Onko muidenkin miehillä tällaisia "ylineuroottisia" sääntöjä teille?

Ei.

Jestas. Mieheni on normaali - - > ei ole.

Mitä? Ei mies mitään sääntöjä minulle laita enkä minä hänelle. Jos alkaisi tuollaisia sääntöjä ladella, saisi mennä ulos latelemaan niitä vaikka oraville.

No juu, ei ole. 

Sinuna juoksisin ja kovaa.

Ei ole normalia. Meillä kyllä saatamme joskus kommentoida toistemme vaatteita, mutta emme mitenkään rajoita pukeutumista. Joskus jos kokeilen pukeutua hieman erityylisesti, saattaa mies kommentoida esim. että hänen mielestään korvikset ei sovi asuun. Ja jos olen samaa mieltä niin vaihdan ne parempiin, jos en niin pidän ne korvikset, ei se maata kaada.

Oli sellainen joku sanonta sammakosta joka keitetään elävältä ilman että se huomaa. Toisen käytöksen määräily lähtee ihan pienistä asioista, pukeutumiseen puuttumisesta, kuinka ruoka pitää tehdä, yms. Vähitellen säätely alkaa kasvaa, ja kohta et saa tavata kuin tiettyjä kavereitasi, kohta et saa tavata heitä kuin kotona, sitten saat tavata vain perhettäsi, ja kohta et heitäkään. Mies kieltää soittamasta ja vastaamasta kenellekään, ja sinun tehtävänäsi on elää vain miehelle, ja miestä miellyttävällä tavalla. Koskaan ei oikein voi tietää mikä se miestä miellyttävä on, kun mieskään ei itse sitä tiedä. Hänelle tärkeämpää on se, että saa hallita sinua.

Tässä vaiheessa pysähtisin ja miettisin miksi antaisin itseäni kohdeltavan noin. Jossain omassa historiassa on sattunut jokin trauma, joka on vääristänyt ajatteluasi, ja annat pompottaa itseäsi. Et näe omaa arvoasi.

Jos sanot miehelle vastaan, kuinka hän reagoi? Se kertoo aika paljon, jos tuollaisesta pikkuasiasta suuttuu. Ja mitä hän sanoo selitykseksi, miksi et saa pukeutua kuten haluat?

Ei ole normaalia. Miehesi on kontrolloiva, ja sinulla on jotain jo vialla kun et tajua sitä.

Ei ole normaalia. Toki kumppanin asusta voi sanoa mielpiteensä, mieluiten rakentavan sellaisen. Sen ei toki tarvitse johtaa mihinkään, koska kukin pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa. Se, että miehesi määrää.dinut pukeutumaan jollain tietyllä tavalla ja sinä tottelet häntä, ei ole Suomessa millään tavalla normaalia. Mieti tarkasti, minkäkaisessa suhteessa elät ja onko tuo vaatekysymys ainoa, jossa mies sinua kontrolloi. Todennäköisesti ei ja ainakin jatkossa tulee niitä muitakin: mitä sinun pitää harrastaa tai saatko harrastaa mitään, millaisessa kunnossa kodin pitää olla, millaisia ystäviä sinulla saa olla tai saako edes olla omia ystäviä, koska miehen pitäisi riittää... tää on nin nähty kuvio. Juokse pois, kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normalia. Meillä kyllä saatamme joskus kommentoida toistemme vaatteita, mutta emme mitenkään rajoita pukeutumista. Joskus jos kokeilen pukeutua hieman erityylisesti, saattaa mies kommentoida esim. että hänen mielestään korvikset ei sovi asuun. Ja jos olen samaa mieltä niin vaihdan ne parempiin, jos en niin pidän ne korvikset, ei se maata kaada.

Oli sellainen joku sanonta sammakosta joka keitetään elävältä ilman että se huomaa. Toisen käytöksen määräily lähtee ihan pienistä asioista, pukeutumiseen puuttumisesta, kuinka ruoka pitää tehdä, yms. Vähitellen säätely alkaa kasvaa, ja kohta et saa tavata kuin tiettyjä kavereitasi, kohta et saa tavata heitä kuin kotona, sitten saat tavata vain perhettäsi, ja kohta et heitäkään. Mies kieltää soittamasta ja vastaamasta kenellekään, ja sinun tehtävänäsi on elää vain miehelle, ja miestä miellyttävällä tavalla. Koskaan ei oikein voi tietää mikä se miestä miellyttävä on, kun mieskään ei itse sitä tiedä. Hänelle tärkeämpää on se, että saa hallita sinua.

Tässä vaiheessa pysähtisin ja miettisin miksi antaisin itseäni kohdeltavan noin. Jossain omassa historiassa on sattunut jokin trauma, joka on vääristänyt ajatteluasi, ja annat pompottaa itseäsi. Et näe omaa arvoasi.

Jos sanot miehelle vastaan, kuinka hän reagoi? Se kertoo aika paljon, jos tuollaisesta pikkuasiasta suuttuu. Ja mitä hän sanoo selitykseksi, miksi et saa pukeutua kuten haluat?

Juuri näin se kehittyy, salavihkaa. Kontrollointi ja mustasukkaisuus kulkevat usein käsi kädessä. Mä nuorena ja huonoitsetuntoisena avioiduin tuollaisen kanssa. Kasvoin narsisti-isän kanssa, enkä ollut saanut mitään käsitystä toista kunnioittavasta parisuhteesta. Se liitto kesti 5 vuotta, jälkiä korjattiin terapiassa. Erosta on toistakymmentä vuotta, mutta olen edelleen täysin allerginen kaikelle kontrollointiin ja mustasukkaisuuteen viittaavalle. Nykyinen aviomies on toista maata. On ihanaa hengittää vapaasti.

Tämä luonnevika tunnetaan nimellä mustasukkaisuus. Tähän ei ole parannuskeinoa, monesti se pahenee ajan myötä. Tee loppuelämäsi päätöksest tämän tiedon mukaan.

Varmaan on jollain toisellakin tällainen sairas mies puolisona.

Mieheni oli alussa mustasukkainen, mutta kun ei kiinnostanut alistua ja sanoin vaan, että hän on vapaa lähtemään jos olen vääränlainen, hän pikku hiljaa rauhoittui.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli alussa mustasukkainen, mutta kun ei kiinnostanut alistua ja sanoin vaan, että hän on vapaa lähtemään jos olen vääränlainen, hän pikku hiljaa rauhoittui.

Alun epävarmuus ja patologinen mustasukkaisuus ovat kaksi eri asiaa. Toinen hellittää ja toinen pahenee ajan myötä.

Eilen oli lööppi kuinka vanhuksia määräillään parisuhteessa niin että ei edes kirkkoon pääse. Tuli mieleen, että tällaisesta se alkaa.

Ei ole normaalia. Jos toinen määrää niinkin pienestä asiasta kuin pukeutuminen, mieti millaisessa sääntöviidakossa tulisit elämään esim. lasten myötä. Nyt jalat alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli alussa mustasukkainen, mutta kun ei kiinnostanut alistua ja sanoin vaan, että hän on vapaa lähtemään jos olen vääränlainen, hän pikku hiljaa rauhoittui.

Alun epävarmuus ja patologinen mustasukkaisuus ovat kaksi eri asiaa. Toinen hellittää ja toinen pahenee ajan myötä.

Jaahas, kommenttini poistettiin. Muotoillaan sitten eri tavalla: Mieheni mm. kutsui minua maksulliseksi naiseksi, jos edes puhuin baarissa toiselle miehelle. Ei tuo kuulosta miltään tavalliselta alun epävarmuudelta. Ei se ehkä sitäkään ollut että oli parantumattomasti mustasukkainen, vaan ehkä jotain siltä väliltä. En kyllä olisi jäänyt, jos hän ei olisi muuttunut.

Miten mies käyttäytyy, jos et noudata hänen määräystään? Ymmärrän paremmin, jos olette suhteen alkuvaiheessa ja hänen joku ex on lähtenyt joskus kaverin matkaan. Tosin silloinkaan se ei ole reilua sinua kohtaan. Silloin sinun vain pitää tehdä selväksi, ettet ole samanlainen ja aiot käyttää vaatteita, joita haluat.

Jos taas olette olleet suhteessa jo pidemmän aikaa, kuulostaa tuo tosiaan kontrolloivalta käytökseltä ja yleensä pahenee vuosien myötä. Tärkeää tässä on myös se, että miksi itse noudatat noita määräyksiä? Onko se miehen toiveen kunnioittamista vai pelkäätkö hänen suuttuvan?

Mitä muita sääntöjä hänellä on, tuskin tuo on ainoa.