Millaisia ovat hirveimmät työkaverinne?

Sellainen, joka puhuu omista asioistaan jatkuvasti ja luulee, että muita kiinnostaa. Jos erehtyy kysymään, mitä kuuluu, seuraa pitkä ja seikkaperäinen selitys aiheesta kun voisi vaan vastata, että ihan hyvää kiitos. 😁 Lisäksi alleviivaa koko ajan omaa erinomaisuuttaan ja kehuskelee kun on hoitanut milloin minkäkin tilanteen niin loistavasti. En oikein jaksa tätä ihmistä vaan poistun paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. 😁

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pari kuukautta siivousfirmassa töissä. Meillä on ihan hyvä työtiimi muuten, mutta siinä on yksi todella räjädysherkkä jäsen. Alkaa raivoamaan ihan pienistä asioista jopa asiakkaan läsnäollessa ja usein jättää omat hommat tekemättä/tekee huonosti niin, että seuraavalla siivouskerralla me muut jäämme töihin yliaikaa tekemään hänen hommiaan. Olen itsekin itkenyt pari kertaa kun hän on heikkopäisenä karjunut minulle kun olemme olleet kahdestaan. Satunnaisia työntekijöitä hoputtaa "Ei tarvi tehä sitä, ei tarvi tehä tota." ja näin 8h työpäivä supistuu n. 6h työpäiväksi. Asiakkaat valittavat usein perään ja tyyppi saanut kaksi varoitusta, mutta silti sama meno jatkuu kuulemma viidettä vuotta. Vaihdan työpaikkaa heti kun sellainen löytyy.

Kotisiivousta Espoossa?

Sellainen joka mustamaalasi mua täysin syyttä netissä. Haukkui ja h*oritteli. Sanomattakin on selvää, että romahdin ja sen jälkeen en paljoa jaksanut olla ystävällinen minäkään kenellekään.

Se oli kaikki sun syytäs.

"Narsistin silmätikuksi joutuminen voi viedä työkyvyn tai jopa hengen. Suomessakin narsistin uhri on päätynyt itsemurhaan, tietää Markus Lustig.

Henkistä väkivaltaa, tiedonkulun kangertelua, pahan puhumista, työilmapiirin myrkyttämistä niin kauan, että uhrin henkiset ja fyysiset voimat ovat lopussa. Niin kauan, että hän päätyy itsemurhaan." Nro 53

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina inhonnut ihmisiä, joilla menee töissä eniten aikaan sen selittämiseen, miten kiire heillä on.

Suomalainen sananlasku: laiska töitään luettelee...

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka puhuu omista asioistaan jatkuvasti ja luulee, että muita kiinnostaa. Jos erehtyy kysymään, mitä kuuluu, seuraa pitkä ja seikkaperäinen selitys aiheesta kun voisi vaan vastata, että ihan hyvää kiitos. 😁 Lisäksi alleviivaa koko ajan omaa erinomaisuuttaan ja kehuskelee kun on hoitanut milloin minkäkin tilanteen niin loistavasti. En oikein jaksa tätä ihmistä vaan poistun paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. 😁

Kaikille ei ole älyä annettu. Toinen hirviöryhmä on naiskaakattajat...suoltavat typeryyksiään kovaan ääneen. Ääni kuuluu onneksi kauas, joten ehtii poistua paikalta...

Vierailija kirjoitti:

Hössöttäjät ja taivastelijat/päivittelijät sairaanhoidossa.

Pitäkää turpanne kiinni tai irtisanoutukaa.

Sairaanhoitajan TÄRKEIN ominaisuus on myötäelämisentaito.

Sairaanhoitajat harvemmin on pinnallisia lässyttäjiä ja edessäpäin ylimukavia, mutta tiukan paikan tullen ainoita jotka aidosti välittää. Puhun nyt ystävistä ja sukulaisistani.

Irtisanoudu. Et todellakaan sovi alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka puhuu omista asioistaan jatkuvasti ja luulee, että muita kiinnostaa. Jos erehtyy kysymään, mitä kuuluu, seuraa pitkä ja seikkaperäinen selitys aiheesta kun voisi vaan vastata, että ihan hyvää kiitos. 😁 Lisäksi alleviivaa koko ajan omaa erinomaisuuttaan ja kehuskelee kun on hoitanut milloin minkäkin tilanteen niin loistavasti. En oikein jaksa tätä ihmistä vaan poistun paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. 😁

Kaikille ei ole älyä annettu. Toinen hirviöryhmä on naiskaakattajat...suoltavat typeryyksiään kovaan ääneen. Ääni kuuluu onneksi kauas, joten ehtii poistua paikalta...

Oletko masentunut?

Edellisessä työpaikassa oli työkaveri selkäänpuukottaja....oltiin yhtä mieltä asioista mutta kun piti mennä palaveriin kertomaan pomolle epäkohdista, olikin yhtäkkiä kaikki hyvin ja kieli ruskeana todettiin miten hyvin asiat on. Samassa työpaikassa pomo vähätteli hommien määrää ja niiden viemää aikaa ( ei ymmärtänyt työstä mitä ilmeisimmin yhtään mitään )...sairas työpaikka jossa en onneksi enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassa oli työkaveri selkäänpuukottaja....oltiin yhtä mieltä asioista mutta kun piti mennä palaveriin kertomaan pomolle epäkohdista, olikin yhtäkkiä kaikki hyvin ja kieli ruskeana todettiin miten hyvin asiat on. Samassa työpaikassa pomo vähätteli hommien määrää ja niiden viemää aikaa ( ei ymmärtänyt työstä mitä ilmeisimmin yhtään mitään )...sairas työpaikka jossa en onneksi enää ole.

Kyseessä saattoi olla joko ihka oikea takinkääntäjä tai sitten yksinkertaisesti pelkäsi pomoa.

Ehkä mulla ei ollut hänelle enää mitään käyttöä..

Ihminen, jota minä puolustin uskoi panettelut minusta. Kiitos vaan joo.

Itse selvästi masentunut ja kulkee työpaikalla naama norssarilla ja silti mun pitäis alituiseen hymyillä koska olen sairastanut masennuksen nuorena, vanhempani kuoltua. Ilmeisesti tämä on kantautunut korviinsa. Kiitos vaan lavertelijalle! Olen nähnyt hänet ennenkin ja saanut häneltä tympeää palvelua. Siinä on taas sellainen, joka pitäis heivata työelämästä kokonaan pois. Kuka muu kun narsisti käyttää aseena tulenarkoja asioita. Ei siellä moni muukaan hymyile kokoaikaa ja kurkkaapas hei välillä peiliin. :D

Hirvein työkaverini on joviaali, ystävällinen, asioista perillä oleva, joskus vähän hajamielinen mieshenkilö. Eli minulla on aika mahtava työpaikka.  :)

Vierailija kirjoitti:

Itse selvästi masentunut ja kulkee työpaikalla naama norssarilla ja silti mun pitäis alituiseen hymyillä koska olen sairastanut masennuksen nuorena, vanhempani kuoltua. Ilmeisesti tämä on kantautunut korviinsa. Kiitos vaan lavertelijalle! Olen nähnyt hänet ennenkin ja saanut häneltä tympeää palvelua. Siinä on taas sellainen, joka pitäis heivata työelämästä kokonaan pois. Kuka muu kun narsisti käyttää aseena tulenarkoja asioita. Ei siellä moni muukaan hymyile kokoaikaa ja kurkkaapas hei välillä peiliin. :D

Pitääkö hän sua jostain syystä uhkana omalle työpaikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse selvästi masentunut ja kulkee työpaikalla naama norssarilla ja silti mun pitäis alituiseen hymyillä koska olen sairastanut masennuksen nuorena, vanhempani kuoltua. Ilmeisesti tämä on kantautunut korviinsa. Kiitos vaan lavertelijalle! Olen nähnyt hänet ennenkin ja saanut häneltä tympeää palvelua. Siinä on taas sellainen, joka pitäis heivata työelämästä kokonaan pois. Kuka muu kun narsisti käyttää aseena tulenarkoja asioita. Ei siellä moni muukaan hymyile kokoaikaa ja kurkkaapas hei välillä peiliin. :D

Pitääkö hän sua jostain syystä uhkana omalle työpaikalleen?

Kysymyksistään päätellen, kyllä. Olen myös monesti kehuttu ja palkittukin (edellisten työkavereiden kanssa) ahkeraksi työntekijäksi, eli en ihmettelisi. Mitään todellista syytä epävarmuuteensa ei ole. En ole viemässä leipää suustaan.

Ne laiskat vakkarit. Itse määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia tekevänä painan duunia ahkerasti, samalla vakityöntekijät loikoilee jossain taukohuoneessa koska ei vaan huvita tehdä duunia (ja puhuvat tästä avoimesti). Kyllä oikeasti ottaa päähän, kun alalla on pulaa työpaikoista ja itsekin ahkerana työntekijänä hinkuan saada töitä. Sitten tällaiset laiskottelijat vaan lojuu takapuolellaan kaikki päivät, tulevat töihin myöhässä ja lähtevät aikaisessa. Meillä ei siis ole mitään varsinaista työajan seurantaa, vaan omantunnon mukaan mennään. Mikäs siinä kun on vakituinen :/ sitten suhteilla pääsee laiskottelijoiden siskonpoikien kummin kaimat työhön kiinni ja jatkavat samanlaista makaamista.

Kunnallisella ollaan siis, niin ei ole tulostavoitteista työtä mikä motivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini serkku on lekuri ja kirjoittelee tuon tuostakin sairauslomia tälle olemattomista syistä!

Jos lääkäri todella tekee noin, on se vakavan huomautuksen paikka lääkärille. Eikö työpaikallanne ole työterveyshuoltoa?

Sairaalloisen uteliaat miehet ja naiset ovat ehkä pahimpia työkavereita. Ymmärrän, että uuteen työntekijään halutaan tutustua, mutta joku raja siinäkin on, että mitä kysellään heti ensikohtaamisessa, esim. parisuhdeasiat, vuokran määrä, osoite tms.

Tyypillistä on myös se, etteivät jaa itsestään mitään, vaan utelevat vain muista, varsinkin uusista, tekijöistä kaiken mahdollisen tiedon. Varsin epäkiitollinen tuttavuus siis. Olen tottunut siihen, että jos kertoo toiselle jotain itsestään, niin vastavuoroisesti kysyjä myös jakaa itsestään saman verran. Utelijat eivät siis noilla tiedoilla mitään tee, korkeintaan käyttävät lipsauttamiasi henk.koht. tietoa sinua vastaan myöhemmin.

Sairaalloisen utelias työkaveri on yleensä hiljainen tarkkailija ja kyllä kuuntelee KAIKEN, mitä muut työajalla juttelevat keskenään. Tällaiselle uteliaalle ihmiselle ei kannata jakaa mitään itsestään, ei edes viikonloppusuunnitelmista, vastailee vain jotain ympäripyöreää ja kysyy heti perään, että mitäs itse teit?/entä itselläsi? tms., niin loppuu tollanen utelu samantien.

Utelijat ovat myös yleensä pahimpia seläntakana puhujia ja juoruilijoita sekä aiheettomia mustamaalaajia. Erityisen tuomittavaa tuollainen on vielä siinä suhteessa, jos utelija on mielenterveysongelmainen ressukka ja ay-aktiivi. Tällainen henkilö voi myös olla kaksinaamainen: välillä ollaan niin kaveria, mutta sitten taas seuraavana päivänä kohdellaan kuin ilmaa tai puhutaan pahaa selän takana. Harva haluaa olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä edes työajalla.

Myös omasta työkiireestä, vaivoistaan ja sairauksistaan valittavat ”työkaverit” ovat aina työpaikan laiskimpia tyyppejä alasta riippumatta. Kehuvat myös toisinaan omilla tekemisillään, miten ovat saaneet jonkin perustyötehtävän lopulta hoidettua.

Hassua, että näillä on myös eniten poissaoloja vuositasolla. Että se siitä kiireestä; tekaistu ”kiire” on vain tapa sanoa kiertoilmaisuna, ettei viitsi/jaksa/ei kiinnosta vittuakaan. OIKEA ajanpuute ei siihen mitenkään liity, jokaisella on käytettävissä samat 24h/vrk. Kyse on vain siitä, miten tuon ajan jakaa ja käyttää. Joillakin ajankäyttötaidot vain ovat aivan onnettomat, sama pätee oman työajan tehokkaaseen käyttöön.

On selvä, ettei hommia välttämättä ehdi tehdä kunnolla, jos on röökillä joka tunti n. 15 min + pitää muut tauot ylipitkinä ja puhuu paskaa koko päivän kalakavereiden, tuttujen asiakkaiden ja muiden röökinpolttajien kanssa. Ei siinä työnteosta tulekaan mitään, kengänkuva takapuoleen pitäisi antaa tollasille lusmuille välittömästi!

Tupakka- ja kahvitauot kyllä pidetään, mieluiten ylipitkinä, mutta annas olla, jos joku tupakoimaton on tauolla minuutin liian kauan, niin johan alkaa tällaisen kiireisen työntekijän päänpaukutus asiasta.

Alkoholiongelmaiset ja lääkkeiden väärinkäyttäjät ovat melko yleisiä, näin on ainakin isommissa työpaikoissa kotimaassa. On outoa, että tällainen toiminta katsotaan sormien läpi useimmiten niin pitkään, kunnes sattuu työtapaturma, henkilö on liian kännissä tai tulee tarpeeksi reklamaatioita asiakkailta.

Harmi, että omia työkavereitaan tai alaisiaan pääsee valitsemaan vain harvoin.

Onneksi ex-työkaveri. Tehtiin töitä vammaisen henkilökohtaisena avustajana. Avustajaporukkaamme tuli viimeisen päälle huoliteltu kolmekymppinen nainen, joka kertoi opiskelevansa lakimieheksi ja tekevänsä useita töitä samanaikaisesti. Kuulemma erään ison puljun talousosastolla controllerina, lisäksi verotoimistossa hyvässä asemassa, myös oma yritys löytyi, toinen koti Lontoossa, missä myös työura. Vammaisen perhe oli aluksi hirveän mielissään, että heille on löytynyt avustajaksi tällainen menestyvä ihminen, joka haluaa tehdä pyyteetöntä vapaaehtoistyötä (avustajan palkkahan on mitätön verrattuna vaikka controllerin palkkaan).

Vähitellen ilmeni, että nainen on tullut aikoinaan vanhempiensa hylkäämäksi ja kieroutunut siitä niin, että hankkiutuu jatkuvasti avustamaan vanhempiensa ikäluokan vammaisia ja "kostamaan" heille lapsuutensa. Lakimieskoulu on jäänyt kesken, työpaikat olleet harjoitteluita, yritys ei ole toiminnassa, Lontoossakin hän on ollut vain vammaisavustajana. Hän on yksinäinen ihminen ja asuu lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa.

Voin kertoa, että oli pelottavaa, kun vammainen ensimmäisen kerran kysyi minulta, miksiköhän tuo uusi avustaja saa hänen kanssaan kahden jäätyään outoja raivokohtauksia, heittelee tavaroita ja puhuu oudolla äänellä, tuijottaa kaukaisuuteen...

Paljon on ollut huonoja työkavereita, mutta hän taitaa viedä voiton. Sairas, niin sairas.