En uskalla käyttää koiraa ulkona

Kertokaa mulle, että mitä kärsimyksiä koiralle aiheutuu jos se käytetään esim. Klo 16, 22 (pitkä lenkki 2h) ja 7.30 verrattuna siihen, että 7.30, 16 (pitkä lenkki 2 h) ja 22?

Kun kärsin unettomuudesta kävelin koiran kanssa ympäri maita ja mantuja öisin. Se nukkuu sit kun tultiin sisälle.

Miten sä olet Ap ennen onnistunut? Kerroit, että koirasi on jo 10

Vierailija kirjoitti:

Koiralle kuonopanta, että saat sen pidettyä hallinnassa ja sitten vaan menet. Onko sulla autoa? Voithan ajella jonnekin syrjäisempään paikkaan lenkittämään? Sun koira ei todellakaan ole maailman ainut remmiräyhä. Tärkeintä on se, että saat sen hurtan pidettyä hallinnassa. 

Koira ei ole niin vahva ettenkö saisi pidettyä hallinnassa ilman mitään kuonopantojakin. Meillä käytössä on valjaat (koska pannassa kiskoo hengitys rohisten), joilla saan koiran kyllä pysymään vierelläni. Tilanne on vaan niin äärimmäisen nolo, kun koira rähisee sellaista raivoputkea, että ulkopuolisen silmille näyttää varmaan siltä että hyökkää kohta kimppuun. Kerran pentuna oli päässyt aitauksesta karkaamaan ja lähti autotiellä juoksemaan mopon perässä, onneksi ajaja huomasi ja pysähtyi, jolloin koirakin pysähtyi niin saatiin koira kiinni ja takaisin kotiin. Eli siis ei se oikeasti niille ihmisille mitään tekisi, vihaa vaan niitä päriseviä tai vinkuvia kulkuneuvoja. Mutta sano se sitten niille oli pyöräileville lapsille. Kerran ihan suututti kun jostain about 8-9-vuotiaiden lasten poikaporukasta yksi lapsi huusi mulle perään että "pidä sen vitun koiras turpa kiinni".

ap

Oliko kannattanut jo aikaisemmin hakea apua näihin ongelmiin? Valitan, mutta en voi oikein ymmärtää. Itse olen tehnyt todella paljon työtä "vaikea" rotuisen koiran kanssa ja se työ on alkanut jo 14-vuotiaana ja jatkuu yhä. Ja tulos on ollut hyvä. Ei olisi ollut mielessäkään luovuttaa. Olen ottanut myös apua vastaan, mutta suurimman työn kyllä itse tehnyt. Ei koira nyt täydellinen ole, mutta monelle myönteinen yllätys suureksi "pelottavan" rotuiseksi koiraksi.

Hei sullahan on asiat jo aika hyvässä mallissa, kun oot saanut koiran noinkin hyvin sietämään muita koiria. Otat vaan aina riittävästi etäisyyttä tai teette uukkarin ajoissa, jos ei pääse väistämään. Ei läheskään kaikki muutkaan koirat tykkää toisista koirista eikä pysty ohittaa läheltä riekkumatta.

Tuohon pyörä-, lastenvaunu-, rullalautajuttuun pätee vain harjoittelu. Eli etsit sellaisen josta kulkee ohi paljon pyöriä. Sitten menette koiran kanssa seuraamaan sivusta niitä, niin kaukaa, ettei koira menetä konteollia vaan pystyy sietämään niitä. Etäisyys voi olla tosi pitkä, vaikka 100 tai 200 metriä. Pyri pitämään koira löysässä hihnassa ja olemaan itse rentona. Samalla tavalla alat syöttää nameja kun pyörä tulee näköpiiriin ja lopetat syöttämisen, kun pyörä häviää. Vähitellen koira oppii, että pyörä onkin jees juttu ja tiedät sen siitä, että koira näkee pyörän ja katsoo sinua. Kun tämä alkaa onnistua, lyhennätte vähän etäisyyttä. Aina harjoituskerran alussa kannattaa aloittaa vähän kauempaa kuin mihin jäätiin eli palata vähän taaksepäin. Koiralle voi opettaa myös vaikkapa käsikontaktin naksulla ja pidentää kosketusaikaa ja kun se onnistuu hyvin, voi koiralta pyytää käsikosketusta kun pyörä menee ohi.

Koira voisi hyötyä.lääkityksestäkin, kuten ihmisetkin. Se ei toki yksin korjaa ongelmaa vaan auttaa koiraa ottamaan koulutusta paremmin vastaan. Eläinlääkäriasemilla on nykyään ns. käyttäytymisklinikoita ja yleisimmät syyt käynteihin on eroahdistus ja nämä remmiongelmat.

Uroskoira? Kastraatio/ kemiallinen kastraatio, jos liian vanha leikattavaksi? Meidän koiralla loppui veto siihen.

Paimenissa on hankalaa se, kun monet on aika herkkiä, jopa heikkopäisiä, että mitkään säikyttelykeinot ei oikein kannata. Komentamisestakin voi koira olla vähän ihmeissään, jos ei tajua, mitä tekee väärin ja menee vaan alistuneeksi.

Kerran ihan suututti? Anna mä arvaan. Olet niitä ihmisiä, jotka ei suutu koskaan. Ja sen takia elämä menee pelätessä. Ja myötäillessä sitä pelkoa.

MIksi olet tuossa jamassa nyt, että pelkäät naapureita ja koiran ulkoilutusta? Näin ei ole ollut aiemmin, jos olette käyneet agilityssä jne. MItä on tapahtunut? Onko ollut jotain hyppäyksellistä kehitystä, vai oletko vähitellen lipunut pysyvästi kotisi turvasatamaan, koska pelkäät ahdistusta ja hoidat sitä vältellen sen aiheuttajia?

Koira tuskin tajuaa, että ulkona ei pimeällä liiku rämiseviä ja suhisevia ohjuksia, vaan se reagoi suoraan sinun rennompaan olotilaan. Vaikken paimentavista koirista tiedä tarkemmin, niin eiköhän ne ole hyvin herkkiä seuraamaan tunnetiloja ja käytöstä. Mutta tämähän ei ole koiran ongelma (tai siis, keväämmällä siitä tulee sellainen, jos jatkat välttelyä).

Sinusta tässä nyt pitäisi puhua. Miten olet ajatellut ratkaista ongelmasi? Miksi terapia-sanaa ei ole mainittu, vastustat vain lääkkeitä. Miksi asiasi on päässeet noin huonoon jamaan kenenkään estämättä?

Miten mies suhtautuu tilanteeseen?

Mulla oli aikaisemmin vuosia kestävä ulos menemisen pelko, ahdistus ja pelko siitä että joku näkee tai tulee juttelemaan. Asuin silloin kaupungin laitamilla rivitalossa, jossa luonnollisestikin paljon muuta asutusta ja liikennettä.

Mullakin oli koira ja aina hämärän tultua vasta käytin kunnon lenkillä ja koin siitä syyllisyyttä kovasti :( Se oli ihan hirveää aikaa. Lopulta sain tsempattua itteäni, että pystyin käyttämään koiraa lenkillä myös päiväsaikaan. En enään vaan kestänyt sitä, että koira ei pääse kunnon lenkille kuin tietyn osan vuorokaudesta. Mutta edelleen kaikki kaupassa käynnit jne, olivat todella vaikeita asioita.

Kun lopulta hain apua, mulla diagnosoitiin sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuushäiriö.

Nykyään oon asunu jo vuosia maalla ja mun oireet on pysyneet kurissa. Pystyn lenkkeilemään milloin vain ja muutenkin touhuamaan pihalla omiani kaikessa rauhassa, ilman että lainkaan ahdistaa. Tosin edelleenkin kaikki kauppareissut tuottaa tuskaa, kun joutuu menemään ihmisten ilmoille.

Mihinkään kaupungin sykkeeseen musta ei varmasti ois asumaan enään :(

Mutta muistaakseni AP kertoi että tätä ulos menemisen pelkoa ei ole kuin vain koiran kanssa? Eli kun sua hävettää koirasi tapa kävellä hihnassa, se luo ahdistusta? Eli jos koiran saisi toimimaan hihnassa paremmin, niin ulos meneminenkin olisi helpompaa.

Toivottavasti asiat järjestyvät ja uskallat kulkea koiran kanssa lenkillä myös päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Uroskoira? Kastraatio/ kemiallinen kastraatio, jos liian vanha leikattavaksi? Meidän koiralla loppui veto siihen.

Paimenissa on hankalaa se, kun monet on aika herkkiä, jopa heikkopäisiä, että mitkään säikyttelykeinot ei oikein kannata. Komentamisestakin voi koira olla vähän ihmeissään, jos ei tajua, mitä tekee väärin ja menee vaan alistuneeksi.

Koira on narttu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerran ihan suututti? Anna mä arvaan. Olet niitä ihmisiä, jotka ei suutu koskaan. Ja sen takia elämä menee pelätessä. Ja myötäillessä sitä pelkoa.

MIksi olet tuossa jamassa nyt, että pelkäät naapureita ja koiran ulkoilutusta? Näin ei ole ollut aiemmin, jos olette käyneet agilityssä jne. MItä on tapahtunut? Onko ollut jotain hyppäyksellistä kehitystä, vai oletko vähitellen lipunut pysyvästi kotisi turvasatamaan, koska pelkäät ahdistusta ja hoidat sitä vältellen sen aiheuttajia?

Koira tuskin tajuaa, että ulkona ei pimeällä liiku rämiseviä ja suhisevia ohjuksia, vaan se reagoi suoraan sinun rennompaan olotilaan. Vaikken paimentavista koirista tiedä tarkemmin, niin eiköhän ne ole hyvin herkkiä seuraamaan tunnetiloja ja käytöstä. Mutta tämähän ei ole koiran ongelma (tai siis, keväämmällä siitä tulee sellainen, jos jatkat välttelyä).

Sinusta tässä nyt pitäisi puhua. Miten olet ajatellut ratkaista ongelmasi? Miksi terapia-sanaa ei ole mainittu, vastustat vain lääkkeitä. Miksi asiasi on päässeet noin huonoon jamaan kenenkään estämättä?

Miten mies suhtautuu tilanteeseen?

Koira kyllä nimenomaan reagoi niihin ulkoisiin ärsykkeisiin, riippumatta mun tunnetilasta. Päiväsaikaankin on suhteellisen kiltisti jos niitä ulkoisia ärsykkeitä ei ole (vaikka kuinka itse olisin ahdistunut). Joskus käynyt niin että oon ite ollut täysin rento ja ei ole edes käynyt mielessä että koira suivaantuisi jostain, kerran meinasi kiskaista itsensä auton alle, mutta onneksi oli hihna sen verran tiukalla. Joskus tekee myös sellaista että kun näkee jonkin tulevan kohti (esim polkupyörä) niin menee ihan rauhallisen näköisesti maahan makaamaan ja katsoo korvat pystyssä sitä pyörää. Sitten kun pyörä tulee kohdalle niin siitä makuuasennosta riuhtaisee kohti sitä pyörää räyhäten. Toteuttaa siis ilmeisesti jotain paimennusluonnettaan tossa. Onneksi tunnistan jo tuon vaanimis-makaamisen ja tiedän sitten kävellä koiran kanssa vaikka ojaan "pakoon" sitä lähestyvää pyörää. Harmillisesti sekään ei ole niin kaukana etteikö koira riuhtoisi ja haukkuisi sitä kohti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikaisemmin vuosia kestävä ulos menemisen pelko, ahdistus ja pelko siitä että joku näkee tai tulee juttelemaan. Asuin silloin kaupungin laitamilla rivitalossa, jossa luonnollisestikin paljon muuta asutusta ja liikennettä.

Mullakin oli koira ja aina hämärän tultua vasta käytin kunnon lenkillä ja koin siitä syyllisyyttä kovasti :( Se oli ihan hirveää aikaa. Lopulta sain tsempattua itteäni, että pystyin käyttämään koiraa lenkillä myös päiväsaikaan. En enään vaan kestänyt sitä, että koira ei pääse kunnon lenkille kuin tietyn osan vuorokaudesta. Mutta edelleen kaikki kaupassa käynnit jne, olivat todella vaikeita asioita.

Kun lopulta hain apua, mulla diagnosoitiin sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuushäiriö.

Nykyään oon asunu jo vuosia maalla ja mun oireet on pysyneet kurissa. Pystyn lenkkeilemään milloin vain ja muutenkin touhuamaan pihalla omiani kaikessa rauhassa, ilman että lainkaan ahdistaa. Tosin edelleenkin kaikki kauppareissut tuottaa tuskaa, kun joutuu menemään ihmisten ilmoille.

Mihinkään kaupungin sykkeeseen musta ei varmasti ois asumaan enään :(

Mutta muistaakseni AP kertoi että tätä ulos menemisen pelkoa ei ole kuin vain koiran kanssa? Eli kun sua hävettää koirasi tapa kävellä hihnassa, se luo ahdistusta? Eli jos koiran saisi toimimaan hihnassa paremmin, niin ulos meneminenkin olisi helpompaa.

Toivottavasti asiat järjestyvät ja uskallat kulkea koiran kanssa lenkillä myös päivällä.

Joo metsässä on koira aivan ihana lenkkikaveri. Joskus (vaikka se laitonta onkin ilman maanomistajan lupaa) olen tuolla maaseudun metsissä pitänyt koiraa vapaana, ja se saattaa kipittää 50 metriä etumatkaa ja sitten kääntyä pyytämättä odottamaan että minne omistaja jäi. Joskus on metsässä lenkkeillessä tullut yllättäen muitakin vapaana olevia koiria vastaan, ja koirani käyttäytyy niitä muita koiriakin kohtaan ihan eri tavalla ollessaan vapaana kuin mitä hihnassa. Usein pysähtyy katsomaan valppaana sitä lähestyvää toista koiraa, niin että ehdin varmuuden vuoksi kytkeä oman koirani kiinni ennen kuin vieras vapaana oleva koira saavuttaa.

ap

Sun koira on aika tavallinen, vähän liian ärsykeherkkä paimenkoira, älä siis tee siitä tai itsestäsi jotain valtavaa uniikkilumihiutaleongelmaa. Koirasi on kuitenkin helposti koulutettavaa, yleensä ei- aggressivista sorttia ja sen käytökselle voi varmasti tehdä vielä paljon, jos vain itse haluat. Ahdistuneisuus ja yliherkkyys vähenee siedättämällä, ei välttelemällä, sekä sinulla että koiralla! Älä tavoittele täydellistä suoritusta heti ja pety, kun sitä ei tulekaan vaan laita tähtäin vaikka 6kk päähän ja tavoitteeksi joku realistinen maali, vaikka että pystytte käymään rauhallisen lenkin vaikka aamupäivän aikana. Sitä kohti sitten vähitellen ja on muistettava, että kehitys on hidasta ja menee kaksi askelta eteenpäin ja yksi askel taaksepäin -tyylillä eli niitä takaiskuja tulee välttämättä mutta ne tarkoittaa vaan, että harjoitellaan lisää. Jokainen päivä on aina uusi mahdollisuus päästä eteenpäin, vaikka niitä takaiskuja tuleekin.

Tuntuu, että olet itse aivan liian herkkä lannistumaan. Nuo jonkun lapsen tyhmät kommentit tai koiran auton perään sinkaisu tai toiselle koiralle rähinät on sellaisia juttuja, joita sattuu ihan kaikille ja vähän teflonia siis pitää pintaan kasvattaa! Et ole sen huonompi ihminen tai koiranomistaja kuin muutkaan, sulla on yliherkkä paimenkoira, joka tarvii vain erilaista koulutusta kuin joku muu koira.

Missä päin asut? Onko alueellasi jotain hyvää kouluttajaa? Nykyään on paljon myös verkkokoulutuksia ja ongelmakoirakouluttajan kanssa voi olla myös videoyhteydessä ja saada neuvoja sen kautta, jos ei fyysisesti ole mahdollista päästä kouluttajalle. Ks. esim. koiruuksienklubi.

koira ei ole tottunut ulkoelämään niin sekoaa kaikesta eli enemmän ulos niin tottuu

Mä en kerta kaikkiaan tajua mitä väliä sillä on, mitä joka random naapuri susta ajattelee. Toisaalta kertoo ehkä enemmän omasta kyvyttömyydestä ymmärtää näitä epärationaalisia pelkotiloja, fobioita.

Vierailija kirjoitti:

Anna koira ainakin pois! Kärsii kun ei pääse kunnon lenkeille.

Itelles soitat terveyskeskuksesta ajan mt.hoitajalle.

Ei ap:n tilanteessa kyllä koira kärsi mistään, käyttää koiraa jopa enemmmän pissalla kuin itse käytän omiani. Omistajalla vain on päivärytmi päälaellaan, koiralle on ihan sama lenkkeileekö se yöllä vai päivällä.

Koira vaistoaa että sinä pelkäät hirveästi ja kokee tehtäväkseen puolustaa sinua. Hae itsellesi apua niin koirakin rauhoittuu.

Sulla on varmaan sosiaalisten tilanteiden pelko , niin kuin mulla. Olen vasta muuttanut maalta kaupunkiin ja ahdistaa ulos meno. Mä vien koirat lenkille n.klo 8.00 ja 17 ja illalla n.klo 21.00 , pimeälle on helpompaa. Mulla pienet koirat joille yleensä varsinkin vanhukset tulevat juttelemaan.Muutenkin mulla nyt vaikea elämäntilanne, aikaisemmin ei ollut tälläistä. Lääkärin olen varannut joulun jälkeen. Voimia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna koira ainakin pois! Kärsii kun ei pääse kunnon lenkeille.

Itelles soitat terveyskeskuksesta ajan mt.hoitajalle.

Ei ap:n tilanteessa kyllä koira kärsi mistään, käyttää koiraa jopa enemmmän pissalla kuin itse käytän omiani. Omistajalla vain on päivärytmi päälaellaan, koiralle on ihan sama lenkkeileekö se yöllä vai päivällä.

Paitsi parin kuukauden päästä voi kärsiä jos ap ei pääse peloistaan eroon eikä kykene käyttämään koiraa ollenkaan kun tulee liian valoisaa.