Epäiletkö koskaan, jos tuttusi peruu sovitun menon, että syy olisi valkoinen valhe?

Voihan olla että peruuttamisen syy on niin arkaluotoinen ettei halua sitä kertoa.

Mää oon kahen lapsen äiti ja ymmärrän jos joku on väsyny eikä kiinnosta seura!



Monesti lähinnä nauretaan kavereitten kanssa joita ei oo nähty paljoa et miten onkaan ollu kiire tai väsy tai jos ei oo kumpikaan edellä mainituista niin haluaa vaan istua sohvalla ja tuijottaa töllöä! :)



Itte peruin tossa jonkun aikaa sitten menoni lasten kanssa yhelle kaverille ja se pettyi ihan tosissaan.. Oli varmaan siivonnu ja leiponu kamalasti! Sillon teki mieli soittaa uudestaan et anti olla kyllä me tullaankin.. Siis ei niitten leivonnaisten vuoksi vaan kun pettyi niin paljon..



Mutta on se kivempi nähdä semmosia ihmisiä jotka haluaa nähdä ja jaksaa. Mulla on pari kaveria jotka on aina puhelimessa pälisemässä kun nähdään ja ihan turhia juorutaan -sillon tulee vähän tunkeileva olo..

Toisaalta joskus jotkin asiat paistavat ihmisistä läpi. " puhelin hukassa" etenkin kun se on kroonisesti hukassa, voihan se toki ollakin, mutta toisaalta itse en jaksaisi selitellä, miksen ole jollekin soitellut heti tai vastannut puhelimeen. Jokaisella on omat kiireensä ja menonsa, etenkin kun on työelämässä, mitä kotiäidit ei aina oikein hoksaa..

Tietyn ystävän kohdalla joka kerta koska hän käyttää aina sitä yhtä ja samaa tekosyytä, kerta toisen jälkeen. Hän, pölvästi, ei vaan tajua että mä muistan hänen käyttäneen sitä samaa edelliselläkin kerralla. Hän on muutenkin sellainen että ei sano niikuin asiat on.

Muiden ystävien kohdalla en epäile, heillä on pokkaa sanoa että jos joku asia ei kiinnosta tai ei vaan jaksa lähteä jonnekin.

Mulla on muutama ystävä, jotka ei käsitä "en jaksa nyt" tai "en halua tällä kertaa" -perusteluja. Heille tulee tämän takia käytettyä valkoisia valheita, pääsee helpommalla eikö tarvitse jankata tuntia, että en vaan oikeasti nyt jaksa lähteä. 

Suurin osa onneksi ymmärtää ja heille voi sanoa ihan totuuden. 

Vaikka olisikin niin mitä sitten. Minulle ei kuulu esim toisten ripuli jos sellainen päällä on. Kunhan ilmoittaa heti kun tietää että ei pääse tulemaan niin hyvä. 

Ei ole koskaan perunut. En ymmärrä, miten joku voisi perua.

Harvoin mitään perun, mutta jos perun niin sanon vain että sori, nyt en pääse. Kysyn että voidaanko siirtää vaikka seuraavalle viikolle. Ei minun kaverit ainakaan mitään syitä vaadi, tietävät että kerron jos haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan perunut. En ymmärrä, miten joku voisi perua.

Vaikka siksi, että takana on ollut poikkeuksellisen rankka työviikko? Saanut kuulla just lähiomaisen vakavasta sairastumisesta, mutta ei halua kertoa vielä asiasta eteenpäin? Ihan vaan siksi, että joskus nyt vaan tulee hetki, että haluaa ennemmin olla omissa oloissaan rauhassa ja ajatus muiden ihmisten seurasta ahdistaa sillä hetkellä?

Hyväksyn perumiset aina, vaikka syy olisi huono hiuspäivä tai että ei vaan ole fiilistä. Ihmiselle on luontaista antaa jokin syy perumiselleen, joten otan sen vastaan ja mulle on yhdentekevää onko syy todellinen vai onko totuus äkillisesti iskenyt ripuli tai silkka sosiaaliähky. 

Mun ystävät pysyy ystävinä vaikka niillä ei aina olisikaan aikaa tai energiaa osallistua. Todellista syytä perumiselle ei ole pakko kertoa jos se tuntuu epämukavalta. En kysele, en jankkaa en loukkaannu enkä katko välejä. 

En.

Kyllä se on ollut ihan selvä valkoinen valhe.

Parasta on vain sanoa että sori, en nyt voi tulla. Silloin ei tule valehdeltua ja toisella osapuolella ei ole syytä loukkaantua. Joskus joku alkoi minulta kättämään syytä, hänelle sanoin vastaukseksi että henkilökohtainen asia nyt, ja että jätän mieluummin kertomatta. 

Ei ole sen jälkeen kärttänyt syitä. 😊

Kyllä.

Mutta omasta mielestäni ei siinä mitään, jokaiselle tulee joskus syitä joitten takia haluaa perua, ja ei se todellinen syy varsinaisesti minulle kuulu. Tärkeää on mielestäni se ettei peru liian usein, ei niinkään se mistä syystä niitä perumisia tekee.

No joo varsinkin jos menu peruuntuu todella viime tingassa. Mutta riippuu vähän. 

En epäile. Mun tuttuni kyllä tietävät, että mulle voi sanoa ihan sen oikeankin syyn. Esimerkiksi että nyt ei vaan jaksa eikä viitsi. 

Itseä ärsytti siinä vaiheessa kun kaveri oli aiemmin perunut huonoon syyhyn vedoten. halusikin mielummin tavata toisen kaverinsa sovittuun aikaan! No, ainakin myönsi sen suoraan, muttei tajunnut ajatella miltä se minusta tuntuu(?) mutta kun sitten alkoi jahkailla ja perui viime tingassa kuitenkin niin arvelin että tekosyy, ei halua tavata minua. En tietenkään tivaa mitään lisää mutta koko kuvio ja selkärangattomuus alkoi ärsyttää. Ei minua tarvitse kohdella noin huonosti.

En mieti asiaa koskaan. Ihmisille voi tulla esteitä, tai joskus vain väsyttää eikä jaksakaan lähteä. Sellaista on elämä. Aina joskus joku peruu, mutta so what - aika usein kuitenkin ihmiset pitävät sovitusta kiinni, joten en koe satunnaisia perumisia ongelmaksi. Ja ihan sama minulle vaikka kertoisi valkoisen valheen - ei se nyt niin tärkeää ole tietää, onko oikea syy sairastuminen vai onko sittenkin vain väsynyt ja haluaa olla itsekseen.

Äitini kun alkoi perumaan aina treffimme shoppailemaan sen lasten lasten sairauden takia niin ne loppuivat kun aina sitä ennen käytiin shoppailu reisuilla ja syömässä kaupungilla.

Joka kerta kun olimme sopineet treffit kaupungille niin sen piti perua ne kun oli joku kakara sairaana ja sen piti sinne mennä. Meidän äiti tytär shoppailut loppuivat kokonaan. Minä sitten vihaan niin toisten kakaroita kun ne veivät minun äitini shoppailut. Ei niillä ollut ketään muuta kuin hyväksikäyttää äitiäni kakaran hoitajana.

Aina kun meillä oli äitini kanssa treffit shoppailu reisulle niin sieltä soitettiin että ne tarvitsevat juuri nyt lapsen vahtia. Minä jäin kun nalli kalliolle ihmettelemään. Ihan niin kuin ne olisivat halunneet meidän välien katkeavan ja siinä onnistuivatkin sillä meidän se harrastus loppui kun ei enää voinut mitään sopia. Minä en lähde noin vaan etukäteen sopimatta eikä keneltäkään voi sellaista vaatia.

Sitten ne hoito suunnitelmat eivät pitäneet niin että äitini oli ihan pulassa omienkin menojensa kanssa. Ei kiinnostaneet niillä omat kakaransa vaan piti saada niiden vastuuta muille.

Tuossa äitishoppailujutussa ei ollut päätä eikä häntää. Miten joku kykenee nuin epäselvää tekstiä tuottamaan?