Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole selvittämättömiä mutta varsin outo juttu kyllä. Olin parikymppinen ja muuttanut jo pois kotoa, jostain syystä olin kuitenkin siellä yötä, omassa vanhassa huoneessani. Oli hämärä kesäyö enkä saanut unta. Yhtäkkiä huoneeni ovelta alkoi kuulua hirveä rapina ja kahina joka siellä liki pimeässä kuulosti todella kovalta ja pelottavalta. Mitään en nähnyt enkä keksinyt mistä ääni voi tulla... olin aivan hysterian partaalla. Mietin hiirtä ja jos vaikka mitä... muistan että ryntäsin huoneesta ulos sen rapinan ohi ja juoksin yläkertaan herättämään äitini. Tultiin molemmat alas ja laitettiin valot päälle. Kova meteli jatkui edelleen ja hoksattiin että ääni tulee vanhasta koulusalkustani joka on huoneeni nurkassa, tiesin että siellä oli jotain koulupapereita ja äitini kanssa todettiin että siellä on varmaan hiiri ( ja ihmeteltiin samalla miten hiiri olisi päässyt siihen laukkuun jossa ei ollut milliä suurempia rakoja missään )

Kannettiin laukku ulos hämärään kesäyöhön ( laitettiin valot päälle ) ja puolipaniikissa avattiin salkku. Sieltä kömpi n. 7-8 cm kokoinen KOPPAKUORIAINEN! metelin arvoitus siis ratkesi, mutta mistä ihmeestä se oli mennyt sinne salkkuun joka oli täysin ilmatiiviis ja ”lukossa”.

Ehkä se oli kömpinyt sinne vauvana jostain raosta ja kasvanut salkussa.

Joo, näin sen täytyi olla ja samaa mietin. Milläköhän se oli siellä elänyt kun paperit olivat ehjiä? että ei syönyt niitä elääkseen ja kasvaakseen? Tai en minä tiedä kuinka nopeasti koppakuoriainen kasvaa....  Outoa se kyllä oli :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei kovin pitkään ole vaivannut, mutta mietin, mille kommentti 2176/2130 on jatkoa.

Toinen hämmästyttävä asia on se, kuinka monta viestiä tästäkin ketjusta on poistettu.

Kommentti olisi jatkoa tarinan 1. osalle, jonka lähetin jo tunteja sitten, mutta sivu ilmoitti "lähetetään hyväksymisen jälkeen", eikä kommenttiani ilmeisesti hyväksytty,en tiedä miksi.

-tuon kommentin kirjoittaja.

Siinä oli joku poistoon johtava sana. Ei niitä koskaan hyväksytä vaan katoavat iäksi. Kun huomaa että niin on käynyt, on parasta peruuttaa selaimella takaisinpäin, jolloin palataan siihen näkymään missä kirjoitettiin se kommentti, sitten voi etsiä sieltä tekstistä sen kielletyn sanan. Thappaa on aika hyvä ehdokas. Naisten solvaamiseen liittyvät sanat toinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei sinänsä ole superkiinnostava juttu, mutta on jäänyt vaivaamaan. Olin ollut leikkauksessa ja tarvitsin sen jälkeen vahvaa kipulääkettä. Muistan elävästi, miten tulin sairaalasta apteekin kautta kotiin, otin lääkepakkauksen apteekkipussista tiskipöydälle ja nostin sen siitä lääkekaappiin, astmalääkkeen ja perusburanan väliin. Minulla on valokuvamuisti ja tasan varmasti olen sen siihen laittanut. Mutta kun seuraavan kerran kipu yltyi niin että tarvitsin lääkettä, sitä ei löytynytkään enää yhtään mistään. Käänsin suunnilleen koko kodin ympäri. Epätoivon vimmassa etsin ja etsin kun sattui niin paljon. Koko pakkaus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ei löytynyt myöhemmin muutossakaan. En ymmärrä minne se on voinut noin vain kadota. Kärvistelin sitten kamalat kivut pelkällä buranalla, joka ei auttanut ollenkaan. En uskaltanut pyytää lääkäriltä lisää, koska pelkäsin että minua epäillään joksikin viihdekäyttäjäksi. Oli kyllä ahdistava kokemus.

Mitään muuta selitystä en keksi kuin että huoltomies tai vuokranantaja olisi tullut omilla avaimilla sisään ja varastanut lääkkeen. Kenelläkään muulla ei ollut avaimia silloiseen kerrostalokämppääni.

  Tai sitten jopa kaverisi tai sukulaisesi on voinut varastaa nuo huumaavat lääkkeet (oletan että kyseessä oli kenties oksikodoni, tai vastaava huumausaine). Noita piilonarkkareita on yllättävän paljon ja kun ihminen ryhtyy sellaiseksi, niin silloin moraali rapistuu nopeasti. Tiedän kokemuksesta että miten kieroja voivat olla.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen kesälomalla kävin usein omakotitalomme vintillä lukemassa Akuja ja muita vanhoja lehtiä ja kirjoja, joita siellä oli pinoittain. Yhtenä aamuna kun menin vintille, näin orrella vaalean peruukin näköisen kuontalon, joka ei ollut siellä koskaan ollut.  Vein sen alakertaan ja sovitin peilin edessä päähäni. Olin aina halunnut olla blondi, kuin sadun prinsessat. Koko päivän puuhailin ulkona pihalla ja puutarhassa peruukki päässä. Ennen kuin vanhemmat tulivat töistä, sain muuta tekemistä ja vein peruukin takaisin vintille.

Seuraavana aamuna kun menin ylös, peruukkia ei enää löytynyt mistään, eikä sen koommin sitä enää näkynyt. Vanhemmat vain minulle ihmettelivät, kun naapurit olivat kyselleet kuka vieras tyttö oli pihallamme leikkinyt.

  Tämä oli mielenkiintoinen tapaus. Tulee vain mieleen, että sinne vintille on päässyt joku muukin ja ensin jättänyt tai unohtanut tuon peruukin sinne ja sitten myöhemmin hakenut sen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen kesälomalla kävin usein omakotitalomme vintillä lukemassa Akuja ja muita vanhoja lehtiä ja kirjoja, joita siellä oli pinoittain. Yhtenä aamuna kun menin vintille, näin orrella vaalean peruukin näköisen kuontalon, joka ei ollut siellä koskaan ollut.  Vein sen alakertaan ja sovitin peilin edessä päähäni. Olin aina halunnut olla blondi, kuin sadun prinsessat. Koko päivän puuhailin ulkona pihalla ja puutarhassa peruukki päässä. Ennen kuin vanhemmat tulivat töistä, sain muuta tekemistä ja vein peruukin takaisin vintille.

Seuraavana aamuna kun menin ylös, peruukkia ei enää löytynyt mistään, eikä sen koommin sitä enää näkynyt. Vanhemmat vain minulle ihmettelivät, kun naapurit olivat kyselleet kuka vieras tyttö oli pihallamme leikkinyt.

  Tämä oli mielenkiintoinen tapaus. Tulee vain mieleen, että sinne vintille on päässyt joku muukin ja ensin jättänyt tai unohtanut tuon peruukin sinne ja sitten myöhemmin hakenut sen pois.

Vanhemmat käyttivät peruukkia edellisyönä villeissä seksileikeissä vintillä ja unohtivat sinne, hakivat sitten pois takaisin piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole selvittämättömiä mutta varsin outo juttu kyllä. Olin parikymppinen ja muuttanut jo pois kotoa, jostain syystä olin kuitenkin siellä yötä, omassa vanhassa huoneessani. Oli hämärä kesäyö enkä saanut unta. Yhtäkkiä huoneeni ovelta alkoi kuulua hirveä rapina ja kahina joka siellä liki pimeässä kuulosti todella kovalta ja pelottavalta. Mitään en nähnyt enkä keksinyt mistä ääni voi tulla... olin aivan hysterian partaalla. Mietin hiirtä ja jos vaikka mitä... muistan että ryntäsin huoneesta ulos sen rapinan ohi ja juoksin yläkertaan herättämään äitini. Tultiin molemmat alas ja laitettiin valot päälle. Kova meteli jatkui edelleen ja hoksattiin että ääni tulee vanhasta koulusalkustani joka on huoneeni nurkassa, tiesin että siellä oli jotain koulupapereita ja äitini kanssa todettiin että siellä on varmaan hiiri ( ja ihmeteltiin samalla miten hiiri olisi päässyt siihen laukkuun jossa ei ollut milliä suurempia rakoja missään )

Kannettiin laukku ulos hämärään kesäyöhön ( laitettiin valot päälle ) ja puolipaniikissa avattiin salkku. Sieltä kömpi n. 7-8 cm kokoinen KOPPAKUORIAINEN! metelin arvoitus siis ratkesi, mutta mistä ihmeestä se oli mennyt sinne salkkuun joka oli täysin ilmatiiviis ja ”lukossa”.

Ehkä se oli kömpinyt sinne vauvana jostain raosta ja kasvanut salkussa.

Joo, näin sen täytyi olla ja samaa mietin. Milläköhän se oli siellä elänyt kun paperit olivat ehjiä? että ei syönyt niitä elääkseen ja kasvaakseen? Tai en minä tiedä kuinka nopeasti koppakuoriainen kasvaa....  Outoa se kyllä oli :) 

Nämä pikkutoukka paksulaiset syövät ENNEN levolle vetäytymistään. Salkuissa tms ne vain vetävät kotelon niskaan ja aloittavat metamorfoosin.

Noniin. Yritän nyt uudelleen kirjoittaa tän tarinan ekan osan, jos vaikka menisi läpi. Uskokaa tai älkää, niin tällaista koin.

Eli olin muutama vuosi sitten perheeni kanssa jenkeissä viettämässä j oululomaa. Olimme Chicagon esikaupungissa siskoni ja tämän miehen vanhassa omakotitalossa,jossa oli jo ensimmäisestä illasta lähtien omituinen tunnelma.

Pidimme lahjavalvojaisia, ja olin menossa yläkertaan hakemaan omia lahjojani. Kuulin yläkerrasta ääniä, enkä uskaltanut mennä sinne yksin, joten pyysin veljeni mukaan. Kun olimme ehtineet portaisiin saakka, näimme molemmat, kuinka yläkerran toisen makuuhuoneen avoin ovi paiskautui itsestään kiinni. Säikähdimme ja häivyimme takaisin alakertaan.

25. päivänä kaikki, paitsi minä ja toinen (nuorempi) siskoni, halusivat lähteä parin tunnin ajomatkan päähän jouluillalliselle vanhemman siskoni miehen sukulaisille. Jäimme kahdestaan taloon, ja päätimme lähteä hakemaan ruokaa läheisestä hampparipaikasta. Kun poistuimme talosta, tarkistimme, että ulko-ovi oli lukossa,ja kun tulimme takaisin, lukitsimme oven taas huolellisesti perässämme.

Menimme kolmikerroksisen talon yläkertaan syömään ja selaamaan nettiä tietokoneilla. Jonkin aikaa hiljaa oltuamme tajusin, että alakerrasta kuuluu askeleita, ja ääniä, kuin joku vetelisi kaappien laatikoita auki ja kiinni, ja penkoisi paikkoja. Silloin siskoni kysyi minulta, kuulenko minäkin ne äänet. Arvuuttelimme hetken, olisiko vanhempi siskoni palannut miehensä kanssa hakemaan jotain unohtunutta tavaraa, tai olisiko naapurilla vara-avain asuntoon. Kun tajusimme ajatusten järjettömyyden, meitä alkoi puistattaa.

Siskoni käveli huoneen ovelle, ja kysyi englanniksi, kuka alakerrassa on. Silloin alakerran tuntematon henkilö käveli mitään vastaamatta portaiden juurelle,ja alkoi kiivetä niitä ylös. Menimme siskoni kanssa paniikkiin, ja aloimme etsiä jotain, jolla puolustautua/lyödä. Askeleet rappusissa pysähtyivät, ja tuntematon henkilö rymisteli alas ilmeisesti tajutessaan, että meitä onkin ylhäällä kaksi yhden sijaan.

Meillä ei ollut yläkerrassa puhelimia, joilla soittaa apua. Oli vain tietokoneet. Sisko itki hysteerisenä. Otin huoneessa olevan painavan nojatuolin, ja säppesin huoneen oven sisältä sen avulla (selkänoja ovenkahvan alle). Sitten laitoin messengerissä suomalaiselle kaverilleni veljeni puhelinnumeron. Hän soitti sinne, missä veljeni, perheeni ja vanhempi siskoni miehineen olivat illallisella. Vanhemman siskoni mies soitti poliisit luoksemme.

Jatkuu ->>

JATKOA (lähetän jatkon tähän perään nyt uudelleen että tulee looginen järjestys jutuille) -->>

Poliisit tulivat ja tutkivat talon, ja ilmoittivat, etteivät löytäneet ketään, ja että kaikki ovet ja ikkunat olivat lukossa sisäpuolelta. Poliisit vaikuttivat välillä jopa huvittuneilta, ja vähättelivät tilannettamme.

Perheemme ja toinen siskoni miehineen ja lapsineen tulivat paikalle vähän myöhemmin. Poliisit poistuivat paikalta. Seisoskelimme kaikki olohuoneessa, ja yritimme yhdessä keksiä selitystä tapahtuneelle. Silloin veljeni sanoi vitsinä, että ehkä talossa kummittelee. Juuri sillä hetkellä kaikki talon valot himmenivät/sammuivat noin sekunniksi, ja ulkovalo, jonka voi sytyttää vain katkaisijasta ulko-oven vierestä, naksahti itsestään päälle. Kukaan ei enää uskaltanut jatkaa keskustelua, vaan hajaannuimme kuin tahoillemme.

Siskoni ja hänen miehensä vahvistivat, ettei talosta oltu viety/varastettu mitään. Ainoa asia, joka talossa oli muuttunut ollessamme yläkerrassa, kun alhaalta kuului ääntä, oli se, että olohuoneen kattolampun hehkulamppu oli kierretty pois paikoiltaan/sammuksiin. Valo oli ollut päällä, kun olimme tulleet takaisin pikaruokaa hakemasta.

Minulle on jäänyt tästä traumat, ja jos olen yksin esimerkiksi mökillä, varmistan monta kertaa, että ovet ovat lukossa, ja nukun valot päällä ja pippurisumute käden ulottuvilla. Siellä yläkerrassa hysteerisinä ollessamme olin aika varma, että ellen kuolisi, niin ainakin minua haavoitettaisiin vakavasti :(

Selittäkää joku tää mysteeri mulle?

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävättäreni luona kylässä. Illalla kävimme baarissa. Minua pitkän liftireissun jälkeen alkoi väsyttää ja läksin ystävänin kämpille nukkumaan. Ystävätät jäi vielä juttelemaan tuttaviensa kanssa. 

  Menin nukkumaan parvisängyn alapetille.

  Ystäväni tulikin jonkun ajan päästä, en ollut kerennyt nukahtaa. Avain ropisi ovessa, hengari kalahti, kun hän riisui takkinsa. Hän meni vessaan, laski vettä hanasta ja vessänpönttökin kohisi. Sitten hän kulki paljain jaloin keittokomeroon. Vanha korkkimatto sihahteli tutusti paljaiden jalkojen alla. Ystävätär laski hanasta vettä mukiin juodakseen ja tulikin viereeni nukkumaan. Ajattelin, että hän on niin väsynyt ettei jaksa kiivetä yläsänkyyn.

  Nukuin selin huoneeseen ja tunsin miten patja selkäni takana painui. Tein tilaa ja nostin peittoakin paremmin hänen ylleen. Muutamia pieniä asennon vaihtoja ja tyynyn säätämistä ja nukahdimme.

  Puolen päivän aikaan  heräsin kun  kaveri tuli ulkoa. "No missäpä kävit", kysyin.

   "Enpä käynyt missään, kun nyt vasta tulin. Jäin jatkamaan iltaa tuttavien luokse ja nukuin siellä koko yön"

   Emme olleet uskoa toisiamme: MInä väitin hänen nukkuneen kiltisti vieressäni. Hän taas väitti tulleensa vasta nyt kaveriensa luota.

Poikakaveri oli lähtenyt opiskelukaveriensa kanssa viihteelle. Kolmen aikaan havahduin siihen, että ulko-ovi kävi. Katsoin ajan rannekellosta (siihen aikaan käytin sellaista) ja pidin kiukkuisena silmät kiinni, käännyin vuoteella seinään päin.

Joku avasi makuuhuoneen oven ja hiipi vähän haparoiden yli huoneen, tunsin miten kapea vuode painui kun siihen asetuttiin, haistoin oluen hengityksessä. Tässä vaiheessa käännähdin ympäri, valmiina aloittamaan tappelun aiheesta "missä sitä ollaan oltu" ja olin todella hölmistynyt, kun huomasinkin olevani yksin.

Poikaystävä tuli sitten vasta puoli viideltä, ja saatiin kunnon riita aikaiseksi. Tai siis minä sain, poikaparka... (Erosimme jonkin ajan päästä, emme ystävinä.)

Meillä oli joskus videokasetti, johon oli nauhoitettu ohjelmia, joissa laulettiin. Yksi näistä oli Puoli kuusi -lastenohjelmassa. Kerran kun katsoimme äidin ja siskojen kanssa kasettia, kävikin niin, että tuo Puoli kuusi -ohjelman lauluosuus oli hävinnyt nauhalta. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä sen joitakin kertoja. Ihmetyttää vain, että miten nauhoitus voi noin vain kadota nauhalta. Ei siihen ollut siis mitään päällekään nauhoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista enää tarkkaa ikää, mutta olin arvioilta 10-12v. Vanhempani lähtivät viikonloppulomalle Eurooppaan juhlistamaan hääpäivää. Menin siksi aikaa mun parhaan kaverin luokse. Päätettiin viikonlopun puolivälissä mennä kaverin kanssa leikkimään minun asuinpaikan pihalle, koska siellä oli kivoja vempaimia. Huomasimme, että perheemme parvekkeella on paljon nuoria ja musiikki soi. Mulla ei ollut muita sisaruksia tai puolisisaruksia. Parvekkeellamme on paljon kukkia ja koulussa tekemäni mehiläiskoriste kukkien seassa. Emme siis erehtyneet parvekkeesta.  Kumma juttu vaan, että asunto oli täysin siistissä kunnossa vanhempieni palattua. Hekin oli, että varmaan erehdyitte. Mysteeriksi jää keitä he olivat ja miten pääsivät sisälle.

Etkö ilmoittanut kenellekään tai lähtenyt käymään kotonasi? Todennäköisesti enosi/serkkusi tai joku tällainen ja he siivosivat jälkensä lähtiessään.

Emme uskaltaneet mennä avaimilla sisään. Kyläpaikassa kerroimme sekä vanhemmille heti palattuaan, mutta kaikki pitivät sitä mahdottomana. Tietääkseni toista avainta ei ole kenelläkään sukulaisella paitsi mummolla. Hänellä tuskin oli tapahtuman kanssa mitään tekemistä. Onhan se tietysti mahdollista, että joku serkuista oli kyseessä, mutta miten he olisivat päässeet sisälle? Varastanut mummolta avaimen?Itse en saanut pitää mitään kotibileitä vanhempana joten luvan kanssa he eivät ainakaan ole olleet.

Olin tämän tapahtuessa 5-vuotias ja asuin perheeni kanssa omakotitalossa, jonka vieressä tien toisella puolella oli leikkikenttä. Eräänä kesäpäivänä minä sain vanhempien sisarusten kanssa luvan lähteä sinne leikkikentälle leikkimään. Minä ryntäsin innoissani pois pihasta suoraan tielle malttamatta katsoa, että tuleeko tiellä autoja. Sitten ihan yllättäen minä pysähdyin keskelle tietä ja jäin katsomaan vasemmalle puolelle, jossa tuli auto minua kohti. Itse en oikein tapahtumaa muista, mutta perässäni juosseet sisarukseni ovat kertoneen, että minä menin kyykkyyn ja jäin siihen asentoon liikkumatta vaikka he huusivat minulle, että väistäisin autoa. Sitten yllättäen joku tai jokin näkymätön voima oli tarttunut minuun kiinni, nostanut minut tien vieressä olevaan ojaan ja laskenut sinne juuri ennen kuin auto olisi ajanut päälleni. Autokuski oli painanut jarrua, mutta auto ei pysähtynyt kuin muutaman metrin päässä minusta. Minä muistan vain, että seisoin siinä tiellä auton tullessa minua kohti ja että seuraavassa hetkessä olin ojassa autokuskin, sisarusten ja metelin pihasta paikalle kutsumat vanhemmat juoksivat luokseni. Minä olin vahingoittumaton paitsi että olin pelästynyt ja märkä koska olin siellä ojassa. Tästä on nyt jo hiukan yli 30 vuotta mutta edelleenkään en tiedä, että mikä minut sinne tien sivuun nosti. Oliko se sitten suojelusenkeli vai mikä, mutta ainakin se pelasti minut vammautumiselta silloin. Auto ajoi sen verran hitaasti, että en minä luultavasti olisi kuollut, jos se olisi ajanut päälleni, mutta vammoja olisin varmasti saanut. Tämä tapaus on todella tapahtunut, koska vanhemmat ovat kertoneet usein, että se autokuski oli nähnyt kuinka jokin näkymätön oli minut sinne ojaan nostanut ja myös 4 vanhempaa sisarustani muistavat tapauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.

Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!

Mitä tuohon voi sanoa?

Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.

Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.

Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:

1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?

2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?

3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.

Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.

Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?

En jaksanut etsiä ketjusta, mutta joko ap sai tapaukseen ratkaisun? Sehän on se, että operaattori oli kierrättänyt akan vainoaman ihmisen entisen numeron ap:lle. Annetaan uudelle asiakkaalle n. puoli vuotta irtisanomisen jälkeen. Ja kun ap eka kerran vastasi etunimellään, akka sai nimen.

Näitähän on uutisoitu, että esim. lapsille tulee törkypuheluja ja viestejä tästä johtuen. Numeroita on kuitenkin rajallinen määrä käytössä, niin niitä kierretään.

Itse sain opiskeluaikoina ilmeisesti jonkun vanhan bbs:n numeron. Aina silloin tällöin siihen soitti joku modeemi. Hankala sanoa, että väärä numero, kun vastapuoli ymmärtää vain bittejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään ,  koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!  

Ah, yllätyskyläilijöitä... Joo, minäkin sanoisin mieluummin, että olen Prismassa kuin kertoisin että olemme harrastamassa s*ksiä.

Minä kyllä mieluummin harrastaisin rauhassa enkä vastailisi kesken kaiken puheluihin.

Kivetyn kämppä on ehkä karmivin paikka, jossa olen yöpynyt. Se kulkee juuri tuon tässä ketjussa mainitun Kivetyntien varrella. Sieltä kulkee myös laituri suoraan ylä-kivetyn järveen. Se oli vuosi 2014 kun olimme yhdistyksen järjestämällä virkistysmatkalla tuolla. Kivetyn kämpällä on iso ulkorakennus, jossa sijaitsee vessat. Reikiä on 5 kpl. Se on sellainen iso yhteiskäymälä ja todella pervo. Ensimmäisenä yönä joku landespede oli ulkovessojen luona, tarkoituksenaan ilmeisesti ryömiä käymälän alle tirkistelemään istujien takapuolia. Mies kuitenkin juoksi maastopukunsa kanssa hyvin nopeasti metsään porukkamme miespuolisten ilmaantuessa kalastamasta. Pidimme landespedeä hyvin outona, koska lähimaillakaan ei ole kartan mukaan asutusta. 

Kivetyn kämpältä on muistini mukaan matkaa lähimpään asuntoon ainakin 10 km. Landespede saattoi tulla takaisinkin. Ulkoa kun kuului öisin ääniä. Selittämättömiä asioita tapahtui. Esim. ulkosaunalla oli käyty yöaikaan. Kaikki syötäväksi kelpaava oli viety pois ja vesiastioihin oli kaadettu kaikki shampoot ja saippuat. Osa kiuaskivistäkin oli hävinnyt. Jouduimme käydä ostamassa niitä lisää Äänekoskelta. 

Monenlaista outoa kulkijaa ilmaantui tuonne kämpän lähistölle, vaikka siellä ei asu kukaan eikä siellä ole kesämökkejä. Lähialueella on kadonnut 18 vuotias poika autoineen ja aivan tuon Kivetyntien varrelle on tapettu ihminen. Meille ei käynyt kuinkaan, mutta muistan loppuelämäni sen järkytyksen, kun huomasin sivusilmällä ettemme ole ainoat ihmiset tuolla keskellä ei mitään. Ja olen myös täysin varma, että se landespede oli siellä käymälän alla, koska pissatessa kuulin selvästi kuinka joku siellä yskäisi, vaikka yritti peittää yskäisyään.

En suosittele kenellekään kivetylle menemistä. 

Vierailija kirjoitti:

JATKOA (lähetän jatkon tähän perään nyt uudelleen että tulee looginen järjestys jutuille) -->>

Poliisit tulivat ja tutkivat talon, ja ilmoittivat, etteivät löytäneet ketään, ja että kaikki ovet ja ikkunat olivat lukossa sisäpuolelta. Poliisit vaikuttivat välillä jopa huvittuneilta, ja vähättelivät tilannettamme.

Perheemme ja toinen siskoni miehineen ja lapsineen tulivat paikalle vähän myöhemmin. Poliisit poistuivat paikalta. Seisoskelimme kaikki olohuoneessa, ja yritimme yhdessä keksiä selitystä tapahtuneelle. Silloin veljeni sanoi vitsinä, että ehkä talossa kummittelee. Juuri sillä hetkellä kaikki talon valot himmenivät/sammuivat noin sekunniksi, ja ulkovalo, jonka voi sytyttää vain katkaisijasta ulko-oven vierestä, naksahti itsestään päälle. Kukaan ei enää uskaltanut jatkaa keskustelua, vaan hajaannuimme kuin tahoillemme.

Siskoni ja hänen miehensä vahvistivat, ettei talosta oltu viety/varastettu mitään. Ainoa asia, joka talossa oli muuttunut ollessamme yläkerrassa, kun alhaalta kuului ääntä, oli se, että olohuoneen kattolampun hehkulamppu oli kierretty pois paikoiltaan/sammuksiin. Valo oli ollut päällä, kun olimme tulleet takaisin pikaruokaa hakemasta.

Minulle on jäänyt tästä traumat, ja jos olen yksin esimerkiksi mökillä, varmistan monta kertaa, että ovet ovat lukossa, ja nukun valot päällä ja pippurisumute käden ulottuvilla. Siellä yläkerrassa hysteerisinä ollessamme olin aika varma, että ellen kuolisi, niin ainakin minua haavoitettaisiin vakavasti :(

Selittäkää joku tää mysteeri mulle?

Hyi! Tämäntapaisia on yllättävän paljon.

Valmennan noin kuusivuotiaita voimistelijanalkuja. Kun ekan kerran menin huomasin yhden todella tutun näköisen lapsen. Sitten hoksasin, että sehän olen minä. Treenien jälkeen etsin lapsuus kuvani ja huomasin, että aivan samannäköinen. Tyttö vieläkin käy valmennuksessani, mutta en ole kertaakaan saanut tilaisuutta nähdä hänen vanhempiaan, sillä tulee aina vaarinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se suojelusenkeli vai mikä? kirjoitti:

Olin tämän tapahtuessa 5-vuotias ja asuin perheeni kanssa omakotitalossa, jonka vieressä tien toisella puolella oli leikkikenttä. Eräänä kesäpäivänä minä sain vanhempien sisarusten kanssa luvan lähteä sinne leikkikentälle leikkimään. Minä ryntäsin innoissani pois pihasta suoraan tielle malttamatta katsoa, että tuleeko tiellä autoja. Sitten ihan yllättäen minä pysähdyin keskelle tietä ja jäin katsomaan vasemmalle puolelle, jossa tuli auto minua kohti. Itse en oikein tapahtumaa muista, mutta perässäni juosseet sisarukseni ovat kertoneen, että minä menin kyykkyyn ja jäin siihen asentoon liikkumatta vaikka he huusivat minulle, että väistäisin autoa. Sitten yllättäen joku tai jokin näkymätön voima oli tarttunut minuun kiinni, nostanut minut tien vieressä olevaan ojaan ja laskenut sinne juuri ennen kuin auto olisi ajanut päälleni. Autokuski oli painanut jarrua, mutta auto ei pysähtynyt kuin muutaman metrin päässä minusta. Minä muistan vain, että seisoin siinä tiellä auton tullessa minua kohti ja että seuraavassa hetkessä olin ojassa autokuskin, sisarusten ja metelin pihasta paikalle kutsumat vanhemmat juoksivat luokseni. Minä olin vahingoittumaton paitsi että olin pelästynyt ja märkä koska olin siellä ojassa. Tästä on nyt jo hiukan yli 30 vuotta mutta edelleenkään en tiedä, että mikä minut sinne tien sivuun nosti. Oliko se sitten suojelusenkeli vai mikä, mutta ainakin se pelasti minut vammautumiselta silloin. Auto ajoi sen verran hitaasti, että en minä luultavasti olisi kuollut, jos se olisi ajanut päälleni, mutta vammoja olisin varmasti saanut. Tämä tapaus on todella tapahtunut, koska vanhemmat ovat kertoneet usein, että se autokuski oli nähnyt kuinka jokin näkymätön oli minut sinne ojaan nostanut ja myös 4 vanhempaa sisarustani muistavat tapauksen.

Mitä väärää ne lapset ovat tehneet, joita näkymättömät suojelijat eivät pelasta?

Miksi oletat, että näkymättömän suojelijan puuttuminen liittyy väärin tekemiseen? Kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain syystä. Kommentoijan aika ei ollut vielä tuolloin.

Aiemmin tässä ketjussa oli koppakuoriaisjuttu. Koin jotain vastaavaa nuorena kotona.

Menin yhtenä päivänä kotona vessaan ja huomasin, että sieltä kuuluu pieniä askeleita, kilk-kilk-kilk. En voinut ymmärtää, mikä äänen aiheuttaa. Aloin jo kuvitella pientä kääpiötä marssimassa vessan lattialla. Äiti oli jättänyt nurkkaan sanomalehden, ääni tuli sen alta. Peloissani nostin lehteä ja alla marssi koppakuoriainen. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun rentoudun siksi, että näin koppiksen.

Mielettömän hyvä ketju! Muutamana päivänä olen selannut 144 sivua läpi. Kerron yhden omankin kokemuksen tähän.

17 vuotiaana olin juhlimassa pääkaupungissa juhannusta. Mukana oli hyvä kaverini. Olin tissutellut muutaman siiderin ja kaverini ei edes sitä. Törmättiin keskustassa myöhällä tuttuumme joka pyysi meidät hänen yöpaikkaan yöksi. Kaverini tädille olisi ollut pitempi matka vantaan suunnalle. Joten päätimme mennä.

Menimme kämpille, joka oli tuttumme serkun vanhempien kerrostaloasunto. Nukuimme vanhempien huoneessa. Heräsin aamuyöllä kun huoneessa oli kauhean kylmä. Juuri tähän kylmyyteen heräsin. Rupesin repimään peittoa päälleni ja kaverikin oli hereillä. Peitto oli kuitenkin molemmilla ja huone oli aivan jääkylmä. Kohta napsahti kattovalo päälle. Säikähdimme. Valo piti käydä laittamassa katkaisimesta kiinni. Kovin arkiselta kuulostaa koko juttu, mutta vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen asiaa. En saanut enää nukutuksi. Katselin sängyn päätyä ja mietin mikä mörkö ilmaantuu esille...

Tunnelma huoneessa oli todella pelottava molempien mielestä. Ja en ymmärrä miten kerrostalohuone voi kesäaikaan olla yhtä viileä kuin kylmiö.