Naisten "negatiivisuuspelko" estää heidän älyllisen kehityksensä

So, what's your excuse?

Vauvapalstalla ja asianomaisten selän takana sitten päästetäänkin se "negatiivisuus" oikein kunnolla valloilleen kun sitä pitää tavallisesti niin hirveästi pidätellä. -ap

Ensin valitat negatiivisista asioista ja sitten toteat että asioiden luokittelu negatiivisiksi on yksinkertaista? Halusit siis vain tulla vauvapalstalle toteamaan olevasi yksinkertainen? 😃

Hassua, itse kyllä keskustelen elämän nurjistakin puolista niin kaveri- kuin sukulaisnaistenkin kanssa. Se, miten Muut Naiset tuolla ulkona tai Sinun Maailmassasi suhtautuvat vallitsevaan elämänmenoon, ei minua kiinnosta.

Nyt on ap nähnyt saman, minkä minäkin näin jo vuosia sitten. Negatiivisten asioiden täydellisen sivuuntyöntäminen johtaa suuriin ongelmiin. Yleensä mielialalääkkeiden turhaan/väärin käyttöön jne. Ennen kaikkea kyse on alitajunnan surkeasta pettämisestä. Luuletteko te, että alitajunta ei käsittele negatiivisia asioita, jos te ette niitä elämässänne millään muulla tasolla käsittele?

Minulla oli töissä ennen ämmä, joka oli tilannut sähköpostiinsa positiivarit-kirjeen. Joka päivä hän luki sen ääneen ja naminamitteli niillä latteuksilla pitkin päivää. Ja kaikki näkivät että tällä naisella oli elämässä suuria käsittelemättömiä ongelmia.

Töissä pitää julkisesti näytellä koko ajan positiivista, mutta selän takana puhutaan paskaa. Yhteishengen luominen on aina sellaista pinnallista hataraa yritystä. Jotkut naiset on niin onnettomia että suostuu siihen hymy pyllyyn -juttuun vaikka oikeesti kynnetään pohjamudissa. Siinä syy työpaikkojen pahoinvointiin, kun ei saa ilmaista negatiivisia tunteita rangaistuksen pelossa.

Näin se on naisten pitäisi olla hiljaa ja hyväksyä kaikki. Miesten kanssa tämä on hyvin normaalia. Jos alkaa sanomaan jostain takuu varmasti mies ei enään ole kotona. Mistä tämä johtuu? Naisten kanssa jos sanoo negatiivisesti se otetaan vittuiluna tai yleensäkkään ei ymmärretä. Vaikeinta on sanoa niille ihmisille jotka ovat lähimpiä että asiat eivät ole kunnossa. Pelko taustalla ainakin itsellä.

Naiselta kun ei odoteta minkäänlaista vinkumista tai valitusta. Kaikki olettaa että aina on pakko olla positiivinen tai muuten nähdään vittuuntuneena akkana. Siinä sulle miettimistä.

En haluaisi myöntää, mutta onhan tässä perää. Olen itse valikoinut ystävättäret alitajuisesti sillä perusteella, että he ovat lojaaleja ja lujia tyyppejä, eivätkä silmänpalvojia ollenkaan. Mistä tahansa voidaan puhua, ja puhutaankin. He ovat keitaita elämässäni.

En siis ole ymmärtänyt koskaan, miksi naisilla on taipumusta tuohon positiivisuuden feikkaamiseen. Kunnes erehdyin yksiin miehen kanssa, joka todellakin luulee olevansa oikeutettu vaatimaan sellaista. Hänen lähes persoonallisuushäiriötasoiset käytösongelmansa eivät saisi tulla puheeksi vaikka ne tekevät arjesta helvettiä. Mies itse pelkää ilmeisesti olevansa enemmänkin hullu, ja siksi kaikkien hänen touhujensa pitäisi olla kritiikin ulkopuolella, vaikka ne tulisivat todella kalliiksi joko rahassa tai suhteen tasapainon tai perheenjäsenten hyvinvoinnin kannalta. Tosiasiassa mielestäni kysymys on vain siitä, että miehen isä perseili samaan tyyliin, ja tämä uskoo, että niin pitääkin olla ja toistaa mallia, vaikka isäänsä paheksuukin. Miehuus tarkoittaa sitä, ettei tule kyseenalaistetuksi kotonaan. Pienikin vääntö kotitöistä tms on heti elämää suurempi show, ja mies säntää teatraalisesti ulos. Haukkuu siten minut epänormaaliksi.

Nyt en enää ihmettele ollenkaan, mistä feikkaajanaiset ovat tulleet.

Vierailija kirjoitti:

Naisten välisessä kanssakäymisessä "ikävistä" /edes neutraaleista asioista ei saa puhua. Saa vain sanoa että kaikki on kivaa ja mukavaa ja hienosti menee ja ihanaa on jne. Lapset leikkineet tosi kivasti ja hieno asunto teillä ja kiva paita ja sitä rataa. Normaali ihminen osaisi puhua myös ongelmakohdista/asioiden nurjasta puolesta ihan neutraaliin sävyyn mutta naisiltapa sellainen ei onnistu. Naisen mieliala valahtaa pohjamutiin jos yhtään mitään ikävää tulee edes mieleen saati että siitä pitäisi puhua jotain "negatiivista" toiselle naiselle. Sekin että joitakin asioita ylipäänsä täytyy luokitella negatiivisiksi ja positiivisiksi, se on jo merkki naissukupuolen yksinkertaisuudesta. Miehet pystyvät sanomaan suoraan ilman mutkitteluja mitä ajattelevat ilman mitään negatiivisuuspelkoja.

Jaa. Mulla on sellainen miestuttava, jonka kanssa ei voi puhua ikävistä asioista, aina pitää teeskennellä, että menee h*lvetin hyvin (olen nainen). En kovin usein hänen seurassaan olekaan.

No onneksi minä en ole vapaaehtoisesti kanssakäymisissä kenenkään kanssa, joten saan ajatella ja sanoa itsekseni ihan mitä haluan, kuinka negatiivista tai positiviista tahansa ;) Älyllä en usko tämän asian kanssa kuitenkaan olevan juuri mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Naiselta kun ei odoteta minkäänlaista vinkumista tai valitusta. Kaikki olettaa että aina on pakko olla positiivinen tai muuten nähdään vittuuntuneena akkana. Siinä sulle miettimistä.

Tämä!

Njaa, eräässä tuttavajoukkiossani on 3 naista ja 1 heistä on sellainen yltiöpositiivinen jonka seuraa nuo 2 muuta ei meinaa sietää kun ei saisi synkistellä ollenkaan. Ikäänkuin se positiivari pelkäisi luisuvansa välittömästi johonkin masennuksen mustaan aukkoon jos antaa piiruakaan periksi.

On tosiaan parempi naisena olla asiallinen ja vinkumatta mistään mitään. Tämä pätee erityisesti virallisemmassa kanssakäymisessä.

Aloittaja höpisee ihan outoja. Naiset puhuvat paljonkin suruistaan ja huolistaan ystävättärilleen. Jos joku random tyyppi kysyy niin kaikki on ihan hyvin siitä syystä, että hänelle ei halua puhua henkilökohtaisista asioista.

Ja sitten valitetaan miesten suurista itsemurhaluvuista koska he eivät osaa puhua negatiivista tunteistaan.