Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun meidän kissat eivät ole ikinä olleet mitenkään seurallisia.. Kaikilla muilla tuntuu olevan sylikissoja. :(
21.12.2017 |
Kissoja ollut reippaat 20 vuotta useitakin. Osa on toki jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja ensimmäiset kissat oli lapsuudenperheessäni. En muista yhdenkään kissan olleen mikään sylikissa. Osa toki haki enemmän ihmisiltä huomiota kuin toiset. Nytkin meillä on 3 kissaa, joista kahta ei voisi vähempää ihmiset kiinnostaa ja yksi on kyllä mukana ja tykkää välillä silityksistä, muttei sen enempää. Kissoja on aina rakastettu ja kohdeltu hyvin. Ne ovat myös olleet tulleessaan meille aina luovutusikäisiä.
Tämän asian takia ollaan nyt päätetty, ettei meille enempää kissoja tule vaan otamme jatkossa koiria jos lemmikkejä tahdomme. Nämäkin kissat on tietysti rakkaita, mutta ei niistä hirveästi seuraa ole, kun suurimmaksi osaksi puuhailevat vaan omiaan. Onko kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta kissojensa suhteen?
Kommentit (16)
Ota rotukissa, jolle on ominaista olla kiinni ihmisessä. Toki noissakin on yksilöllisiä eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi kissaa, äiti ja tytär. Vanhempi olisi varmaan 24/7 sylissä, toinen silloin tällöin. Sekin tykkää nukkua niin, että koskee ihmiseen, muttei ole niin ihmisrakas kuin emänsä.
Rotukissaa tulin ehdottamaan minäkin. Toki joka rodusta se itsenäinenkin yksilö löytyy mutta aika pienellä todennäköisyydellä osuu kohdalle.
Lapsuudenkodissa oli ulkokissoja, niistä ei koskaan tullut sylivauvoja. Nyt kun on sisäkissoja ja asun yksin niin paljon paremmin ovat kiintyneet minuun. Onko teillä ulkoilevia kissoja ja onko perheessänne monta henkeä?
Ei kaikista kissoista tule sylikissoja millään.
Tulin myös ehdottamaan seuralliseksi jalostettua rotukissaa. Tosin aloitus kuulostaa hieman provon yritykseltä kissa vs koira asetelmalta. Ei onnistunut. Minulla ollut seurallisia ja ei-seurallisia saman rotuisia koiria, että ne koiratkaan niin sylissä viihdy. Hyvää joulun odotusta kuitenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat läheisriippuvaisen koiran. Et ole kissaihminen
Prototyyppi kirjoitti:
Ota rotukissa, jolle on ominaista olla kiinni ihmisessä. Toki noissakin on yksilöllisiä eroja.
Ragdollpojan omistajana, juuri näin! Ragdollit ovat koiria kissan muodossa!Myös Pyhä Birma ja Brittikissat ovat eritäin seurallisia, sekä rauhallisia. Toki muitakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule ota ragdoll rotukissa.
Ne seuraa sua kuin hai laivaa ja eivät viihdy yksin, sylissä eivät viihdy mutta vieressä viihtyvät,
Meillä kolme sellaista ja perässä kuljetaan.
Poika kaikkein seurallisin ja oikea lötkö pötkö ja varsinkin niin upea ulkonäöltään.
Päivätorkut kun otan niin kaksi aina vieressä ja poika nukkuu jalkopäässä yön.
Vaativat paljon seuraa, masentuivat jos niiden kanssa ei olla.
Meillä siis 3 ragdoll kissaa ja yksi on herkkä ja itsenäisempi.
Yksi tyttö rakastaa ihmisen seuraa ja äkästyy jos sitä ei saa. Ei välitä rodunomaisesti muista kissoista.
Sitten tämä poika. Aina mukana kaikessa.
Sitä voi vääntää sylissä miten päin vain.
Haluaa ulos ja tykkää talsia lumikasassa ja kehrää.
Kurkkii pesukoneeseen pyykkejä ja aina katsoo jos jotain tehdään.
On mustasukkainen jos muita silitetään.
Tulee heti keskeyttämään silitystuokiot.
Nukkuu lintuna kanssa ja lintu tassujen välissä.
Hassu ja hauska kissa ja voi vitsi miten komia se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen siamilaista tai burmaa 😍
Meillä on kyllä kaikki (maatiaiskissat) olleet melkoisia sylikissoja, nukkuvatkin yöt kainalossa.
Miten teidän kissoja on pidetty pentuina? Näitä meidän on hellitty ihan syntymästä asti tai ainakin 8-viikkoisesta (aiempi luovutusikä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän kissat tulleet samaan aikaan samasta pentueesta? Tuolloin ne yleensä kiintyvät toisiinsa enemmän kuin ihmisiin.
Kissojen pitää tottua ihmisseuraan heti pienestä pennusta pitäen jotta ne välittäisivät ihmisitä aikuisina. Pahin virhe on ottaa joku navettakissa joka on ollut syntymästään lähtien lähinnä omissa oloissaan, sellaisesta ei kunnon sylikissaa tule ikinä. Myös pentua valittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen miten pentu ottaa kontaktia. Tiedätkö teidän välinpitämättömien kissojenne taustasta mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
´Meillä oli kaksi kissaa joista toinen oli juro vanhapoika ja toinen kuin "kakka rattaissa", aina sylissä ja mukana touhuamassa. Ihania molemmat.
Vanhemmiten, silloin kun kuopus syntyi tuo vanhempi jurottaja alkoi heltymään. Kun imetin vauvaa se saattoi tulla ihan kylkeen kiinni ja laittaa tassun mun jalalle tai tuli yöllä ihan viereen nukkumaan (valitettavasti väärin päin eli häntä mun naaman päällä:D) mutta jos kosketin sitä tai "huomasin" sen olevan vieressä se lähti heti pois.
Nuorempi taas ei varmaan edes tiennyt olevansa kissa. Meillä oli pitkiä juttuhetkiä ja heti kun joku kävi istumaan tämä ponkaisi syliin. Päivällisilläkin kiersi ruokapöydässä sylistä syliin. Tämän kissan sai lapset laittaa vaikka rusetille ja toinen vain kehräsi.
Hirveä ikävä! Tuo nuorempikin kuoli jo 2 vuotta sitten. Nyt meillä on vain tyttären kissa joka on täysi blondi, ihan höntti ja hellyydenkipeä kissa.
Jo muutaman viikon ikäisestä pennusta tietää, onko se sylikissa. Kun ottaa pentua, kannattaa kysyä kasvattajalta, mikä pennuista pitää läheisyydestä. Pentu pitää myös sosiaalistaa ihmiseen jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, vaikka emo kasvattaakin pennun
Oma kissani on aivan armoton sylikissa, on ollut jo alle luovutusikäisenä synnyinkodissaan. Joskus se rasittaakin, kun kissa vaatii olla sylissä, vaikka olisi muutakin tekemistä..
Luuleksä et joku kissa ois susta kiinnostunut?