Etäsuhteelle deadline?

Avaa hieman, mitä tarkoitat etäsuhteella.

Täyttä paskaa ne etäsuhteet. Ei niihin kannata haaskata elämäänsä, jos ne pitkittyy.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä paskaa ne etäsuhteet. Ei niihin kannata haaskata elämäänsä, jos ne pitkittyy.

Mikä kenellekin on etäsuhde. Aikoinaan ihastuin mieheen (suomalaiseen), joka kävi Suomessa vain noin kuuden viikon välein, ja vaikka lähes päivittäin pidimme väliaikoinakin yhteyttä, niin siinä vaiheessa kun kävi ilmi ettei hän palaakaan Suomeen asumaan, oli järkevintä lopettaa suhde. Nykyisin seurustelen ihmisen kanssa, jonka luo on parin tunnin matka, eli vietämme kaikki viikonloput yhdessä ja tapaamme usein myös viikolla ainakin yhtenä päivänä. Jonkun mielestä tämäkin voi olla etäsuhde, mutta meille toimii joka tapauksessa erinomaisesti.

Jos näkee harvoin esim. monta kk menee, ennen kun näkee sen toisen, niin ei enää ikinä sellaista. Etäällä on aina niin paineita kasaava fiilis, mutta kun nähdään viimein, niin kyllä arki ja muut murheet muuttavat sitä suhdetta.

Kaverini tuhlasi melkein kolme vuotta etasuhteeseen miehen kanssa joka asui 7h lennon paassa. Nakivat 4-5 kertaa vuodessa. Lopulta mies kyllastyi ja kaverini tajusi olleensa vaan hyva lomapano suomessa ja miehen luona, skypeseksiviihdyke muutoin. Mies oli toki paperilla harvinaisen hyva etta kait se vaakakupissa painoi etta kaverini uhrasi tahan aikaa ja plokkasi muut ehdokkaat pois niin pitkaksi aikaa. Tosin syytan kaveriani, tyyppia ovat vahan vanhemmat hyvatuloiset komeat miehet. Kelpaa niille pantavaksi mutta ei nakojaan muuksi.

Minulla herää aina epäilys noista ulkomailla asuvista poikaystävistä, kun ne voi panna halvalla näitä, ketkä tulevat monen kuukauden jälkeen käymään heidän luonaan.

Mutta kukin tyylillään, toivottavasti he eivät petä.

En alkaisi, jos ei asuisi Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tuhlasi melkein kolme vuotta etasuhteeseen miehen kanssa joka asui 7h lennon paassa. Nakivat 4-5 kertaa vuodessa. Lopulta mies kyllastyi ja kaverini tajusi olleensa vaan hyva lomapano suomessa ja miehen luona, skypeseksiviihdyke muutoin. Mies oli toki paperilla harvinaisen hyva etta kait se vaakakupissa painoi etta kaverini uhrasi tahan aikaa ja plokkasi muut ehdokkaat pois niin pitkaksi aikaa. Tosin syytan kaveriani, tyyppia ovat vahan vanhemmat hyvatuloiset komeat miehet. Kelpaa niille pantavaksi mutta ei nakojaan muuksi.

Kyllä noi on surullisia tapauksia, mutta ihan mahdollisia riskejä.

Ensirakkaus etäsuhteena ulkomaalaisen kanssa, katotaan kauan tässä mennään.

Jos se pitkittyy, niin en suosittele. 6kk-1v.

Etäsuhteet avaavat mahdollisuuksia pettämiselle.

Jos ei pääse toisen luokse koskaan asumaan, vaan aina joutuu rumbaamaan ees taas, ees taas.

Vuoden kestin tuota paskaa enkä suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhteet avaavat mahdollisuuksia pettämiselle.

En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka on uskollinen vain siksi, että hänellä ei ole mahdollisuuksia pettämiselle. Itse  pystyisin pettämään joka tapauksessa työ- ja muilla matkoillani, mutta en ymmärrä, miksi ylipäänsä olisin parisuhteessa miesystäväni kanssa, jos haluaisin muita.

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhteet avaavat mahdollisuuksia pettämiselle.

Varsinkin jos miehistä puhutaan.

Kuinka pitkään yleensä sitä ihmiset jaksaa olla etäsuhteessa ulkomailla asuvan miehen tai naisen kanssa, jos näkeminen on pelkän netin varassa?

Ensin vuosi, sitten asuttiin samassa kaupungissa kaksi vuotta, jonka jälkeen vuosi taas etäsuhteessa. Tämän jälkeen asuttiin yhdessä 12 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään yleensä sitä ihmiset jaksaa olla etäsuhteessa ulkomailla asuvan miehen tai naisen kanssa, jos näkeminen on pelkän netin varassa?

Kun on turhautunut pitkään odottamaan, niin jossain vaiheessa sitä hyväksyy todellisuuden, että ei pidä mistään itseä kuluttavasta haaveesta kiinni. Kyllä se läheisyys on se ykkönen!

Itselle tärkeää ei ole niinkään se etäsuhteessa vietettävä aika, tai "deadline", vaan se, että onko tiedossa milloin tilanteeseen tulee muutos. Jos olisin oikeasti rakastunut, jaksaisin odottaa parikin vuotta mikäli tietäisin varmuudella että sen jälkeen muutamme yhteen tai ainakin samaan kaupunkiin. Jos taas kummallakaan ei olisi mitään aikomuksia muuttaa edes tulevaisuudessa, kyllästyisin varmaan muutaman kuukauden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tärkeää ei ole niinkään se etäsuhteessa vietettävä aika, tai "deadline", vaan se, että onko tiedossa milloin tilanteeseen tulee muutos. Jos olisin oikeasti rakastunut, jaksaisin odottaa parikin vuotta mikäli tietäisin varmuudella että sen jälkeen muutamme yhteen tai ainakin samaan kaupunkiin. Jos taas kummallakaan ei olisi mitään aikomuksia muuttaa edes tulevaisuudessa, kyllästyisin varmaan muutaman kuukauden jälkeen.

Entä jos aikomuksesi yhteenmuutosta pitkittyy?

Olen ollut pisimmillään n. vuoden etäsuhteessa. Nykyisessä suhteessani on ollut puolin ja toisin pitkiäkin jaksoja, jolloin toinen on ulkomailla ja toinen Suomessa. Nyt asumme yhdessä toista kertaa, siinäkin välissä minä asuin melkein vuoden yksin ulkomailla miehen muutettua Suomeen.

Ymmärrän ihmisiä, jotka sanovat etteivät ikinä voisi ryhtyä etäsuhteeseen. Onhan se raskasta. Itse en kuitenkaan kestänyt ajatusta, että annan mahdollisen elämäni rakkauden mennä ohitse vain asuinpaikan takia. Päivääkään en ole sitä katunut. Tuntuisi aika rajoittavalta, jos olisi ehdoton sen suhteen että kumppanin on löydyttävä samalta paikkakunnalta. Kuten ylempänä kirjoitettiin, olennaista on se, tietääkö milloin tilanteeseen tulee muutos ja milloin voi olla pidemmän aikaa yhdessä.