Jaksaako oikeasti masentunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella että jaksaisi edes olla fb:ssa. Jos siis kyseessä todella kovatasoinen masennus. Masennuskin on vähän sellainen muotisairaus, samaan tapaan kuin yksinäisyys, koulukiusaaminen ja introverttius.

Moni sanoo olevansa mutta ne ketkä oikeasti ovat, ovat hiljaa ja näkymättömissä.

Oletko itse masentunut vai onko sulla vaan jotain ihme käsityksiä masennuksesta? Masentunut voi jaksaa vaikkapa käydä koulussa tai töissä tai nähdä kavereita. Masentunut voi jaksaa maata kotona selailemassa nettiä. Harva masentunut on niin masentunut ettei kykenisi tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä ja tuijottamaan kattoa.

Voimme olla hieman eri mieltä tuolloin masennuksen aitoudesta. Mutta hei! Ei tämä ole mikään kilpailu =)

No, sinä et kyllä tiedä masennuksesta yhtään mitään jos olet sitä mieltä että vain sellainen joka makaa sängyssä kykenemättä tekemään mitään voi olla masentunut. Entä ne jotka ovat käyneet reippaan näköisesti koulussa tai töissä ja viettäneet aikaa kavereiden kanssa ja sitten yhtäkkiä tappaneet itsensä ilman että kukaan oli huomannut että jotain oli vikana? Ei ollut oikeaa masennusta?

Ehkä oli jonkinlaista epästabiiliutta. Ei vaikeasti masentunut pääse edes hereille. Puhumattakaan siitä että olisi toimintakykyinen. Jos kulissit pysyy pystyssä niin ei, kyse ei ole masennuksesta siinä mielessä kuin me sen tunnemme.

Onko nämä vain sun omasta päästä heittämiä käsityksiä vai onko sulla jotain perustelujakin? Eikö sinun mielestäsi lievä tai keskivaikea masennus ole oikeaa masennusta? Tai jos diagnoosina on vaikea masennus mutta kykenee tekemään vähän muutakin kuin nukkumaan 247 niin sinusta diagnoosi on väärä?

Kyllä. Mielestäni aika useinkin tässä yhteiskunnassa diagnosoidaan arpomalla. Välillä sitä oikein ihmettelee että mistä niille lääkäreille oikein maksetaan?

Eli ilmeisesti nämä ovat vain sinun omasta päästäsi heittämiä perusteettomia käsityksiä.

Itsemurhaan päätyvät on yleensä niitä, jotka ei FB:ssä räävy joka jumalan päivää miten nyt taas on niin huono olla ja yhyy yhyy. Nämä ammattifacerääkyjät on vaan huomanneet, että sillä rääkymisellä saa sääliviestejä ja tykkäyksiä ja ovat jääneet siihen koukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Toiset masentuneet pystyvät käymään töissäkin. Ei se aina ole sitä pahinta mahdollista jossa vain maataan pimeässä päivästä toiseen odottamassa nälkäkuolemaa kun ei jaksa edes syödä.

Toiset käyvät masentuneena töissä ja tappavat sitten itsensä. Masennukseen ei välttämättä kuulu missään vaiheessa sängyssä makaamista.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän mä pohdin että kun jatkuvasti tekee tiettäväksi että on nimenomaan VAIKEA masennus ja muiden murheet ja vaivat ei ole mitään hänen omiinsa verrattavissa , että oiskohan se oikea diagnoosi sittenkin joku muu..

Masennuksen eri tasot itse kokeneena (useaan kertaan noin 35 vuoden aikana) melkein sanoisin, että väärä diagnoosi. Ensimmäisenä tulisi mieleen joku persoonallisuushäiriö... On varmaan totta, että vaikeasti masentunutkin voi säilyttää toimintakykynsä (itsemurhayritykseni aikaan kukaan ei huomannut minussa mitään vikaa), mutta taitaa olla yleisempää se toimintakyvyn rajoittuminen (yhdessä vaiheessa eristäydyin täysin, enkä käynyt esim. viikkoon suihkussa). Masennuksesta puhutaan ihan liian vähän "tavallisena sairautena". Joko olet hullu tai sitten on näitä  sankaritarinoita, joissa vaikeuksien jälkeen on "löydetty itsensä". Monesti elämä menee niin, että ne jotka valittavat eniten kärsivät vähiten. Niin kuin mummo tapasi sanoa, että "laiska töitään laskee".

Kamelinpaskasimpanssi on koulunkäynnin seuraava eliminoitava asia suomalaisen kulttuurin edistämiseksi.

No ei takuulla jaksa, kyseessä on näillä facemärisijöillä vaan huomionhakuisuus. Itse kun olin masentunut, niin ei todellakaan kiinnostanut tehdä asiasta numeroa ja vetäydyin pois kaikesta ihmisten kanssa tekemisistä.

Etpä taida olla itse ikinä masentunut. Minulla on todettu toista kertaa uusiva vakava masennus. Ennen häpesin asiaa. Nyt olen alkanut kertoa asiasta rehellisesti. Myös sosiaalisessa mediassa. Itsemurha yrityksiä kolme takana ja osasto hoitoja kaksi. Tuskinpa kukaan on arvannut miten huonosti voin ennenkuin aloin asiasta puhumaan. Voit puhua muotisairaudesta koska siitä mitään tiedä. ihmiset alkaneet puhua asioista eivätkä enää häpeä sairautta siksi sitä tuntuu olevan enemmän kuin entisaikaan. Masennus on hengenvaarallinen pahimmassa tapauksessa ja ihan oikea sairaus.

Yhdellä tutullani masennus on niin spesifiä, että se estää häneltä vain opiskelun ja työssä käynnin mutta sallii muuten täysin normaalin elämän: kavereiden tapaamisen lähes päivittäin, kahvilassa käymisen, ulkona syömisen ja niin edelleen. Jos en tietäisi hänen masennuksestaan, en ikimaailmassa hoksaisi sellaista olevan...

Mulla on keskivaikea masennus. Hankin itselleni velvoitteita ja järjestän tekemistä aika paljonkin, ettei jää tyhjiä hetkiä märehtimiseen ja siihen sisältä kumpuavaan surullisuuteen ja melankoliaan. Arki askareet, syömiset, siivoukset yms. hieman laahaa perässä. Elän elämääni suorittaen asioita, jotka kiinnostaa ja joista saan jotain sisältöä. Muuhun huolehtimiseen ei sitten jaksaminen riitä.

Ei tulisi mieleenkään julistaa masennustani missään somessa. Joskus joutuu sanomaan, etten voi juoda alkoholia lääkkeiden takia ja siihenpä se sitten jääkin. Ei se mikään salaisuus ole.

N20

Ps. Ja kohta kun joku kitisee lääkkeiden syönnistä, niin olen lopettamassa käytön muutaman viikon sisällä.

Minulla on masennus (ihan lääkärin diagnoosi), eikä tulisi mieleenkään kertoa sitä facebookissa! Ei siitä muutenkaan tiedä kuin ne, joille oli pakko kertoa sairaslomaa saadakseni.

Jaksaisin, jos kehtaisin fb:ssä kertoa masennuksestani. Enhän mä muuta jaksakaan kuin olla tässä läppärin äärellä. Joulusiivouskin vielä tekemättä.