Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Telepatiaa kirjoitti:
Mummoni mies kuoli yllättäen yöllä aivoveritulppaan, aikaisemmin oli verenpainetautia lukuunottamatta terve mies. Oli valittanut huonoa oloa ja rysähtänyt sängyn viereen lattialle. Kyseisenä yönä heräsin yhtäkkiä, ja vaistomaisesti soitin mummolleni. Oli kuulemma juuri todettu elvytys tuloksettomaksi. Mummo oli pitkään hiljaa, ja kysyi sitten mistä ihmeestä tiesin soittaa. En tänäkään päivänä osaa vastata. En usko mihinkään henkimaailman juttuihin, enkä muihinkaan foliohattuosaston tieteisiin, mutta tuo tapaus jäi kummittelemaan.
Minullekkin on käynyt tavallaan samoin. Hoidin mummoani hänen viimeisen vuotensa. Jatkuvasti vointi heikennyt, mutta ei kuitenkaan ollut mitään dramaattista voinninmuutosta oletettavissa, perussairaudet vain hiljalleen edenneet. Kävin joka päivä 17-19 välillä, en koskaan aamuisin, kun kävin töissä aamuvuoroissa. Eräänä aamuna tiesin, että kaikki ei ole hyvin ja ajattelin käyväni ennen työvuoroa. Siellä mummo oli kuolleena lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukuimme ystäväni kanssa vieretysten puhallettavalla isolla patjalla eräässä kyläpaikassa. Olimme nauttineet illalla alkoholia. Heräsin yöllä kun ystäväni tunki käden housuihini. Heräsin lähinnä tunteeseen, kun hänen piti käyttää vähän voimaa että pääsi kireän vyön "alta". Olen hieman bi-curious joten annoin hänen jatkaa. Alkoholista johtuen kuitenkin nukahdin. Minua jäi hieman vaivaamaan mitä tapahtui. Kysyin asiaa myöhemmin ystävältäni, hän myönsi tapahtuneen "jotain koskettelua", mutta ei muista tarkasti koska oli kuulemma itsekkin kovin humalassa.
Pidän ystävästäni ystävänä, mutta ei minulla mitään olisi hänen kanssaan sekstailuakaan vastaan. Minua kuitenkin vaivaa joskus ajatella mitä on tapahtunut, onko hän raottanut housujani ja nähnyt kaiken tai tehnyt suupeliä tms. Asia ei muutoin vaivaa minua, mutta se, että en tiedä mitä on tapahtunut hävettää. Hävettää jos hän on nähnyt alastomuuteni. Asia ei haittaa muuten mutta olisin halunnut olla hereillä ja kontrolloida tilannetta ja tietää mitä tapahtuu.
Toisaalta uskon ystävääni. Olimme kumpikin humalassa. Olimme toisaalta juuri keskustelleet sammumisesta, ja olin kertonut että kun itse sammun niin en herää vaikka talo sortuisi ympäriltä. Mietin, käyttikö hän tätä hyväksi.
Olemme keskustelleet kohtalaisen avoimesti näistä asioista. Hänkin myöntää olevansa bi-curious. Olemme useasti lähennelleet humalassa, mutta ainakin hän on selvin päin hyvin konservatiivinen ja ajattelee "eihän me nyt voida!" tyylisesti. Seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa, luulen sen kuitenkin olevan jonkinlaista kulissia.
En tiedä mitä tulisi ajatella. En tiedä pitäisikö minun olla vihainen vai antaa asian olla. Keskusteltuamme asiasta luulen hänen ymmärtäneen kyllä että sammunutta ei saa käyttää hyväkseen, vaikka tällaista ei hänen mukaansa ole käynyt.
Välillä tuntuu että välillämme voisi olla jotakin enemmän, mutta ei kuitenkaan. Tiedämme molemmat mielenkiinnoistamme. Asia on moninkerroin hankalampi kun toinen osapuoli on samaa sukupuolta.
Henkilö on toisaalta minulle myös vain erittäin hyvä ja läheinen ystävä.
Joskus tyydytän itseäni häntä ajatellen, joskus hän humalassa puristelee minua ja on muutenkin "sillä tavalla" läheinen.
Viestiketjun aihe oli "selvittämättömät asiat". Ehkä se oli tuo yöllinen koskettelu ja se, käyttikö hän minua hyväkseen kun nukuin.
Mitä mieltä olette? Tilanne on hankala. Olen tosin jo antanut anteeksi ja vähän unohtanutkin. Kuitenkin joskus tuntuu epäreilulta ajatella, että entä jos kuitenkin kävi näin... Olisin halunnut olla edes hereillä. Epäreilua. Pitkään leikittelemme ja flirttailemme ja käy noin. Toisaalta, voihan se olla että hän oli myös todella humalassa ja halusi vain kosketella.
Sinuna ehkä kysyisin itseltäni seuraavat asiat:
- Häiritseekö toi "hyväksikäyttö" sua syvästi tunnetasolla vai tuntuuko susta ennemminkin siltä, että sun pitää olla asiasta loukkaantunut (koska seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut niin paljon tapetilla viime aikoina)? Koetko, että kaverisi käyttäytyi kusipäisesti vai oliko kyse humalaisesta typeryydestä? Olisiko reaktiosi lievempi tai kovempi, jos kyseessä olisi joku toinen henkilö?
- Onko välillänne oleva seksuaalinen kemia tärkeämpi kuin välisenne ystävyys? Toki ystävyys voi säilyä myös seksi- ja romanttikokeilusta huolimatta, mutta se ei välttämättä ole helppoa.
Itsellä on tietyllä tapaa samantyyppinen kokemus takana, sillä aloin säätämään erään hyvän ystäväni kanssa, joka jossain vaiheessa petti mun luottamuksen aika pahasti. Toisaalta en itekään ollut mikään enkeli, joten en voi sanoa, että sekoilut olisivat olleet yksipuolisia. Nykyään välimme ovat ihan hyvät - emme enää "säädä" vaan olemme ystäviä eikä välillämme ole mitään kahnauksia -, mutta aika monta riitaa ja välienselvittelyä tarvittiin ennen kuin pääsimme tähän pisteeseen. Jouduin myös hyväksymään sen faktan, ettei ystäväni ole täydellinen, vaan osaa ajatella aika itsekkäästi toisinaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan seuraava.
Näin viimeksi läheisimmän työkaverini lähes 2 vuotta sitten. Olemme/olimme lehdenjakajia ja hän oli juuri jäämässä kesälomalle, hänellä oli yöopastus joten juttelimme vain pikaisesti.
Pian tämän jälkeen jäin itse äkillisesti sairaslomalle burn outin takia ja olen ollut koko tämän ajan sairaslomalla/kuntoutustuella.
Todennäköisesti en pysty palaamaan entiseen työhöni.
Minua on jäänyt häiritsemään se, etten nää tätä työkaveria enää koskaan ainakaan työn merkeissä, emmekä ole missään sattumaltakaan tavanneet.
Olisi hirveän kiva vielä jutella, edes hyvästellä vaikkei sen jälkeen oltaisikaan enää yhteyksissä.
Mietin soittaisinko, jos saan hänen numeronsa jostain. Mitä arvon av-raati sanoo? Kannattaako harkita soittamista vai yrittää unohtaa?
Jos olisin tiennyt että tapaamme tuolloin viimeisen kerran olisin taatusti sanonut jotain erilaista :'(
Vaivaa.
En nyt oikein tiedä miten tämä tähän ketjuun liittyy, mutta laita vaikka viesti mieluummin alkuun, siihen on helppo vastata tai olla vastaamatta jos ei kiinnosta. Ehditte soitella sitten myöhemminkin jos tuo tyyppi edes haluaa pitää yhteyttä.
Valepoliisi.
Lapseni mopoauton pysäytti koulumatkalla hopeanvärisellä farmarilla ajanut tuntematon mies, joka oli rynkyttänyt hulluna mopoauton ovea ja väittänyt olevansa poliisi. Kertonut lapselleni, että tämä ajaa mopoautoaan ylinopeudella ja ajon on loputtava. Lapseni oli ajanut siitä suorilta kouluun ja kertonut luokassa paenneensa poliisia. Mutta ennen luokkaan menoa lapsi soitti minulle tapahtuneesta. Ja sen jälkeen tuli minulle puhelu tuntemattomasta numerosta. Soittaja väitti olevansa poliisi, ja ottaneensa lapseni kiinni ylinopeudesta, ja vannotti että lapseni auto on laitettava vuodeksi seisomaan autotalliimme (!). Olin onneksi vielä kotona ja soitin siltä seisomalta poliisille, sillä väkivaltainen rynkyttäjä ei kuulostanut poliisilta. Kysyin poliisilta suoraan, oliko heidän miehiään siinä paikassa ja siihen kellonaikaan. Ei ollut missään nimessä, sanoi poliisi. Poliisi sanoi että kyseessä on ollut joku valepoliisi, joku tavis, joka on ottanut lainvalvonnan omiin käsiinsä. Jälkeenpäin ryhdyin miettimään, mistä meille tuntematon mies oli tiennyt minun puhelinnumeroni ja sen, että meillä oli autotalli, jossa mopoautoa tavattiin säilyttää. Todella kylmäsi.
Ryhdyin sen jälkeen katselemaan aina näkyisikö hopeanväristä farmariautoa missään, lapseni antamat tuntomerkit mielessäni. Kuukausien aikana näin vain yhden, ja se oli vieläpä työkaverini miehen auto. Näin heidän nousevan siitä paikallisen Prisman pihassa. Vielä kauheampaa oli, että kyseisen työkaverin mies kuoli heti sen jälkeen äkilliseen sydänkohtaukseen. Siis ainut, johon tuntomerkit sopivat. En tuntenut miestä, enkä sanonut työkaverillenikaan mitään valepoliisi-epäilyistä. He eivät asuneet samalla paikkakunnalla kuin me. Enkä ollut puhunut valepoliisista muuta kuin poliisin ja lapseni koulun luokanvalvojan ja rehtorin kanssa. Poliisiin luotin, mutta...
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Ja rehtori menetti pestinsä.
Ai että ihan luokanvalvojan ja rehtorin voimin yritetty saada teiniltä mopoautoa pois? Joko tuohon liittyy jotain muutakin mitä et kerro tai sitten olet harhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin alta kouluikäinen, kun katosin yhtäkkiä kodistani ja minua oli sitten poliisien kanssa etsitty kaupungilta. Löydyin nukkumasta sängystäni. Asuntokaan ei suuri ollut, 1h+kk+alkovi. Äiti ei kehdannut sanoa poliiseille, mistä olin löytynyt, ilmoitti vain, että löytynyt olin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää kun monet ihmiset (tutut ja tuntemattomat) ovat kertoneet nähneensä minut jossain, vaikken ole ollut siellä. Tämä alkoi viime kesänä ja siitä lähtien aina välillä joku tullut sanomaan että on nähnyt minut vaikka kaupassa. Ja olenkin ollut koko päivän kotona. Joko minusta on tehty kopio tai sitten täällä asuu erittäin saman näköinen tyyppi. Haluaisin kyllä tavata hänet.
Minulla on myös kaksoisolento kotikaupungissani. Minut on nähty mm. kauppaoppilaitoksessa ja ruotsinlaivalla, joissa en ole koskaan ollut, ja kerran kaupassa tuli naishenkilö iloisesti juttelemaan ja tajusi minut toiseksi vasta kun puhuin hänelle - kuulemma meillä on erilainen ääni. En ehkä kuitenkaan haluaisi tavata tuota samannäköistä ihmistä, olen sen verran taikauskoinen. Kuulemma jos tapaa kaksoisolentonsa, se merkitsee että jompikumpi kuolee.
Ollessani päälle parikymppinen 80-luvun lopulla, liikuin seurakuntapiireissä ja kaksi eri henkilöä luuli eri kerroilla minua kirkkoherra Ossi Poikosen vaimoksi. Ossi Poikosen olin joskus tavannut, mutta en koskaan hänen vaimoaan. Kumpikaan näistä henkilöistä ei ollut uskoa, kun sanoin, että nyt olet erehtynyt .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin moni kertonut samanlaisia tarinoita, mulle on kanssa voimakkaasti tullut aina etiäisiä. Tai että ajattelee jotain ja se tapahtuu. Esimerkiksi miesystäväni kertoi kaupassa ollessamme, että hänen ystävänsä on eronnut. Meinasin sanoa jotain vähän törkeää miesystäväni kaverin vaimosta, että hyvä kun erosivat, mutta pidin suuni, kun ajattelin että tyyppi on kuitenkin täällä kaupassa sitten ja kuulee. Viisi minuuttia eteenpäin niin tämä vaimo kävelee vastaan kaupassa. Eilen tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että outoa kun kouluhauista ei ole otettu vielä yhteyttä ja samantien puhelin alkoi soimaan ja sieltä soitettiin.
Oudoimpia asioita on 8v näkemäni uni, jossa olin ulkomailla, olin jossain putiikissa, käännyn ja näen pinkin hiusharjan telineessä. Menimme Kanarialle kun olin 12v ja tuo tilanne tapahtui niin voimakkaana dejavu-ilmiönä että suorastaan kauhistuin kun tajusin että olen nähnyt ja ELÄNYT tämän aiemmin...
Olen myös nähnyt niin pakahduttavaa unta joltain keskiajalta jossain avonummilla että tiedän eläneeni sen ajan aiemmin. Näin vain väläyksen elämästä jota olen elänyt.
Minäkin olen käynyt unissani mennessä, paitsi nummilla myös juurillani. Kauan ennen kuin tiesin missä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
hm, tuli mieleen yksi tapaus lapsuudesta. Olin joku n. 6 vuotias kun olin olohuoneessa ja katselin ajatuksissani ulos ikkunasta (olin siitä 2 metrin päässä kuitenkin). Muistan äidin ja veljen katsovan tv:tä ja isä tuli juuri toisesta huoneesta olohuoneeseen kun yhtäkkiä "salama" iski olohuoneen ikkunan lähelle. Sanon "salama" koska siitä ei lähtenyt MITÄÄN ääntä ja vaikka se iski aivan ikkunan taakse niin äitini ja veljeni ei huomanneet mitään koska olohuone ei valaistunut yhtään vaikka lähelle iskevästä salamasta yleensä tulee se sokaiseva välähdys. Vain minä ja isäni näimme sen koska hän täysin ihmeissään kysyi että "mikä tuo oli?? näkikö kukaan tuota??" Jostain syystä en saanut sanottua että näin koska olin itsekin hyvin ihmeissäni. Äitini ja veljeni eivät olleet nähneet mitään joten sanoivat isän nähneen harhoja. Mutten edelleenkään tiedä mikä se oli. Silloin oli kyllä pilvinen ja kostea päivä ehkä loppu kesästä että salamaa pidin sinänsä mahdollisena. Mutta siihen kyllä kuuluu ääni siihen ilmiöön jos noin lähelle iskee.
Pallosalama käyttäytyy juuri noin. Kulkee paikasta toiseen äänettömänä. Esiintyy usein juuri aikana jolloin ukkosta on ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Selvä juttu, kaiken taustalla on teihin kohdistunut salaliitto ja kateus.😛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Sisälukutaito on aika ruosteessa näemmä. Mutta, jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Sisälukutaito on aika ruosteessa näemmä. Mutta, jatkakaa.
Missä kohti se sisälukutaito on hukassa? "kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun", "[luokanvalvoja] levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia", "Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle", "ja rehtori menetti pestinsä".
Aiemmin kertomani mieleeni putkahti toinenkin minulle avoimeksi jäänyt arvoitus "villistä nuoruudesta": kun olin päässyt 6. luokalta, menin kesäleirille, jossa tutustuin ikäiseeni tyttökaveriin. Yhtenä päivänä siellä tuli sitten puhetta jostain ihastusjutuista, ja hän kysyi minulta, ovatko vanhempani näistä tietoisia. Kerroin, että ei ole juolahtanut mieleen kertoa. Hän järkyttyi. ”Sun täytyy kertoa!” Hän piti tilannetta kestämättömänä, eikä ymmärtänyt reaktiotani, kun en nähnyt mitään erityistä syytä informoida vanhempiani aiheesta iässä, jossa ihastukset eivät olleet tietoisia olemassaolostani, eikä minulla ollut tarvetta siihen, että heidän pitäisi olla. (Jos meillä koulussakaan oli siihen mennessä mistään tyttö/poikajutuista puhuttu, niin ihan lapsenomaisella tasolla.)
Syksyllä aloitimme samassa koulussa ja kun siellä tapasimme, hän kysyi, olinko kertonut vanhemmilleni vieläkään ja taas vastatessani kieltävästi, hätääntyi ja vannotti, että minun pitää kertoa. Jälkeenpäin kerroin, että äiti oli saanut tietää ihastumisistani päiväkirjastani. Tyttö rauhoittui tästä tiedosta ja ilmoitti, että Salkkareissakin oli kohtaus, jossa äiti luki tyttärensä päiväkirjaa.
Ei hän koskaan minulle mistään suuttunut, ihan sovussa olimme. Ja saman ikäinen lapsihan hän oli, ja tutkimattomia voivat olla lasten tiet, eikä siinä mitään - mutta olisi silti ihan kiva tietää, mikä on edes se lapsen logiikka, jolla vanhempieni oli tärkeää tietää ihastusasioistani ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä sillä tiedolla tehdä.
Lamisa kirjoitti:
Aiemmin kertomani mieleeni putkahti toinenkin minulle avoimeksi jäänyt arvoitus "villistä nuoruudesta": kun olin päässyt 6. luokalta, menin kesäleirille, jossa tutustuin ikäiseeni tyttökaveriin. Yhtenä päivänä siellä tuli sitten puhetta jostain ihastusjutuista, ja hän kysyi minulta, ovatko vanhempani näistä tietoisia. Kerroin, että ei ole juolahtanut mieleen kertoa. Hän järkyttyi. ”Sun täytyy kertoa!” Hän piti tilannetta kestämättömänä, eikä ymmärtänyt reaktiotani, kun en nähnyt mitään erityistä syytä informoida vanhempiani aiheesta iässä, jossa ihastukset eivät olleet tietoisia olemassaolostani, eikä minulla ollut tarvetta siihen, että heidän pitäisi olla. (Jos meillä koulussakaan oli siihen mennessä mistään tyttö/poikajutuista puhuttu, niin ihan lapsenomaisella tasolla.)
Syksyllä aloitimme samassa koulussa ja kun siellä tapasimme, hän kysyi, olinko kertonut vanhemmilleni vieläkään ja taas vastatessani kieltävästi, hätääntyi ja vannotti, että minun pitää kertoa. Jälkeenpäin kerroin, että äiti oli saanut tietää ihastumisistani päiväkirjastani. Tyttö rauhoittui tästä tiedosta ja ilmoitti, että Salkkareissakin oli kohtaus, jossa äiti luki tyttärensä päiväkirjaa.
Ei hän koskaan minulle mistään suuttunut, ihan sovussa olimme. Ja saman ikäinen lapsihan hän oli, ja tutkimattomia voivat olla lasten tiet, eikä siinä mitään - mutta olisi silti ihan kiva tietää, mikä on edes se lapsen logiikka, jolla vanhempieni oli tärkeää tietää ihastusasioistani ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä sillä tiedolla tehdä.
Tolla tytöllä on ihan pakko ollut olla vanhemmat, jotka ovat kiristäneet ja uhkailleet häntä ja kontrolloineet häntä melkein kaikessa. Siksi hän on ollut niin huolissaan, koska ei ole osannut ajatella ettei kaikkien kodeissa hirtetä kertomattomista ajatuksista.
Mahtoiko serkkuni kokea yhden illan jutun eksäni kanssa.
Serkkuni on siis minua seitsemän vuotta vanhempi mutta liikuimme yhdessä aika paljon kun olin parikymppinen. Seurustelin teininä todella pitkään yhden umpi-idiootin kanssa, ja serkkuni ja tämä poikkis tulivat hyvin toimeen - joskus jopa vaikutti, että he pelasivat aivan pokkana silmieni edessä.
Kerran serkku sitten vuosia tuon suhteen jälkeen väläytti kerran käyneensä kotipaikkakunnallani, mutta lähteneensä sieltä seuraavana aamuna. Kun aloin kysellä tarkemmin, niin hän kertoi leväperäiseen tyyliinsä, miten se kundi oli ollut joku nuori ja parikymppinen ja asui vielä äitinsä luona. Mietin vain, ettei se voinut olla kukaan muu kuin tämä ex-poikkis, sillä hän asui äitinsä luona yllättävän pitkään.
Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo tuntui selkäänpuukotukselta siinä mielessä, että serkkuni näki tilanteet kun jätkä haukkui minua pataluhaksi kaikkien kuullen, panetteli ja nöyryytti ja karjui pää punaisena joka asiasta, mutta itse nautti hyvästä huomiosta. Kun minulle myöhemmin kasvoi selkäraka, lopetin yhteydenpidon serkkuuni, koska vihaan tuollaista kaksinaamaisuutta. Joko pidät serkkusi puolia tai et ollenkaan, mutta et mahdollista idiootin käytöstä. Ainakaan itse en menisi tuollaiseen peliin mukaan enkä katselisi viilipyttynä jos jota kuta toista huoritellaan kaikkien kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Sisälukutaito on aika ruosteessa näemmä. Mutta, jatkakaa.
Missä kohti se sisälukutaito on hukassa? "kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun", "[luokanvalvoja] levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia", "Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle", "ja rehtori menetti pestinsä".
Tämä on vain huonosti kerrottu, mutta tämä oli aivan tuttua touhua esimerkiksi pienen paikkakunnan yläasteelta, jonka kävin. Vaihda mopoauto mopoksi, niin iskee paremmin kaksituhattaluvun alkuun. Siellä oli jatkuvasti joku silmätikkuna ja kerrankin samanlaiseen pyöritykseen joutui poika, joka ajoi kouluun monkeylla alaikäisenä. Samanlainen soppa siitä tuli, kun muutama virkaintoinen ihminen innostui liikaa. Enemmän kundeja nauratti kuin suretti, ja mopo meni poliisin pakkohuutokauppaan. Samoihin aikoihin paikkakunnalla oli yksi huoltoyhtiön mies, joka koki olevansa toinen jumalasta ja jotain poliisin ja nimismiehen välimaastosta, ja hän kävi häätämässä nuorisoa pois julkisilta paikoilta koteihinsa ja kävi kiinni, jos jengi ei suostunut liikahtamaankaan. Hän saattoi kans esittää poliisia ja hakata autojen ikkunoita ja väkivalloin repiä jengiä autosta ulos ties millä syyllä. Ainoa vain, ettei hänellä ollut mitään oikeuksia siihen eikä mitään valtuutuksia, mutta olipahan pakko päteä. Minuunkin hän kävi kiinni, vaikka olin käynyt juuri käynyt kaupassa äidin puolesta ja olin kavereille sanomassa heipat ennen kotiinlähtöä. Siinä kohtaa kaikki repesivät, kun hän kävi rähjäämässä täysi-ikäisille, jotka istuivat pankin portailla ennen kuin lähtivät pysäkille päin, kun siihen aikaan bussipysäkeillä ei ollut kunnollisia penkkejä ainakaan meillä päin.
Tuossakin tapauksessa on todennäköisesti joku esittänyt poliisia, ja virkaintoinen opettaja on kuullut jutun pojalta ja levitellyt sitä koulussa eteenpäin totena. Näillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään, vaan samassa jatkumossa. Sitä en tiedä mihin rehtorin potkut liittyvät, mutta tuo ei tainnut edes olla ap:n kirjottama. Tuon lasun ei ole tehnyt koulu, vaan opettaja, joka loukkaantui mopoautokohinasta ja piiloutui ilmoituksen teolta, että koulu muka teki sen. Ainahan noi ilmoitukset menevät, että sitä ei tee yksi yksittäinen ihminen henkilökunnasta vaan "koulu", "päiväkoti", tai "sairaala.." ja nämä sopat syntyvät niin herkästi kun muutama idiootti saa liikaa kierroksia. Ihan tuttua toimintaa mm. Piikkiössä.;)
Teen hoivakodissa töitä. Monesti yhden lasioven kahva painuu alas ja ovi päästää aukeamisen äänen (sähköovi naksahtaa) mutta ovi ei aukea. Aina yöaikaan ja tapahtuu kaikille hoitajille joskus. Lasinen ovi, niin näkee, kummallekkin puolelle, että kukaan ei ole sitä aukomassa. Joku edesmennyt siellä kulkee ovesta ja siitä on tullut jo ihan normaali ilmiö :)
Monesti myös kun asukas kuolee, ja hänellä on ollut tapana hälyttää hoitaja paikalle rannekkeella vaikka tuomaan unilääke klo 21, menehtymisenkin jälkeen kun asukas on jo viety pois ja kello meillä, ranneke hälyttää vielä parina iltana tuttuun aikaan... Kuin hyvästiksi. Minulle itselleni on aina tullut hyvä mieli, kun joku poikkeuksellisen tärkeäksi itselle muodostunut vanhus on "käynyt" kuolemansa jälkeen vielä rimpauttamassa hälykelloa hyvästiksi.