Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset ovat kipeitä, äiti hoitaa lapset, kun äiti on kipeä, äiti hoitaa lapset, kun isä on kipeä äiti hoitaa lapset
19.12.2017 |
Niin se menee, etenkin jos olet kotiäiti, mutta usein myös silloin, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä. Kukaan muu ei hoida lapsia, vaikka olisit 40 asteen kuumeessa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä. Tosin sen olen oppinut, että miehelle pitää rautalangasta vääntää, jos on itse kipeänä. Kyllä se sitten lapset hoitaa. On ihan turhaan marttyyrina 39 asteen kuumeessa hoitaa lapsia, jos on miehelle sanonut vain olevansa kipeä. Sille pitää sanoa erittäin selkeästi olevansa ihan oikeasti niin kipeä, että mies saa hoitaa kaikki ja mennä potemaan sairautta sängyn pohjalla. Muuten ihan fiksu mies, mutta jotkut asiat pitää sanoa erityisen painokkaasti että se tajuaa (en tarkoita riitelyä). Näin siis meillä.
Juuri tuo "rautalangasta vääntäminen" ja "erityisen painokkaasti sanominen" on se ongelma tässä. Eivät naiset ole marttyyreja. Joskus on vain pienempi paha hoitaa hommat kipeänä kuin ruveta vääntämään miehelle rautalangasta, miten hän voisi ne hoitaa.
Käsi ylös, onko kukaan kokenut samaa toisinpäin:
Pari menee yhteeen, kaikki tehdään yhdessä. Lasten synnyttyä nainen menettää lähimuistinsa ja muutenkin tyhmenee. Mies joutuu selittämään:
"Nyt sinä toit tavallista maitoa, vaikka meillä kaikilla on laktoosivaivoja. Ei me olla ikinä juotu tavallista maitoa. Mene takaisin kauppaan ja tuo laktoositonta maitoa."
"Kello on yhdeksän. Lasten päiväkodissa on aamupala yhdeksään asti. Nyt kun te menette sinne, siellä ei enää ole aamupalaa. Se on korjattu jo pois, koska kello on siinä vaiheessa yli yhdeksän. Sinun pitää nyt täällä kotona ruokkia lapset."
Oikeasti, moni mies muuttuu noin. Naiset eivät. MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Kyllä meillä mies hoitaa koiran, kodin, ostokset ja minut, jos olen vähänkään kipeä. Ja koira on mun jo ennen kuin mies tuli kuvioihin. Tämä on meillä ihan itsestäänselvyys. Tietysti sitten jos mies on kipeä niin toisin päin, minä passaan kuten mieskin passaa minua. Ihanaa kun joku huolehtii jos on sairaana.
Meilläkin oli näin ennen lapsia. Oli ihana maata hemmoteltavana.
Nyt on lapsia ja mieskin taantunut sellaiseksi. Kyllä hän periaatteessa jotain voi tehdä, mutta tarvitsee siihen hirveästi ohjausta. Ennen saatoin sanoa "Hoidatko ostokset?" ja hän hoiti. Nyt täytyy laatia lista samoista asioista, jotka ennen teki spontaanisti ja muistinvaraisesti.
Englanninkielisessä maailmassa puhutaan perheenäidin mental loadista:
https://www.theguardian.com/world/2017/may/26/gender-wars-household-cho…
Joo mä luin kanssa just jostain, miten äidit usein parisuhteessa kokevat, että siitä miehestäkin on tullut "lapsi" lasten rinnalla. Taantuminen siihen kai sopiva termi tosiaan.
En itse lapsettomana tiedä, miten perhedynamiikka muuttuu kun pienet lapset tulevat osaksi ydinperhettä, mutta voisikohan olla, että äiti alkuaikoina, yhteiskunnan vaatimassa täydellisyyden tavoittelussaan, jotenkin "automaattisesti" ottaa ohjat käsiin niin lasten- kuin huushollin hoidossakin? Ja sitten se puolestaan vaikuttaa kielteisesti miehen omaan aloitteellisuuteen? Mene ja tiedä, kunhan ajattelen ääneen...
Miehet ei tunnu näkevän taantumisessaan mitään ongelmaa... Olisi kiva kuulla joltain taantuneelta mieheltä miten hän asian näkee ja miten oikeuttaa itselleen tämän kivireeksi muuttumisensa perheessä, jossa häntä todella tarvittaisiin aikuisena, eikä aikuisen kokoisena huollettavana.
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, etenkin jos olet kotiäiti, mutta usein myös silloin, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä. Kukaan muu ei hoida lapsia, vaikka olisit 40 asteen kuumeessa.
Nythän sä puhut, niinkuin tuossa olisi jotain ihmeellistä? Tiesit varmasti tuohon ryhtyessäsi. Meinaatko että asiat olisivat toisin vain siksi että joku akkaväen puuska on puhaltanut johonkin akkainlehden sivulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä. Tosin sen olen oppinut, että miehelle pitää rautalangasta vääntää, jos on itse kipeänä. Kyllä se sitten lapset hoitaa. On ihan turhaan marttyyrina 39 asteen kuumeessa hoitaa lapsia, jos on miehelle sanonut vain olevansa kipeä. Sille pitää sanoa erittäin selkeästi olevansa ihan oikeasti niin kipeä, että mies saa hoitaa kaikki ja mennä potemaan sairautta sängyn pohjalla. Muuten ihan fiksu mies, mutta jotkut asiat pitää sanoa erityisen painokkaasti että se tajuaa (en tarkoita riitelyä). Näin siis meillä.
Juuri tuo "rautalangasta vääntäminen" ja "erityisen painokkaasti sanominen" on se ongelma tässä. Eivät naiset ole marttyyreja. Joskus on vain pienempi paha hoitaa hommat kipeänä kuin ruveta vääntämään miehelle rautalangasta, miten hän voisi ne hoitaa.
Käsi ylös, onko kukaan kokenut samaa toisinpäin:
Pari menee yhteeen, kaikki tehdään yhdessä. Lasten synnyttyä nainen menettää lähimuistinsa ja muutenkin tyhmenee. Mies joutuu selittämään:
"Nyt sinä toit tavallista maitoa, vaikka meillä kaikilla on laktoosivaivoja. Ei me olla ikinä juotu tavallista maitoa. Mene takaisin kauppaan ja tuo laktoositonta maitoa."
"Kello on yhdeksän. Lasten päiväkodissa on aamupala yhdeksään asti. Nyt kun te menette sinne, siellä ei enää ole aamupalaa. Se on korjattu jo pois, koska kello on siinä vaiheessa yli yhdeksän. Sinun pitää nyt täällä kotona ruokkia lapset."
Oikeasti, moni mies muuttuu noin. Naiset eivät. MIKSI?
Ihmiset muuttuvat. Näin se vaan menee. Entinen innostuva ja spontaani tuhma pikkukisu muuttuu happamaksi pihtaajaksi. Miten selität tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olette selkärangattomia jos tuo on totta. Miksi ihmeessä suostutte tuohon? Että voi kiillottaa sädekehää somessa marttyroiden. Ei tuosta mitalia saa.
Koska ei ole vaihtoehtoja. Jotkut meistä ovat lisääntyneet idioottien kanssa. Ehkä sitä kuvittelee, että joko se mies muuttuu, kun lapsi syntyy. Tai sitten mies on vakuuttanut, että joo yhdessä hoidetaan lapset. Kun se lapsi syntyy, niin hoitovastuu jää äidille. Meillä kyllä vuorotellaan siinä, kumpi jää töistä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Tuo on kyllä niin tuttua, että mies ei sairaana pysty tekemään mitään ja itse teen sairaana ties mitä, kun miestä laiskottaa.
Ehkä näitä osallistuvia miehiä ei riitä kaikille. Eikä me mitään mitaleita tarvita. Vaihtoehdot ovat joko sietää tai erota miehestä. Aikuista miestä ei saa väkisin osallistumaan kirveelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä. Tosin sen olen oppinut, että miehelle pitää rautalangasta vääntää, jos on itse kipeänä. Kyllä se sitten lapset hoitaa. On ihan turhaan marttyyrina 39 asteen kuumeessa hoitaa lapsia, jos on miehelle sanonut vain olevansa kipeä. Sille pitää sanoa erittäin selkeästi olevansa ihan oikeasti niin kipeä, että mies saa hoitaa kaikki ja mennä potemaan sairautta sängyn pohjalla. Muuten ihan fiksu mies, mutta jotkut asiat pitää sanoa erityisen painokkaasti että se tajuaa (en tarkoita riitelyä). Näin siis meillä.
Juuri tuo "rautalangasta vääntäminen" ja "erityisen painokkaasti sanominen" on se ongelma tässä. Eivät naiset ole marttyyreja. Joskus on vain pienempi paha hoitaa hommat kipeänä kuin ruveta vääntämään miehelle rautalangasta, miten hän voisi ne hoitaa.
Käsi ylös, onko kukaan kokenut samaa toisinpäin:
Pari menee yhteeen, kaikki tehdään yhdessä. Lasten synnyttyä nainen menettää lähimuistinsa ja muutenkin tyhmenee. Mies joutuu selittämään:
"Nyt sinä toit tavallista maitoa, vaikka meillä kaikilla on laktoosivaivoja. Ei me olla ikinä juotu tavallista maitoa. Mene takaisin kauppaan ja tuo laktoositonta maitoa."
"Kello on yhdeksän. Lasten päiväkodissa on aamupala yhdeksään asti. Nyt kun te menette sinne, siellä ei enää ole aamupalaa. Se on korjattu jo pois, koska kello on siinä vaiheessa yli yhdeksän. Sinun pitää nyt täällä kotona ruokkia lapset."
Oikeasti, moni mies muuttuu noin. Naiset eivät. MIKSI?
No ei meillä mies muuttunut tyhmäksi lasten jälkeen. Edelleen osaa käydä normaalisti kaupassa ja ruokkia lapset. Lähinnä tuo oma esimerkki liittyy kommunikointiin. Miehen mielestä "olen kipeä" saattaa tarkoittaa että ihan vähän on kipeä mutta se ei mitään vakavaa. Sen sijaan pitää sanoa tarkentavasti olevansa poissa toimintakunnosta, jos haluaa hänen sen niin ymmärtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yritäkään olla liian skarppi tai mikään kävelevä käsikirja, olen tietoisesti välttänyt muuttumasta perheen sihteeriksi. Papereita voi hukkua joo, en ehkä muistanut pakata pojalle sitä tai tätä mukaan. Tästä on tapeltukin kun mies olisi niin halunnut. "Kyllähän se vähän niin pitäis olla..". Niin, hän vain sanelisi perheen päänä asioita ja minä pidän kirjaa. Ei innosta. Perhe on tärkein, mutta se ei ole mulle mikään projekti jonka yritän suorittaa täydellisesti. Mun projektit on toisaalla.
Kummasti auttaa kun ottaa mallia tässä miehiltä; hittoakos mä piittaan onko kaapissa tarjottavaa yllätysvieraille, leivon vain silloin kun huvittaa. Ai ei oo serviettejä, ottakaa tosta talouspaperia. En saa kiksejä siitä tiedetäänkö minut hyvänä emäntänä vai ei.
Jos sanot miehelle olevasi kipeä ja sen jälkeen sun pitää vielä erikseen muistuttaa, että kyllä, olen todellakin sairastunut ja tarvitsen apuasi, niin kyllähän se mies on tyhmä.
Tämä siis 30:lle kommenttina.
Yleensä jos vaimo on kipeä, mies ihan havaitsee sen itse. Ei tarvitse vinkua että "no kun sä et muistuttanut että oon OIKEASTI avuntarpeessa". Jos on yhdessä eletty, toisesta huomaa heti pikku flunssankin. Onko miehesi kuuro-sokea, vai miten hän ei näe sinun olevan tosissasi kipeä?
Sitten tuosta 31:n ajatuksesta, ettei äidin tarvitse olla perheen sihteeri. Ei tietenkään, mutta itse kirjoitat, että mies olisi halunnut sinun olevan teidän perheen sihteeri, ja kun olet kieltäytynyt, olette tapelleetkin. Kysymys kuuluu miksi. Miksi mieheltä menee asioidenhoitokyky ja hän haluaa, että vaimo rupeaa niitä hoitamaan? Mistä tämä ajatus hänelle tulee? Eihän kaikkien näiden miesten kotonakaan ole ollut mitään sihteeri-äitiä.
En ole itse löytänyt vastauksia, miksi meidän perheessämme minä olen se, jolta esim. lentokentällä kysytään "onko meillä nyt varmana kaikki passit mukana?" Ei siis edes "pakkasitko passini, kun itse unohdin" vaan ONKO MEILLÄ NYT VARMASTI. Tuo me-muoto on niin omituinen, ja se miten ihan tärkeänä ruvetaan hoitamaan tuota passiasiaa kun oikeasti me seistään jo jonossa lähtöselvitysautomaatille ja ne passit olis kunkin pitänyt itse muistaa jo kotoa lähteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen "mental loadin" idea on sama kuin metatyön idea, eli naisen pitää koko ajan pitää kaikki mahdolliset asiat aktiivisesti mielessään ja koko ajan tarkkailla miten muut suoriutuvat.
Mies voi sanoa "kyllä mä olisin tuonut vessapaperia, mutta kun sä et muistuttanut".
Miksi hän niin sanoo. Kyllähän hän on paskonut samassa vessassa kuin muu perhe ja huomannut, että paperi on lopussa tai tulee ihan pian loppumaan. Miksei hän ota aktiivisesti mieleensä, että haenpa ihan itsenäisesti lisää paperia, niin saamme kaikki pyyhkiä jatkossakin.
En pysty edes kuvittelemaan millaista olisi olla noin henkisesti laiska, että odottaa vain ohjeita. "Vessapaperiteline on tyhjä, kun vaimo ei muistuttanut... Voi voi... No vedänpä kalsarit takas jalkaan... Ja toisen kerran kakkosella ja taasko se teline on tyhjä... Eikö nyt mistään ole lentänyt itsestään meille paperia... Voi voi... Nyt pitää jo käytellä käsisuihkua, on tämäkin..." Myöhemmin kaupassa: "Mitähän ostaisin, no vaikkapa tuon limsapullon. Ja sitten kassalle." Illalla: "Ei vessapaperia. No kaipa sitä joskus tulee..."
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot miehelle olevasi kipeä ja sen jälkeen sun pitää vielä erikseen muistuttaa, että kyllä, olen todellakin sairastunut ja tarvitsen apuasi, niin kyllähän se mies on tyhmä.
Tämä siis 30:lle kommenttina.
Yleensä jos vaimo on kipeä, mies ihan havaitsee sen itse. Ei tarvitse vinkua että "no kun sä et muistuttanut että oon OIKEASTI avuntarpeessa". Jos on yhdessä eletty, toisesta huomaa heti pikku flunssankin. Onko miehesi kuuro-sokea, vai miten hän ei näe sinun olevan tosissasi kipeä?
Sitten tuosta 31:n ajatuksesta, ettei äidin tarvitse olla perheen sihteeri. Ei tietenkään, mutta itse kirjoitat, että mies olisi halunnut sinun olevan teidän perheen sihteeri, ja kun olet kieltäytynyt, olette tapelleetkin. Kysymys kuuluu miksi. Miksi mieheltä menee asioidenhoitokyky ja hän haluaa, että vaimo rupeaa niitä hoitamaan? Mistä tämä ajatus hänelle tulee? Eihän kaikkien näiden miesten kotonakaan ole ollut mitään sihteeri-äitiä.
En ole itse löytänyt vastauksia, miksi meidän perheessämme minä olen se, jolta esim. lentokentällä kysytään "onko meillä nyt varmana kaikki passit mukana?" Ei siis edes "pakkasitko passini, kun itse unohdin" vaan ONKO MEILLÄ NYT VARMASTI. Tuo me-muoto on niin omituinen, ja se miten ihan tärkeänä ruvetaan hoitamaan tuota passiasiaa kun oikeasti me seistään jo jonossa lähtöselvitysautomaatille ja ne passit olis kunkin pitänyt itse muistaa jo kotoa lähteissä.
"Sihteeri" tässä. Itse asiassa meidän molempien äidit ovat sellaisia perinteisiä kontrollifriikkejä. Miehen äiti vielä oli sellainen superäiti poikansa urheiluharrastusten taustavoimana. Mies haluaisi tietenkin saman jatkuvan nyt oman perheensä kanssa kun saanut mallin. Ja mulle taas syntynyt "en varmasti!"-asenne oman äitini stressailuista ja patisteluista.
Ei miestäni silti voi parhaalla tahdollakaan syyttää taantuneeksi, tekee hyvin paljon kotitöitä. Hän on meistä se varmistelija. En tiedä olisiko jos olisin topakampi. Mieheni ihailee sellaisia touhuavia ja tomeria naisia jotka patistaa ja nalkuttaa, itse en vain ole sellainen vaan mukavuudenhaluinen haaveilija. Olen suoraan kysynytkin että miksi sellainen on hyvä nainen. Hän vastasi että tykkää kun joku pitää huolta ja katsoo perään, patistaa.
Summa summarum; miehet haluavat taantua passattaviksi ja kepposteleviksi pikkupojiksi heti jos vain joku nainen sen heille mahdollistaa. Minä en mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä. Tosin sen olen oppinut, että miehelle pitää rautalangasta vääntää, jos on itse kipeänä. Kyllä se sitten lapset hoitaa. On ihan turhaan marttyyrina 39 asteen kuumeessa hoitaa lapsia, jos on miehelle sanonut vain olevansa kipeä. Sille pitää sanoa erittäin selkeästi olevansa ihan oikeasti niin kipeä, että mies saa hoitaa kaikki ja mennä potemaan sairautta sängyn pohjalla. Muuten ihan fiksu mies, mutta jotkut asiat pitää sanoa erityisen painokkaasti että se tajuaa (en tarkoita riitelyä). Näin siis meillä.
Juuri tuo "rautalangasta vääntäminen" ja "erityisen painokkaasti sanominen" on se ongelma tässä. Eivät naiset ole marttyyreja. Joskus on vain pienempi paha hoitaa hommat kipeänä kuin ruveta vääntämään miehelle rautalangasta, miten hän voisi ne hoitaa.
Käsi ylös, onko kukaan kokenut samaa toisinpäin:
Pari menee yhteeen, kaikki tehdään yhdessä. Lasten synnyttyä nainen menettää lähimuistinsa ja muutenkin tyhmenee. Mies joutuu selittämään:
"Nyt sinä toit tavallista maitoa, vaikka meillä kaikilla on laktoosivaivoja. Ei me olla ikinä juotu tavallista maitoa. Mene takaisin kauppaan ja tuo laktoositonta maitoa."
"Kello on yhdeksän. Lasten päiväkodissa on aamupala yhdeksään asti. Nyt kun te menette sinne, siellä ei enää ole aamupalaa. Se on korjattu jo pois, koska kello on siinä vaiheessa yli yhdeksän. Sinun pitää nyt täällä kotona ruokkia lapset."
Oikeasti, moni mies muuttuu noin. Naiset eivät. MIKSI?
Ihmiset muuttuvat. Näin se vaan menee. Entinen innostuva ja spontaani tuhma pikkukisu muuttuu happamaksi pihtaajaksi. Miten selität tämän.
Oletko ihan tosissasi vai etkö todellakaan ymmärrä lukemaasi?
Mutta vastaus kysymykseesi on: lue nyt hyvä ihminen tämä ketju ja ihan niinkuin ajatuksen kanssa ja niin miten aikuinen pystyy!
Ja vielä kysymys: luuletko että naista himottaa seksi miehen kanssa joka on käytännössä yksi lapsista?
Noin se menee, jos antaa miehen polkea itseään. Nöyrät tytöt passaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itsehän olette miehenne valinneet.
Minä voin tehdä etätöitä (toki en niin tehokkaast, jos lapset ovat kotona sairastamassa), mutta vaimo ei ole vielä kertaakaan jäänyt kotiin, jos lapset ovat olleet kipeitä. Eikä ole kyllä tarvinnut vaimon huolehtia lapsista tai kodista jos hän on ollut kuumeessa tms.
Ei kyl meillä noin... just viime yön nukkui yksi yrjöpyssy isänsä kanssa kun mulla oli (itseaiheutettua) univajetta. Ja todellakin saan levätä kun olen sairaana, tosin kotiäitinä ollessa toki virka-aika piti sitkutella koska ei se mies nyt töistä voinut olla jos minä vaan kutakuinkin tajuissani olin.
Itse kyllä osallistun lasten hoitoon tasapuolisesti ja hoidan kokonaan jos vaimo on sairaana. Mutta jos itse sairastun niin se tuntuu sitten olevan vaimon mielestä jonkin sortin rikos. Muutun suurinpiirtein ilmaksi sen jälkeen kun ilmoitan sairastuneeni. Luultavasti voisin pari päivää maata sängyssä hengettömänä ennenkuin alkaisi huolestumaan voinnistani. Jos nyt ei sattumalta olisi vaikka saunailta. Koska saunanlämmittäminen on "minun homma" niin sitä kyllä tulee vaatimaan vaikka makaisin 40 asteen kuumeessa sängyn pohjalla. Pari päivää olen nyt tässä sairastellut ja tulee taas mieleen että mitäs tässä sitten jos vaikka syöpä tai muu vakava sairaus sattuisi iskemään..
Meillä kyllä se hoitaa, joka on sillä hetkellä tervein. Töissä käydään molemmat. Sairaan lapsen kanssa jäätiin vuorotellen kotiin. Mies osaa siivota, laittaa ruokaa ja pyykätä kuten minäkin.
Ei meillä mene noin. Meillä: Kun äiti on kipeä, isä hoitaa lapset. Kun isä on kipeä, äiti hoitaa lapset. Jos molemmat ollaan kipeinä, hoidetaan yhdessä. Jos lapset on kipeänä, hoidetaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen muutama kysymys, joita esitetään perheenjäsenille.
Äidiltä kysytään: "Auttavatko mies ja lapset sinua kotona?"
Isältä kysytään: "Autatko vaimoasi kotona"?
Lapsilta kysytään: "Autatteko äitiä kotona?"
V.ttu en kuuntele enkä kuunnellut tuota asenteellista "autatko" ikinä.
Vain hullut nössöt suostuvat.
Kaikki tekevät! Kaikki osallistuvat!
T. Nainen (en pelkkä äiti tai talouskone)
Meilläkin oli näin ennen lapsia. Oli ihana maata hemmoteltavana.
Nyt on lapsia ja mieskin taantunut sellaiseksi. Kyllä hän periaatteessa jotain voi tehdä, mutta tarvitsee siihen hirveästi ohjausta. Ennen saatoin sanoa "Hoidatko ostokset?" ja hän hoiti. Nyt täytyy laatia lista samoista asioista, jotka ennen teki spontaanisti ja muistinvaraisesti.
Englanninkielisessä maailmassa puhutaan perheenäidin mental loadista:
https://www.theguardian.com/world/2017/may/26/gender-wars-household-cho…