Koirien tapakasvatuksesta?

tapakasvatus tulee aloittaa heti kun pentu tulee taloon. Puolen vuoden ikäinen on siitä hassu että se on jo miltein aikuisen kokoinen, mutta päästään vielä lapsi, silti sen pitäisi tietää EI-sana. Murrosikä tulee muutaman kuukauden sisällä ja omistaja on helisemässä ellei tapoja ole. Kielletäänkö sitä vieraiden kuullen? Jos ei, se on kohta herra talossa.

Kun menette vieraisille, älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota. Jos hyppii, painat sen rauhallisesti niskasta painamalla alas ja sanot ei. Jos hyppää niin uudelleen. Muuten et katsokkaan sitä päin etkä huomioi. Kun se huomaa että et ole kiinnostunut ei se kauaa jaksa huomiotasi hakea.

Tämä ei ole sinun tehtäväsi, mutta voiko omistaja pitää taskussaan herkkuja ja aina kun koira on rauhassa antaa sieltä jotain. Hyppiessä tai purressa tulee vain ei ja rauhoitus. Viime tipassa sinunkin kannattaa kokeilla taskukikkaa, ei siellä tarvitse olla kuin muutama leivän pala.

Toisilla koirilla tuo puremisen ja hyppimisen pois opettelu kestää kauemman, meillä saattaa joskus jo seitsenvuotiaskin oikein innostuessaan koittaa hypätä rakasta vierasta vasten, mutta asettuu kun kielletään. Vähän vieraampia ihmisiä vasten ei hypikkään. Nuorempana oli melko kovakin hyppimään, mutta kun ei itse anna periksi niin jonkun täytyy, eli koiran.

Onko omistajalla tarkoitustakaan komentaa koiraa? Yksi neuvo voisi olla myös se, että pyydätte häntä pitämään koiraa niin kauan että saatte ulkovaatteet pois ja menette istumaan, sitten koiran voi päästää irti. Näin teidän on helpompi ottaa vastaan esim. hypyt joita ei ehkä enää tulekkaan kun olette alempana.

Olisi helpompi neuvoa jos näkisi tapauksen tai jos voisit kertoa enemmän esimerkkejä tilanteista.

Koiralle rauhoittava signaali on myös se, että käännät rauhallisesti selkäsi tälle ja samalla haukottelet niin ettei hampaita näy. Se on " koirien kieltä" ja pyytää toista rauhoittumaan, koska et ole uhka.

Todella harmillista kun jotkut ei opi kuin vasta kantapään kautta tuotakaan että kaikki minkä sallii pentuna niin koira tekee myös aikuisena. Ongelma koiria syntyy eniten juuri tuolla tavalla. Sanotaan että ei sillä nyt väliä kun se on vasta pentu ja sitten koira onkin jo aikuinen ja onkin ongelmia kitkeä opittu käytös pois. On aina helpompaa opettaa koiralle alusta asti miten sen kuuluu käyttäytyä aikuisena (ja koira ystävällisempää). Paljon vaikeampaa on alkaa muuttaa koiran käytöstä ja koira on ymmällään kun ei ymmärrä mitä se on tehnyt väärin ja miksi ei saa enää esim. hyppiä tai hampuuttaa. Vaarallisimpia leikkejä mitä koiranpennun kanssa voi leikkiä on antaa sen purra ja hampuuttaa ihmistä, vaikka pennun hampaat ei miltään tunnukkaan niin aikuisen tuntuu KOIRA EI YMMÄRRÄ milloin se on liian iso leikkimään sellaisia leikkejä ja että sen pitäisi " aikuistua" ja lopettaa sellainen.

ensinnäkään puolivuotias ei osaa tapoja vielä ja se on ihan normaalia. Kasvatusta aloitetaan jo pienestä asti mutta se ei tarkoita että asiat osataan ja muistetaan joka tilanteessa heti kun ne on kotona rauhallisena hetkenä opetettu. vai monenko lapsi osaa?



juuri vieraiden tulo on sellainen hetki että kaikki opitut asiat tipahtaa päästä, koira on niin innoissaan kun vieraita tulee.



Toisekseen puolivuotias ON ihan vauvakoira vielä. Ei kooltaan välttämättä, mutta henkiseltä kehitykseltään kyllä. Vaikka se on tosi rasittava, siitä kyllä todennäköisesti tulee ihan kiva aikuinen koira vielä. Rodusta riippuen siihen menee aikaa vielä noin 1, 2 tai 3 vuotta.



On myös aivan kukkua sanoa, että mitä koira saa tehdä pentuna, se tekee myös aikuisena. Koira oppii asioita koko ikänsä ajan. Tietenkin tapojen opettelussa on syytä olla jotain johdonmukaisuutta, mutta koira ei todellakaan ole niin tyhmä ettei se esim. tajuaisi että eri paikoissa tai eri tilanteissa voi olla eri säännöt.



Ihmiset vaan on niin lyhytjännitteisiä. Koiran pitäisi olla sisäsiisti jo luovutusiässä, ja osata kaikki tavat jo puolivuotiaana. Oletteko samanlaisia lasten kanssa?

ja varmana vieraiden tullessa innostuu. Mutta kuitenkin varsinkin isojen rotujen ollessa kyseessä tuon ikäisen pennun hyppimiseen tulisi jo puuttua. Meillä nuorin koira oli puolivuotias kun siltä kiellettiin hyppiminen, muutoin kuin käskystä ;) Vieraita vasten ei ole saanut koskaan hyppiä. Kotiin tullessa 7 vkoisena kiellettiin ihmisen pureminen ja 9 vkon vanhana se sen tajusi. Elämä on huomattavasti mukavempaa kun ei ole ne naskalit nilkassa kiinni. Enkä usko koiran siitä kärsineen. Jotkut opettavat koiransa pienenä pentuna, toiset myöhemmin, jotkut eivät koskaan.



Vinkkinä aloittajalle, jos hyppivä koira on iso, koukista polvesi koiran hypätessä, se tämäyttää suoraan polvea päin. Ei se montaa kertaa viitsi niin tehdä.

voisit hankkia vaikka tuire kaimion pennun kasvatus kirjan. siinä on kerrottu hienoja ohjeita koiran kasvatukseen. sen avulla sain itse monia hyviä neuvoja omien koirien kanssa vaikka ne ovatkin jo aikuisia eli milloinkaan ei ole myöhäistä opettaa koiralle jotain uutta ja parempaa. tietysti nuori koira on aina helpompi opettaa koska niillä ei ole niin paljon vahvistuneet ne huonot tavat ja ne on paljon helpompi saada leikin kautta oppimaan ihan huomaamatta.

lähes kaikki pennut lopettavat puremisen kun hampaat ovat vaihtuneet, niitä ei tartte siihen erityisesti opettaa.



Meillä on tehty niin että purevan pennun huomio on vaan ohjattu muualle kuin ihmisen puremiseen, esim. lelua tarjottu tilalle. Näin pääsee itsekin paljon helpommalla, ja ennenkaikkea pentu saa kasvaa mukavassa myönteisessä ilmapiirissä eikä saaden jatkuvasti kieltoa kiellon päälle ja räppäisyjä nenäänsä, kuten joissain perheissä. Meillä joka ikinen pentu on lopettanut puremisen aivan itsestään kun hampaat on vaihtuneet.



Tokihan tapakasvatus aloitetaan jo ihan pikkupennusta (kuten lapsillakin) mutta puolivuotias pentu ei osaa ja muista vielä kaikkea eikä siltä voi sitä vaatiakaan (sama koskee lapsia).

toi oli hyppimisen estäminen polvella toimi tosi hyvin meidän terrierillä...koulutusohjaaja teki ton tempun ja vielä kolmen vuoden jälkeen rekku murisee tyypille. Ainoa ihminen jolle murissut ;-)



Ja harrastamme tokoa aktiivisesti, koira on hyvin koulutettu muutoin, mutta hyppii edelleen, räminapurkeista, vesisuihkuista, eristämisestä huolimatta. Tosin kaikki on jo siihen tottuneet.