Löysin uudelleen rakkauteni kirjallisuuteen kun ymmärsin, että aikuinenkin voi lukea fantasiaa ja scifiä

Olen jotenkin väkisin yrittänyt lukea muuta kaunokirjallisuutta, jonka puolelta samaa iloa lukemisesta ja tarinamaailmaan immersoitumista ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Niinpä lukemisharrastukseni on kymmenessä vuodessa hiipunut lähes olemattomiin. Aikuisena olen ajatellut, ettei otsikossa mainitsemieni lajien lukeminen ole vakavasti otettavaa - tästähän tuli joku tutkimuskin hiljattain, eli lukijat itsekin suhtautuvat esim. scifiin jotenkin vähemmän arvokkaana kirjallisuuden lajina.

Muutama kuukausi sitten lainasin mielenkiinnosta erään suositun nuorten dystopia/scifi-kirjan, ja sen jälkeen olen ahminut kirjoja taas vanhaan malliin. Nämä kirjat ovat olleet nuorten tai aikuisten kauhua, fantasiaa ja scifiä, ja ne ovat muistuttaneet minua siitä, miksi rakastan kirjallisuutta.

Vähän harmittaa, että tuhlasin kymmenen vuotta hyvää lukuaikaa yrittäen kahlata läpi länsimaisen kirjallisuuden klassikoita ja kaiken maailman Finlandia-voittajia, mutta olen silti onnekas tästä käänteestä.