Mikä avomiestäni vaivaa?
Hänen täytyy heittää minut aina töihin(mikäli ei siis itse ole töissä), ei siinä mitään, mutta työpaikkaani matkaa on kilometri. Soittelee aina työpäivän aikana ja kyselee "milloin tauko", "haloooooo, vastaaa". Keskustellessamme puhuu näin "saathan sä mennä aiemminkin nukkumaan". Sanoinkin että häiritsee kun puhuu että saan tehdä sitä ja tätä, ihan kuin olisin jokin tahdoton möykky.
Kännykkä täyttyy tekstareista ja puheluista jos olen kävelyllä koiran kanssa enkä vastaa hetkeen. Niin se täyttyi myös kun törmäsin vanhaan tuttuun bussissa ja rupateltiin, puheluita oli varmaan 30 ja tekstareita 40 " voi vittu missä oot", "et voi tehä mulle näin", " vastaaaaaaaaaa, mä huolestun".
Tänään minun oli tarkoitus mennä yksin siivoamaan vanhaa asuntoamme(muutettiin pois). No avomieheni oli ajatusta vastaan "emmekö voi mennä yhdessä, ei sun ole mikään pakko mennä", sanoin haluavani ja että hän voi tulla sinne sitten töistä. No kuinka ollakkaan, ei hän mene tänään töihin sitten ollenkaan johonkin tekosyyhyn vedoten.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta parisuhteesta, miten olette selvinneet?
Kommentit (12)
Eipä tähän ny oikein voi muuta sanoo ku että sairaalloinen mustasukkaisuus ja juokse.
Eiköhän tuosta selviä vain eroamalla.
No huhhuh.... Hitto, ihan päässä kihelmöi... kauhu...
Kyse on mustasukkaisuudesta. Tässä tapauksessa hyvin pahasta. Nyt ukko vaihtoon, mustasukkaisuus on luonnevika, mikä ei parane, korkeintaan pahenee.
Tosta saat vähän ennakkomakua mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos jäät tohon suhteeseen:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2564185/mustasukkaisen_kumppanin_sairai…
Miehellä on jonkin sortin läheisriippuvuus. Kuulostaa aivan järjettömän ahdistavalta. En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa.
Entisellä työkaverilla oli/on tuollainen mies.
Sen tiesi aina, että jos on kokous tai muu vastaava päivällä missä ei puhelinta voi pitää niin seuraavana päivänä oli rouvalla oikein paksu meikki, jonka tarkoitus oli peittää mustelmat naamassa.
Mun ystävä meni viime kesänä naimisiin samanlaisen miehen kanssa. Ystävä oli meillä yötä lapsensa kanssa syksyllä. Sillä aikaa kun käytiin saunassa oli mies tavoitellut jo monta kertaa ja oli vihainen kun ei oltu vastattu heti viesteihin ja puhelimeen. Kuulosti aivan karmivalta. Ja mies kyllä tiesi missä ystäväni oli, ettei ollut pelkoa siitä, että olisi ns "prsettä jakamassa" jossain. Sairasta kyttäämistä.
On kokemusta ja kirjoitinkin tuohon ketjuun, minkä joku tuohon sulle linkkasi. Eli lue ketju ja mieti uudelleen. Tuo pahenee ajan myötä. Usko pois.
Tuttua on. Valitettavasti.
Sitä töihin kuljettamista ja hakua kotiin pidin ihan liian kauan huomaavaisuutena..
Listastasi puuttuu vielä muutama "kiva" juttu:
> kun vessassakaan ei saa käydä rauhassa vaan toinen roikkuu oven takana kysymässä "miksi ovi pitää laittaa lukkoon, mitä sä teet, pitääkö mun murtaa tää jos et voi avata ja näyttää mitä teet..."
> kun uniasikin yritetään kontrolloida: herätetään heti jos hymyilet unissasi "kenestä sä näet unta? ootko sä tavannut jonkun?!"
Muuten olet kyllä jo varsin kokonaisvaltaisen 24/7/365 -kontrolloinnin alaisena.
Minun ex-mieheni meni lopulta psykoosiin kun pää ei enää kestänyt omia harhojaan.
[Mitään syytä hänellä ei epäluuloilleen ollut, en koskaan pettänyt tai edes käynyt missään koska en olisi kestänyt niitä kuulusteluja ja perusteettomia syytöksiä jotka olisivat jatkuneet läpi yön.
Ei mitään muuta syytä kuin oma käyttäytymisensä: erovaiheessa sain tietää hänen pettäneen suurin piirtein joka ainoan mahdollisen tilaisuuden tullen, toki järjestänyt niitä aktiivisesti. - ohis]
No ei todellakaan ole kokemusta tuollaisesta parisuhteesta eikä tule. Jos mies odottaisi, että roikun luurissa koko työpäiväni tai vapaa-aikani, niin tutustuminen loppuisi hyvin lyhyeen. Eikö tuo näkynyt heti tutustumisenne alussa? Alkoi ihan yhtäkkiä vasta kun jo olitte avopari? Ja seurustella ehditte jopa muutaman viikon vai peräti muutaman kuukauden ennen kuin paukkasitte muuttaa yhteen?
Nyt kerrot miehelle, että
- Kiitos, että tarjoudut viemään, mutta kävelen mielelläni tästä lähtien töihin.
- En työpäivän aikana vastaa puheluihin enkä viesteihin.
- En vapaa-ajallani viestittele enkä soittele ellei ole jotain todella tärkeää asiaa (niin tärkeää, että sellaista asiaa tulee tyyliin kerran-pari vuodessa)
- En tarvitse lupaasi nukkumaanmenoon tai mihinkään muihinkaan asioihin, joten toivon että lakkaat käyttämästä sellaisia ilmaisuja.
Noin helppoa se on.