Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Eniten mietityttäå Varjomies (Shadowman).

Näin pitkään "valeheräämisiä", jossa "herään" omasta sängystä ja kaikki on niin normaalia, etten tajua olevani edelleen unessa. Käännän katseen makuuhuoneen ovekle, jossa seisoo tumma mieshahmo huppu päässään. Se vain seisoo ja tuijottaa.

Unessa yritän hädissäni saada miestä hereille, mutta en saa ääntäkään tulemaan.

Pahimmillasn ko ta valeheräämisiä tuli jopa viisi putkeen, eli taas "herään" ja huokaisen helpotuksesta, että se hahmo olikin vain unta. Katson vielä äkkiä makuhuoneen ovelle varmistaakseni, ettei siellä ole mitään, mutta siellä se edelleen seisookin. Tummana ja liikkumarta, vain tuijottaa.

Lopulta monen valeheräämisen jälkeen herättyä (tai "herättyä) en enää uskaltanut katsoa ovelle 😕

Olin todella yllättynyt kun kuulin ekan kerran, että monikin näkee unihäiriöissään tuon varjomiehen. Jotkut näkevät huppupäisenä, jotkut taas hattupäisenä.

Joku selitys olisi kyllä kiva, miksi niin monet ihmiset eri puolilla maailmaa näkevät unihäiriössä tuon saman hahmon 😕

Nää sängyssä koetut jutut nyt on melko helppo selittää. En teknistä termiä tiedä, mutta ihminenhän voi olla puolivalveilla, eli tavallaan nukkua, mutta olla kuitenkin hereillä samaan aikaan. Kokemukset tietysti tuntuu todellisilta, mutta niinhän unetkin yleensä tuntuvat todellisilta, vaikka jälkeenpäin muisteltuna niiden tapahtumat olisivatkin täysin järjettömiä. Sitä voi luulla, että totta kai erottaa unen ja todellisuuden toisistaan, mutta ei se tuossa "rajatilassa" ole ollenkaan niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus videokasetti, johon oli nauhoitettu ohjelmia, joissa laulettiin. Yksi näistä oli Puoli kuusi -lastenohjelmassa. Kerran kun katsoimme äidin ja siskojen kanssa kasettia, kävikin niin, että tuo Puoli kuusi -ohjelman lauluosuus oli hävinnyt nauhalta. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä sen joitakin kertoja. Ihmetyttää vain, että miten nauhoitus voi noin vain kadota nauhalta. Ei siihen ollut siis mitään päällekään nauhoitettu.

Googlaa mandela effect.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mietityttäå Varjomies (Shadowman).

Näin pitkään "valeheräämisiä", jossa "herään" omasta sängystä ja kaikki on niin normaalia, etten tajua olevani edelleen unessa. Käännän katseen makuuhuoneen ovekle, jossa seisoo tumma mieshahmo huppu päässään. Se vain seisoo ja tuijottaa.

Unessa yritän hädissäni saada miestä hereille, mutta en saa ääntäkään tulemaan.

Pahimmillasn ko ta valeheräämisiä tuli jopa viisi putkeen, eli taas "herään" ja huokaisen helpotuksesta, että se hahmo olikin vain unta. Katson vielä äkkiä makuhuoneen ovelle varmistaakseni, ettei siellä ole mitään, mutta siellä se edelleen seisookin. Tummana ja liikkumarta, vain tuijottaa.

Lopulta monen valeheräämisen jälkeen herättyä (tai "herättyä) en enää uskaltanut katsoa ovelle 😕

Olin todella yllättynyt kun kuulin ekan kerran, että monikin näkee unihäiriöissään tuon varjomiehen. Jotkut näkevät huppupäisenä, jotkut taas hattupäisenä.

Joku selitys olisi kyllä kiva, miksi niin monet ihmiset eri puolilla maailmaa näkevät unihäiriössä tuon saman hahmon 😕

Selitys on se, että ympäri maapalloa kaikilla ihmisillä aikalailla samanlaiset aivot, jotka loihtivat mitä eriskummallisempia kokemuksia unessa. Ja unihalvausta tapahtuu siten kaikkialla jossa on unihäiriöisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se suojelusenkeli vai mikä? kirjoitti:

Olin tämän tapahtuessa 5-vuotias ja asuin perheeni kanssa omakotitalossa, jonka vieressä tien toisella puolella oli leikkikenttä. Eräänä kesäpäivänä minä sain vanhempien sisarusten kanssa luvan lähteä sinne leikkikentälle leikkimään. Minä ryntäsin innoissani pois pihasta suoraan tielle malttamatta katsoa, että tuleeko tiellä autoja. Sitten ihan yllättäen minä pysähdyin keskelle tietä ja jäin katsomaan vasemmalle puolelle, jossa tuli auto minua kohti. Itse en oikein tapahtumaa muista, mutta perässäni juosseet sisarukseni ovat kertoneen, että minä menin kyykkyyn ja jäin siihen asentoon liikkumatta vaikka he huusivat minulle, että väistäisin autoa. Sitten yllättäen joku tai jokin näkymätön voima oli tarttunut minuun kiinni, nostanut minut tien vieressä olevaan ojaan ja laskenut sinne juuri ennen kuin auto olisi ajanut päälleni. Autokuski oli painanut jarrua, mutta auto ei pysähtynyt kuin muutaman metrin päässä minusta. Minä muistan vain, että seisoin siinä tiellä auton tullessa minua kohti ja että seuraavassa hetkessä olin ojassa autokuskin, sisarusten ja metelin pihasta paikalle kutsumat vanhemmat juoksivat luokseni. Minä olin vahingoittumaton paitsi että olin pelästynyt ja märkä koska olin siellä ojassa. Tästä on nyt jo hiukan yli 30 vuotta mutta edelleenkään en tiedä, että mikä minut sinne tien sivuun nosti. Oliko se sitten suojelusenkeli vai mikä, mutta ainakin se pelasti minut vammautumiselta silloin. Auto ajoi sen verran hitaasti, että en minä luultavasti olisi kuollut, jos se olisi ajanut päälleni, mutta vammoja olisin varmasti saanut. Tämä tapaus on todella tapahtunut, koska vanhemmat ovat kertoneet usein, että se autokuski oli nähnyt kuinka jokin näkymätön oli minut sinne ojaan nostanut ja myös 4 vanhempaa sisarustani muistavat tapauksen.

Mitä väärää ne lapset ovat tehneet, joita näkymättömät suojelijat eivät pelasta?

Miksi oletat, että näkymättömän suojelijan puuttuminen liittyy väärin tekemiseen? Kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain syystä. Kommentoijan aika ei ollut vielä tuolloin.

Kaikki ei usko että kaikella on tarkoitus ja että kaikki tapahtuu jostain syystä, joten jos väittää tämän kuolleiden lasten vanhemmille on aivan täysi paska. Ei ole mitään tarkoitusta se että lapsi kuolee ennen vanhempaansa. Elämä vain on, ja sitten sitä ei enää ole.

Itselläkin on vastaavaa kokemusta kuin tässä

"Toinen outo juttu joka on jäänyt askarruttamaan on se, että kolmessa asunnossa, joissa olen asunut paloivat lampuista jatkuvasti polttimot. Elämäni oli tällöin hyvin epävakaata. Vasta myöhemmin tajusin että uskoon tultuani ilmiö loppui, eikä enää tarvitse jatkuvasti olla ostamassa uusia polttimoita."

Edellisessä asunnossani oli sama ongelma, kaikki lamput paloivat jatkuvasti, tai sitten lamput vain lakkasivat toimimasta vaikka hehku olisi ollut uusi ja ehjä. Jopa sähkömies kävi katsomassa eteisen lamppua, joka oli ollut rikki jo kun muutin asuntoon. Ei osannut sanoa mikä siinä oli vikana, ja pikkuhiljaa kaikki lamput lakkasivat toimimasta. Kun muutin pois nykyiseen asuntooni, oli jäljellä enää vessan lamppu ja muuten olin kynttilänvalon varassa marraskuun pimeydessä. Tuikkuja tuli ostettua.

Karmivaa tästä teki vielä se, että kun olin muuttamassa pois, viereisen asunnoon vanha pariskunta tuli juttelemaan kuinka harmi kun muutan pois, kun olin niin rauhallinen naapuri, ja "kun siinä ne ennen sinua asuneet pojat jotka kuolivat sinne asuntoon oli niin rauhattomia ja aina oli jotain häiriötä ja melua"... Kyselin tarkemmin niin tosiaan, ennen minua asunnossa oli asunut joku nuori mies, joka vietti villiä elämää, ja olivat sitten kaverinsa kanssa löytyneet asunnosta kuolleina yliannostukseen. Selvisi siinä sitten sekin, miksi oli niin edullinen vuokra keskustan yksiössä. Ei ollut vuokranantaja maininnut muuttaessani tätä yksityiskohtaa.

Peloissaan kirjoitti:

Valmennan noin kuusivuotiaita voimistelijanalkuja. Kun ekan kerran menin huomasin yhden todella tutun näköisen lapsen. Sitten hoksasin, että sehän olen minä. Treenien jälkeen etsin lapsuus kuvani ja huomasin, että aivan samannäköinen. Tyttö vieläkin käy valmennuksessani, mutta en ole kertaakaan saanut tilaisuutta nähdä hänen vanhempiaan, sillä tulee aina vaarinsa kanssa.

Minulle kävi noin töissä, ja tällä lapsella on vielä samanlainen luonne ja tismalleen samat harrastukset kuin minulla aikanaan. Tyttökin tuntui huomaavan yhdennäköisyytemme, ekoina päivinä tämä vilkuili minua jatkuvasti. Olen nähnyt tämän siskot ja äidinkin, kukaan näistä ei muistuta häntä ollenkaan ulkonäöltään.

Vierailija kirjoitti:

JATKOA (lähetän jatkon tähän perään nyt uudelleen että tulee looginen järjestys jutuille) -->>

Poliisit tulivat ja tutkivat talon, ja ilmoittivat, etteivät löytäneet ketään, ja että kaikki ovet ja ikkunat olivat lukossa sisäpuolelta. Poliisit vaikuttivat välillä jopa huvittuneilta, ja vähättelivät tilannettamme.

Perheemme ja toinen siskoni miehineen ja lapsineen tulivat paikalle vähän myöhemmin. Poliisit poistuivat paikalta. Seisoskelimme kaikki olohuoneessa, ja yritimme yhdessä keksiä selitystä tapahtuneelle. Silloin veljeni sanoi vitsinä, että ehkä talossa kummittelee. Juuri sillä hetkellä kaikki talon valot himmenivät/sammuivat noin sekunniksi, ja ulkovalo, jonka voi sytyttää vain katkaisijasta ulko-oven vierestä, naksahti itsestään päälle. Kukaan ei enää uskaltanut jatkaa keskustelua, vaan hajaannuimme kuin tahoillemme.

Siskoni ja hänen miehensä vahvistivat, ettei talosta oltu viety/varastettu mitään. Ainoa asia, joka talossa oli muuttunut ollessamme yläkerrassa, kun alhaalta kuului ääntä, oli se, että olohuoneen kattolampun hehkulamppu oli kierretty pois paikoiltaan/sammuksiin. Valo oli ollut päällä, kun olimme tulleet takaisin pikaruokaa hakemasta.

Minulle on jäänyt tästä traumat, ja jos olen yksin esimerkiksi mökillä, varmistan monta kertaa, että ovet ovat lukossa, ja nukun valot päällä ja pippurisumute käden ulottuvilla. Siellä yläkerrassa hysteerisinä ollessamme olin aika varma, että ellen kuolisi, niin ainakin minua haavoitettaisiin vakavasti :(

Selittäkää joku tää mysteeri mulle?

Tulee mieleen eräs amerikkalainen tapaus, jossa perheen taloon oli majoittunut portaiden alla olevaan salaluukkuun ylimääräinen asukas. Hän hiippaili aina öisin talossa ja oli rakastunut perheen tyttöön. En tosin muista oliko juttu fiktiota, mutta jos se oli totta, niin siinä meinasi käydä huonosti. Ihan hyvin talon portaikossa tai jossain oli jokun huomaamaton paikka kuten kellari johon piiloutua. Kulkija on luullut olevansa yksin talossa, ja huomattuaan teidät luullut lisäksi olevansa ylivoimainen. Onneksi saitte apua tuolla tavalla ettekä olleet yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mietityttäå Varjomies (Shadowman).

Näin pitkään "valeheräämisiä", jossa "herään" omasta sängystä ja kaikki on niin normaalia, etten tajua olevani edelleen unessa. Käännän katseen makuuhuoneen ovekle, jossa seisoo tumma mieshahmo huppu päässään. Se vain seisoo ja tuijottaa.

Unessa yritän hädissäni saada miestä hereille, mutta en saa ääntäkään tulemaan.

Pahimmillasn ko ta valeheräämisiä tuli jopa viisi putkeen, eli taas "herään" ja huokaisen helpotuksesta, että se hahmo olikin vain unta. Katson vielä äkkiä makuhuoneen ovelle varmistaakseni, ettei siellä ole mitään, mutta siellä se edelleen seisookin. Tummana ja liikkumarta, vain tuijottaa.

Lopulta monen valeheräämisen jälkeen herättyä (tai "herättyä) en enää uskaltanut katsoa ovelle 😕

Olin todella yllättynyt kun kuulin ekan kerran, että monikin näkee unihäiriöissään tuon varjomiehen. Jotkut näkevät huppupäisenä, jotkut taas hattupäisenä.

Joku selitys olisi kyllä kiva, miksi niin monet ihmiset eri puolilla maailmaa näkevät unihäiriössä tuon saman hahmon 😕

Selitys on se, että ympäri maapalloa kaikilla ihmisillä aikalailla samanlaiset aivot, jotka loihtivat mitä eriskummallisempia kokemuksia unessa. Ja unihalvausta tapahtuu siten kaikkialla jossa on unihäiriöisiä ihmisiä.

Ja miksi he näkevät saman hahmon sen sijaan, että näkisivät esim. mitä itse nyt sattuvat eniten pelkäämään?

Eli miksi monet ihmiset näkevät jommankumman näistä hahmoista: https://www.google.com/search?q=sleep+shadowman&client=firefox-b-ab&sou…:

sen sijaan, että näkisi vaikka viisipäisen hirviön, tai mitä tahansa nyt tavallisissa painajaisissa voisikaan nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus videokasetti, johon oli nauhoitettu ohjelmia, joissa laulettiin. Yksi näistä oli Puoli kuusi -lastenohjelmassa. Kerran kun katsoimme äidin ja siskojen kanssa kasettia, kävikin niin, että tuo Puoli kuusi -ohjelman lauluosuus oli hävinnyt nauhalta. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä sen joitakin kertoja. Ihmetyttää vain, että miten nauhoitus voi noin vain kadota nauhalta. Ei siihen ollut siis mitään päällekään nauhoitettu.

C-kasettien, beta ja vhs-kasettien aikana oli teknisesti mahdollista että nauhasta vaan on pyyhkiytynyt jotain pois. Harvinaista mutta mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lisää, mielenkiintosia juttuja :)

  Niin, kiinnostavia ovat - vaikka joskus tukka nousee pystyyn, kun niitä myöhään  illalla  luen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se suojelusenkeli vai mikä? kirjoitti:

Olin tämän tapahtuessa 5-vuotias ja asuin perheeni kanssa omakotitalossa, jonka vieressä tien toisella puolella oli leikkikenttä. Eräänä kesäpäivänä minä sain vanhempien sisarusten kanssa luvan lähteä sinne leikkikentälle leikkimään. Minä ryntäsin innoissani pois pihasta suoraan tielle malttamatta katsoa, että tuleeko tiellä autoja. Sitten ihan yllättäen minä pysähdyin keskelle tietä ja jäin katsomaan vasemmalle puolelle, jossa tuli auto minua kohti. Itse en oikein tapahtumaa muista, mutta perässäni juosseet sisarukseni ovat kertoneen, että minä menin kyykkyyn ja jäin siihen asentoon liikkumatta vaikka he huusivat minulle, että väistäisin autoa. Sitten yllättäen joku tai jokin näkymätön voima oli tarttunut minuun kiinni, nostanut minut tien vieressä olevaan ojaan ja laskenut sinne juuri ennen kuin auto olisi ajanut päälleni. Autokuski oli painanut jarrua, mutta auto ei pysähtynyt kuin muutaman metrin päässä minusta. Minä muistan vain, että seisoin siinä tiellä auton tullessa minua kohti ja että seuraavassa hetkessä olin ojassa autokuskin, sisarusten ja metelin pihasta paikalle kutsumat vanhemmat juoksivat luokseni. Minä olin vahingoittumaton paitsi että olin pelästynyt ja märkä koska olin siellä ojassa. Tästä on nyt jo hiukan yli 30 vuotta mutta edelleenkään en tiedä, että mikä minut sinne tien sivuun nosti. Oliko se sitten suojelusenkeli vai mikä, mutta ainakin se pelasti minut vammautumiselta silloin. Auto ajoi sen verran hitaasti, että en minä luultavasti olisi kuollut, jos se olisi ajanut päälleni, mutta vammoja olisin varmasti saanut. Tämä tapaus on todella tapahtunut, koska vanhemmat ovat kertoneet usein, että se autokuski oli nähnyt kuinka jokin näkymätön oli minut sinne ojaan nostanut ja myös 4 vanhempaa sisarustani muistavat tapauksen.

Mitä väärää ne lapset ovat tehneet, joita näkymättömät suojelijat eivät pelasta?

Miksi oletat, että näkymättömän suojelijan puuttuminen liittyy väärin tekemiseen? Kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain syystä. Kommentoijan aika ei ollut vielä tuolloin.

Minustakin se on aina ollut kummallista ja epäreilua, että suojelusenkelit varjelevat toisia lapsia, mutta toisia eivät.

Samoin lapsena minusta oli ikävää, kun sanottiin että vain kiltit lapset saavat lahjoja. Kysyin äidiltä surullisena: "Mitä se kaikkein tuhmin lapsi saa?"  En muista, minkä lohdutuksen äiti siihen keksi.

Mutta tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen (selittämättömiin tapahtumiin).

Jumala selvittää kaiken mikä on jäänyt selvittämättä, uskon niin vahvasti. Vaikka usein tuntuu, että tässä maailmassa vääryys, rikos ja valhe voittaa, mikään ei jää Jumalalta huomaamatta eikä lopulta tuomitsemattakaan. Hän on myös säätänyt ajan, jolloin itse kunkin rikkomukset nostetaan esiin, vääryydet oikaistaan ja kaltoinkohdellut saavat oikeutta, koska hänen nimensä on Totuus ja Oikeudenmukaisuus.

Minua ihmetyttää Saara Aallossa se, että olen varma, että joskus aikaisemmin luin että hän seurustelee naisen kanssa, mutta sitten sain tietää, että hän seurustelee Teemu Roivaisen kanssa eli ei olekaan lesbo vai lopettiko hän sen lesbona olemisen?

Minulla oli aikaisemmin akaattikotiloita, mutta luovuin niistä noin vuosi sitten. Silti kuulen yhä joskus samanlaisen äänen kuin mitä kuului kun kotilo tippui terraarion kansilasista ja osui pohjalla olevaan kiveen. Äänet kuuluvat lisäksi juuri siitä suunnalta, missä niiden terraario aikanaan oli.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni mieltä kaivertanut seuraavat tapahtumat:

Kun menin lapsena (arviolta 6-7v) nukkumaan, minulle tuli tunne, että on katsottava vastakkaisella seinällä olevaa hyllyä, jossa oli leluja. Katsoessani sinne yksi tiikerilelu käänsi päänsä ja katsoi minua. Menin peloissani peiton alle ja nukahdin sinne. Tämä voi toki olla jotain lapsen väsyneen mielen luomaa harhaa, mutta on jäänyt elävästi mieleeni.

Toinen outo juttu joka on jäänyt askarruttamaan on se, että kolmessa asunnossa, joissa olen asunut paloivat lampuista jatkuvasti polttimot. Elämäni oli tällöin hyvin epävakaata. Vasta myöhemmin tajusin että uskoon tultuani ilmiö loppui, eikä enää tarvitse jatkuvasti olla ostamassa uusia polttimoita.

Kolmas tarina on mielestäni kaikkein pelottavin, vaikkei siltä varmaankaan luettuna tunnu. Tällöin elin em. epävakaata ja holtitonta elämää ja ongelmia riitti (muitakin kuin se että jouduin ostamaan jatkuvasti uusia polttimoita 😆). Menin yöllä väsyneenä ja aavistuksen sekavana vessaan ja käsiä pestessäni katsoin hämärässä WC.n peilistä. Väsyneen, ilmeettömien kasvojeni sijasta peilistä tuijotti kyllä omat kasvoni mutta pirullisesti hymyillen! Pelästyin todella paljon, enkä muista mitä tämän jälkeen tapahtui. Aamulla heräsin ihan normaalisti ja mietin oliko kyseessä todentuntuinen uni. Samoihin aikoihin pohdin itsemurhaa ja jotenkin tuntui että ns paha peilikuvani liittyi niihin ajatuksiin. Nykyään en onneksi enää ajattele moisia.

Heh, hiukan hermoilevat ihmiset yksinkertaisesti vääntää lamput liian tiukalle, ja sitten ihmettelee kun lamput palaa pian.

Lamppua ei tarvitse kiertää aivan loppuun, riittää kun koskettaa. Tuossa lämpölaajentumassa on kyse millin osista, mutta selittää lampun poksahtamisen.

Ihmeissään ov. kirjoitti:

Minulla oli aikaisemmin akaattikotiloita, mutta luovuin niistä noin vuosi sitten. Silti kuulen yhä joskus samanlaisen äänen kuin mitä kuului kun kotilo tippui terraarion kansilasista ja osui pohjalla olevaan kiveen. Äänet kuuluvat lisäksi juuri siitä suunnalta, missä niiden terraario aikanaan oli.

🐚Kuulen joskus yhä kultakalan pulputuksen 🐠 vaikkei sitä ole ollut enää aikoihin.

Kyllä minut jätettiin. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihattu ov. kirjoitti:

Minulla on kummallinen muisto lapsuudesta. Olin päiväkodissa ja olin ehkä 5-vuotias, kun muita lapsia ruvettiin hakemaan kotiin, mutta minua ei tultu hakemaan. Lopulta olin viimeinen lapsi siellä hoitajien kanssa ja kun minua ei vain tultu hakemaan, niin hoitajat sanoivat, että heidänkin pitää päästä koteihinsa ja lähtivät pois. Sitten minä jäin sinne yksin ja muistan, kun kuljeskelin pitkin pimeää ja tyhjää päiväkotia ja leikin innoissani leluilla, joilla en muuten saanut leikkiä, joilla muut lapset eivät antaneet minun epäsuositun ja kiusatun lapsen muuten leikkiä. Oli luultavasti syksy ja siksi oli aikaisin pimeää. Jostain syystä en pelännyt lainkaan, vaikka olin pelokas lapsi ja kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt olla paniikissa ja itkeä siellä yksin. Pari kertaa kävin illan aikana päiväkodin keittiössä syömässä, josta onnistuin löytämään jotain ruokaa, ainakin näkkileipää, hedelmiä ja maitoa. Sitten kun alkoi väsyttämään, niin menin oman päiväkotiryhmäni tiloihin huoneeseen, jossa nukuttiin. Nukuin yön sinne lattialle jääneellä patjalla alusvaatteet päällä ja kun tuli vessahätä, niin onnistuin löytämään tieni vessaan ja hoitamaan tarpeilla käynnin, pyyhkimisen ja käsien pesun itse. Aamulla minut sitten löydettiin sieltä patjalta nukkumassa. Sitten olin normaalisti sen päivän siellä ja sinä päivänä minut haettiin kotiin. Olen puhunut tästä myöhemmin perheeni kanssa, mutta he ovat sanoneet, että olen nähnyt unta, mutta minä tiedän, että tämä ei ole unta sillä muistan selvästi kun katselin päiväkodin ikkunasta pimeälle, syksyiselle pihalle ja tajusin silloin, että kukaan ei minusta oikeasti pahemmin välitä ja sen jälkeen olen joutunut pitämään itse itsestäni huolta paljon enemmän kuin muut lapset. Noin 12-vuotiaasta asti olen pitänyt itse itsestäni huolta täysin.

Olet sekoittanut unta ja valvetta. Lasta ei jätetä yksin päiväkotiin missään tapauksessa.

Mutta kun minut jätettiin. Ehkä täällä Suomessa lapsia ei jätetä päiväkodissa yksin mutta minä en asunutkaan täällä lapsena.

Mikä tämä maa on, jossa on noin suomalaisen kaltainen päiväkotisysteemi, ja jossa vedettään näkkileipää, maitoa ja hedelmiä? Mistään kovin eksoottisesta maasta ei voi olla kyse. Uneksinut olet, tai keksit itse koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minut jätettiin. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihattu ov. kirjoitti:

Minulla on kummallinen muisto lapsuudesta. Olin päiväkodissa ja olin ehkä 5-vuotias, kun muita lapsia ruvettiin hakemaan kotiin, mutta minua ei tultu hakemaan. Lopulta olin viimeinen lapsi siellä hoitajien kanssa ja kun minua ei vain tultu hakemaan, niin hoitajat sanoivat, että heidänkin pitää päästä koteihinsa ja lähtivät pois. Sitten minä jäin sinne yksin ja muistan, kun kuljeskelin pitkin pimeää ja tyhjää päiväkotia ja leikin innoissani leluilla, joilla en muuten saanut leikkiä, joilla muut lapset eivät antaneet minun epäsuositun ja kiusatun lapsen muuten leikkiä. Oli luultavasti syksy ja siksi oli aikaisin pimeää. Jostain syystä en pelännyt lainkaan, vaikka olin pelokas lapsi ja kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt olla paniikissa ja itkeä siellä yksin. Pari kertaa kävin illan aikana päiväkodin keittiössä syömässä, josta onnistuin löytämään jotain ruokaa, ainakin näkkileipää, hedelmiä ja maitoa. Sitten kun alkoi väsyttämään, niin menin oman päiväkotiryhmäni tiloihin huoneeseen, jossa nukuttiin. Nukuin yön sinne lattialle jääneellä patjalla alusvaatteet päällä ja kun tuli vessahätä, niin onnistuin löytämään tieni vessaan ja hoitamaan tarpeilla käynnin, pyyhkimisen ja käsien pesun itse. Aamulla minut sitten löydettiin sieltä patjalta nukkumassa. Sitten olin normaalisti sen päivän siellä ja sinä päivänä minut haettiin kotiin. Olen puhunut tästä myöhemmin perheeni kanssa, mutta he ovat sanoneet, että olen nähnyt unta, mutta minä tiedän, että tämä ei ole unta sillä muistan selvästi kun katselin päiväkodin ikkunasta pimeälle, syksyiselle pihalle ja tajusin silloin, että kukaan ei minusta oikeasti pahemmin välitä ja sen jälkeen olen joutunut pitämään itse itsestäni huolta paljon enemmän kuin muut lapset. Noin 12-vuotiaasta asti olen pitänyt itse itsestäni huolta täysin.

Olet sekoittanut unta ja valvetta. Lasta ei jätetä yksin päiväkotiin missään tapauksessa.

Mutta kun minut jätettiin. Ehkä täällä Suomessa lapsia ei jätetä päiväkodissa yksin mutta minä en asunutkaan täällä lapsena.

Mikä tämä maa on, jossa on noin suomalaisen kaltainen päiväkotisysteemi, ja jossa vedettään näkkileipää, maitoa ja hedelmiä? Mistään kovin eksoottisesta maasta ei voi olla kyse. Uneksinut olet, tai keksit itse koko jutun.

Vähän itsekin mietin, että kätevästi vasta myt tuli esiin tuo "ulkomailla" -kortti, kun kerrottiin ettei tuollainen yksinkertaisesti ole Suomessa mahdollista.

Ja tosiaan, missä maassa tuollaisesta ei nouse iso haloo?

Tuo päiväkotikertomuksen sepustanut "vihattu ov." on kirjoittanut tähän ketjuun lukuisia mielikuvituksen tuotteita, mm. nimimerkeillä "suurperheen lapsi ov.", "lievästi autistinen ov." ja mitä kaikkia niitä olikaan. Tunnistaa tuosta kirjoitustyylisä ja nimimerkissä on aina tuo ov. perässä. Ei taida käydä ihan täysillä.