Lue keskustelun säännöt.
Sukujoulun lohduton yksinäisyys
19.12.2017 |
Olen yli kolmekymppinen mies. Jokaisena jouluna siivoan asuntoni, laitan harvat joulukoristeeni paikoilleen, pakkaan lahjat kassiin ja siirryn jonkun sukulaiseni luo viettämään joulun aikaa.
Ihmiset vaihtuvat, lapsia tulee lisää, kumppanit muuttuvat, mutta yksi asia on ollut jouluperinne viimeiset yli viisitoista vuotta - minun yksinäisyyteni. Ei mitään kehitystä elämässä ja joka vuosi pitäisi teeskennellä iloista ja jouluhenkistä ihmistä. Enää eivät sukulaiset edes kysele elämästäni. Ovat tottuneet, että tulen yksin ja elän yksin. Poiskaan en juhlista kehtaa jäädä, sillä sitä pitäisivät loukkauksena.
Kaksi päivää teeskentelyä ja tekohymyä, ja sitten yksinäiseen kotiin takaisin. Tässä tilanteessa hiljainen asuntokin on plussaa.
Kommentit (52)
Jos siellä muutenkin ihmiset vaihtuu niin kyllä sinäkin voit tehdä välillä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Eikös nyt kuiteskin ole kiva olla muiden seurassa, kuin olla yksin kotona. Viihdytkö yksin, vai oletko arka etsimään seuraa tai kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Olisi hirveää, jos minusta tulisi sukumme tuollainen eno. Oletetaan, että sinkkueno on pysyvä olotila ja selän takana pidetään toivottomana tapauksena. Ei ikinä.
ap
No eikö ole kiva, että on sukua ja paikkoja minne mennä. Monella ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Oman elämän hankkiminen ei ole itsekkyyttä. Jos sinun on paha olla suvun kanssa jouluna, älä ole. Ei kukaan muu voi lopettaa pahaa oloasi tuosta asiasta kuin sinä itse.
Eikä ole fiksua alkaa ajatella, että teenpä nyt oloni kurjaksi mutta ainakin olen hyvä ihminen sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Olisi hirveää, jos minusta tulisi sukumme tuollainen eno. Oletetaan, että sinkkueno on pysyvä olotila ja selän takana pidetään toivottomana tapauksena. Ei ikinä.
ap
Luin tuon vähän eri sävyssä. Että vaikka eno tulisi joskus mummolaan kumppanin kanssa, joulua ei olisi ilman enoa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Näin, jos eno tykkää. Velvollisuudesta ei ole pakko olla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Juurikin näin! Onhan suku ja oma ydinperhe yhtä lailla perhettä kuin aikuisiällä saatu oma perhe. Ja minkä sinä sille voit, jos et ole kohdannut sitä kenen kanssa luoda oma perhe. Aivan ymmärrettävää, että yksinäisyys harmittaa, mutta ei perheesi/sukusi sinua sen kautta arvioi. Varmaan perheesi/sukusi on sinullekin tärkeää, kun et tosiaan ole vielä sitä puolisoa löytänyt. Ei heille ainakaan kannata selkäänsä kääntää.
Vierailija kirjoitti:
No eikö ole kiva, että on sukua ja paikkoja minne mennä. Monella ei ole ketään.
En väitä etteikö täydellinen yksinäisyys olisi monelle todella ikävää. En tietenkään.
Olen kiitollinen suvustani ja heidän tuestaan. En silti näe mitä hyötyä minun on olla paikalla, jos se on pelkkää pakkopullaa.? Sukulaisten läheisyys on vähän kuin ruoan haistelu- ihan jees, mutta lopulta menet nälkäisenä kotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksinnormaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
No ei se minusta epänormaaliakaan ole. Aina on ollut yksinäisiä ihmisiä ja tulee olemaan. Ei sitä kukaan selkäsi takana pohdi, että mikä sinussa on vialla, se on kuvittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sinkkueno tulee vieläkin yli 60-vuotiaana mummolaan juhlimaan joulua. Ei joulu tulisi ilman tuota enoa! Mitä väliä, vaikkei ole kumppania. Ne tulee ja menee. Suku on ja pysyy.
Olisi hirveää, jos minusta tulisi sukumme tuollainen eno. Oletetaan, että sinkkueno on pysyvä olotila ja selän takana pidetään toivottomana tapauksena. Ei ikinä.
ap
Luin tuon vähän eri sävyssä. Että vaikka eno tulisi joskus mummolaan kumppanin kanssa, joulua ei olisi ilman enoa.
Tätä siinä varmasti tarkoitettiin. Triggeröidyin vain tuosta sinkkueno-tittelistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne ja ikävä olotila, jota ei tietenkään kenellekään toivo. Yksin oleminen, ts. sinkkuelämä, on elämisen muoto siinä missä parisuhdekin, eikä kumpikaan näistä ole toistaan huonompi.
Sinä päivänä kun kasvat aikuiseksi alat elää elämääsi siten kuin haluat.
Etkö ymmärrä, että ne jotka loukkaantuvat, eivät ajattele sinua? He ajattelevat vain itseään.
Sellainen ihminen joka rakastaa sinua, hyväksyy täydestä sydämestä sen mitä teet.
Ällöttävimpiä ovat vanhemmat ihmiset, jotka vaativat nuorempia jo aikuisia tanssimaan piirileikkiä heidän tavallaan, koska "ainahan näin on tehty" ja tuo kammottava uhkaus "tai loukkaannutaan".
Sano että loukkaantukaa ihan vapaasti. Jos loukkaannutte vakavasti, hakeutukaa päivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksinnormaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
No ei se minusta epänormaaliakaan ole. Aina on ollut yksinäisiä ihmisiä ja tulee olemaan. Ei sitä kukaan selkäsi takana pohdi, että mikä sinussa on vialla, se on kuvittelua.
Minä sanoisin niin päin, että jokaisella ihmisellä on kausia kun hän on yksinäinen. Lapsena, teininä, sinkkuna, suhteessa, yksinhuoltajana, eläkeläisenä, vanhuksena... Jotkut ovat yksinäisiä useammin ja pitempiä aikoja kuin toiset, mutta jokaisen elämään se yksinäisyys kuuluu tai tulee kuulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.
Ehkä. Kokisin huonoa omatuntoa vanhempieni jättämisestä "yksin" ja muutenkin en ole koskaan olla tuolla tavalla itsekäs. Olen aina laittanut muut itseni edelle tietyissä jutuissa ja yrittänyt olla hyvä ihminen.
Tietenkin jossain vaiheessa alkaa olla outoa, kun nelikymppinen yksinäinen mies menee viettämään esim. vanhemmilleen joulua, kun muut tuovat perheensä. Ehkä silloin jäänvain kotiin.
Sinä siis koet sen oudoksi, jos olisit nelikymppisenä vanhempien luona yksin jouluna, mutta eivät muut.
Itsekin kyllä mietin, pitäisikö olla yksin tänä jouluna tai lähteä vaikka ulkomaille, mutta sisarusten lapset odottavat, että olen paikalla. Se on niin kuin joulutraditio.
Mitkä muut? Varmasti muut ihmiset kokevat outona, jos sama kaveri on vuosikymmenet aina yksin. On normaalia, että elämäntilanteet ja kumppanit vaihtuu, mutta ikuinen yksinäisyya ei ole ikinä normaalia.
ap
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne ja ikävä olotila, jota ei tietenkään kenellekään toivo. Yksin oleminen, ts. sinkkuelämä, on elämisen muoto siinä missä parisuhdekin, eikä kumpikaan näistä ole toistaan huonompi.
Ostin molemmat kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta. Heitinkö rahani hukkaan?
ap
Sinuna vaihtaisin kaavaa ja juhlisin joulua omalla tavalla ilman sukulaisia.