Miksi suomalaisissa sairaaloissa ei tarjota psykoterapiaa kun sitä tarvittaisiin todella paljon?
Muissa maissa sairaaloissa tarjotaan psykologisia palveluja, Suomessa todella heikosti. Suomessa työnnetään pilleriä poskeen. Ilmeisesti jopa psykiatrisilla osastoilla työnnetään lähes pelkästään pillereitä poskeen? Suomalaista erikoissairaanhoitoa kehutaan kovasti, onkohan kaikilta osin tämä kehuminen perusteltua?
Kommentit (6)
Yle tv1 klo 20: Suomalaisten sairaaloiden traumaterapia ihan retuperällä, Amerikassa heti tarjottiin terapiaa
Suomessa ei kannata sairastua psyykkisesti. Apua saa vasta siinä vaiheessa, kun kunto on romahtanut ja sopiva hoito on nappia naamaan
Liian kallista, ei pystytä. Nappia naamaan laittamalla säästetään rahaa, eikä psykiatrisilla osastoilla hoideta enää muita kuin psykoosipotilaita ja he eivät tarvitse psykoterapiaa. Näin siis hoitosuositusten ja alalla olevien asiantuntijoiden mielestä asian kuuluu ollakkin.
Niin, saadakseen esim. Kelan tukemaa psykoterapiaa, pitää olla todella aktiivinen sen haussa ja täyttää tietyt kriteerit. Kukaan ei puhu siitä mitään, että Kelan tuenkin jälkeen yhden terapiakerran hinnaksi jää yleensä 20-40€ per kerta, sopii laskea miten on varaa esim. minimieläkkeellä käydä terapiassa...ja sitten sellainenkin hienous tässä suomalaisessa systeemissä on, että kun pääset/joudut terapiaan, sinut potkitaan pois psykiatrian poliklinikalta (tai vastaavalta hoitotaholta). Itselläni on nyt sellainen tilanne, että käyn terapiassa, mutta terapeutti pitää 2kk sairasloman eikä minulla ole mitään tahoa, johon olla yhteydessä sillä aikaa, ei ketään joka ns. tuntisi tarinani. Päivystys ja mahdollinen osastohoito kutsuvat, jos tulee hätä. Tuleeko tämä oikeasti halvemmaksi kuin kontaktin jatkaminen avohoidossa terapian rinnalla?
Halvemmaksi tulee antaa ihmisten tappaa itsensä.