Muita nuoria naisia jotka eivät aio tehdä lapsia?

Liikaa nuoret naiset tekevät lapsia, mutta päätyvät yh-äipiksi. Huonoja miehiä?

Ei ole muita vaihtoehtoja kuin jättää lapset tekemättä. En halua Yh-äidiksi.

Täällä myös :)

Minä olen nuori nainen (25.v.) enkä ole koskaan ajatellut tehdä lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta tulevaisuus huolettaa ja toimeentulo. Töiden saanti ei ole nykyään enää itsestäänselvyys, ilmastonmuutosta pukkaa ja ihmiset yleisesti elävät yli luonnonvarojen. Millaisessa maailmassa lapsi joutuisi elämään?

En aio tehdä.

N25

En aio hankkia lapsia. En tekisi niin vaikka maksettaisiin. Tosin en mä kai nuori enää ole mutta vastasin silti. N29

Minä! En edes ole enää nuori vaan 35.

Parempi sinkkuna ja tapailla ihmisiä.

Lapset tekevät elämästä vaikeaa. Ensin neuvolat ja lasupelottelut. Sitten koulut ja vilmat. Sitten kalliit koulukirja ja muotivaatteet. Lopulta joudut auttamaan, kun hankkivat ehkä itse lapsia. Pahimmillaan lapsi on vielä joku erikoisdiagnostisoitu tai ajautuu huumekierteeseen. Jonka lisäksi lasten isä on ehkä ottanut ja lähtenyt ja ottaa lapsesta sen jälkeen vastuuta tasan nolla.

Elämä on oikeasti paljon helpompaa ja halvempaa sinkkuna tai lapsettomassa parisuhteessa, eikä siitä muuta jotkut perhepakkaukset mitenkään. Vaikka kilohinta olisikin euron halvempi ja yksiön neliövuokra tai hinta vähän korkeampi.

Minä aion tehdä :)

Aamunkoi_ kirjoitti:

Minä olen nuori nainen (25.v.) enkä ole koskaan ajatellut tehdä lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta tulevaisuus huolettaa ja toimeentulo. Töiden saanti ei ole nykyään enää itsestäänselvyys, ilmastonmuutosta pukkaa ja ihmiset yleisesti elävät yli luonnonvarojen. Millaisessa maailmassa lapsi joutuisi elämään?

Turhaan mietit noin suuresti. Mieti ensin millaisessa arjessa SINÄ tulisit elämään? Koliikit, yövalvomiset, äitien jatkuva syyllistäminen, itkupotkuraivarit, hiekkalaatikolla seisominen, kouluun liittyvät jutut, lasten kaverit, lastentaudit, rahanmeno, harrastusrumba, teinivuodet ja päihdekokeilut jne. jne.

Kuinkakohan moni nuori vannoo ensin tuota ettei tee lapsia ja sitten kuitenkin päätyvät niitä tekemään.

Tunnustan, mä olen tällainen nainen. Olin aivan varma, etten halua lapsia, mutta tulin vahingossa raskaaksi 28-vuotiaana. Nyt mulla onkin jo kaksi lasta. Enempää en halua. Rakastan lapsiani, mutta välillä kyllä edelleen mietin, että entä jos olisin kuitenkin jäänyt lapsettomaksi. En oikeasti edelleenkään mitenkään pidä ihanana tätä lapsiarkea, mutta just tämän äidinrakkauden takia en tietenkään lapsiani hylkäisi, mutta en kyllä niitä enää lisääkään tekisi. Sterilisaatiota olen miettinyt, jospa sillä saadaan "vahingot" kitkettyä, kun pelkkä ehkäisy on minut pettänyt.

En halua enkä ole koskaan halunnut, olen yhden abortin kauan sitten tehnyt. Olen vuosi vuodelta onnellisempi näin ja ikää jo lähes neljäkymmentä. Seurattuani myös lähipiirin henkisiä kamppailuja henkisistä traumoista huolimatta lapsia tehneenä, on se väärin myös näiden kehittyvien lasten perusturvallisuuden tunnetta kohtaan.

29 v nainen olen. Ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että tahtoisin lapsia. Mutta käsittääkseni se halu voi myös pamahtaa aivan yllättäen, kun biologinen kello pärähtää; yhtenä aamuna vaan heräät ja ainoa asia mitä enää voit ajatella on vauvan hankkiminen.

Olen mielenterveydeltäni sen verran epästabiili, että en kyllä kykenisi ketään kasvattamaan. En sallisi minkään elävän olennon joutua olemaan riippuvainen itsestäni, kun en kykene huolehtimaan edes oman elämäni järjestämisestä. Toivon, etteivät hormonimyrskyt koskaan pääse huurtamaan järjen ääntä.

Sekin on ihan totta :D Lisäksi vielä tuo kaikki lapsesta mahdollisesti aiheutuva stressi. Nyt ainakin tuntuu siltä, etten uskalla alkaa lasta tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Aamunkoi_ kirjoitti:

Minä olen nuori nainen (25.v.) enkä ole koskaan ajatellut tehdä lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta tulevaisuus huolettaa ja toimeentulo. Töiden saanti ei ole nykyään enää itsestäänselvyys, ilmastonmuutosta pukkaa ja ihmiset yleisesti elävät yli luonnonvarojen. Millaisessa maailmassa lapsi joutuisi elämään?

Turhaan mietit noin suuresti. Mieti ensin millaisessa arjessa SINÄ tulisit elämään? Koliikit, yövalvomiset, äitien jatkuva syyllistäminen, itkupotkuraivarit, hiekkalaatikolla seisominen, kouluun liittyvät jutut, lasten kaverit, lastentaudit, rahanmeno, harrastusrumba, teinivuodet ja päihdekokeilut jne. jne.

Minusta on hyvä miettiä isommassakin mittakaavassa, mutta sinä olet myös oikeassa. Lapsesta mahdollisesti aiheutuva stressi on myös yksi seikka, jota jokaisen olisi hyvä miettiä etukäteen.

Olen 25 v ja työskentelen lasten kanssa. Pidän lapsista kovasti ja haluan ehdottomasti viettää paljon aikaa esimerkiksi siskojeni tulevien lasten kanssa. Omien hankkiminen ei silti kiinnosta. Nämä on tunnetason juttuja, joko lapsia haluaa tai ei halua. On ihmisestä kiinni haluaako lapsia tarpeeksi niiden tuomista huonoista puolista huolimatta. Onneksi vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistymässä niin ei ole niin suuret paineet edes hankkia.

Aamunkoi_ kirjoitti:

Minä olen nuori nainen (25.v.) enkä ole koskaan ajatellut tehdä lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta tulevaisuus huolettaa ja toimeentulo. Töiden saanti ei ole nykyään enää itsestäänselvyys, ilmastonmuutosta pukkaa ja ihmiset yleisesti elävät yli luonnonvarojen. Millaisessa maailmassa lapsi joutuisi elämään?

Ilmastomuutos:DD Voiko olla parempaa syytä olla hankkimatta lapsia. Vaikka se olisin jollain tapaa totta,ei se nyt niin nopiaan tapahdu,että lapsia pitäsi jättää hankkimatta. 100v aikana sattaa lämpötila liikkua +/- 1

En halunnut - kunnes 30 vuotiaana muutin mieltä.

Onneksi me eletään Suomessa 2000-lukua ja naiset saavat ihan itse päättää, haluavatko lapsia vai eivät. Sitä ei tarvitse edes perustella (vaikka velat täällä säännöllisesti huutavat, että ihan kamalaa, kun kaikki tuomitsevat, vaikka meitä äitejä ei voisi vähempää kiinnostaa joidenkin täysin vieraiden ihmisten perhesuunnitelmat).

En minäkään halunnut lapsia 25-vuotiaana. Se on ihan normaalia. Ne on vähemmistössä, jotka ovat tienneet jo nuorena haluavansa.

Pienen lapsen äitinä sanon kuitenkin sen, että en tunnista näitä pelottelupuheita ollenkaan. Meidän elämä ei mitenkään ole syöksynyt raiteiltaan lapsen myötä. Olen edelleen sama ihminen, käyn töissä, käytän rahaa itseeni, matkustelen. Lapsi on helppo ja reipas ja sen kanssa on joka päivä pelkästään kivaa.

Mutta vanhemmuus ei olekaan pelkästään sitä, että on saanut lapsen. Se on myös asennetta ja järjestelykysymys.