Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä kirjoitti:
On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v.
Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen.
Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan.
Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.
Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?
Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.
Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös.
En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä. Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä".
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että mies vain kovasti piti lapsista (siis hyvällä tavalla!) ja pelkästään halusi pitää lasta sylissä, koska halusi kokea hoivaavaa, isällistä oloa? Ehkä kaipasi omaa lasta? Ajatelkaa nyt naista, joka tykkää sylitellä ja tuuditella vauvoja ja lapsia ja nauttii siitä hoivaavuudesta. Itse toivoisi lapsia ja purkaa äidillisyyttään toisten lapsiin silloin kun saa heitä hoitaa. Kukaan ei pitäisi sitä mitenkään kyseenalaisena. Miehillä se ei ole niin tyypillistä, mutta kai mahdollista?
Huom: Tietenkään mies ei olisi saanut noin vain ottaa lasta ilman lupaa! Mutta ei tässä välttämättä ollut kyse niin pahoista aikeista kuin nyt tunnutaan automaattisesti ajattelevan.
Itse en muista tästä mitään, kun olin niin pieni silloin, mutta äiti on kertonut minulle tästä. 90-luvun alussa tapahtui niin, että olimme perheeni eli isän, äidin ja siskojen kanssa viettämässä heinäkuista viikonloppua rantamökillämme. Siellä oli myös muiden tuttaviemme perheitä sekä myös kummisetäni ja hänen silloinen seurustelukumppaninsa ja nykyinen vaimonsa. Jossakin vaiheessa iltaa oli käynyt niin, että tämä kummin seurustelukumppani ja yksi tuttavaperheiden lapsista, joka oli tuolloin parikymppinen nuori mies, olivat häipyneet mystisesti jonnekin, eikä äiti ollut nähnyt heitä enää sen illan aikana. Hän on vain sanonut, että johonkin he siitä sitten hävisivät ja se on täysi mysteeri. Kummin seurustelukumppani oli tuolloin jo ihan aikuinen nainen, noin 35-vuotias, mutta kuten jo sanoin, tuttavaperheen poika oli parikymppinen. On käynyt tietysti mielessä, että hän olisi vähän ihastunut poikaan, koska tämä oli pitkä, tumma ja komea, kuin kreikkalainen jumala, kuten äiti vähän aikaa sitten häntä kuvasi, kun puhui asiasta sisarelleen, ja kyllähän sitä ihminen humalassa tekee vaikka mitä harkitsematonta. Voi tietysti olla, että ovat ainakin käyneet pussailemassa.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä kirjoitti:
On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v.
Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen.
Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan.
Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.
Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?
Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.
Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös.
En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä. Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä".
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että mies vain kovasti piti lapsista (siis hyvällä tavalla!) ja pelkästään halusi pitää lasta sylissä, koska halusi kokea hoivaavaa, isällistä oloa? Ehkä kaipasi omaa lasta? Ajatelkaa nyt naista, joka tykkää sylitellä ja tuuditella vauvoja ja lapsia ja nauttii siitä hoivaavuudesta. Itse toivoisi lapsia ja purkaa äidillisyyttään toisten lapsiin silloin kun saa heitä hoitaa. Kukaan ei pitäisi sitä mitenkään kyseenalaisena. Miehillä se ei ole niin tyypillistä, mutta kai mahdollista?
Huom: Tietenkään mies ei olisi saanut noin vain ottaa lasta ilman lupaa! Mutta ei tässä välttämättä ollut kyse niin pahoista aikeista kuin nyt tunnutaan automaattisesti ajattelevan.
Ei nyt ihan mene läpi näillä eväillä.
Exmieheni laatikosta katosivat kynsisakset jonnekin. Etsin niitä vimmatusti, mies ei kertonut missä ne ovat eikä tuntunut kaipaavan niitä ihmeemmin.
Olin viikon poissa silloin kun en katosivat. Tuon etsinnän päätteeksi lähdimme käymään kävelyllä lähikallioiden metsään, ja yllättäen sieltä löytyi yhdestä notkelmasta läjä vessapaperia tarpeiden teon jäljiltä ja sen läjän päällä olivat samanlaiset kynsisakset. Mies ei paljastanut mitään, mutta arvasin että ne olivat hänen jäljiltään siellä. Hieman myöhemmin tajusin tai sain tietää, että siellä oli käyty naapurin muijan kanssa telttailemassa ja ilmeisesti polttamassa pilveä jota mies salaa harrasti minulta. Miettikää miten typerä tapa jäädä kiinni siitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin kummaan kynsisaksia on metsässä tarvittu ?
Vierailija kirjoitti:
Mihin kummaan kynsisaksia on metsässä tarvittu ?
Siltä idiootilta saattoi odottaa mitä vain ja juuri tämän takia en ensin epäillytkään mitään, mutta hän oli ilmeisesti leikellyt varpaankynsiään siellä ilmeisen päissään. Löytyi monta muutakin asiaa mitä omituisimmista paikoista hänen järjenjuoksunsa jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa lisää kummitusjuttuja!
Object tarkoittaa esinettä. En siis luokittelisi tunnistamatonta valokeilaa esineeksi eli ufoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hakemassa kaveria sairaalasta, ja minua luultiin osastolta karanneeksi/harhailevaksi potilaaksi. Olin tuolloin siististi pukeutunut (ballerinat, farkut ja valkoinen t-paita) ja istuskelin odotustilassa lukemassa lehtiä ja räpeltämässä puhelintani.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä kirjoitti:
On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v.
Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen.
Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan.
Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.
Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?
Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.
Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös.
En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä. Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä".
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että mies vain kovasti piti lapsista (siis hyvällä tavalla!) ja pelkästään halusi pitää lasta sylissä, koska halusi kokea hoivaavaa, isällistä oloa? Ehkä kaipasi omaa lasta? Ajatelkaa nyt naista, joka tykkää sylitellä ja tuuditella vauvoja ja lapsia ja nauttii siitä hoivaavuudesta. Itse toivoisi lapsia ja purkaa äidillisyyttään toisten lapsiin silloin kun saa heitä hoitaa. Kukaan ei pitäisi sitä mitenkään kyseenalaisena. Miehillä se ei ole niin tyypillistä, mutta kai mahdollista?
Huom: Tietenkään mies ei olisi saanut noin vain ottaa lasta ilman lupaa! Mutta ei tässä välttämättä ollut kyse niin pahoista aikeista kuin nyt tunnutaan automaattisesti ajattelevan.
Mulle tuli mieleen, että mies yritti kantaa lapset omiin sänkyihinsä, että pääsisi puuhiin äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla soi aamulla herätessä päässä Backstreet Boysin " Everybody" ja kävellessäni alakertaan, tyttäreni alkoi yhtäkkiä laulaa samaa laulua vessassa! Hiukan nuotin viereen, mutta sanat ja sävelmä olivat tunnistettavissa. Eikä ollut mahdollista, että olisin laulanut huomaamattani kys. laulua ääneen sillä paha flunssa oli vienyt ääneni täysin, olin kaksi viikkoa mykkä.
Ja tyttäreni oli siis tuolloin 7v, syntynyt 2005 eikä Bäkkärit takuulla sano hänelle mitään.
Tilasin itselleni nettikaupasta syksyllä hupparin, joka oli minulle liian pieni, mutta laitoin sen silti vaatekaappiin ajatellen, että se sopii minulle, kun laihdutan. No, nyt reilu puoli vuotta myöhemmin ja 20 kiloa kevyempänä aloin etsimään sitä paitaa kaapeista, niin sitä ei ole löytynyt mistään. En ymmärrä, että mihin se on voinut kadota. En ole voinut heittää sitä pois ja luonani ei ole käynyt ketään koko tänä aikana eli kukaan ei ole voinut varastaa sitä minulta. Asuntooni ei myöskään ole avainta kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en muista tästä mitään, kun olin niin pieni silloin, mutta äiti on kertonut minulle tästä. 90-luvun alussa tapahtui niin, että olimme perheeni eli isän, äidin ja siskojen kanssa viettämässä heinäkuista viikonloppua rantamökillämme. Siellä oli myös muiden tuttaviemme perheitä sekä myös kummisetäni ja hänen silloinen seurustelukumppaninsa ja nykyinen vaimonsa. Jossakin vaiheessa iltaa oli käynyt niin, että tämä kummin seurustelukumppani ja yksi tuttavaperheiden lapsista, joka oli tuolloin parikymppinen nuori mies, olivat häipyneet mystisesti jonnekin, eikä äiti ollut nähnyt heitä enää sen illan aikana. Hän on vain sanonut, että johonkin he siitä sitten hävisivät ja se on täysi mysteeri. Kummin seurustelukumppani oli tuolloin jo ihan aikuinen nainen, noin 35-vuotias, mutta kuten jo sanoin, tuttavaperheen poika oli parikymppinen. On käynyt tietysti mielessä, että hän olisi vähän ihastunut poikaan, koska tämä oli pitkä, tumma ja komea, kuin kreikkalainen jumala, kuten äiti vähän aikaa sitten häntä kuvasi, kun puhui asiasta sisarelleen, ja kyllähän sitä ihminen humalassa tekee vaikka mitä harkitsematonta. Voi tietysti olla, että ovat ainakin käyneet pussailemassa.
TÄMÄ juttu oli kyllä ihan ylivoimaisesti selvittämättömin tapaus! Olen lukenut tuon viestin monesti, mutta en saa päähäni mitään ratkaisua. Ufo-sieppaus? Unihalvaus? Poltergeist? Slender-man?
Ei, ei mitään selvyyttä kyllä tule tähän tarinaan. Todella mysteeriksi jää mihin kaksi toisiinsa ihastunutta humalaista yksinkertaisesti VOISI kadota illan aikana.
Mies 36v kirjoitti:
Tilasin itselleni nettikaupasta syksyllä hupparin, joka oli minulle liian pieni, mutta laitoin sen silti vaatekaappiin ajatellen, että se sopii minulle, kun laihdutan. No, nyt reilu puoli vuotta myöhemmin ja 20 kiloa kevyempänä aloin etsimään sitä paitaa kaapeista, niin sitä ei ole löytynyt mistään. En ymmärrä, että mihin se on voinut kadota. En ole voinut heittää sitä pois ja luonani ei ole käynyt ketään koko tänä aikana eli kukaan ei ole voinut varastaa sitä minulta. Asuntooni ei myöskään ole avainta kuin minulla.
Minulta hävisi kirkkaan punainen neule parin kuukauden käytön jälkeen. Se ei ollut mikään harsonohut bolero vaan kunnon jumpperi. Ei tullut muutossakaan vastaan.
Joku toinenkin on kertonut ketjussa vastaavaa, mutta kerron silti oman juttuni.
Usein kun olen esimerkiksi asioilla kaupungilla, luulen näkeväni jonkun tutun tai puolitutun ihmisen kauempana, lähempää totean ettei se ollutkaan hän ja sitten kun jatkan matkaa, kyseinen ihminen tuleekin vastaan. Näin ei käy jatkuvasti, ehkä noin 6-10 kertaa vuodessa, mutta joka ikinen kerta se ihmetyttää. Mistä lie johtuu...
Apuun selvänäkijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en muista tästä mitään, kun olin niin pieni silloin, mutta äiti on kertonut minulle tästä. 90-luvun alussa tapahtui niin, että olimme perheeni eli isän, äidin ja siskojen kanssa viettämässä heinäkuista viikonloppua rantamökillämme. Siellä oli myös muiden tuttaviemme perheitä sekä myös kummisetäni ja hänen silloinen seurustelukumppaninsa ja nykyinen vaimonsa. Jossakin vaiheessa iltaa oli käynyt niin, että tämä kummin seurustelukumppani ja yksi tuttavaperheiden lapsista, joka oli tuolloin parikymppinen nuori mies, olivat häipyneet mystisesti jonnekin, eikä äiti ollut nähnyt heitä enää sen illan aikana. Hän on vain sanonut, että johonkin he siitä sitten hävisivät ja se on täysi mysteeri. Kummin seurustelukumppani oli tuolloin jo ihan aikuinen nainen, noin 35-vuotias, mutta kuten jo sanoin, tuttavaperheen poika oli parikymppinen. On käynyt tietysti mielessä, että hän olisi vähän ihastunut poikaan, koska tämä oli pitkä, tumma ja komea, kuin kreikkalainen jumala, kuten äiti vähän aikaa sitten häntä kuvasi, kun puhui asiasta sisarelleen, ja kyllähän sitä ihminen humalassa tekee vaikka mitä harkitsematonta. Voi tietysti olla, että ovat ainakin käyneet pussailemassa.
TÄMÄ juttu oli kyllä ihan ylivoimaisesti selvittämättömin tapaus! Olen lukenut tuon viestin monesti, mutta en saa päähäni mitään ratkaisua. Ufo-sieppaus? Unihalvaus? Poltergeist? Slender-man?
Ei, ei mitään selvyyttä kyllä tule tähän tarinaan. Todella mysteeriksi jää mihin kaksi toisiinsa ihastunutta humalaista yksinkertaisesti VOISI kadota illan aikana.
Sitä äitikin on ihmetellyt. Olisihan sekin mahdollista, että he ovat menneet tämän pojan perheen mökille, joka sijaitsee meidän mökkimme vieressä ja olleet ainakin osan ajasta siellä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 36v kirjoitti:
Tilasin itselleni nettikaupasta syksyllä hupparin, joka oli minulle liian pieni, mutta laitoin sen silti vaatekaappiin ajatellen, että se sopii minulle, kun laihdutan. No, nyt reilu puoli vuotta myöhemmin ja 20 kiloa kevyempänä aloin etsimään sitä paitaa kaapeista, niin sitä ei ole löytynyt mistään. En ymmärrä, että mihin se on voinut kadota. En ole voinut heittää sitä pois ja luonani ei ole käynyt ketään koko tänä aikana eli kukaan ei ole voinut varastaa sitä minulta. Asuntooni ei myöskään ole avainta kuin minulla.
Minulta hävisi kirkkaan punainen neule parin kuukauden käytön jälkeen. Se ei ollut mikään harsonohut bolero vaan kunnon jumpperi. Ei tullut muutossakaan vastaan.
Lisään vielä, että paita oli viimeistä kertaa ylläni tyttären syntymäpäivillä helmikuun lopussa. En siis ole jättänyt sitä työpaikalle tms missä olisin vaihtanut vaatteita, koska pelkällä t-paidalla olisi palellut.
Synttärit olivat 18- vuotisjuhlat. Lapsen isä oli mies, josta olen kertonut tässä ketjussa muutaman kerran. Hän aiheutti jo eläessään kaikkea kummaa, ja suku raportoi oudoista ilmiöistä kuoleman jälkeen. En helposti usko mihinkään mutta hänen kohdallaan teen poikkeuksen.
Vierailija kirjoitti:
Henna987 kirjoitti:
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
Aika yllättävä käänne ton pierualoituksen jälkeen...
Boy that escalated quickly
Ja joo, tuokin on tuttua, että joku ylempi toimihenkilö alkoi vainota ihmisiä ihan mielivaltaisesti, ja kun ei saanut tahtoaan läpi niin vei asian eteenpäin. Esimerkiksi pikkuveljeni pitkät hiukset olivat sellainen asia, josta koulun rehtori ei pitänyt eikä luokanvalvoja. Asiasta otettiin yhteyttä äitiini, ja kun se ei tehonnut, he tekivät lasun kun eivät saaneet muuten poikaa parturiin. Eipä saanut edelleenkään. Tuokin opettaja on todennäköisesti saanut päähänsä, että tuota poikaa on pakko hiillostaa ja sen takia alkanut kauhea ajojahti jostain mopoautosta. Niin tuttua, niin tuttua ja tavallista ja ihmettelen että eikö kukaan tunnusta olevansa samanlainen tai kokeneensa vastaavaa?