Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Aivan huippu ketju! Lisää!

Sävelsin ja sovitin huvikseni puolitoista vuotta sitten huvikseni yksinkertaista pop-kappaletta, mutta en jaksanut tehdä sitä loppuun ja se jäi keskeneräiseksi koneelle, samalla koko harrastus jäi. Noin kuukausi sitten selasin Youtubea ja huomasin, että yhdeltä korealaiselta ryhmältä on tullut kappale, jonka kuullessani pelästyin, sillä huomasin heti sen kuulostavan aivan omaltani.

Kun sitten lähdin etsimään oman kappaleeni tiedostoa koneeltani verratakseni niitä, tiedosto oli kadonnut! Pakostakin tulee mieleen, että olenko oikeasti koskaan tehnyt sitä kappaletta, vai olivatko kaikki sen parissa käytetyt yöt jotain väsyneiden aivojen hallusinaatiota. Ja miksi osasin heti hyräillä tätä kpop-ryhmän kappaletta, vaikken koskaan aiemmin ollut kuullut sitä?

Vierailija kirjoitti:

Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.

Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.

En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.

Tästä muistuu mieleeni Egypti vuosia sitten. Olen aina tuntenut egyptiläisyyden itsessäni, en osaa tätä selittää. Kävin jossain vaiheessa entisten elämien tulkkaajan luona ja hän sanoi minun olleen mm egyptiläisen symbolikoulun opettajana. Kaksi minun aikoinaan saamaani tärkeätä kirjalahjaa ovat Sinuhe ja Suuri Symbolikirja.

Tässä kului monta vuotta välissä ja 2005 lähdin Hurghadaan lomalle lasteni kanssa. Lennon jälkeen lapset bussiin ja sanoin heille, että käyn muita odotellessa tupakalla bussin vieressä niin että näkevät kyllä minut.

Seisoin siinä ja näin, kuinka lyhyt, lihavahko ja aurinkoisesti hymyilevä mieshenkilö lähestyi minua. Kohdallani hän sanoi: welcome back! Kiitin ja sanoin, että my first time here. Mies jatkoi menoaan, hymyili. Kun tulin bussiin, esikoiseni kysyi, mitä olin puhunut sen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ehkä ole mitään mystistä, kenties jokin häiriintynyt aikuinen tai jäynä tms. On kuitenkin yksi niitä vaivaamaan jääneitä asioita.

Asuin lapsena pienellä paikkakunnalla ja koulumatkani ei ollut mitenkään erityisen pitkä, mutta sen verran, että ne harvat ikäiseni lapset samalta suunnalta yleensä heitettiin autolla kouluun, joten usein kävelin koulumatkan yksin.

Erään kerran olin jo lähes koululla- joka oli mäen takana, kun tielle pysähtyi auto.

Autossa istui tuntematon nainen, joka näytti silmiini melko vanhalta, mutta jälkeen päin ajatellen kyseessä oli ehkä alle 30-vuotias. Nainen rullasi ikkunan auki ja huusi minua nimeltä, ilahduin koska toivoin, että kyseessä olisi ollut jonkin kaverini äiti tms. Joka olisi tarjoamassa kyytiä koululle, vaikka matkaa ei ollutkaan enää paljoa. (Olin melko hajamielinen lapsi ja lähes aina myöhässä, joten elättelin usein fantasioita siitä, että jonkun kaverin vanhempi poimisi kyytiin, mutta todellisuudessa- ilman erillistä aiempaa sopimusta, näin kävi äärimmäisen harvoin.)

Nainen jutteli ikkunasta iloisesti- aivan kuin olisi tuntenut, mutta nainen ei näyttänyt itselleni yhtään tutulta. Kyseli mihin olen menossa jne. Ja koska nainen oli kutsunut minua nimellä ja käytös oli jotenkin todella tuttavallista, niin vastasin sitten kiltisti olevani matkalla kouluun. Nainen näytti hämmästyneeltä ja sanoi ettei tänään ole koulua. En muista enää minkä syyn mainitsi, mutta muistaakseni väitti, että kyseessä oli jokin juhlapäivä. Mainitsi myös nimeltä jonkin lapsen, jonka nimi ei sanonut itselleni mitään.

Nainen vielä varmisteli, että varmasti palaan kotiin ja painotti ettei kouluun kannata mennä. Kilttinä ja auktoriteettiuskovaisena lapsena sitten käännyin takaisin kotiin päin, vaikka samaan aikaan teki mieli mennä käymään koululla tarkistamassa onko se todella kiinni. Nainen jatkoi matkaansa koulun suuntaan. Illalla vanhemmat olivat vihaisia ja uskoivat minun keksineen koko jutun, että voisin lintsata koulusta.

Olen miettinyt, että olisiko kyseessä voinut olla kuitenkin jonkun oppilaan vanhempi. Ehkä naisen lapsi ei ole halunnut mennä kouluun ja keksinyt selityksen pyhäpäivästä tms.

Mutta oudoksi asian tekee sen, että nainen tiesi nimeni. Ja ylipäätään koko tilanne. Miksi pysäyttää auto keskelle tietä ja kysellä jonkun vieraan muksun kuulumisia? Naisen käytöksessä oli myös jotakin selittämätöntä outoutta. Vaikka nainen kuulosti ja näytti iloiselta, kohtaamisesta jäi jotenkin ahdistunut olo ja pelotti olla tottelematta. En muista yllättyneeni kovinkaan paljoa, kun illalla selvisi, että olikin ollut aivan tavallinen koulupäivä.

Onhan se aina mahdollista, että jonkun lapsi on valehdellut. Jotenkin silti aika uskomatonta, että vanhempi uskoisi selitykset pyhäpäivästä tai vapaasta. Erittäin harvoin tämmöisiä poikkeuspäiviä on.

Joo, ja toisaalta vaikka olisikin, tuntuu jännältä, että aikuinen ottaisi asiakseen pysäyttää auton keskelle tietä ja informoida vieraalle lapselle asiasta.

Paikkakunnalla oli vain kaksi koulua ja se toinen oli toisella puolella kylää, joten mikään koulukohtainen sekaannuskaan ei ole todennäköinen. En ollut silloin enää edes mikään ihan pieni lapsi vaan suunnilleen 10-12 vuotias, joten sikäli ei yllättänyt, etteivät vanhempani uskoneet tarinaa, kun omaakin arviointikykyä olisi jo pitänyt olla.

Enää muutama askel ja olisin pääsyt mäen päälle ja voinut todeta näkyykö koululla ketään. Jokin kummallinen pelko naista kohtaan kuitenkin esti niin tekemästä.

Eihän tuon naisen motiiveissa kuitenkaan tarvitse muuta olla kuin häiriintyneen ihmisen halu huijata lapsia. Silti mietin asiaa vieläkin, vaikka tapahtumasta on yli 15vuotta aikaa :D

Olin matkalla eräässä kaupungissa Saksassa. Olin aamulla juuri lähdössä hostellista, kun joku vanha ukko tuli selostamaan, että tänään on joku juhlapäivä ja kaikki paikat ovat kiinni. "Alles!" Olin pettynyt, kun en pääsisikään museoon, jossa olin ajatellut käydä. Lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta etsimään sitä museota, ja se olikin auki. Mikään muukaan paikka ei ollut kiinni, ei ollutkaan mitään pyhäpäivää.

Tuli vain mieleen tuosta kouluunmenotarinasta.

Kun olin kahdeksannella luokalla 2000-luvun alussa, eräs samassa koulussa ollut niin ikään kahdeksasluokkalainen tyttö teki itsemurhan, koska häntä kiusattiin. Noin puolitoista vuotta myöhemmin tapauksesta oli juttu eräässä aikakauslehdessä. Siinä kerrottiin muun muassa, että hänen ollessaan kuudennella luokalla oli käynyt niin, että kun koulun keittiö oli ollut remontissa, oppilaat joutuivat syömään luokassa ja opettaja oli järjestänyt luokkaan ruokailua nopeuttavan systeemin. Eli että oppilas, joka syö hitaimmin, kerää kaikkien lautaset pois. Tästä seurasi, että oppilaat eivät syöneet kunnolla, koska kukaan ei halunnut jäädä korjaamaan lautasia. Tyttö oli sanonut tästä kotonaan, kun vanhemmat olivat ihmetelleet, että eikö hän syö koulussa. Tytön isä oli sitten soittanut kouluun tästä, ja opettaja sitten oli sitten nolannut tytön sanomalla luokalle, että täällä on eräs tyttö, jonka isä on soittanut tästä asiasta, mutta minä sanon, että mikään ei muutu. Tästä seurasi sitten, että tyttö suuttui vanhemmilleen eikä enää puhunut ongelmistaan ainakaan yhtä helposti, koska pelkäsi noin käyvän uudestaan. Minua olisi jutun luettuani kiinnostanut tietää, että kuka tytön opettaja tuolloin oli. Olisin tiennyt hänet, koska olimme samassa koulussa myös kuudennella luokalla. Se ei ole kuitenkaan koskaan selvinnyt, mutta minulla on vahva epäilys hänestä. Opettaja oli nimittäin sellainen, että sanoa töksäytteli oppilaille kohtuuttoman tylysti, jos oppilaan käytös ei häntä miellyttänyt.

Isäni on kova Jimi Hendrix-fani, ja hän katsoi telkkarista 80-luvulla Hendrixin konserttikoostetta. Siihen aikaan kun ei ollut nettiä ja suoratoistopalveluja, niin ei isäkään ollut nähnyt tuota konserttipätkää vuosiin. Minä olin kolmevuotias, leikin siinä leluillani, kunnes yhtäkkiä käännyin katsomaan televisiota mietteliäänä, ja hetken päästä sanoin isälleni "isi, nytkö se kohta polttaa sen kitaran?"

Isä sai kylmät väreet ja kysyi mistä tiesin. Kohautin olkiani ja jatkoin leikkejä. Meni joku 10 minuuttia, niin Jimi poltti kitaransa lavalla, eli siinä kohtaa missä minä asiasta sanoin, ei ollut mitään valmisteluja tai tulivälineitä vielä, vaan konsertti kovassa vauhdissa.

En tietenkään itse muista, mutta isä kertoo tätä vieläkin. Hän oli itse juuri ajatellut, että kohta se muistaakseni tässä kohtaa konserttia polttaa sen kitaran, ja sen jälkeen lattialla leikkivä kolmevuotias sanoo sen ääneen :D

Tulee mieleen lapsen ja vanhemman välinen telepatia, vaikka skeptikko olenkin.

Paras ketju pitkään aikaan! Olen lukenut näitä monta päivää ja juuri äsken telkkarista katosi kaikki kanavat ja kissa nousi sohvan reunalta selkä kyyryssä ja tuijottaa taakseni. En uskalla kääntyä.

En tiedä todistinko lapsikauppaa vai mikä tapahtuma oli menossa. Olimme syömässä perheenä pizzaa usan ja Meksikon läheisessä rajakaupungissa. Viereisessä pöydässä oli yli valkoihoinen jenkkiparikunta (yli 50 v.) joka söi myös. Yhtäkkiä siihen ulkoravintolan liepeille tuli tummaihoinen (ajattelin mielessäni, että ehkä meksikolainen perhe) jolla oli 4-5 pientä lasta. Viereisen pöydän valkoinen yli 50- pariskunnan mies meni ravintolan terassin kulman taakse juttelemaan tuon lapsiperheen isän kanssa. Seuraavassa hetkessä yksi meksikolaisperheen lapsista (tyttö) oli syömässä itkien tuon jenkkipariskunnan pöydässä. Vaikka lapsi itki, niin tuo pariskunta ei ottanut kontaktia lapseen lohduttanut tai muuta. Lapsen perhettä ei näkynyt enää missään. Jälkikäteen mietin, mitä tuossa tapahtui. Lapsikauppa, laiton adoptio... Koska seurasin omien pienten lasteni syömistä ja söin itse, nuo tapahtumat tapahtuivat ympärilläni irrallisina palasina, vasta myöhemmin mietin, että tuossa kuviossa oli jotain outoa.

Mikä tyypppi se oli oka jäi kiinni poliisille viime vuoden Pridessä jenkkemipussien kanssa? Luulis että on viinaan varaa, eikä tarvi tuollaisiin kehitysmaa tökötteihin koskea... vai liittyykö tähän jotain seksijuttuja joita en tiedä?

Olimme Phuketissa, tarkemmin Kata beachilla baarissa yhdellä oluella. Minä, mieheni ja pieni lapsi rattaissa. Baari oli miltei tyhjä, mutta pöytäämme tuli yht'äkkiä suomalainen meitä nuorempi jätkä juttelemaan. Se ei ollut mitään sellaista kaunis ilma, mitäs me turistit vaan minulle jäi tunne, että hän kartoitti meitä, odotti meiltä jotain. Sitten jätkä sanoi lähtevänsä vessaan. Ei toivottanut hyvää loaa tai muuta diipadaapaa. Hän ei tullut enää vaarin kautta vessasta pois. Koskaan aiemmin ulkomailla, joku suomalainen ei ole tullut juttelemaan kanssamme. Tilanne oli outo ja miehen kanssa puhuttiin jälkeenpäin, että luuliko tyyppi meitä huumeen ostajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.

Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.

En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.

Jos asuit hotellissa niin voisiko olla hotellin työntekijä, muussa tapauksessa esim. naapuri, lähikaupan tai -ravintolan henkilökuntaa tai kulkenut aiemminkin kanssasi samalla metrolla? Länsimaalaisena olet tietysti helposti jäänyt hänen mieleensä.

Ostin noin kuukausi sitten jäätelön. Söin siitä pari lusikallista illalla, ja laitoin loput pakastimeen. Aamulla sitä ei enää ollut siellä, vaikka etsimme joka paikasta. Katsoimme jopa jokaisen nuoren huoneen roskakorit (asun lastenkodissa), mutta jäätelöpaketti oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Vaivaaman jäi se, että missä välissä joku olisi voinut napata sen, kun kanssamme on joka hetki ohjaaja ja porukka ei vaikuta kovin varastelevalta. Kadonneen Fazerin herkullisen Fazeriinan mysteeri leijuu yhä piinaavasti talomme yllä.

Joskus teininä olitiin porukalla kesäisenä puolipilvisenä iltana merenrannalla istumassa. Yhtäkkiä taivaan poikki melko matalalla lensi jokin kirkas ”valo” lujaa vauhtia. Meni siis poikkisuoraan valaisten pilviä mennessään. Ei varmasti ollut lentokone tms, koska oli todella matalalla ja pieni verrattuna koneeseen. Mietimme, että olis ollut pallosalama, mutta ei ollut sadetta eikä ukkosta ja valo meni tosiaan täysin horisontaalisesti, ei poukkoillut ympäriinsä tms. Katosi sitten taivaanrantaan. Vieläkään en tiedä mikä tuo oli, mutta on jäänyt mieleen vaikka tuosta tapahtumasta on n. 15 vuotta aikaa. Muistan vieläkin sen kun valaisi kaikki pilvet matkallaan vuorotellen.

Tämä on ihan typerä juttu :D Mutta muistan sen vielä 22 vuotta myöhemmin. Olin saanut DJ Bobon cd:n "World in Motion" jonka vein kouluun levyraatiin. Meillä oli kolmannella luokalla kouluavustaja tai joku 9-luokkalainen tettiläinen siellä.

Pidin levyä pulpetilla ja siinä oli toinen luokkakaverini juttelemassa kanssani. Tuo ysiluokkalainen kuljeksi luokassa ja halusi katsoa levyäni. Kun hän katsoi kansikuvaa, hän tokaisi "ehh, mä en voi sietää tuota hattua!" ja antoi levyn takaisin ja lähti. Kaverini katsoi minua kummissaan ja sanoi "hattua?" Pyöritin päätäni ihmeissään ja mietittiin, että mitä hän oikein sanoi. Se unohtui siinä saman tien, mutta huomasin, että se tuli päähäni vähän väliä vuosien saatossa, että mitä ihmettä hän oikein sanoi, ei voi sietää mitä? Koska levyn kannessa ei ollut yhtään hattua :D

Kansikuva:

http://kuulintu.net/worldinmotion.jpg

Vierailija kirjoitti:

Ostin noin kuukausi sitten jäätelön. Söin siitä pari lusikallista illalla, ja laitoin loput pakastimeen. Aamulla sitä ei enää ollut siellä, vaikka etsimme joka paikasta. Katsoimme jopa jokaisen nuoren huoneen roskakorit (asun lastenkodissa), mutta jäätelöpaketti oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Vaivaaman jäi se, että missä välissä joku olisi voinut napata sen, kun kanssamme on joka hetki ohjaaja ja porukka ei vaikuta kovin varastelevalta. Kadonneen Fazerin herkullisen Fazeriinan mysteeri leijuu yhä piinaavasti talomme yllä.

No onpas mysteeri, että lastenkodissa häviää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?

Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin. 

No, tämä ei kuulosta omaan korvaani mitenkään kummalliselta. Matkustan paljon, ja itsellenikin on käynyt vastaavanlaisia tapauksia. Hotellin henkilökuntaan kuuluva ihminen on luullut huonetta tyhjäksi ja hakenut sieltä jotain - toisesta huoneesta esim. pyydetty pyyheliinaa, vessapaperia tms. ja ajatellut ensihätään hakea sitä tyhjästä huoneesta. Olit ilmeisesti varannut huoneesi viime hetkellä? Tieto ei vain ollut päivittynyt respaan.

No minulle ei ole kyllä koskaan käynyt, ja olettaisin että jos on luvallisilla asioilla liikkeellä, asiaa pahoiteltaisiin eikä paukautettaisi ovea nopeasti kiinni. Eikö ne pyyhkeet ja muut tarvikkeetkin haeta liinavaatevarastosta eikä toisista huoneista?

En ollut varannut huonetta viime hetkellä vaan ainakin kuukautta etukäteen. 

On katsonut, että olet nukkumassa ja ajatellut häpeissään kadota vähin äänin. Ehkä vähän tahditon tyyppi, mutta kyllä noita maailmaan mahtuu. Joku sekaannus.

Sitä sattuu myös, että huolimattomat virkailijat, etenkin kiireisinä öinä, myyvät huoneen kaksi kertaa. Todennäköisesti siis huoneeseesi pyrki tyyppi, joka kuvitteli huonetta omakseen, joten ei ihme, jos ihmetteli ääneen, että mitä hvettiä, kun siellä jo joku nukkuu. On itselleni (myös paljon matkustavana) käynyt kaksi kertaa.

Noloa, inhottavaa ja hätkähdyttävää, mutta johtuu vain inhimillisestä virheestä.

Tosin kerran kaverille kävi niin, että joku henkilökunnasta pyrki varastelemaan luullen huoneen olevan tyhjä (koko muu seurue vielä hotellin ravintolassa). Sattuu näitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan typerä juttu :D Mutta muistan sen vielä 22 vuotta myöhemmin. Olin saanut DJ Bobon cd:n "World in Motion" jonka vein kouluun levyraatiin. Meillä oli kolmannella luokalla kouluavustaja tai joku 9-luokkalainen tettiläinen siellä.

Pidin levyä pulpetilla ja siinä oli toinen luokkakaverini juttelemassa kanssani. Tuo ysiluokkalainen kuljeksi luokassa ja halusi katsoa levyäni. Kun hän katsoi kansikuvaa, hän tokaisi "ehh, mä en voi sietää tuota hattua!" ja antoi levyn takaisin ja lähti. Kaverini katsoi minua kummissaan ja sanoi "hattua?" Pyöritin päätäni ihmeissään ja mietittiin, että mitä hän oikein sanoi. Se unohtui siinä saman tien, mutta huomasin, että se tuli päähäni vähän väliä vuosien saatossa, että mitä ihmettä hän oikein sanoi, ei voi sietää mitä? Koska levyn kannessa ei ollut yhtään hattua :D

Kansikuva:

http://kuulintu.net/worldinmotion.jpg

Olisiko hän voinut sanoa, en voi setää tuota huttua. Jos musiikki oli hänen mielestään huonoa sekavaa huttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan typerä juttu :D Mutta muistan sen vielä 22 vuotta myöhemmin. Olin saanut DJ Bobon cd:n "World in Motion" jonka vein kouluun levyraatiin. Meillä oli kolmannella luokalla kouluavustaja tai joku 9-luokkalainen tettiläinen siellä.

Pidin levyä pulpetilla ja siinä oli toinen luokkakaverini juttelemassa kanssani. Tuo ysiluokkalainen kuljeksi luokassa ja halusi katsoa levyäni. Kun hän katsoi kansikuvaa, hän tokaisi "ehh, mä en voi sietää tuota hattua!" ja antoi levyn takaisin ja lähti. Kaverini katsoi minua kummissaan ja sanoi "hattua?" Pyöritin päätäni ihmeissään ja mietittiin, että mitä hän oikein sanoi. Se unohtui siinä saman tien, mutta huomasin, että se tuli päähäni vähän väliä vuosien saatossa, että mitä ihmettä hän oikein sanoi, ei voi sietää mitä? Koska levyn kannessa ei ollut yhtään hattua :D

Kansikuva:

http://kuulintu.net/worldinmotion.jpg

Olisiko hän voinut sanoa, en voi setää tuota huttua. Jos musiikki oli hänen mielestään huonoa sekavaa huttua.

Hei tää oli hyvä! Saattoi sanoakin. Olen pyöritellyt kaikkia rimmaavia sanoja, mutta huttu ei ollut tullut jostain syystä mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Olin matkalla eräässä kaupungissa Saksassa. Olin aamulla juuri lähdössä hostellista, kun joku vanha ukko tuli selostamaan, että tänään on joku juhlapäivä ja kaikki paikat ovat kiinni. "Alles!" Olin pettynyt, kun en pääsisikään museoon, jossa olin ajatellut käydä. Lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta etsimään sitä museota, ja se olikin auki. Mikään muukaan paikka ei ollut kiinni, ei ollutkaan mitään pyhäpäivää.

Tuli vain mieleen tuosta kouluunmenotarinasta.

Voihan molemmissa tapauksissa kysymyksessä olla vähän heipsahtanut tyyppi, tai dementikko, joka aidosti kuvittee elevänsä pyhäpäivää ja ajattelee, että pitää muillekin kertoa, kun eivät näemmä tiedä:-)

Eli tarkoitus ollut hyvä, joskin painostavasti esitetty.