Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en luota mieheeni? Muita samanlaisia?
18.12.2017 |
Onko kenelläkään muulla tällaistä?
Olet pitkässä suhteessa epäluotettavan ja holtittoman miehen kanssa. Suhde päättyy ja alat vuosien päästä suhteeseen uuden miehen kanssa. Tässä välissä on siis ollut enemmän ja vähemmän vakavia lyhytikäisiä romansseja, mutta ei mitään vakavaa. Uusi mies on luotettava, kunnollinen ja tukee sinua suurissa elämänmuutoksissa. Kuitenkin jossain takaraivossa piilee pelko, että tämä hyvä ja luotettava mies suunnittelee jotain ikävää sinun pääsi menoksi.
Tällaisia täysin järjettömiä pelkoja minulla on:
-mies on kanssani vain, koska odottaa sopivaa hetkeä pudottaa minut mahdollisimman korkealta
-joudun elättämään miestäni koko loppu elämäni (käytännössä ansaiten tällä hetkellä hieman enemmän, mutta tulevaisuudessa mies todennäköisesti ansaitsee minua enemmän)
-mies mahdollisesti pettää minua hyvän ystäväni kanssa
-mies pitää minua kuvottavana ja vain esittää haluavansa olla kanssani
-jne jne
Tiedostan näiden ajatusten olevan täysin älyttömiä, eikä niille ole minkäänlaisia viitteitä koskaan ollut tässä suhteessa. Aiemmissa suhteissani on ollut pettämistä, mutta olen ajatellut käsitelleeni ne asiat.
Kommentit (6)
Paradoksaalista tässä on se, että niissä paskoissa suhteissa tunsin oloni jotenkin kotoisaksi ja suunnittelin tulevaisuuttakin niiden kanssa tosi pitkälle. Nyt en luota edes siihen, että tämä IHAN OIKEASTI HYVÄ JA IHANA MIES hakee edes kaupasta oikeita asioita. Minusta on tullut ihan kontrollifriikki ja nalkuttava akka, enkä pidä itsessäni näistä piirteistä yhtään. Tuntuu, että emaskuloin tätä mulle rakasta ihmistä ihan päivittäin omalla käytökselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paradoksaalista tässä on se, että niissä paskoissa suhteissa tunsin oloni jotenkin kotoisaksi ja suunnittelin tulevaisuuttakin niiden kanssa tosi pitkälle. Nyt en luota edes siihen, että tämä IHAN OIKEASTI HYVÄ JA IHANA MIES hakee edes kaupasta oikeita asioita. Minusta on tullut ihan kontrollifriikki ja nalkuttava akka, enkä pidä itsessäni näistä piirteistä yhtään. Tuntuu, että emaskuloin tätä mulle rakasta ihmistä ihan päivittäin omalla käytökselläni.
Intuitio. Ehkä sulla skulaa se nytkin, ,nimittäin sen mitä opin on tämä: jos jokin on liian täydellistä ja ihanaa ollakseen totta, sitä se luultavasti onkin. Tulevaisuus vain näyttää, olitko oikeassa....Tuu sit kertoo.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette päässeet eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paradoksaalista tässä on se, että niissä paskoissa suhteissa tunsin oloni jotenkin kotoisaksi ja suunnittelin tulevaisuuttakin niiden kanssa tosi pitkälle. Nyt en luota edes siihen, että tämä IHAN OIKEASTI HYVÄ JA IHANA MIES hakee edes kaupasta oikeita asioita. Minusta on tullut ihan kontrollifriikki ja nalkuttava akka, enkä pidä itsessäni näistä piirteistä yhtään. Tuntuu, että emaskuloin tätä mulle rakasta ihmistä ihan päivittäin omalla käytökselläni.
Intuitio. Ehkä sulla skulaa se nytkin, ,nimittäin sen mitä opin on tämä: jos jokin on liian täydellistä ja ihanaa ollakseen totta, sitä se luultavasti onkin. Tulevaisuus vain näyttää, olitko oikeassa....Tuu sit kertoo.
Ei mun mies täydellinen ole, enkä sitä häneltä vaadikaan. Hän on ihan tavallinen, ahkera ja fiksu mies. Hän yrittää pitää musta huolta ja olla mulle hyvä, mutta en vaan tunnetasolla pysty luottamaan siihen.
Mulla oli nuorena ja epävarmana samantapaisia pelkoja kun aapeellä. Pääsin lopulta niistä sittn eroon ajattelemalla, mitä pahimmillaan voi tapahtua, ja mitä siitä sittn seuraa:
-mies odottaa, sopivaa hetkeä, että saa tiputettua minut mahdollisimman korkealta (henkisesti). No jos näin käy, se on tosi kurja juttu, mutta on näitä palasia ennenkin kerätty: tiedän jääväni eloon vaikka haavoja joutuisikin nulemaan aika kauan
- Joudun elättämään miestä lopun ikääni: no jos se on ainoa ongelma niin kyllä mun rahat riittää
-mies pettää ystävän kanssa: yök, mutta ei sekään minua tapa
-miestä oikeasti etoo: no on oikeasti kyllä hänen ongelmansa ja häviönsä, ei minun.
Jne. Totesin, että pahimmassakaan tapauksessa minulle ei käy kovin huonosti. Parhaassa tapauksessa taas minulla on oikein kivaa. Tällä laskelmalla suhteeseen heittäytyminen ja luottaminen oli minusta kannattavaa.
Alue: Aihe vapaa
No, mulla oli takana suhteita, joissa miehet petti, oli väkivaltaa yhden kanssa ja muutenki paskoja suhteita. Sit tapasin miehen, joka oli täydellinen. Ei vikoja. Muutettiin heti yhteen ja olin umpirakastunu. Luotin täysillä, vaikka olin kokenu paljon pettämistä. Päätin luottaa ja uskoa ja olin itse täysin uskollinen.
No, niinpä sitten putosinkin korkealta ja kovaa, kun tämäkin mies jäi kiinni valheista. Ja tuosta en sitten oikein koskaan toennutkaan, niin pahasti romahdin.
Eli jos epäilet etukäteen, et ainakaan romahda totaalisesti, koska olet jo varautunu. Ei mulla muuta.