Kivikissaäiti, oletko paikalla?

Olen, ihan hyvää kiitos. Käytän nykyisin joskus nimeä kristallikissa. Jos siis nimeä käytän.

Koska kivikissanimet jne. olivat mulle annettuja "haukkumanimiä". Siksi en käytä niitä... Omassa asunnossa asumiseni on tehnyt hyvää luulenpa kaikille perheessämme.

1

Vierailija kirjoitti:

Olen, ihan hyvää kiitos. Käytän nykyisin joskus nimeä kristallikissa. Jos siis nimeä käytän.

Okei, pitää muistaa. Kivemmaltahan tuo Kristallikissa kuulostaa. Kiva, että menee hyvin.

Ootko päässyt joulutunnelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, ihan hyvää kiitos. Käytän nykyisin joskus nimeä kristallikissa. Jos siis nimeä käytän.

Okei, pitää muistaa. Kivemmaltahan tuo Kristallikissa kuulostaa. Kiva, että menee hyvin.

Ootko päässyt joulutunnelmiin?

Joo, olen, tilasin juuri (vielä!) joulupukin lapsille ja lahjat on käytännössä hankittu :)

Sivustolla mainosti joku Kristallikissa (korufirma taisi olla). Nappasin siltä nimen, koska minussa on sekin puoli.......

1

Mukava kuulla, että olet vähän päässyt eteenpäin. Oikeasti jotkut asiat pitää saada käsiteltyä rauhassa. Meinaan, että itselläni on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia ja tuntuu, että ne lähinnä pahenee, jos olen joutunut keskeneräisenä semmoisiin läheisiin ihmissuhteisiin, tai liian lähelle muita.

Jätän itse nuo haukkumanimet käyttämättä. Se on hyvä juttu, että itse määrittelee itsensä.

Kuulostaa siltä, että tulee kiva joulu. :)

Vierailija kirjoitti:

Sivustolla mainosti joku Kristallikissa (korufirma taisi olla). Nappasin siltä nimen, koska minussa on sekin puoli.......

1

Palstalla ja netissä saa ihmisestä tosi helposti liian yksipuolisen kuvan. Ihminen on monimutkainen. Oikeastihan kenestäkään ei tiedä mitään netissä. :)

Teetkö muuten mitään käsitöitä? Tuli tästä mieleen. Itse joskus tein helmistä ja kristalleista ties mitä. Neulottuakin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että olet vähän päässyt eteenpäin. Oikeasti jotkut asiat pitää saada käsiteltyä rauhassa. Meinaan, että itselläni on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia ja tuntuu, että ne lähinnä pahenee, jos olen joutunut keskeneräisenä semmoisiin läheisiin ihmissuhteisiin, tai liian lähelle muita.

Jätän itse nuo haukkumanimet käyttämättä. Se on hyvä juttu, että itse määrittelee itsensä.

Kuulostaa siltä, että tulee kiva joulu. :)

Joo, näin juuri. Mä en tajunnut olevani keskeneräinen, koska äiti vaati niin kovasti, että oli täysi työ yltää sihen kaikkeen, eikä ollut lupaa olla se kuka on. Ei tuntea itseään. Sitä tyyppiähän äiti ei sietänyt. Äidillä ne ongelmat oikeasti olivat, mä vain joudun käsittelemään "nekin". Koska äiti ei käsitellyt mitään, vaan kaatoi kaiken mun syyksi, siis toimimattomuuden väleissämme.

En ollenkaan tiennyt, mitä tarvitsisin. Vasta se on jotain opettanut siitä, kun mies ei ole suostunut tietämään, mitä mä tarvitsen, vaan on olettanut, että itse tiedän, ja on toisaalta ihmeellisesti sietänyt mun vihaani. Eihän se miehestä johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivustolla mainosti joku Kristallikissa (korufirma taisi olla). Nappasin siltä nimen, koska minussa on sekin puoli.......

1

Palstalla ja netissä saa ihmisestä tosi helposti liian yksipuolisen kuvan. Ihminen on monimutkainen. Oikeastihan kenestäkään ei tiedä mitään netissä. :)

Teetkö muuten mitään käsitöitä? Tuli tästä mieleen. Itse joskus tein helmistä ja kristalleista ties mitä. Neulottuakin tulee.

Kyllä teen :) Sukkia ja kaulaliinoja mieluiten, koska en jaksa seurata ohjeita liian tarkkaan :) Kristalleista pidän niiden valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi, joskus mulla on ollut niitä ikkunassa muutamia yksittäisiä koristeina, ja tykkäisin kristalliesineistäkin, (tai juomalaseista) en tosin taida omistaa ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että olet vähän päässyt eteenpäin. Oikeasti jotkut asiat pitää saada käsiteltyä rauhassa. Meinaan, että itselläni on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia ja tuntuu, että ne lähinnä pahenee, jos olen joutunut keskeneräisenä semmoisiin läheisiin ihmissuhteisiin, tai liian lähelle muita.

Jätän itse nuo haukkumanimet käyttämättä. Se on hyvä juttu, että itse määrittelee itsensä.

Kuulostaa siltä, että tulee kiva joulu. :)

Joo, näin juuri. Mä en tajunnut olevani keskeneräinen, koska äiti vaati niin kovasti, että oli täysi työ yltää sihen kaikkeen, eikä ollut lupaa olla se kuka on. Ei tuntea itseään. Sitä tyyppiähän äiti ei sietänyt. Äidillä ne ongelmat oikeasti olivat, mä vain joudun käsittelemään "nekin". Koska äiti ei käsitellyt mitään, vaan kaatoi kaiken mun syyksi, siis toimimattomuuden väleissämme.

En ollenkaan tiennyt, mitä tarvitsisin. Vasta se on jotain opettanut siitä, kun mies ei ole suostunut tietämään, mitä mä tarvitsen, vaan on olettanut, että itse tiedän, ja on toisaalta ihmeellisesti sietänyt mun vihaani. Eihän se miehestä johdu.

Kukaan ei valmistu ikinä tässä maailmassa. Mulla oli ehkä äitisi kaltainen vanhempi, tosin netissä on vaikea sanoa. Sellainen ihminen hajottaa lapsen niin, ettei se ikinä pysty ehkä toimiviin ihmissuhteisiin. Joku menee vaan rikki.

Opettele tuntemaan itsesi. Mäkin opettelen. Mulla se on lähtenyt ihan siitä, että pohdin, mikä on oikeasti mun lempiruoka tai lempiväri. Tai mitä tykkään tehdä? Kun narsistityyppinen vanhempi jotenkin jyrää nämä pikkujutut. Jos joku sanelee sulle koko lapsuuden ajan, kuka sä olet ja mitä sä haluat ja mistä sä tykkäät, sä olet hukassa. Joillakin on sellainen luonne, että mieli taipuu ja taipuu, muttei kuitenkaan palaa ihan entisekseen, kun paine loppuu. Tai sitä entistä ei ole, jos on syntynyt jo sen paineen alle.

Musta tuntuu usein oudolta, että ihmiset on niin tietoisia siitä, mitä tarvitsevat ja haluavat. Kun itsellä ei ole sitä mekanismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivustolla mainosti joku Kristallikissa (korufirma taisi olla). Nappasin siltä nimen, koska minussa on sekin puoli.......

1

Palstalla ja netissä saa ihmisestä tosi helposti liian yksipuolisen kuvan. Ihminen on monimutkainen. Oikeastihan kenestäkään ei tiedä mitään netissä. :)

Teetkö muuten mitään käsitöitä? Tuli tästä mieleen. Itse joskus tein helmistä ja kristalleista ties mitä. Neulottuakin tulee.

Kyllä teen :) Sukkia ja kaulaliinoja mieluiten, koska en jaksa seurata ohjeita liian tarkkaan :) Kristalleista pidän niiden valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi, joskus mulla on ollut niitä ikkunassa muutamia yksittäisiä koristeina, ja tykkäisin kristalliesineistäkin, (tai juomalaseista) en tosin taida omistaa ainuttakaan.

Se on parantavaa, kun ympärillä on kauniita esineitä, joista tykkää, ja tietää tykkäävänsä. Se vahvistaa sua, kun tiedät itsestäsi jotain.

Kuunteletko musiikkia kun neulot tai katsotko tv:tä? Vai neulotko hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivustolla mainosti joku Kristallikissa (korufirma taisi olla). Nappasin siltä nimen, koska minussa on sekin puoli.......

1

Palstalla ja netissä saa ihmisestä tosi helposti liian yksipuolisen kuvan. Ihminen on monimutkainen. Oikeastihan kenestäkään ei tiedä mitään netissä. :)

Teetkö muuten mitään käsitöitä? Tuli tästä mieleen. Itse joskus tein helmistä ja kristalleista ties mitä. Neulottuakin tulee.

Kyllä teen :) Sukkia ja kaulaliinoja mieluiten, koska en jaksa seurata ohjeita liian tarkkaan :) Kristalleista pidän niiden valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi, joskus mulla on ollut niitä ikkunassa muutamia yksittäisiä koristeina, ja tykkäisin kristalliesineistäkin, (tai juomalaseista) en tosin taida omistaa ainuttakaan.

Se on parantavaa, kun ympärillä on kauniita esineitä, joista tykkää, ja tietää tykkäävänsä. Se vahvistaa sua, kun tiedät itsestäsi jotain.

Kuunteletko musiikkia kun neulot tai katsotko tv:tä? Vai neulotko hiljaa?

Kiitos, tänne yksiöön saa harmoniaakin, vaikken olekaan järjestyksen mestari. Olen ruvennut katsomaan aika paljon you tubea, siellä on pari kanavaa, joita seuraan. Kuuntelen myös mielelläni musiikkia, tosin kotona vähemmän, eniten autossa. Mutta Spotify on ladattuna tablettiin. Yle Areenaa katselen joskus, Siskonpetiä :)

Siskonpedissä on ihan parhaita ne vanhempi/perhe/äitisketsit.... melko tuttuja fiiliksiä..... Samoin nauran mielessäni aina melkein kaikelle, mitä Krisse Salminen tekee.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että olet vähän päässyt eteenpäin. Oikeasti jotkut asiat pitää saada käsiteltyä rauhassa. Meinaan, että itselläni on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia ja tuntuu, että ne lähinnä pahenee, jos olen joutunut keskeneräisenä semmoisiin läheisiin ihmissuhteisiin, tai liian lähelle muita.

Jätän itse nuo haukkumanimet käyttämättä. Se on hyvä juttu, että itse määrittelee itsensä.

Kuulostaa siltä, että tulee kiva joulu. :)

Joo, näin juuri. Mä en tajunnut olevani keskeneräinen, koska äiti vaati niin kovasti, että oli täysi työ yltää sihen kaikkeen, eikä ollut lupaa olla se kuka on. Ei tuntea itseään. Sitä tyyppiähän äiti ei sietänyt. Äidillä ne ongelmat oikeasti olivat, mä vain joudun käsittelemään "nekin". Koska äiti ei käsitellyt mitään, vaan kaatoi kaiken mun syyksi, siis toimimattomuuden väleissämme.

En ollenkaan tiennyt, mitä tarvitsisin. Vasta se on jotain opettanut siitä, kun mies ei ole suostunut tietämään, mitä mä tarvitsen, vaan on olettanut, että itse tiedän, ja on toisaalta ihmeellisesti sietänyt mun vihaani. Eihän se miehestä johdu.

Kukaan ei valmistu ikinä tässä maailmassa. Mulla oli ehkä äitisi kaltainen vanhempi, tosin netissä on vaikea sanoa. Sellainen ihminen hajottaa lapsen niin, ettei se ikinä pysty ehkä toimiviin ihmissuhteisiin. Joku menee vaan rikki.

Opettele tuntemaan itsesi. Mäkin opettelen. Mulla se on lähtenyt ihan siitä, että pohdin, mikä on oikeasti mun lempiruoka tai lempiväri. Tai mitä tykkään tehdä? Kun narsistityyppinen vanhempi jotenkin jyrää nämä pikkujutut. Jos joku sanelee sulle koko lapsuuden ajan, kuka sä olet ja mitä sä haluat ja mistä sä tykkäät, sä olet hukassa. Joillakin on sellainen luonne, että mieli taipuu ja taipuu, muttei kuitenkaan palaa ihan entisekseen, kun paine loppuu. Tai sitä entistä ei ole, jos on syntynyt jo sen paineen alle.

Musta tuntuu usein oudolta, että ihmiset on niin tietoisia siitä, mitä tarvitsevat ja haluavat. Kun itsellä ei ole sitä mekanismia.

Mä luulin tietäväni, mutta tää perhekuvio hajotti jotenkin pakan. En halunnut jatkaa pingottamista, mutta miten olla rento ja tyytyväinen itseensä!? Siinäpä vasta pulma. Just sanoin tänään terapeutille, että yksiössä asuminen on niin terapeuttista, koska ränsistynyt hoitamaton piha ei syytä minua joka kerta kun kävelen sen läpi, saati kaikki muu "ongelmallinen". Ihmiset, joille on ihan sama, vaikka asiat ois rempallaan syyttävät kun mä suutun, kun jokin on rempallaan. Vaikka kai mäkin oisin ihan että "ei haittaa" jos mua ei haittais. Anteeksi nyt valitus mukaviin viesteihisi, ei tarvitse kommentoida siihen :)

1

Ja siis tietenkään suuttuminen ei korjaa niitä asioita, mutta haluaisinkin eroon syyttävästä äänestä, ennen kuin mietin, mitä haluan millekin tehdä. Koska se syyttävä ääni on tietenkin äitini, ei omani. Ei sille voi tehdä mitään, ettei se ois tyytyväinen. Vihaan sitä, en halua palvella sitä syyttäjää. Se "fakta", että se haittaa minun elämääni ei ole itseni elämääni tilaama.

1

Se äiti, joka päivittää Siskonpedissä autuaasta perhe-elämästä somea ja raivoaa siinä sivussa lapsille on hauska :)

1

Sulla taitaa järjestys olla tärkeä asia. Kyllä sä saat vähän avautuakin, ei se mua haittaa. :) Oletko lukenut sellaisrn kirjan kuin KonMari? Vaikka päällisin puolin se onkin siivoamisesta ja muusta, niin tuntuu siinä olevan joku syvällisempikin puoli. Jotkut tuntee olevansa hukassa, jos ympäristöä ei voi hallita. Ja se oma koti on tärkeä osa elämää. Sen pitäisi olla mukava. Jos tykkää kristalleista, siellä olisi oltava niille paikka.

Neuloessa on hauska katsella outoja juttuja. :D Mäkin katson youtubesta videoita.

Mullekin on tuttu tuo syyttävä ääni. Kuulen tämän vanhemman äänen päässäni tosi usein. Joskus sulkeuduin kotiin, kun ahdistuin siitä niin paljon. Se aloitti heti kun pääsin ihmisten ilmoille. Se on oikeasti kamalaa, ja se turhautuminen on hirveä juttu. Se vuosien mukanaan tuoma turhautuminen on karseaa. Mä huomaan sussa paljon sitä samaa.

Anteeksi, jos mulla välillä kestää. Olen joskus liian hidas.

Naurattaa. Luin otsikon kuin olis kyse jostakin spiritistisestä istunnosta!

Vierailija kirjoitti:

Sulla taitaa järjestys olla tärkeä asia. Kyllä sä saat vähän avautuakin, ei se mua haittaa. :) Oletko lukenut sellaisrn kirjan kuin KonMari? Vaikka päällisin puolin se onkin siivoamisesta ja muusta, niin tuntuu siinä olevan joku syvällisempikin puoli. Jotkut tuntee olevansa hukassa, jos ympäristöä ei voi hallita. Ja se oma koti on tärkeä osa elämää. Sen pitäisi olla mukava. Jos tykkää kristalleista, siellä olisi oltava niille paikka.

Neuloessa on hauska katsella outoja juttuja. :D Mäkin katson youtubesta videoita.

Mullekin on tuttu tuo syyttävä ääni. Kuulen tämän vanhemman äänen päässäni tosi usein. Joskus sulkeuduin kotiin, kun ahdistuin siitä niin paljon. Se aloitti heti kun pääsin ihmisten ilmoille. Se on oikeasti kamalaa, ja se turhautuminen on hirveä juttu. Se vuosien mukanaan tuoma turhautuminen on karseaa. Mä huomaan sussa paljon sitä samaa.

Joo, se syyttävä ääni on.... ei mulla ole ollut mitään sanoa sille. Kukaan ei puolustanut mua, ei edes inhimillisyyteen saakka, siis tarkoitan että ihmiset eivät yleensä sano, että kuuntele itseäsi (tosin sekin ääni oli hukassa, mutta..) siis vaan he koittavat keksiä kenoja toteuttaa syyttävän äänen vaatimuksia. Aivan kuin sanoisivatkin, että "niin, vika onkin sinussa ellet..." vaikka en osaa korjata asioita, en olla vaatimusten mukainen ja koska vanhempani ilmeisesti oli narsistinen en tiennyt sitä ja tein valintoja, joissa en pärjää. Siis vaikkapa äitiys. Tai ehkä riitän tällaisena, etäänpänä äitinä, luoja yksin tietää, riitänkö, mutta onko se rooli jonka suunnittelin ja halusin? Ei. Luulin, että voin vain osata olla mitä haluan, koska äitini mielestä se riittää. Mutta en ymmärtänyt, miten hirveästi itsensä kieltämistä ja ulkokultaisuutta se vaatii. Siis esim. että menee ulos päivittäin lapsen kanssa, vaikka se vituttaisi ihan hirveästi. Äitini mielestä se vitutus on vain huonoa käytöstä ja osoittaa, että olen viallinen, jos vituttaa ja että kunnon naista ei joko vituta TAI on ulkona vaikka vituttaa ja hymyilee lapelleen. Ja näin eletään koko elämä, käytännössä, äitini määrittelyissä. Kaikki tehdään pakon sanelemana, tavallaan. Olet luuseri, jos teet jotenkin halujesi (hyi olkoon) mukaan. Ja olin pahimmillani tosi masentunut lapsettomanakin, ei sekään ollut onnela. Ja parhaimmillaankin vain aika tyhjä jotenkin. Ei se vienyt mihinkään.

1