Millaisia ovat hirveimmät työkaverinne?

Haukkuu somessa ja paikalla työkavereitten kuullen ja on vähitellen ylennyt asemassaan.

Vierailija kirjoitti:

Toiset meistä ymmärtää olla hakeutumatta pallille, johon ei henkselit riitä.

Kaikkein pahimpia ovat kunnianhimoiset tyhmät.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ex-työkaveri. Tehtiin töitä vammaisen henkilökohtaisena avustajana. Avustajaporukkaamme tuli viimeisen päälle huoliteltu kolmekymppinen nainen, joka kertoi opiskelevansa lakimieheksi ja tekevänsä useita töitä samanaikaisesti. Kuulemma erään ison puljun talousosastolla controllerina, lisäksi verotoimistossa hyvässä asemassa, myös oma yritys löytyi, toinen koti Lontoossa, missä myös työura. Vammaisen perhe oli aluksi hirveän mielissään, että heille on löytynyt avustajaksi tällainen menestyvä ihminen, joka haluaa tehdä pyyteetöntä vapaaehtoistyötä (avustajan palkkahan on mitätön verrattuna vaikka controllerin palkkaan).

Vähitellen ilmeni, että nainen on tullut aikoinaan vanhempiensa hylkäämäksi ja kieroutunut siitä niin, että hankkiutuu jatkuvasti avustamaan vanhempiensa ikäluokan vammaisia ja "kostamaan" heille lapsuutensa. Lakimieskoulu on jäänyt kesken, työpaikat olleet harjoitteluita, yritys ei ole toiminnassa, Lontoossakin hän on ollut vain vammaisavustajana. Hän on yksinäinen ihminen ja asuu lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa.

Voin kertoa, että oli pelottavaa, kun vammainen ensimmäisen kerran kysyi minulta, miksiköhän tuo uusi avustaja saa hänen kanssaan kahden jäätyään outoja raivokohtauksia, heittelee tavaroita ja puhuu oudolla äänellä, tuijottaa kaukaisuuteen...

Paljon on ollut huonoja työkavereita, mutta hän taitaa viedä voiton. Sairas, niin sairas.

Noni tarinatuokio alkoi taas, moro..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset meistä ymmärtää olla hakeutumatta pallille, johon ei henkselit riitä.

Kaikkein pahimpia ovat kunnianhimoiset tyhmät.

Sanos kuule muuta. T. Tuon kommentin kirjoittaja, jolle vastasit.

Lääppijä. Aikansa kähmi ohimennen, kunnes räjähdin ettei minuun tarvi koskea. Oli itkenyt pomolle, ettei halua työskennellä kanssani enää, kun olen ilkeä. :) Pomo kyllä tiesi, että tällä on taipumus ahdistella, joten ei välittänyt itkusta. Eikä enää laittanut minua samaan kohteeseen yhtä aikaa.

Hän etsii systemaattisesti virheitä ja syyllisiä ja läyhää jatkuvasti seläntakana kaikista ja kaikille. Hän valikoi muka huomaamatta asiakkaita ja tehtäviä sen mukaan, että saisi oman asemansa ja tuloksensa näyttämään paremmalta eikä joutuisi tekemään mitään tylsempiä hommia. Teemme tiimityötä mutta hän pelaa vain itselleen. Ottaa silmätikuksi yleensä uuden ja nuoren työntekijän jonka savustaa toisen työntekijän kansa pihalle. Sanottakoon että vuoden sisällä on lähtenyt jo kolme pois.

Toisaalta esimies on munaton ottamaan mitään kantaa. Vastaus on aina joo, mutta mitään ei tapahdu. Toisaalta esimieheenkään ei voi luottaa, sillä hän ei hahmota mitkä asiat ovat työyhteisön julkista tietoa ja mikä tieto vain hänelle. Luottamuksella en siis menisi puhumaan mitään. Esim sairauslomien syyt ovat meillä julkista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ex-työkaveri. Tehtiin töitä vammaisen henkilökohtaisena avustajana. Avustajaporukkaamme tuli viimeisen päälle huoliteltu kolmekymppinen nainen, joka kertoi opiskelevansa lakimieheksi ja tekevänsä useita töitä samanaikaisesti. Kuulemma erään ison puljun talousosastolla controllerina, lisäksi verotoimistossa hyvässä asemassa, myös oma yritys löytyi, toinen koti Lontoossa, missä myös työura. Vammaisen perhe oli aluksi hirveän mielissään, että heille on löytynyt avustajaksi tällainen menestyvä ihminen, joka haluaa tehdä pyyteetöntä vapaaehtoistyötä (avustajan palkkahan on mitätön verrattuna vaikka controllerin palkkaan).

Vähitellen ilmeni, että nainen on tullut aikoinaan vanhempiensa hylkäämäksi ja kieroutunut siitä niin, että hankkiutuu jatkuvasti avustamaan vanhempiensa ikäluokan vammaisia ja "kostamaan" heille lapsuutensa. Lakimieskoulu on jäänyt kesken, työpaikat olleet harjoitteluita, yritys ei ole toiminnassa, Lontoossakin hän on ollut vain vammaisavustajana. Hän on yksinäinen ihminen ja asuu lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa.

Voin kertoa, että oli pelottavaa, kun vammainen ensimmäisen kerran kysyi minulta, miksiköhän tuo uusi avustaja saa hänen kanssaan kahden jäätyään outoja raivokohtauksia, heittelee tavaroita ja puhuu oudolla äänellä, tuijottaa kaukaisuuteen...

Paljon on ollut huonoja työkavereita, mutta hän taitaa viedä voiton. Sairas, niin sairas.

UEF tämän sankarin opinahjo?

Minkä minä sille voin jos sinä olit ajatellut YKSIN paikkaa mun puolisona. Se paikka on jo täytetty. Kolmashanse on jo ruuhka!

Selvästikään mustamaalari ei kuulu lähipiiriisi todellakaan, joten ei tiedä susta todellisuudessa yhtään mitään. Tämä tuolle kiusatulle, joka taatusti on tehnyt vaan parhaansa.

Voimia kateellisen narsistin uhrille.

Tuttava on firman luottamusmies ja nauttii pyhän lehmän asemaa töissä, koska häntä pidetään niin hyvä työntekijä. Todellisuudessa kehittää olemattomia projekteja itselleen ettei joudu omalta mukavuusalueeltaan pois. Kyykyttää tyytyväisenä työkavereitaan, joista ei pidä. Antaa ymmärtää,että toisen työskentelyssä olisi esimiesten mielestä vikaa, koska on sellaista kuullut keskusteluissa näiden kanssa.