Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
En saa laitettua linkkiä, mutta googlettamalla "mies löytyi kuolleena puusta" löytyi minfon keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta pukuhuoneen kaapista mieleen, ei mikään erikoinen juttu tosin, sellaista varmaan sattuu kaiken aikaa.
Kävin tietyllä kuntosalilla kerran, pari viikossa säännöllisesti. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että tietyssä kaapissa oli aina lukko, vaikka salilla olisi ollut tosi hiljaista ja olisin ollut vaikkapa ainut nainen paikalla. Kopissa ei ollut järin paljon kaappeja, joten joku oli jossain vaiheessa ärsyyntynyt lukossa olevaan kaappiin ja murtanut lukon, mistä seurasi, että oveen tuli varoitus, että "kaappeihin on murtauduttu, olkaa varovaisia".
No ei oltu murtauduttu, kun joku oli yksinkertaisesti jättänyt kaapin ikuisesti lukkoon. Miksi ihmeessä joku tulisi salille, laittaisi kamansa kaappiin ja lähtisi pois ilman kamojaan? Jos avain hukkuisi kesken treenin, luulisi, että sitä itse vaikka menisi rikkomaan sen lukon mieluummin kuin jättäisi tavaransa lokeroon. Ja ainakin kertoisi henkilökunnalle.
Olin aikanaan itse töissä kuntosalilla, ja henkilökunnalla oli lupa säilyttää treenivaatteitaan pukkarin kaapeissa pysyvästi. Todennäköisesti tällaisesta siis kyse.
Vierailija kirjoitti:
En saa laitettua linkkiä, mutta googlettamalla "mies löytyi kuolleena puusta" löytyi minfon keskustelu.
Miten en ole tuota huomannut, vaikka olen lukenut paljon minfoa.
Siitä tulikin mieleen yksi juttu joka jäi vaivaamaan. Lähettelin joskus minfossa yksityisviestejä jonkun kanssa, joka oli kiinnostunut samasta tapauksesta kuin minäkin. Yhtäkkiä hän lakkasi kirjoittamasta sinne mitään, vaikka oli ollut aktiivinen palstalla. Ei mikään mystinen asia, mutta on sitä tullut mietittyä. En tiedä edes hänen sukupuoltaan, mutta luulen että hän oli nainen.
Tuo puusta löytynt mies oli Mika Mäenpää Asikkalasta, minfon keskustelu on mielenkiintoista luettavaa. Ehdottomasti yksi Suomen kiinnostavimmista ja samalla oudoimmista katoamisista. Mika siis katosi 2004, kotona tv, sauna ja valot päällä, kun vaimo saapui kotiin. Löytyi juurikin 2008, kun metsässä marjastamassa tmv olleet lapset olivat nähneet puun latvassa linnunpelättimen näköisen hahmon. Ei ollut siis hirttäynyt, vaan sidottu puuhun. Harmittaa vähän, kun itse en ehtinyt näkemään noita yhden käyttäjän lisäämiä kuvia tuosta puusta kaadettuna.
Itse epäilen, että juttuun liittyy ulkopuolisia tavalla tai toisella, Mikalla oli kuitenkin rikollista taustaa. Ehkä hän oli paennut jotain poppoota (alueella oli nähty pyörivän iso musta auto), päättänyt piiloutua ovelasti puun latvaan ja sitonut itsensä kiinni, ettei putoaisi, nukahtanut ja kuristunut. Tavalliselta itsemurhalta tuo ei oikein vaikuta.
Erään minfo-käyttäjän havainnollistama kuva siitä, miten Mika oli puussa ilmeisesti ollut (viinilasi kai auttamassa hahmoittamaan käsiä tmv, ei liity obv. asiaan. :D) http://www.aijaa.com/img/b/00076/2758793.jpg
Keskustelu: https://www. murha. info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=216 (poistakaa välilyönnit, av ei anna postata linkkiä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa laitettua linkkiä, mutta googlettamalla "mies löytyi kuolleena puusta" löytyi minfon keskustelu.
Miten en ole tuota huomannut, vaikka olen lukenut paljon minfoa.
Siitä tulikin mieleen yksi juttu joka jäi vaivaamaan. Lähettelin joskus minfossa yksityisviestejä jonkun kanssa, joka oli kiinnostunut samasta tapauksesta kuin minäkin. Yhtäkkiä hän lakkasi kirjoittamasta sinne mitään, vaikka oli ollut aktiivinen palstalla. Ei mikään mystinen asia, mutta on sitä tullut mietittyä. En tiedä edes hänen sukupuoltaan, mutta luulen että hän oli nainen.
Mikä nikki! t. entinen minfolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo puusta löytynt mies oli Mika Mäenpää Asikkalasta, minfon keskustelu on mielenkiintoista luettavaa. Ehdottomasti yksi Suomen kiinnostavimmista ja samalla oudoimmista katoamisista. Mika siis katosi 2004, kotona tv, sauna ja valot päällä, kun vaimo saapui kotiin. Löytyi juurikin 2008, kun metsässä marjastamassa tmv olleet lapset olivat nähneet puun latvassa linnunpelättimen näköisen hahmon. Ei ollut siis hirttäynyt, vaan sidottu puuhun. Harmittaa vähän, kun itse en ehtinyt näkemään noita yhden käyttäjän lisäämiä kuvia tuosta puusta kaadettuna.
Itse epäilen, että juttuun liittyy ulkopuolisia tavalla tai toisella, Mikalla oli kuitenkin rikollista taustaa. Ehkä hän oli paennut jotain poppoota (alueella oli nähty pyörivän iso musta auto), päättänyt piiloutua ovelasti puun latvaan ja sitonut itsensä kiinni, ettei putoaisi, nukahtanut ja kuristunut. Tavalliselta itsemurhalta tuo ei oikein vaikuta.
Erään minfo-käyttäjän havainnollistama kuva siitä, miten Mika oli puussa ilmeisesti ollut (viinilasi kai auttamassa hahmoittamaan käsiä tmv, ei liity obv. asiaan. :D) http://www.aijaa.com/img/b/00076/2758793.jpg
Keskustelu: https://www. murha. info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=216 (poistakaa välilyönnit, av ei anna postata linkkiä)
Kenelle tulisi mieleen sitoa itsensä kuvatulla tavalla puun latvaan ja miten se edes onnistuisi? Kaulastaan runkoon ja kädet ja jalat yhteen? Toisaalta eikö muiden olisi myös hankala toteuttaa tuollaista? Ehkä hän oli tajuton silloin kun sidottiin. Todella omituinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo puusta löytynt mies oli Mika Mäenpää Asikkalasta, minfon keskustelu on mielenkiintoista luettavaa. Ehdottomasti yksi Suomen kiinnostavimmista ja samalla oudoimmista katoamisista. Mika siis katosi 2004, kotona tv, sauna ja valot päällä, kun vaimo saapui kotiin. Löytyi juurikin 2008, kun metsässä marjastamassa tmv olleet lapset olivat nähneet puun latvassa linnunpelättimen näköisen hahmon. Ei ollut siis hirttäynyt, vaan sidottu puuhun. Harmittaa vähän, kun itse en ehtinyt näkemään noita yhden käyttäjän lisäämiä kuvia tuosta puusta kaadettuna.
Itse epäilen, että juttuun liittyy ulkopuolisia tavalla tai toisella, Mikalla oli kuitenkin rikollista taustaa. Ehkä hän oli paennut jotain poppoota (alueella oli nähty pyörivän iso musta auto), päättänyt piiloutua ovelasti puun latvaan ja sitonut itsensä kiinni, ettei putoaisi, nukahtanut ja kuristunut. Tavalliselta itsemurhalta tuo ei oikein vaikuta.
Erään minfo-käyttäjän havainnollistama kuva siitä, miten Mika oli puussa ilmeisesti ollut (viinilasi kai auttamassa hahmoittamaan käsiä tmv, ei liity obv. asiaan. :D) http://www.aijaa.com/img/b/00076/2758793.jpg
Keskustelu: https://www. murha. info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=216 (poistakaa välilyönnit, av ei anna postata linkkiä)
Kenelle tulisi mieleen sitoa itsensä kuvatulla tavalla puun latvaan ja miten se edes onnistuisi? Kaulastaan runkoon ja kädet ja jalat yhteen? Toisaalta eikö muiden olisi myös hankala toteuttaa tuollaista? Ehkä hän oli tajuton silloin kun sidottiin. Todella omituinen tapaus.
Lisäys: tosiaan, käsiä ei ole sidottu joten kyllä hän olisi itse pystynyt tuohon kai jotenkin. Vaikuttaa kuitenkin tapolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla hävisi kutosluokalla puhelin. olin lähdössä koulusta kaupunkiin, ja laitoin puhelimen reppuun, ja repun satavarmasti kiinni. pääsin kaupunkiin ja päätin ottaa puhelimen repusta, no se ei ollut siellä. purin koko repun sisällön, tarkistin kaikki taskut, ei löytynyt. olisin kyllä huomannut jos joku sen sieltä olisi ottanut, reppu oli koko ajan selässäni. vieläkin välillä mietin, ettå mitä sille tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
mulla hävisi kutosluokalla puhelin. olin lähdössä koulusta kaupunkiin, ja laitoin puhelimen reppuun, ja repun satavarmasti kiinni. pääsin kaupunkiin ja päätin ottaa puhelimen repusta, no se ei ollut siellä. purin koko repun sisällön, tarkistin kaikki taskut, ei löytynyt. olisin kyllä huomannut jos joku sen sieltä olisi ottanut, reppu oli koko ajan selässäni. vieläkin välillä mietin, ettå mitä sille tapahtui.
Olisko voinut sujahtaa vuorien väriin ja repun pohjalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin pääkaupunkiseudulle kävelin paljon rantojen läheisyydessä, koska meri oli uusi tuttavuus. Yhdellä kerralla istuin eräälle penkille katselemaan puiden latvojen tanssia tuulessa. Penkillä istui vanha mies. Me emme puhuneet toisillemme mitään. Jonkun ajan päästä kyyhkynen... Ihan oikea kyyhky ei pulu, lensi miehen kengänkärjelle istumaan. Mies höpötteli sille jotain lempeästi, paijasi pari kertaa ja ihmettelin kun mies sanoi linnulle ikävöineensä tätä. Sitten siihen kengälle ilmestyi muna ja pappa kiitteli tästä ja lintu lensi tiehensä. Mies nosti munan kentältä ja laittoi sen paidan rintataskuun. Minun oli pakko kysyä kuinka se tuon teki, mitä ihmettä. Mies kertoi että kyyhky oli hänen entinen lemmikki joka tuli käymään tuomassa munan kiitoksena hyvästä uudesta kodista kauempana Suomessa jossain maaseudummalla. En uskonut vieläkään mutta kokeiltuani kyyhkysen munaa se oli edelleen lämmin, siinä oli pisteitä. Lähes kymmenen vuoden päästä selvisi että mies oli varsin tunnettu selvännäkijä.
Kuulostaa ihan unelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Joissakin Aasian maissahan uskotaan, että ovella voi käydä koputtelemassa mustasilmäisiä ihmisen näköisiä olentoja. Niille ei kuulema saa avata ovea. En muista millä nimellä näitä kutsutaan, englanniksi googlaamalla varmaan löytyy lisätietoa :)
"The children are usually pale, with light-colored hair. They generally wear modern clothes, although a few witnesses have reported them wearing old-fashioned or “Mennonite” clothes. They might wear sunglasses or grow long bangs to conceal their eyes.
The children usually travel in pairs, which doubles their ability to intimidate their victims. They can be boys or girls, ranging from 6 to 16 years old. Usually, one child in the pair is several years older than the other."
Pelottavan paljon yhtäläisyyksiä
Epäilen, että kirjoittaja on ensin keksinyt jutun ja sitten linkannut tämän tarun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mummoni kuiskasi korvaani viime syksynä sairaalassa paria päivää ennen kuolemaansa
Juttelin henkilön kanssa, joka osoittautui asuvan entisellä kotiseudullani. Kun puhumme, mitä kodin lähellä on, niin hänen kotinsa täytyy olla hyvin lähellä entistä kotiani. Kuitenkaan en muista sen nimistä tietä, jonka varrella hän on kertonut asuvansa. Olen kysynyt tien nimeä ainakin kolme kertaa tarkistaakseni sen sijainnin kartasta, mutta en vaan löydä sitä. Suoraan sanoen epäilen itseäni, miten voin olla näin hajamielinen. Nolottaa kysyä samaa asiaa monta kertaa. Kun puhumme maamerkeistä, naapureista ja näkymästä tielle, tiedän, missä sen osoitteen pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla hävisi kutosluokalla puhelin. olin lähdössä koulusta kaupunkiin, ja laitoin puhelimen reppuun, ja repun satavarmasti kiinni. pääsin kaupunkiin ja päätin ottaa puhelimen repusta, no se ei ollut siellä. purin koko repun sisällön, tarkistin kaikki taskut, ei löytynyt. olisin kyllä huomannut jos joku sen sieltä olisi ottanut, reppu oli koko ajan selässäni. vieläkin välillä mietin, ettå mitä sille tapahtui.
Olisko voinut sujahtaa vuorien väriin ja repun pohjalle?
mulla on sama reppu bieläkin käytössä välillä (8lk) eikä oo sieltä löytynyt vaikka koko repun oon käynyt läpi.
Muistan selvästi kun joskus 3-4 vuotiaana olin illalla sängyssä, ja joku mummeli istui mun huoneessa sängyn reunalla ja kertoi mulle lapsuudestaan, ja siitä kuinka hänen pikkuveli katosi lähimetsään, eikä löytynyt koskaan. Varoitti mua menemästä sinne metsään yksin. Äiti sai paskahalvauksen kun kerroin aamulla hälle tästä. Hänen isomummonsa veli oli tosiaan kadonnut joskus -30 luvulla sinne metsikköön. Ja koska kyseinen asia oli unohdettu aikaa sitten ei siitä minun kuullen oltu koskaan puhuttu. Metsän reunasta oli suunnilleen puolitoista kilometriä voimakasvirtaiseen jokeen, ja epäilys oli ollut aikoinaan että poika oli hukkunut, tai joutunut jonkin suurpedon hampaisiin.
Sitä en muista, mistä mummeli ilmestyi, enkä sitä miksi en häntä pelännyt. Olin aika arka lapsi, joten tuollaiset vieraat mummelit oli mulle kauhistus. Harmittaa, kun äiti ei löytänyt kuvaa isomummostaan. Muistan yhä tämän kasvot, joten tunnistaisin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Joissakin Aasian maissahan uskotaan, että ovella voi käydä koputtelemassa mustasilmäisiä ihmisen näköisiä olentoja. Niille ei kuulema saa avata ovea. En muista millä nimellä näitä kutsutaan, englanniksi googlaamalla varmaan löytyy lisätietoa :)
"The children are usually pale, with light-colored hair. They generally wear modern clothes, although a few witnesses have reported them wearing old-fashioned or “Mennonite” clothes. They might wear sunglasses or grow long bangs to conceal their eyes.
The children usually travel in pairs, which doubles their ability to intimidate their victims. They can be boys or girls, ranging from 6 to 16 years old. Usually, one child in the pair is several years older than the other."
Pelottavan paljon yhtäläisyyksiä
Epäilen, että kirjoittaja on ensin keksinyt jutun ja sitten linkannut tämän tarun...
Samaa epäilen minä. Tuo mustasilmäiset lapset -taru on kuitenkin aika tunnettu urbaanilegenda ja alkuperäinen juttu jo yksinään kuulostaa keksityltä.
Vierailija kirjoitti:
Juttelin henkilön kanssa, joka osoittautui asuvan entisellä kotiseudullani. Kun puhumme, mitä kodin lähellä on, niin hänen kotinsa täytyy olla hyvin lähellä entistä kotiani. Kuitenkaan en muista sen nimistä tietä, jonka varrella hän on kertonut asuvansa. Olen kysynyt tien nimeä ainakin kolme kertaa tarkistaakseni sen sijainnin kartasta, mutta en vaan löydä sitä. Suoraan sanoen epäilen itseäni, miten voin olla näin hajamielinen. Nolottaa kysyä samaa asiaa monta kertaa. Kun puhumme maamerkeistä, naapureista ja näkymästä tielle, tiedän, missä sen osoitteen pitäisi olla.
Olisiko kadunnimi voinut muuttua myöhemmin toiseksi? Etenkin jos asumisesta on aikaa enemmän kuin muutama vuosi?
Onhan näitä jotka jääny vaivaamaan.
Vuonna 2013 sain tekstiviestin oudosta numerosta aamuyöllä ”pärjäsit sä ?”
Koskaan en yrittäny kalastella numeron haltijaa.
Vuonna 2009 kotipihalleni (rivitalo) oli yön aikana ilmestynyt musta, kulunu, nuorisolle suunnattu maastopyörä. Maastopyörän viereen oli pudotettu noin 10-15 poltettua tupakan natsaa Ryppääksi. Vielä tänäki päivänä miettiny mikä tuo ihan älytön juttu oli ja kuka oli asian takana.
Joskus 2000-luvun alussa olin menossa kaverille kylään. Kaveri asui kerrostalossa, oli pimeää, kerrostalon rappukäytävässä paloi valo, näin ulkoa sisälle noin 10-12 metrin päästä ku keski-ikäinen mies koluaa edes takas puhelin korvalla alimpia portaita. Kävi ylhäällä ja tuli alas noin minuutin ja puolen minuutin välein. Souti edes takas ylös alas. En uskaltanu mennä sisälle. Tämä jäänyt vaivaamaan.
Ammattikoulu aikoina mulla oli hyvä, läheinen kaveri, jonka kanssa olimme ku paita ja perse. Koulun jälkeen emme olleet enää live elämässä tekemsissä, soittelimme kuitenkin 4 vuoden ajan opintojen jälkeen kuulumisia yms. Mitään loogista syytä en ole tähän päivään mennessä saanu selville miksei pidä yhteyttä tai vastaa soittoihin. Henkilö asuu nykyään eri paikkakunnalla. Tämä jääny vaivaamaan.
Teineinä kierreltiin kaupungilla kuluttamassa aikaa ystäväni kanssa. Meillä ei ollut rahaa, niinkuin ei yleensäkkään. Tällä kerralla asia häiritsi paljon ja tunteja me mietittiin voi kuin olis rahaa ja etsittiinkin samalla rahaa, toivottiin oikein kovasti. Pysähdyttiin sitten asemalle ja ehdittiin kymmenen minuuttia seistä. Sanoin kaverilleni että ajattele jos jonkun taskusta nyt lentäisi seteli maahan. Mitä ostettaisiin?
Sitten se tapahtui. Mies menee kiireissään ohi ja kaivaa junalipun taskusta ja samaan aikaan 50 e seteli leijailee maahan. Mä katson sitä ällistyneenä ja kopautan kyynärpäällä kaveria kylkeen ja kuiskaan et kato tota, siin on rahaa. Se karjaisee mulle: olet sä aasi? Hae se! Ei se itsekseen sieltä taskuun kävele! Mä juoksen ja otan sen setelin, se on aito. Hihkuttiin hetki uskomatonta tuuria ja lähettiin syömään. Terkkuja tutuille.
Laitan pian linkin keskusteluun (ei onnistu nyt puhelimella), tässä tapauksessa mies katosi 2004 ja löytyi 2008 puusta 14 metrin korkeudelta.