Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Lähdin pari kuukautta sitten juoksulenkille ja sitten olinkin parin tunnin kuluttua suihkussa. En muista lenkistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme omakotitalossa, olohuoneesta on pääsy takapihan pitkälle terassille. Kerran kävelin ympäriinsä rauhoitellen vauvaikäistä poikaani, oli ihan päiväsaika ja syysaurinko paistoi. Katsoin keittiön ikkunasta että 9v tyttäreni leikkii barbeilla isolla kivellä etupihalla, hymyilin ja kävelin olohuoneeseen jossa näin ,että tyttö makaa terassilla ja piirtää. HETKINEN? Kiirehdin keittiön ikkunaan, tyttäreni istui kivellä ja huomatessaan minut vilkutti iloisesti.
Vilkutin takaisin ja kiirehdin olohuoneeseen, terassi oli tyhjä. Minulla on vain yksi tytär eikä naapuristossa ollut muita punapäisiä pikkutyttöjä, ja miksi nyt joku tulisi terassillemme piirtelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telepatiaa kirjoitti:
90-luvun alussa Helsingissä tuskailin kun jouduin asumaan ei-niin-samantyyppisen henkilön kanssa kimppakämpässä. Alkoi jo tosiaan ahdistamaan se asia ja mieltä vaivaamaan. Vuokra-asuntoja oli vaikea löytää silloin, niinkuin tänäkin päivänä on. Sitten yksi päivä Kampin liukuportaissa takaani tuli henkilö joka koputti olkapäälleni ja kysyi tunnenko häntä. Sanoin että en tunne. Hän sanoi että oli nähnyt mut jossain yhteisessä tilausuudessa ja hänelle oli tullut tunne että tarvitsenkohan asuntoa! Hän kysyi siinä alaspäin menevissä portaissa noin vain yks kaks että tarvitsenko asuntoa? Heidän opiskelija-asuntoonsa tarvittaisiin yksi.
Olin todella hämmentynyt! Miten joku voi tietää mun tilanteestani, joku tuntematon ja löytää mut kaupungin vilinästä ja tulla tuosta vaan kysymään asiaa! No, mikäs siinä. Kai kohtalo ohjasi. Muutin parin viikon sisällä, asuin yhdessä uudessa kimpassa pari seuraavaa vuotta. Mitään ilmoitusta mulla ei ollut ollut missään, eikä mitään muutakaan selitystä tapahtuneelle. Mutta ihmeitä tapahtuu. Ehkä sulle tai mullekin taas joku päivä....:)Tästä tuli jotenkin tosi hyvä mieli :)
Paitsi että Kampin kauppakeskusta ei ollut olemassakaan vielä 90-luvun alussa :(
Mä oletin kirjoittajan tarkoittaneen metroasemaa eikä kauppakeskusta. Metron liukuportaat oli olemassa tuohon aikaan. :)
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
No siksi juuri tuli mökkiisi ja kutsui sinua äidikseen, koska oli seonnut. Miksi et tuota ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrjöyrjökoskinen kirjoitti:
Lähdin pari kuukautta sitten juoksulenkille ja sitten olinkin parin tunnin kuluttua suihkussa. En muista lenkistä yhtään mitään.
Olisiko ollut lievä aivoverenkiertohäiriö. Itsellä myös kerran hävisi tunti elämästä, mutta ihan kotioloissa.
Vierailija kirjoitti:
No siksi juuri tuli mökkiisi ja kutsui sinua äidikseen, koska oli seonnut. Miksi et tuota ymmärrä?
Tässähän juuri kerrottiin ettei mökki ollut hänen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä tänäkään päivänä, miksi serkkuni ei ole puhunut minulle vuosiin. Näemme muutaman kerran vuodessa yhteisen mummon luona, ja olen hänelle kuin ilmaa. Molemmilla ikää nyt 24, ja viimeset sanat ollaan vaihdettu varmaan ala-asteella. Muistan kun oltiin lähdössä yhteisten kavereiden kanssa tivoliin, mutta serkku oli sanonut että jos minä lähden niin hän jää pois. Ja meidän välit kuitenkin oli aina loistavat, pienestä asti nähtiin säännöllisesti. Mitä helvettiä tein? Itsekään en ole sen jälkeen hänelle puhunut, tai en muista yritinkö kysyä mikä homman nimi on. Voisi sitä ehkä facebookin kautta ottaa yhteyttä..
Nostan klassisen kateuskortin, ja hän yrittää syrjiä sinua ilmeisen onnistumatta. Älä ota yhteyttä vaan anna hapantua omissa oloissaan.
Niin tai sitten hän häpeää sinua tai ei vain pidä sinusta.
Noo täytyy olla kyllä melkoinen syy, että häpeää mua vielä näinkin monen vuoden jälkeen :D ollaan oltu viimeksi 11-12 vuotiaana tekemisissä, ei me edes tunneta toisiamme enää henkilökohtaisesti.
Henna987 kirjoitti:
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
Aika yllättävä käänne ton pierualoituksen jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin laivalla ja menin käymään kannella kaverini kanssa. Oli jo myöhä ja pimeää. Siinä vähän aikaa seisoskeltuamme taivaalla tapahtui kummallista. Pilvet 'repesivät' ristikkomaiseen muotoon ja ne ristikon välit olivat vihreitä. Tajusimme molemmat saman näyn ja toisiamme katsottuamme tiesimme molempien nähneen saman. Ristikkomainen alue oli valtava, enkä tänäkään päivänä tiedä, mikä sen olisi voinut aiheuttaa.
Tavaroiden salaperäisestä häviämisestä tuli mieleen parin julkkiksen kertomukset. Riitta Väisänen on kertonut, että hänellä kotona häviää tavaroita. Eivät löydy tavallisista paikoistaan, vaikka miten etsisi. Sitten myöhemmin ovatkin löytyneet juuri samoista paikoista, joista on juuri etsitty.
Samanlaisia tapahtumia on ollut erään tunnetun näyttelijän kotona (nyt jo edesmenneen). Elämäkerrassaan hän kertoo, että koko perhe on ollut etsimässä jotain kadonnutta esinettä, turhaan. Sitten vähän ajan päästä se esine on löytynyt samasta hyvin näkyvästä paikasta, josta juuri oli turhaan etsiskelty. - Ja useamman kerran oli käynyt perheessä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henna987 kirjoitti:
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
Aika yllättävä käänne ton pierualoituksen jälkeen...
Yllättävän käänteen lisäksi tuossa tarinassa oli jotain tuttua. Mikäli ei ole ollut joskus uutisissa, niin sitten on ollut jossain rikossarjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henna987 kirjoitti:
Vuosia sitten olin silloisen miesystäväni vanhempien kesämökillä. Olimme kahdestaan siellä. Mies halusi lähteä ostamaan kaljaa kaupasta ja lopulta lähetin hänet sinne yksin. Juuri kun miesystäväni oli poistunut autolla mökin pihasta, päästin pierun jota olin pitänyt sisälläni koko aamun. Se ei tullut äänettömästi, kuten olin arvioinut.
Kuului kamala repeytymisääni ja sitä seurasi hyvin pistävä suolistokaasun haju. Samassa näin kuinka joku oli kuistilla. Meinasin juosta sängyn alle piiloon, koska häpesin niin paljon tilannetta. Miettiessäni avaisinko mökin oven ja kysyisin kuistilla olevalta mitä hän haluaa, ulkona olija avasi yllättäen itse oven.
Hän ei ollut tuttu millään tavoin. Sellainen noin 20-25 vuotias miehen alku. Päässään hänellä oli Karjala-lippalakki. Paita oli kulahtanut t-paita ja jaloissa samanlaiset nappiverkkarit, joita näki joskus 90-luvun puolivälissä. "Äiti" -hän ilmoitti. Menin hämilleni tilanteesta ja kerroin etten ole hänen äitinsä. Mies kuitenkin syöksyi kimppuuni ja alkoi halaamaan kuin olisi keskitysleiriltä vapautettu juutalainen.
Olin tuossa vaiheessa varma, että mies vähintään raiskaa minut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mies vain halasi minua ja kutsui äidikseen. Halasin häntä takaisin ja päätin esittää ymmärtäväistä, vaikka olin täysin pyörällä päästäni. Noin 10 minuutin halailun jälkeen mies vihdoin irrotti otteensa minusta ja kääntyi täysin ilmeettömästi.
Mies suuntasi ulko-ovelle, jossa sanoi minulle luomatta katsekontaktia: "Hyvästi äiti". Sen jälkeen mies saapasteli portaat alas ja hävisi mökin pihaan. Pian ulkoa kuului pamaus. Pelästyin kajahdusta sen verran, että soitin hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi minua piiloutumaan, jonka teinkin. Lopulta paikalle tuli useita poliisiautoja ja ambulansseja.
Miehellä oli ollut mukanaan haulikko, jolla hän ampui itseään mökin pihassa päähän. Miehen pää oli kirjaimmellisesti kappaleina pitkin pihamaata. Sellaista tomaattimurskan näköistä lientä oli myös levinnyt pään palojen kanssa. Näky oli todella järkyttävä, mutta enemmän järkyttävää oli ollut olla miehen halausotteessa.
Myöhemmin selvisi miehen ampuneen äitinsä jonka kanssa oli asunut. Hän oli paikallinen ns. peräkammarin poika, joka oli seonnut. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi hän tuli juuri siihen mökkiin, jossa olin ja kutsui minua äidikseen.
Aika yllättävä käänne ton pierualoituksen jälkeen...
Yllättävän käänteen lisäksi tuossa tarinassa oli jotain tuttua. Mikäli ei ole ollut joskus uutisissa, niin sitten on ollut jossain rikossarjassa.
Oli top- uutisaihe aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin laivalla ja menin käymään kannella kaverini kanssa. Oli jo myöhä ja pimeää. Siinä vähän aikaa seisoskeltuamme taivaalla tapahtui kummallista. Pilvet 'repesivät' ristikkomaiseen muotoon ja ne ristikon välit olivat vihreitä. Tajusimme molemmat saman näyn ja toisiamme katsottuamme tiesimme molempien nähneen saman. Ristikkomainen alue oli valtava, enkä tänäkään päivänä tiedä, mikä sen olisi voinut aiheuttaa.
Itse olen nähnyt taivaalla ison, selkeärajaisen ja vaaleanvihreän kärkikolmion helmikuisena talviyönä (n. kello kaksi aamulla) paikassa, jossa taivaalle ei takuulla heijastettu tai heijastunut mitään (olin ulkona, joskin yksin). Taivas oli selkeä, eivätkä kyseessä olleet revontulet tai mikään muukaan minulle tuttu ilmiö. En ollut humalassa. Ilmiö kesti noin 10 sekunnin ajan, kunnes katosi yhtä yhtäkkiä kuin oli ilmestynytkin.
Tietysti epäilin, että kyseessä oli jonkin sortin outo näköharha, mutta vitsailin tuolloin miehelleni, että ehkä elämme simulaatiossa (kuten jotkut tiedemiehet ovat ehdottaneet) ja näkemäni ilmiö oli bugi eli yksittäinen viallinen polygoni, joka syystä tai toisesta lipsahti hetkeksi näkyviin.
Vaan nytpä tuo ristikkojuttu saikin epäilemään, oliko kyseessä sittenkään pelkkä vitsi...
Ollessani lapsi olin äitini kanssa Sirola-opistossa viikon/kahden kestoisella venäjänkielen kursseilla - samalla tietenkin kesälomalla - olin ehkä 12-vuotias - ehkä hieman alle. Tästä siis aikaa viitisenkymmentä vuotta, mutta eräs tapahtuma on jäänyt mieleen ja ihmettelyn aiheeksi. Oli kaunis kesäpäivä ja me lapset/nuoret olimme opettajan kanssa luokkahuoneessa opettelmassa kieltä. Sitten tapahtui jotain - koko luokka opettajineen vaipui uneen muutamaksi minuutiksi.. havahduin siihen kun luokkalaiset opettajineen alkoivat avaamaan silmiään ja me kaikki olimme todella pöllämystyneen näköisiä ja - oloisia. Kuinka kauan tuo unessa oleminen kesti - sitä en osaa enää sanoa, tuskin kovin pitkään. Siitä ei puhuttu - kuka olisi viitsinyt sanoa, että opetus oli niin tylsää että nukahdettiin - ei ainakaan siihen aikaan. Mutta tosiasia oli, että kaikki nukahtivat kyllä ja me pari, jotka heräsimme muutamaa sekuntia aikaisemmin näimme kyllä muiden heräämisen ja myös dsen häpeilevän ällistyksen.. olen myöhemmin ajatellut mitä tapahtui silloin ja tapahtuiko ylipäätään mitään - varmaa on kuitenkin se, etten tuota kuvitellut..
uninen kirjoitti:
Ollessani lapsi olin äitini kanssa Sirola-opistossa viikon/kahden kestoisella venäjänkielen kursseilla - samalla tietenkin kesälomalla - olin ehkä 12-vuotias - ehkä hieman alle. Tästä siis aikaa viitisenkymmentä vuotta, mutta eräs tapahtuma on jäänyt mieleen ja ihmettelyn aiheeksi. Oli kaunis kesäpäivä ja me lapset/nuoret olimme opettajan kanssa luokkahuoneessa opettelmassa kieltä. Sitten tapahtui jotain - koko luokka opettajineen vaipui uneen muutamaksi minuutiksi.. havahduin siihen kun luokkalaiset opettajineen alkoivat avaamaan silmiään ja me kaikki olimme todella pöllämystyneen näköisiä ja - oloisia. Kuinka kauan tuo unessa oleminen kesti - sitä en osaa enää sanoa, tuskin kovin pitkään. Siitä ei puhuttu - kuka olisi viitsinyt sanoa, että opetus oli niin tylsää että nukahdettiin - ei ainakaan siihen aikaan. Mutta tosiasia oli, että kaikki nukahtivat kyllä ja me pari, jotka heräsimme muutamaa sekuntia aikaisemmin näimme kyllä muiden heräämisen ja myös dsen häpeilevän ällistyksen.. olen myöhemmin ajatellut mitä tapahtui silloin ja tapahtuiko ylipäätään mitään - varmaa on kuitenkin se, etten tuota kuvitellut..
Kuulostaa häkämyrkytykseltä tai vastaavalta, tulikohan luokkaan ilmanvaihdon mukana jotain ylimääräistä. Muistatko, särkikö sinulla päätä jälkeenpäin?
Tylsä kirjoitti:
Tässä pitkin ketjua on kummasteltu katoavia aterimia ja keittiövälineitä. No teistä jonkun haarukka ainakin viime kesänä löytyi meidän multakuormasta! Ja joskus kompostoristamme löytyi oma kuorimaveitsemme... "Ai tännekös se päätyi, kun niin mystillisesti hävisi eikä millään löytynyt mistään..."
Tosiaan keittiössähän voi pieni esine helposti lipsahtaa roskikseen. Kuorimaveitsi juuri voi mennä helposti huomaamatta kuorien mukana bioroskiin. Ja kun keittiön roskis usein vielä tyhjennetään päivittäin, niin siinäpä aika riskialtis reitti pois keittiöstä ja ikiajoiksi jäljittämättömiin.
Näin juuri. Meillä ennen kotona käytettiin ns. laskiämpäriä johon laitettiin kaikki biojätteet, tyhjennettiin kahvipannu yms. Sitten kun se täyttyi se käytiin kaatamassa pellon nurkkaan. Vuosien saatossa sitten pellolla oli paljon ruokailuvälineitä, erityisesti pikkulusikoita.
Olin muutama vuosi sitten käyttämässä koiraani ulkona ennen nukkumaan menoa. Joskus kahden-kolmen aikaan yöllä. Yhtäkkiä koirani alkoi murisemaan ja haukkumaan ja näin toisella puolella tietä vanhukselta näyttävän henkilön joka käveli hitaasti. Koirani ei ikinä haukkunut muille ihmisille edes pimeässä joten tapaus oli kummallinen. Päätin kääntyä toiseen suuntaan ja rauhoitella koiraani jotta lopettaisi haukkumisen. Kun käännyin n. 30 sekunnin päästä en nähnyt kyseistä henkilöä enää missään. Lähistöllä ei ollut rakennuksia tai mutkia joiden taakse henkilö olisi kerennyt kadota joten rupesin ihmettelemään. Päätin mennä kadun toiselle puolelle katsomaan jos henkilö olisi kaatunut esim ojaan koska rupesi vaivaamaan niin paljon. En nähnyt edes jalanjälkiä lumessa. Kummitus?
Vierailija kirjoitti:
Olin laivalla ja menin käymään kannella kaverini kanssa. Oli jo myöhä ja pimeää. Siinä vähän aikaa seisoskeltuamme taivaalla tapahtui kummallista. Pilvet 'repesivät' ristikkomaiseen muotoon ja ne ristikon välit olivat vihreitä. Tajusimme molemmat saman näyn ja toisiamme katsottuamme tiesimme molempien nähneen saman. Ristikkomainen alue oli valtava, enkä tänäkään päivänä tiedä, mikä sen olisi voinut aiheuttaa.
Olisiko pilvien takana voinut olla revontulia?
Mun hiukset muuttuivat laineikkaiksi vaihdevuosien myötä joten tosiaan hormoneilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Tosi outoa kun ennen olivat ihan piikkisuorat.