunnen ja tiesi paljon asioita joihin en itse ollut saanut vastaustaja pyöri hetken aikaa samassa ”harrastus paikassa”

Nyt alkanu viime keväästä lähtien vaivaamaan kuka olit? Minne menit? Miksi kirjoittelit? Miksi katosit?

Olin parikymppisenä asunut uudessa asunnossani viikon verran ja tulossa juuri koulusta kotiin. Ulko-oven avattuani tuntui heti ettei kaikki ole kohdallaan. Asunnossa tuoksui oudolle, vähän kuin käristetyn lihan haju tjs. Kävelin pidemmälle asuntoon vielä kengät jalassa, koska olo oli jotenkin levoton. Huomasin että parisänkyni oli pedattu millin tarkasti, peitto työnnetty patjan alle hotelli tyyliin ja kaikki tyynytkin viimeisen päälle järjestyksessä. Tässä ei normaalisti olisi mitään outoa, mutta minä en petaa sänkyäni. IKINÄ! Soitin Äidilleni, jolla oli vara-avain asuntooni ja kysyin onko hän käynnyt poissaollessani siivoamassa. Ei ollut käynnyt. Tästä jäi sen verran paha fiilis, etten loppupeleissä asunut asunnossa kuin muutamia kuukausia, vaikka vuokran-antajan toimesta lukot tultiinkin vaihtamaan.

Olin arviolta 6-7 -vuotias. Heräsin kesäaamuna yläkerrasta omasta sängystäni, vanhempani olivat jo alhaalla. Huoneessani kuului outo ja pelottava ääni. Sitä on vaikea kuvailla, vähän kuin kauhuelokuvissakin joskus käytetty "kurkkuääni", mutta metallisempi. En uskaltanut nousta sängystä, lapsenmieli ajatteli sängyn alla olevan hirviö. Katselin ikkunasta yms ja yritin löytää kyllä äänen lähdettä, mut ei, se tuntui tulevan huoneesta. Olin pelosta paniikissa, mutta pissahätä yltyi lopulta niin kovaksi, että loikkasin sängystä ja juoksin alakertaan. Ääni ei kuulunut muualla. Vanhempani eivät olleet kuulleet mitään ääntä ja isän mennessä huoneeseeni, ei ääntä enää kuulunut. Äitinikin muistaa vielä tapahtuman, koska olin niin paniikissa...Yhä edelleen tämä vaivaa minua, koska en ole keksinyt mitään järkevää selitystä äänelle, enkä kuullut mitään vastaavaa uudelleen..

Luin tätä ketjua ja ajattelin ensin että minulle ei ole koskaan sattunut mitään outoa. Yhtäkkiä muistankin yhden jutun lapsuudesta:

Olin noin 7-8-vuotias ja kotimme lankapuhelin soi keskellä päivää. Menin vastaamaan omalla nimelläni reippaasti ja sen jälkeen alkoi miehenääninen soittaja puhua: "tiedätkös sinä mitä mies ja nainen tekevät keskenään alasti sängyssä" ja vastasin että "en". Ja juttu jatkoi jotenkin pervosti tuonkin jälkeen. Sitten suljin puhelimen. Vanhempani kysyivät kuka soitti, mutta sanoin vaan että väärä numero. Ahdisti, koska tajusin että kyseessä ei ollut viaton puhelu ja puhuttiin ns. aikuisten juttuja. Mietin miksi joku soitti tuollaisen puhelun? Ja kun selvästi puhelimeen vastasi vielä lapsi.

Mölli kirjoitti:

Olin arviolta 6-7 -vuotias. Heräsin kesäaamuna yläkerrasta omasta sängystäni, vanhempani olivat jo alhaalla. Huoneessani kuului outo ja pelottava ääni. Sitä on vaikea kuvailla, vähän kuin kauhuelokuvissakin joskus käytetty "kurkkuääni", mutta metallisempi. En uskaltanut nousta sängystä, lapsenmieli ajatteli sängyn alla olevan hirviö. Katselin ikkunasta yms ja yritin löytää kyllä äänen lähdettä, mut ei, se tuntui tulevan huoneesta. Olin pelosta paniikissa, mutta pissahätä yltyi lopulta niin kovaksi, että loikkasin sängystä ja juoksin alakertaan. Ääni ei kuulunut muualla. Vanhempani eivät olleet kuulleet mitään ääntä ja isän mennessä huoneeseeni, ei ääntä enää kuulunut. Äitinikin muistaa vielä tapahtuman, koska olin niin paniikissa...Yhä edelleen tämä vaivaa minua, koska en ole keksinyt mitään järkevää selitystä äänelle, enkä kuullut mitään vastaavaa uudelleen..

Voisikohan olla joku katolla tai välikatossa ollut eläin? Olen itse mökillä kuullut joskus tuollaista. Tosin sitä on ollut joka yö, eli ei vastaa täysin mitä kuvailit. Varmasti pelottavaa sen ikäiselle!

Nuorempana mulla oli huoneessani valokatkaisijan yläpuolella taulu, tosi köykänen parin euron muovitaulu. Se oli kiinnitetty vahvalla siimalla - samalla, millä muutkin mun huoneen painavammatkin taulut. Eräänä yönä olin sitten poikaystäväni luona yötä. En koskaan oikein viihtynyt kotona - inhottava nariseva omakotitalo, jossa mielikuvitus laukkasi aina pimeällä. Sinä yönä oli tämä kyseinen pikkutaulu tippunut maahan sytyttäen pudotessaan valot huoneeseeni. Luojan kiitos en ollut kotona, olisin saanut sydärin. Taulu kiinnitettiin uusiksi ja elämä jatkui. Ehkä kuukauden kuluttua tämä sama toistui - olin poikaystävälläni yötä ja taulu putosi valot sytyttäen. Tämä oli jotenkin tosi karmiva juttu, vaikka sattumaa varmaan olikin kunnes toisin todistetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Menin kerran vaatekauppaan, ja kun astuin sisään, myyjätyttö huikkasi kassan takaa iloisesti "Moi (etunimeni), miten voin auttaa?". Tervehdin, ja voin sanoa että korvien välissä löi tyhjää kovaa kun yritin miettiä missä olen tavannut tämän itseäni varmasti yli 10 vuotta nuoremman naisen. Ei tullut mieleen, ja oli pakko kysyä että missä ollaan tavattu. Myyjä meni totiseksi ja tuijotti minua "en minä vaan tiedä, se tuli jostain". Hetki tuijoteltiin toisiamme suu auki, ja sitten revettiin nauramaan. 

En ymmärrä vieläkään missä olisin voinut olla myyjän kanssa tekemisissä. En käynyt ko. kaupassa tai koko ketjussa, olin ostamassa lahjakorttia lahjaksi naisystävälleni, eikä myyjäkään osannut selittää missä oltaisiin tavattu. 

Mä uskon näin: tyttö on törmännyt suhun jossain lyhyesti, sä et muista häntä mutta hän on kaivanut sun nimen esiin jostain. Kun näki sut, nimi lipsahti. Ei voinut tietenkään selittää että on "stalkannut" sua, niin meni hämilleen ja väitti että se tuli vaan jostain. Oon itsekin hakenut esiin joskus jonkun miehen, ja tunnistaisin kyllä jos mies tulisi vastaan, mutta mies ei taatusti tunnistaisi mua. :D

Vierailija kirjoitti:

Mölli kirjoitti:

Olin arviolta 6-7 -vuotias. Heräsin kesäaamuna yläkerrasta omasta sängystäni, vanhempani olivat jo alhaalla. Huoneessani kuului outo ja pelottava ääni. Sitä on vaikea kuvailla, vähän kuin kauhuelokuvissakin joskus käytetty "kurkkuääni", mutta metallisempi. En uskaltanut nousta sängystä, lapsenmieli ajatteli sängyn alla olevan hirviö. Katselin ikkunasta yms ja yritin löytää kyllä äänen lähdettä, mut ei, se tuntui tulevan huoneesta. Olin pelosta paniikissa, mutta pissahätä yltyi lopulta niin kovaksi, että loikkasin sängystä ja juoksin alakertaan. Ääni ei kuulunut muualla. Vanhempani eivät olleet kuulleet mitään ääntä ja isän mennessä huoneeseeni, ei ääntä enää kuulunut. Äitinikin muistaa vielä tapahtuman, koska olin niin paniikissa...Yhä edelleen tämä vaivaa minua, koska en ole keksinyt mitään järkevää selitystä äänelle, enkä kuullut mitään vastaavaa uudelleen..

Voisikohan olla joku katolla tai välikatossa ollut eläin? Olen itse mökillä kuullut joskus tuollaista. Tosin sitä on ollut joka yö, eli ei vastaa täysin mitä kuvailit. Varmasti pelottavaa sen ikäiselle!

Meidän matalassa talossa oli peltikatto, ja oravien kynnet katolla kuului kyllä, ainakin siinä päässä taloa jonka vieressä oli puu jossa kiipeilivät.

No niin, tein jälleen kerran tilin facebookin, jonka tarkoitus oli välittää työpaikkoja Suomessa.

En edes linkittänyt Sipilää tähän ryhmään, koska edellinen ryhmä poistettiin välittömästi tämän jälkeen.

Jokunen henkilö aidosti halusi löytää työpaikkoja sen kautta ja sain auttaakin tässä.

Tänään menen sivulle ja koko facebook tilini ja useat ryhmät on suljettu.

Kuka tämän kaiken takana on ja millä motiivilla tällainen teko on tehty?

Useampi outo tapaus.

Asuimme omakotitalossa ja olin jäänyt kotiin yksin, veli ja vanhemmat kukin missäkin. Pihaan ajoi tuntematon henkilöauto ja ulos astui kaksi täysin tuntematonta miestä. Tulivat suoraan ovelle ja ovikelloa soittamaan. Kauhusta kankeana en tietenkään ovea avannut. Miehet lopulta poistuivat, eivätkä he enää ikinä tulleet takaisin. Jälkeenpäin miettinyt, että millä asialla olivat.

Toinen juttu, samaisen kotimme pihaan alkoi ilmestyä tuntemattomien kenkien jälkiä, tupakan natsoja ym. Ketä siellä kävi?

Kaikkiaan tuohon taloon liittyy monia erilaisia karvimivia kokemuksia ja pelkotiloja, eikä pelkästään vain itsellä näitä. Talo ei ollut mitenkään syrjässä, vaan vilkkaan tien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini oli toinen kaksosista. Kertoi, että hän oli ollut leipomassa ja kun taikina kohosi, soitti siskolleen. Sisko oli myös soittamassa ja ensin varattua. Kun saivat yhteyden he leipoivat toisista täysin tietämättä samaan aikaan samaa pullaa. Se oli kuulemma heillekkin vähän pelottava kokemus.

Minusta tässä ei ole mitään pelottavaa. No onhan se aikamoinen sattuma, mutta ei pullan leipominen nyt niin hirveän harvinaista kuitenkaan ole ja jos ovat kaksoset, heillä saattaa olla samanlaiset kokemukset pullan leipomisesssa (esim sunnuntaina tiettyyn aikaan on totuttu leipomaan ja leipomukset ovat samankaltaisia).  

Niin leipovatko kaksoset samaa pullaa vai samankaltaista pullaa? That’s the question.

Vierailija kirjoitti:

Asuin jonkin aikaa eräässä 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa, ja ainakin kertaalleen tuli yksinollessa sellainen fiilis, että en ole yksin. Olin tullut suihkusta eikä ollut vaatteita päällä, niin alkoi hävettää sen jonkun läsnäollessa niin, että piti vetää vaatteita päälle. Kesti muutaman minuutin ja häipyi. Keski-ikäisen miehen oloinen... jokin.

Onhan näitä ns. yliluonnollisia näkyjä ja muita aistimuksia niin monella, ettei ne voi olla joukkopsykoosiakaan. Itse olen skeptikko ja koitan aina löytää selityksen, mutta joskus vain menee yli ymmärryksen. Ehkä vielä joskus tiede löytää niille selityksen, ihan niinkuin on löydetty muillekin asioille, jotka on ensin vaikuttaneet selittämättömiltä. 

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.212096

Viime keväänä heräsin kahden aikaan yöllä, näin kun sängyn vieressä olevasta kapeasta ikkunasta tuli valoa. ja näin kun kalju mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies hölkkästi meidän ovelta poispäin autoonsa, joka oli noin kymmenen metrin päässä ulko-ovesta ja näytti laittavansa jotain autoon. Ja sen auton sisällä istui toinen mies jolla oli pitemmät kiharat hiukset. Oudon tästä tekee se että asumme noin sadan metrin päässä siika hiljaisesta valtatiestä, ja että se auto oli paketti auto jonka liukuovi oli kuskin puolella (ja tiedän sen koska he joutuivat peruuttamaan ja kääntymään kapealta pihalta pois) mitään ei kuitenkaan oltu viety ja aluksi luulin että näin unta mutta seuraavan päivänä pihalta löytyi tupakan tumppi eikä kukaan meidän perheestä polta. Ja pelokkaana en uskaltanut mennä kysymään mitä niillä oli asiaa vaikka varmaan viisi minuuttia olivat pihalla

Ja siis asumme suht. syrjäisellä alueella metsän ja pellon ympäröimänä ja naapuriin noin sata metriä eikä pihaan mene kuin yksin autolla mentävä tie

Veljeni kävelemään oppiminen oli jotenkin erikoinen tapaus. Hänellä kävelemään oppiminen venyi reilusti yli 1-vuotiaaksi. Hän osasi kävellä tukea vasten tai tuettuna, mutta ilman tukea hän ei ollut ottanut kuin pari askelta joskus vahingossa ja sitten kaatunut. Hän myös osasi seistä hetken ilman tukea, mutta käveleminen ilman tukea vielä puuttui. Kerran sitten meillä oli vieraita, kun yksi heistä katsoi veljeä ja kysyi häneltä ihmetellen, että "Koskahan sinäkin oikein opit kävelemään itsenäisesti", jolloin veli katsoi häntä silmiin, päästi irti tuesta ja käveli aivan itsenäisesti hänen luokseen parin metrin matkan kaatumatta eikä se jäänyt siihen. Sen jälkeen hän käveli ilman tukea aivan yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin muut ikäisensä. Se ei siis ollut hoipertelevaa se hänen kävelynsä, hän ei juurikaan kaatuillut vaan käveli kuin olisi aina osannut kävellä itse. Joku paikalla olleista vieraista sanoi myöhemmin, että veljen oli täytynyt harjoitella itsenäistä kävelyä salaa, ei kukaan lapsi siirry niin nopeasti ja hyvin tuen varassa kävelystä itsenäiseen kävelyyn. Kuitenkin minun veljeni siirtyi. Ei hän oikein olisi voinut harjoitella salaa kävelemistä kuin korkeintaan vanhempien ja meidän sisarusten nukkuessa yöllä, mutta miksi tuon ikäinen lapsi olisi muka tehnyt niin? Ei sen ikäinen lapsi voi päätellä, että "Opettelen kävelemään itsenäisesti salaa ja näytän muille, kuinka hyvin osaan kävellä vasta, kun olen oppinut sen kunnolla". Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.

Outo juttu kirjoitti:

Luin tätä ketjua ja ajattelin ensin että minulle ei ole koskaan sattunut mitään outoa. Yhtäkkiä muistankin yhden jutun lapsuudesta:

Olin noin 7-8-vuotias ja kotimme lankapuhelin soi keskellä päivää. Menin vastaamaan omalla nimelläni reippaasti ja sen jälkeen alkoi miehenääninen soittaja puhua: "tiedätkös sinä mitä mies ja nainen tekevät keskenään alasti sängyssä" ja vastasin että "en". Ja juttu jatkoi jotenkin pervosti tuonkin jälkeen. Sitten suljin puhelimen. Vanhempani kysyivät kuka soitti, mutta sanoin vaan että väärä numero. Ahdisti, koska tajusin että kyseessä ei ollut viaton puhelu ja puhuttiin ns. aikuisten juttuja. Mietin miksi joku soitti tuollaisen puhelun? Ja kun selvästi puhelimeen vastasi vielä lapsi.

Pervo häirikkö, näitä oli ennen nettiä.