Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui itse asiassa tänään ! Asumme rivarissa ja ulko-oven vieressä on pieni lukittava varasto. Mies lähti aamulla metsähommiin ja otti tavaroitaan varastosta, näin ja kuulin miten mies painoi oven kiinni ja lukkoon minkä jälkeen hyppäsi autoon ja ajoi pois pihasta. Palatessani kaupasta varaston ovi oli yhä kiinni, mutta lähtiessäni kotvan päästä viemään roskapussia raollaan ! Luulin miehen tulleen jostain syystä näin nopeasti takaisin ja kiikuttavan kamoja varastoon, mutta parkkipaikalla ei näkynyt tuttua autoa. Hämillään suljin varaston oven.
Keksiikö joku, kuka sen avasi? Vai onko minulla joku sivupersoona joka kävi siellä penkomassa?
Mulla vähän samanlainen tarina. Eräs aamu olin lähdössä tyttäreni kanssa kotoa. Odotin tyttöä autossa ja katsoin 110% varmasti kuinka hän sulki ja lukitsi oven perässään (ränkkäsi kahvaa ja veti ovea monta kertaa, joten se oli taatusti kiinni.)
Kun tulin muutaman tunnin päästä kotiin, ovi oli raollaan. Soitin koko perheen läpi, kukaan ei ollut tuossa välissä käynyt kotona, mies oli töissä parin tunnin ajomatkan päässä, jonne lähti ennen heräämistäni, lapset olivat koulussa. Tytär vakuutti oven menneen lukkoon, koska kuten itse näin, hän kokeili sitä monta kertaa. Soitin vanhemmilleni, joilla on ainut vara-avain meille, he olivat käymässä toisessa kaupungissa, avain mukana (säilyttävät avainta hanskalokerossa).
Kävin koko talon läpi ja kaikki arvotavarat, kuten macbookit, telkkarit, pleikkari, äänentoisto, korut... kaikki tällainen, jonka voisi kuvitella kiinnostavan varkaita, olivat paikallaan. Ikkunat olivat kiinni (marraskuinen kylmä ja märkä sää), joten ei kai mikään läpivetokaan tuota voi selittää. Kokeilin vielä lukita ovea monta kertaa ja joka kerralla se lukkiutui aivan normaalisti.
Vieläkään en vaan ymmärrä, miten ovi oli avautunut. Koskaan aiemmin tätä ei ole tapahtunut eikä tämän jälkeenkään. Asutaan maalla, lähin naapuri noin 100m päässä, jos tällä on jotain merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui itse asiassa tänään ! Asumme rivarissa ja ulko-oven vieressä on pieni lukittava varasto. Mies lähti aamulla metsähommiin ja otti tavaroitaan varastosta, näin ja kuulin miten mies painoi oven kiinni ja lukkoon minkä jälkeen hyppäsi autoon ja ajoi pois pihasta. Palatessani kaupasta varaston ovi oli yhä kiinni, mutta lähtiessäni kotvan päästä viemään roskapussia raollaan ! Luulin miehen tulleen jostain syystä näin nopeasti takaisin ja kiikuttavan kamoja varastoon, mutta parkkipaikalla ei näkynyt tuttua autoa. Hämillään suljin varaston oven.
Keksiikö joku, kuka sen avasi? Vai onko minulla joku sivupersoona joka kävi siellä penkomassa?
Mulla vähän samanlainen tarina. Eräs aamu olin lähdössä tyttäreni kanssa kotoa. Odotin tyttöä autossa ja katsoin 110% varmasti kuinka hän sulki ja lukitsi oven perässään (ränkkäsi kahvaa ja veti ovea monta kertaa, joten se oli taatusti kiinni.)
Kun tulin muutaman tunnin päästä kotiin, ovi oli raollaan. Soitin koko perheen läpi, kukaan ei ollut tuossa välissä käynyt kotona, mies oli töissä parin tunnin ajomatkan päässä, jonne lähti ennen heräämistäni, lapset olivat koulussa. Tytär vakuutti oven menneen lukkoon, koska kuten itse näin, hän kokeili sitä monta kertaa. Soitin vanhemmilleni, joilla on ainut vara-avain meille, he olivat käymässä toisessa kaupungissa, avain mukana (säilyttävät avainta hanskalokerossa).
Kävin koko talon läpi ja kaikki arvotavarat, kuten macbookit, telkkarit, pleikkari, äänentoisto, korut... kaikki tällainen, jonka voisi kuvitella kiinnostavan varkaita, olivat paikallaan. Ikkunat olivat kiinni (marraskuinen kylmä ja märkä sää), joten ei kai mikään läpivetokaan tuota voi selittää. Kokeilin vielä lukita ovea monta kertaa ja joka kerralla se lukkiutui aivan normaalisti.
Vieläkään en vaan ymmärrä, miten ovi oli avautunut. Koskaan aiemmin tätä ei ole tapahtunut eikä tämän jälkeenkään. Asutaan maalla, lähin naapuri noin 100m päässä, jos tällä on jotain merkitystä.
Hui
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt on sinänsä tyhmä juttu, mutta vaivaa toisinaan silti. Kaivan välillä nenääni (eivätkö kaikki?) mutta teen sen aina niin, että kukaan ei aivan varmasti näe. Vessassa esimerkiksi, tai ollessani yksin kotona. Tästä huolimatta eräs kaverini on huomauttanut minulle asiasta; joskus lukioikäisinä meille tuli väittelyä jostain, mihin kaveri lopulta tokaisi "no mikä sä olet mitään sanomaan, kun kaivat aina nenääsikin!"
Nolona sanoin, että en todellakaan kaiva, ja vaihdoimme sitten puheenaihetta. Myöhemmin kuitenkin olen miettinyt, että kuinka ihmeessä kaveri saattoi sanoa niin, koska hän ei ole mitenkään voinut NÄHDÄ minua kaivamassa nenääni? Eikä sen puoleen kukaan muukaan. Ainoa selitys joka minulle tulee mieleen, on se, että heidän perheellään olisi ollut kamera vessassa - mutta ei kai nyt sentään. En luonnollisesti ole myöskään voinut kysyä kaverilta tuosta huomautuksesta enää myöhemmin.
Kuten jo aikaisempi sanoikin, teet sitä huomaamattasi. Tai luulet ettei kukaan näe, mutta joku onkin näköetäisyydellä. Minulle kävi nolosti kerran... söin hiuksiani ja rupiani nuorempana hermostuneena tai stressin alla. Ihan hiton ällöä, joo, tiedän. Tein tuota kyllä salassa. Lukion loppupuolella aloitin uudestaan juuri tuon stressin takia. Oltiin kahvipöydässä äidin työtuttujen kanssa, ja mitään ajattelematta raapaisin kädestä ruven irti, ja tietenkin pistin sen tottumuksesta suuhuni. Jostain syystä minua ei kutsuttu tapaamaan äitini työkavereita uudelleen. Nolotti ihan pikkuisen.
Kadonneet sukat ja lusikat vaivaavat
Unijuttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
skitso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.
Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.
Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.
Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.
Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.
Unihalvaus on nimenomaan halvaus eli siinä ei pysty liikkumaan. Toki siihen yleensä liittyy harhanäkyjä, mutta olennaista on tuo halvaantuminen. Pelkkä harhanäky heräämisen jälkeen tai ennen nukahtamista on valveuni.
Sen verran pitää korjata että nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Unihalvaukseen ei liity harhoja tai tuntemuksia. Unihalvaus johtuu siitä että herätessäsi heräät väärässä järjestyksessä niin että tietoituus hereillä olosta välittyy aivoille mutta kehonosien liikuttaminen ei onnistu.
Valvepainajainen taas aiheuttaa näkö-, kuulo ja tuntoharhoja. Ihminen herää taas väärässä järjestyksessä jolloin muut aistit ovat hereillä mutta aivot ovat vielä unitilassa ja näyttävät unta jota ihminen ei normaalisti herätessään edes muista.
Valveuni taas on näistä kolmesta kaikkein mieluisin. Mielenhallinta jää päälle jolloin saat muokattua unestasi juuri sellaisen kuin itse haluat. Tiedostat näkeväsi unta mutta pystyt kontrolloimaan mitä unessa tapahtuu.
Harva kokee näitä kaikkia mutta jokainen joskun jonkun näistä. Siksi ne menevät helposti sekaisin.
Itseasiassa se että pystyy ohjailemaan uniaan on selkouni. Valveuni voi olla joko painajainen tai "normaali uni". Unihalvaus on taas asia erikseen. Valveunia ei pysty ohjailemaan, mutta selkounia voi. Selkounessa ymmärrät näkeväsi unta ja pystyt ohjailemaan sitä. Valveunessa avaat silmäsi omassa makuuhuoneessasi ja näet miten katosta tippuu hämähäkkejä sänkyyn tai miten joku musta hahmo seisoo sängyn vieressä. Pystyt liikkumaan ja puhumaan ja yleensä vasta aamulla tajuat sen olleen valveuni. Terv. Parasomniat ovat tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alkupäässä on monta "kolibri" havaintoa. Kyseessä on Etelänpäiväkiitäjä- niminen perhonen.
Nyt lopettakaa! Tuohon on vastattu jo satoja kertoja tässä ketjussa! Case closed!
Ehkä kaikki eivät ole lukeneet koko ketjua
Minulla vaivaa outo juttu ketsupin suhteen. Itse ostan sitä harvoin, koska en erityisemmin pidä siitä, joten koko purkki ei ehkä tulisi käytettyä ennen kuin se menee pilalle, mutta aina kun jossain muualla yritän laittaa ketsuppia ruokaan, niin purkki on AINA tyhjä tai sitten sieltä tulee korkeintaan ihan vähän sitä. En ymmärrä, että aina esim. jossain ruokapaikoissa tai vaikka kylässä kun yritän ottaa ketsuppia, niin se onkin loppu, esim. kyläpaikoissa on ihmetelty monesti, että "Ai, onko se ketsuppi loppunut, kyllä siellä sitä oli ainakin viimeksi kun sitä käytettiin eikä se edes tyhjentynyt se purkki". Viimeksi juuri eilen erään ruokapaikan ketsuppipullo oli tyhjentynyt kun minä yritin ottaa sitä ruoan päälle. Mikä ketsupilla on siis minua vastaan? Vaistoaako se, että se ei ole oikein minun suosikkimauste eikä siis halua, että minä syön sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni oli syöpä levinnyt maksaan ja jossain vaiheessa maksa lakkasi toimimasta. Hän kesti tämän jälkeen noin kaksi päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika lailla vakuuttunut, että se kolibrinkaltainen oli jokin päiväkiitäjäperhonen.
On jäänyt vaivaamaan. Hyväksikäytöstä on jo vuosikymmeniä, mutta trauma on tuore. En saa enää terapioita.
En ymmärrä mikä hyöty on tällaisesta elämästä, että traumatisoitunut niin ettei voi keskittyä ja olo on tuskainen, vuosikaudet. Itseaiheutetut päihdeongelmaiset yms kovaääniset saa kyllä apua, mutta eniten lyötyjä lyödään.
Epäilen vahvasti, että päättävillä tahoilla on ihmisiä, jotka nauttivat siitä että heillä on valta jättää jotkut hoitamatta. Ihan vain koska pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 5. tai 6. luokalla, teknisissä töissä joku toisen ryhmän oppilas käytti jotain konesahaa, eikä sitä ollut kukaan valvomassa. Ihmettelen, että minkä takia. Eikö yleensä ole niin, että 7. luokkaa alemmalla luokalla olevat eivät saa teknisissä töissä käyttää koneita missään tapauksessa? Minun luokkani ei ainakaan saanut, ja tuntui epäreilulta, että tuo mainitsemani oppilas sai käyttää. Ja kun sitä ei kukaan valvonutkaan, niin mitäs sitten, jos olisikin sattunut vahinko?
Tämä on siis selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan? ;) Jos tämä tapahtui Sarkolan koulussa n. 2002-2004, asialle on olemassa selitys!
Hei, mikä on selitys? T. Sarkolassa 02-04 ollut
Monien mielestä on outoa, että tulen todella hyvin toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.
Minusta vaan tuntuu, kuin osaisin jotenkin neuvotella eläimen kanssa ilman sanoja. Esimerkiksi ratsastaessa hevonen tuntuu aina lukevan ajatukseni, äkäisiksi luonnehditut hevoset tai lehmät eivät ole koskaan yrittäneet potkia tai purra ja esimerkiksi koirat suhtautuvat minuun poikkeuksetta todella suojelevasti. Myös esim. kissojen kanssa tulen hyvin juttuun, ja metsäreissuilla näen tavallista enemmän villieläimiä (kaverini mukaan vaellukset nimenomaan minun kanssani ovat tavallista mielenkiintoisempia, kun törmäämme tuon tuosta vaikkapa kettuihin, pöllöihin tai metsäkanalintuihin).
Itse olen selittänyt asian niin, että havainnoin ympäristöäni hieman eri tavalla kuin muut, jolloin havaitsen myös paremmin niin itse eläimet kuin eläinten käytöksellään antamat vihjeetkin. Eräs kaverini kutsuukin minua lempinimellä "eläinkuiskaaja".
Onko täällä ketään muuta, joka on eläinten kanssa kuin kotonaan?
P.S. Ihmisiä en sitten aina ymmärrä sitäkään vähää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena löin ulko-oven kovaa kiinni ja se pamahdusääni tuli jälkijunassa, siis siinä vaiheessa kun ovi oli mennyt jo kiinni . Pam! Myöhemmin teini-ikäisenä koin saman, kun rintaliivit tippuivat ääneti tuolilta lattialle ja hetken päästä tuli se tipahdusääni. Kaikista karmein kokemus kuitenkin oli, kun näin naapurin tulevan ovesta ulos takaperin, liikkuen ääneti ja nopeasti autoonsa ja ajavan pois, ihan niinkuin joku olisi kelannut leffaa pikakelauksella takaperin ! Alan uskoa, että me tosiaan elämme jossain stimulisaatiossa...
Minulla ja isälläni on todella tarkka, yhteinen muisto tapahtumasta, joka ei yksinkertaisesti voinut tapahtua.
Juttu on siis niin, että sain eräänä torstaina kuulla hyviä uutisia töihin liittyen. Olin heti perjantaina aamuyöstä lähdössä ulkomaanmatkalle, joten laitoin tapahtumasta tekstiviestin vanhemmilleni. Heti töiden jälkeen torstaina menin näkemään kavereitani ja heräsin seuraavana aamuna aikaisin kentälle.
Kun tulin takaisin ulkomaanmatkalta, minulla oli outo tunne siitä, että olin jo kasvotusten keskustellut isäni kanssa tuosta työjutusta, mutta jokin aikatauluissa mätti. Kun sitten viimein tapasimme matkan jälkeen, kysyin häneltä, kerroinko hänelle jo kasvotusten asiasta. Hän vastasi, että kyllä. Siinä vaiheessa aloin ihmettelemään.
Puhuimme asiasta pitkään ja molemmat muistimme, että olisimme istuneet vanhempieni pihalla alkuillasta ja keskustelleet työjutusta. Muisto on aivan päivänselvänä molempien mielessä, ja molemmat muistavat, ettei äitini ollut paikalla ollenkaan. Outoa on se, että tätä ei ole yksinkertaisesti tapahtunut, sillä emme nähneet ollenkaan sen välisenä aikana, kuin sain tiedon ja ennen ulkomaanmatkaani. Mutta molemmat muistamme tämän keskustelun elävästi.
Todella outoa. En tiedä olimmeko molemmat hetkellisesti jossain toisessa universumissa vai mitähän siinä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena löin ulko-oven kovaa kiinni ja se pamahdusääni tuli jälkijunassa, siis siinä vaiheessa kun ovi oli mennyt jo kiinni . Pam! Myöhemmin teini-ikäisenä koin saman, kun rintaliivit tippuivat ääneti tuolilta lattialle ja hetken päästä tuli se tipahdusääni. Kaikista karmein kokemus kuitenkin oli, kun näin naapurin tulevan ovesta ulos takaperin, liikkuen ääneti ja nopeasti autoonsa ja ajavan pois, ihan niinkuin joku olisi kelannut leffaa pikakelauksella takaperin ! Alan uskoa, että me tosiaan elämme jossain stimulisaatiossa...
Huh, menipä tästä kylmät väreet.... varsinkin tuo viimeinen. Mitä ihmettä tuossa tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Lapsena löin ulko-oven kovaa kiinni ja se pamahdusääni tuli jälkijunassa, siis siinä vaiheessa kun ovi oli mennyt jo kiinni . Pam! Myöhemmin teini-ikäisenä koin saman, kun rintaliivit tippuivat ääneti tuolilta lattialle ja hetken päästä tuli se tipahdusääni. Kaikista karmein kokemus kuitenkin oli, kun näin naapurin tulevan ovesta ulos takaperin, liikkuen ääneti ja nopeasti autoonsa ja ajavan pois, ihan niinkuin joku olisi kelannut leffaa pikakelauksella takaperin ! Alan uskoa, että me tosiaan elämme jossain stimulisaatiossa...
Stimulisaatiossa hyvinkin...:)
Asuttuani pari-kolme vuotta nykyisessä kotikaupungissa vastaani tuli aina joskus joku noin 13-vuotias poika, joka huuteli aina minut nähdessään minulle kaikkea törkeää. Sitä jatkui muutaman kuukauden, kunnes se loppui ja nyt en ole enää tätä poikaa moneen vuoteen täällä nähnyt tai sitten hän on muuttunut niin paljon, että en enää tunne häntä, vaikka hän joskus tuleekin vastaani. Hänen pitää olla nyt jo vähän yli 20-vuotias. Erikoiseksi tämän asian tekee se, että en ole vielä tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt, että mistä hän sai tietää etunimeni, koska hän kutsui minua usein etunimelläni. Hän oli minulle täysin tuntematon eli hän ei siis voinut olla esim. kenenkään sukulaisen tai tuttavan lapsi enkä ole voinut ymmärtää, että miten hän oli saanut tietää nimeni. Asuntoni ulko-ovessa luki vain sukunimeni eli siitä hän ei sitä ole voinut lukea, mieleeni ei ole tullut tilannetta, että hän olisi ollut paikalla kun joku on kutsunut minua nimelläni eikä muutakaan tapahtumaa, jossa hän olisi sen voinut saada tietää. Tietenkin sille voi olla joku uskomaton selitys tai sitten joku ihan yksinkertainen selitys, jota en vain itse keksi. Minä kun en ole kovin viisas ja se näkyy nimenomaan siinä, että joissainkin asioissa en millään keksi itse johonkin ihan yksinkertaiseen asiaan ratkaisua itse, mutta kun joku sen selittää minulle, niin tajuan asian heti ja ihmettelen jälkeenpäin, että miten en niin yksinkertaista asiaa itse ymmärtänyt.
Alue: Aihe vapaa
Siivoan työkseni uimahallia. Eräänä iltana levitin pesuvaahtoa, jota varten suljin pesutilojen ja pukuhuoneen välisen heilurioven. Tarkistin erikseen, ettei se jäänyt saranoilleen liikkumaan. Tähän aikaan paikalla oli lisäkseni vain toinen siivooja, joka työskenteli omalla puolellaan eikä ehtinyt käydä kyselemässä mitään tms.
Kävelin suihkutilan toiseen päähän, selkä oveen päin. Kun käännyin siellä ympäri, ovi oli vakaasti saranoillaan auki.
Se pitää avata reilusti ja "naksauttaa" paikoilleen, jos sen haluaa pysyvän auki tukevasti. Miten vakaa ovi liikkuu itsekseen, on toistaiseksi selvittämättä.