Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten koulussa nykyään toimitaan, jos oppilas kuolee?
Kun yksi on ikuisesti poissa:
18.12.2017 |
Vielä 90-luvulla ennen ateismin yleistymistä oli helppoa: aamuhartaudessa kerrottiin suruviesti, mutta lohdutettiin myös sanomalla kuinka kuollut lapsi on nyt Taivaankodissa. Sitten laulettiin virsi ja lähdettiin jatkamaan koulupäivää. Ehkä joku itki välitunnilla ikävää. Koulukaverit kävivät hautajaisissa ja elämä jatkui.
Mutta miten toimitaan nykyään, kun lapsilla ja nuorilla on masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta ja viiltelyä?
Kommentit (8)
Eiköhän nuoret enemmän ahdistu siitä että asioita ei käsitellä vaan piilotetaan ja vaietaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia sivuutetaan hiljaisuudella ainakin lapseni koulussa. Ei saa puhua Jumalasta, koska kirkkoon kuulumattomat loukkaantuvat (vaikka kyseessä olisi aktiivinen seurakuntanuori), ei saa oikeastaan sanoa mitään, ettei joku vedä hernettä nenään. Ollaan hiljaa. Ja samalla huhut vellovat.
No sitten lapsesi koulussa ei toimita kuten kuuluisi. Jokaisessa koulussa on lain mukaan oltava kriisisuunnitelma. Luokka- ja koulukaverin kuolema on esim. juuri tällainen kriisi, johon on oltava koulussa selkeät toimintaohjeet ja sitä on noudatettava. Kysypä lapsesi koulusta heidän kriisisuunnitelmaansa.
- 90-luvulla näitä ei vielä kaikista kouluista löytynyt. En muista tarkkaan vuotta, jolloin suunnitelman tekemisen velvoitetttiin.
No omien lasten koulussa on parin vuoden sisään kuollut kaksi lasta ja molemmilla kerroilla on ollut sama toimintamalli eli rehtori on tehnyt yleisen kuulutuksen asiasta, lyhyen ja asiallisen. Sen jälkeen on kerrottu että terveydenhoitajan kautta on mahdollista saada kriisiapua tai sinne voi mennä purkamaan ajatuksia jos kokee tarvetta. Menehtyneen lapsen luokalle kriisiapua on annettu ryhmänä, sen lisäksi ollut tietenkin mahdollisuus hakeutua kriisiavun piiriin myöhemminkin. Hautajaisiin ei ole menty luokkana tai ryhmänä, yksittäisiä lapsia niissä varmaan on ollut. Kukkalähetys ja adressi on toimitettu ja myöhemmin luokka on vieraillut haudalla useammankin kerran viemässä kynttilän, muistoesineitä yms.
En usko että on puhuttu taivaankodista tai jumalasta sen enempää. Lapset ymmärtävät kyllä kuoleman eivätkä tarvitse satuja.
Luultavati haudataan kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ymmärtävät kyllä kuoleman eivätkä tarvitse satuja.
Voi miten huonosti voit... :( Rukoilen puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kesän aikana kuollut opiskelija ja ensimmäisenä koulupäivänä joku opettaja kuulutti siitä, asiallisesti ja hienotunteisesti. Rivien välistä pystyi lukemaan että kyseessä oli itsemurha. Painotettiin kovasti että pienimmissäkin asioissa voi kääntyä kuraattorin, psykologin, terveydenhoitajan tai vaikka opettajan puoleen. Jumalasta ei puhuttu, luojan kiitos, kun sillä ei mitään tekemistä ollut asian kanssa muutenkaan. Ateismissahan nimenomaan kohdataan kuolema tosiasiana eikä vain lakaista maton alle jollain "nyt se elää parempaa elämää" tokaisulla.
Vierailija kirjoitti:
Luultavati haudataan kuten muutkin.
Mutta ei koulussa eikä koulun alueelle.
Alue: Aihe vapaa
Asia sivuutetaan hiljaisuudella ainakin lapseni koulussa. Ei saa puhua Jumalasta, koska kirkkoon kuulumattomat loukkaantuvat (vaikka kyseessä olisi aktiivinen seurakuntanuori), ei saa oikeastaan sanoa mitään, ettei joku vedä hernettä nenään. Ollaan hiljaa. Ja samalla huhut vellovat.