Mitä pelkäisitte raskaana ollessa?

Kohtukuoleman kokeneena pelkäsin, että tulevat vauvatkin kuolevat.

Kaikkea. Ihan oikeasti.

Että joutuisin käynnistykseen (no en onneksi joutunut).

Että synnytyksessä tulisi komplikaatioita (ja valitettavasti tuli, mutta hengissä selvittiin).

Että tulisi erityislapsi.

Että syntyy keskonen, vammainen tai sydänvikainen lapsi. Että kohtu repeää tai joku suoni. Että synnytyksessä lapsi kuristuu napanuoraan. Että synnytän kuolleen lapsen tai kuolen itse synnytykseen. Että repeän enkä kestä synnytystä...

Vammaista tai kuollutta vauvaa.

Keskenmenoa, kohtukuolemaa, kuolleen vauvan synnyttämistä...

Kohtukuolemaa, lähisuvussa oli juuri sattunut yksi. Sitä, että synnytys käynnistyy ennen sektiopäivää. Ennen sektiopäätöstä pelkäsin myös, etten saa sitä. 

Kaikenkaikkiaan todella stressaavaa aikaa, en juuri nauttinut ja se näin jälkikäteen harmittaa kun kaikki lopulta meni hyvin. Mutta eihän kaikilla mene eikä sitä silloin voinut tietää sattuuko omalle kohdalle jotain.