Lue keskustelun säännöt.
Sisarusten erilaiset elämäntapavalinnat ja kateus (lapseton vs. lapsia hankkinut)
17.12.2017 |
Miten olette onnistuneet pitämään välit sisarukseenne kunnossa silloinkin, kun hän on valinnut erilaisen elämäntavan kuin te ja tuntuu olevan teille kateellinen?
Olen kolmikymppinen Helsingin kantakaupungissa asuva lapseton sinkku. Elämääni kuuluu työn lisäksi paljon harrastuksia, ystävyyttä, deittailua, matkailua, brunsseja, baareja ja ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja hauskanpitoa. Olen omasta mielestänikin melko itsekeskeinen nautiskelijatyyppi, joka kartaa tarpeettomia vastuita ja velvollisuuksia.
Siskoni on kehyskunnassa asuva naimisissa oleva kahden lapsen äiti, jonka elämä on aainakin näin omasta mielestäni melko tyypillinen lapsiperhe-elämä plussineen ja miinuksineen. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin alkanut saada kuittailua omista valinnoistani ja miten minunkin pitäisi vähitellen "aikuistua" ja "lopettaa se juokseminen". Lastenvahdiksikin minua on koetettu saada, ja kummiudesta olen kieltäytynyt.
Rivien välistä paistaa siskon kateus vapauttani kohtaan ja tietämättömyys siitä, että minullakin on omat vastoinkäymiseni. Haluaisin pysyä hyvissä väleissä siskoni kanssa, joten en ole sanonut asiasta napakasti. Pelkään, että välimme menevät poikki jos vain käsken häntä huolehtimaan omista asioistaan.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sanoa napakasti, naurat vaan aina makeasti ja pyörittelet vähän silmiä. Eli suhtaudut siskoosi kuin vähän höppänään ihmiseen etkä ota vakavasti. Jos menee vaikeaksi ja sanoo jotain tuollaista tosissaan, niin sanot, että rakastat häntä etkä arvostele hänen valintojaan ja odotat samaa takaisin.
Naureskelu ja silmien pyörittely on kyllä aina lapsellista ja epärakentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä kyllä tuollaista kateutta jos siis siitä ylipäätään on kyse. Jokainen tehköön elämästään juuri sellaista, mitä haluaa. Näin kahden pienen lapsen äitinä minäkin olen käynyt brunsseilla joko lasten kanssa tai ilman lapsia, matkustetaan pari kertaa vuodessa ulkomaille, viimeisen kuukauden aikana olen käynyt baareissa (pikkujouluja x3), museossa (lasten kanssa ja toinen kerta ilman lapsia, eri näyttely), syönyt ravintolassa varmaan 4-6 kertaa kuukauden aikana, nauttinut iltaisin viiniä ja juustoja jos on siltä tuntunut (lapset menee klo 20 nukkumaan). Deittaillut en ole, koska olen onnellisesti naimisissa. Listaa voisi jatkaa vielä.
Sanoisin, että tuohon mainitsemaasi elämäntyyliin ei tarvita kuin lähinnä rahaa. Ja "helpot", matalan temperamentin omaavat lapset. Tuskin siskosi on kateellinen sinkkuudestasi tai lapsettomuudestasi. Olet tainnut itse vain keksiä sen.
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan lopulta niinkään "nautiskelijatyyppi" kun huippunautinnollinen elämäsi on niin stereotyyppistä kuin vain voi olla ja se yleensä vihjaa ettei henkilö tee sitä mistä aidosti nauttii, vaan sitä mitä hän kokee ulkopuolta määrättävän tehtäväksi.
Tunnistan tyypin. Lähipiirissä on yksi nautiskelija, joka suorittaa tunnollisesti nautinnollisen, vapaan ja ennenkaikkea yksilöllisen elämän ohjelmaa. Aikataulut ja sisällöt löytyvät muutamalta asiaan erikoistuneelta sivustolta ja yhdestä elämäntyyliblogista. Tuon blogin päivityksiä seuraamalla tiedän jo etukäteen mistä hän on seuraavan kerralla tavatessamme innostunut, minkä ravintolan löytänyt tai minkälaisen kokemuksen hankkinut.
Jos olet jo kieltäytynyt olemasta kummi siskosi lapsille, ei ihme että olette etäytymässä toisistanne. Millainen täti ei välitä siskonsa lapsista?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mutta en voi käsittää miten joku voi olla kateellinen omalle sisarukselle. Ainakaan aikuisena.
Kyllä minä olen aina ollut kateellinen nuoremmille sisaruksilleni. Aina saaneet kaiken mitä pyytävät, minä en edes saanut ajokorttia. Ei vaikka kysyin että entä jos laitetaan puoliksi maksu. Sisaruksille kumminkin kustannetaan kaikki ja sitten "ei olekaan enää varaa" auttaa minua edes ruokakassin vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne itselläni isoveljen kanssa. Olen aina ollut itsenäinen ja oman tieni kulkija, enkä koskaan ole edes kaivannut kiinteää parisuhdetta. Veli sen sijaan on nuoresta asti siirtynyt parisuhteesta toiseen ja perustanut pesää aina kulloisenkin naisen kanssa ja aina eron tullen sitten koko perhe on tukenut henkisesti ja taloudellisesti. Minä olen pitänyt huolen itsestäni ja pärjännyt omillani ja välillä lainaillut muille rahaa.
No, nyt veljellä on perhe, kolme lasta ja neljäs tulossa. Sen sijaan, että iloitsisi siitä, että haaveensa on toteutunut, olisi onnellinen ja antaisi muiden olla onnellisia tavallaan, onkin alkanut piikitellä minua elämästäni. Ilmeisesti kuvittelee, että kylven rahassa ja elämäni on helppoa ruusuilla tanssimista, vaikka todellisuudessa, minulla on varaa reissata, vaihtaa autoa ja remontoida, koska elän muuten säästeliäästi ja aloitan tavoitteeseen säästämisen heti, kun jostain alan haaveilla. Monesta todella vaikeasta elämäntilanteestakin olen itseni yksin ja omin voimin pinnalle kammennut, kun sukulaisten energia on mennyt veljen parisuhdekriiseihin ja työttömyysjaksoihin. Kauniisti kun olen yrittänyt asiasta sanoa, kun ilkeily on äitynyt pahaksi, saan osakseni vain tuhahtelua ja ivallista naurahtelua ja pahimmillaan suoraa huutoa siitä, miten itsekäs ja kamala olen. Tuntuu tyhmältä, kun toinen kadehtii jotain omassa kieroutuneessa mielessään luomaa kuvaa elämästäni se sijaan, että iloitsisi omastaan ja antaisi minun olla onnellinen tavallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe, että elämäni olisi kovin stereotyyppistä. Aika harva esimerkiksi harrastaa monipuolisesti taiteita ja asuu ulkomailla pari kuukautta vuodesta. Se on kyllä totta, että olen ympäröinyt itseni ystävillä, jotka jakavat monet arvoistani ja mieltymyksistäni. AP
Mielelläni kuulisin, miten harrastetaan “monipuolisesti taiteita”?
Kaikin puolin aloittajan elämä kuulostaa tehdylle, ei aidolle.
Taiteiden harrastaminen voi olla esim. näyttelyissä ja gallerioissa käymistä, konserteissa käymistä, oopperaa, balettia, elokuvia ja teatteria niin Suomessa kuin muuallakin. Uusiin kirjailijoihin tai teoksiin tutustumista, keskusteluja samanhenkisten kanssa vaikka kirjakerhoissa (sellaisia on), omaa harrastamista vaikkapa maalaamalla jne. Ja tähän saa kyllä aika mukavasti kulumaan aikaa.
En ole ap, mutta ohiksena vastaan
Tuo on kyllä ihan normisettiä myös useimmille lapsiperheellisille, jotka tunnen (tai siis, lapselliset ja lapsettomat eivät taiteen harrastamisessa eroa toisistaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainoa keino säilyttää välit on puhua suoraan. Mutta tietenkin hedelmällisempää on nostaa esille ongelma - nuivat kommentit - ja jättää väliin oletukset niiden syistä.
Oikeasti et voi tietää MIKSI siskosi kommentoi noin: johtuuko se kateudesta vai paheksunnasta vai jopa halusta saada sinut kokemaan jotain, jota hän kovasti arvostaa.
Siksi älä oleta, vaan ilmaise vain omat tunteesi.
Että "sisko rakas, miksi vähän väliä tunnut mollaavan elämäntapaani? Sinä olet halunnut perheen, minä sinkkuelämän. Kumpikin on valintakysymys ja kumpaankiin liittyy plussia ja miinuksia. Et voi tehdä valintoja minun puolestani enkä minä sinun, koska arvostamme eri asioita. Mutta välimme kärsivät, jos et lopeta kritisointia."
Siitä se lähtee. Hän ehkä kertoo, miksi hän yrittää vaikuttaa ratkaisuihisi. Mutta vain, jos maltat pitää ennakko-oletuksesi ominasi. Ne kun voivat olla pahasti pielessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainoa keino säilyttää välit on puhua suoraan. Mutta tietenkin hedelmällisempää on nostaa esille ongelma - nuivat kommentit - ja jättää väliin oletukset niiden syistä.
Oikeasti et voi tietää MIKSI siskosi kommentoi noin: johtuuko se kateudesta vai paheksunnasta vai jopa halusta saada sinut kokemaan jotain, jota hän kovasti arvostaa.
Siksi älä oleta, vaan ilmaise vain omat tunteesi.
Että "sisko rakas, miksi vähän väliä tunnut mollaavan elämäntapaani? Sinä olet halunnut perheen, minä sinkkuelämän. Kumpikin on valintakysymys ja kumpaankiin liittyy plussia ja miinuksia. Et voi tehdä valintoja minun puolestani enkä minä sinun, koska arvostamme eri asioita. Mutta välimme kärsivät, jos et lopeta kritisointia."
Siitä se lähtee. Hän ehkä kertoo, miksi hän yrittää vaikuttaa ratkaisuihisi. Mutta vain, jos maltat pitää ennakko-oletuksesi ominasi. Ne kun voivat olla pahasti pielessäkin.
Taidat olla oikeassa. Inhoan konflikteja niin paljon, että olen mieluummin taipuvainen tekemään oletuksia. Luulen, että oikea tapa ottaa asia puheeksi on odottaa, kunnes saan taas kuulla tuollaisen kommentin ja sitten kysyä, miksi hän sanoo niin. Minäviestintää ja omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisemista. Kyllä minä tuon tiedän... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan lopulta niinkään "nautiskelijatyyppi" kun huippunautinnollinen elämäsi on niin stereotyyppistä kuin vain voi olla ja se yleensä vihjaa ettei henkilö tee sitä mistä aidosti nauttii, vaan sitä mitä hän kokee ulkopuolta määrättävän tehtäväksi.
Tai olisikohan niin, että moni muukin nauttii samoista asioista?
Kuten kaikki tykkäsi sattumalta samaan aikaan avokadopastasta. :D Jopa niin paljon oli avokadopastanautiskelijoista että loppui avokadot kaupasta! Kukapa olisi arvannut että niin paljon on saman mieltymyksen omaavia?
Tosin sun väite on yhtä todistettu kuin omani, joten totuus on tuolla jossain. Tuliko teillä muillakin tästä mieleen se lastenlaulu (?) laa,laa,lampaitaaani. Pää-pää-pässeejäääni.
Enemmän se laa-laa-lampaat alkaa soida päässä, kun miettii niitä noin 90% ihmisistä jotka väittävät nauttivansa niiiiin kovasti siitä kaksi-lasta-omakotitalo-parivolvoa- elämästä. Jos siis sitä lähdetään, ettei kukaan voi oikeasti nauttia sellaisesta jota yleisesti harrastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo kieltäytynyt olemasta kummi siskosi lapsille, ei ihme että olette etäytymässä toisistanne. Millainen täti ei välitä siskonsa lapsista?
Sellainen joka ei ole lapsirakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä enemmän että siskosi olisi huolissaan eikä että olisi kateellinen.
Kerro ensikerralla että olet elämääsi hyvintyytyväinen etkä kaipaa muullaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että kun sain lapsia, niin tietoisesti etäännyin siskostani. Ainakin minulle helpompi vaihtoehto, välit on sellaiset "hyvää päivää, mitä kuuluu" -tyyppiset, kun kerran tai kaksi vuodessa nähdään. Kahvilla, piknikillä, konserteissa, reissussa jne.käyn mieluummin serkkuni tai jopa äidin kanssa. En henno kertoa siskolle, että minulla on ihan kokonainen elämä, vaikka hän ei ole osa sitä.
Kun taas jouluna saan kuulla, miten sisko on reissannut, niin olen ihan hiljaa siitä, että kävin Pekingissä marraskuun alussa. Ja kun sisko kertoo ihanista brunssipaikoista, niin nyökyttelen kiinnostuneena ja huokaisen, että onpa ihanaa. Mutta kun sisko loppuillasta, minun lasteni jo nukkuessa, kertoo itkuisesti siitä, miten joskus on yksinäinen olo, niin hymyilen vähän vinosti ja ehdotan, että vaihtaa terapeuttia. Kun jo kuudetta vuotta on käynyt asiantuntijalle valittamassa pahaa oloaan, niin luulisi siitä jotain oppineensa. Vaan ei sisko opi.
Kuulostat aika ilkeältä siskoasi kohtaan. ..miksi niin?
Annatkohan kummiudelle liian isoa painoarvoa jos siitä kieltäytyminen on mielestäsi kurjaa? Onko sinusta kurjaa jos kieltäytyy kaasona olemisesta tai bestmanina? Kaikki eivät välitä tuollaisesta ja osalle ei ole mahdollistakaan toimia kummina, koska ei kuuluta kirkkoon.