Lue keskustelun säännöt.
Oon epäonnistunut kaikessa
16.12.2017 |
Eli oon 16-vuotias tyttö ja muutin peruskoulun loputtua toiseen kaupunkiin. Olin haaveillu siit jo pari vuotta, että saisin oman kämpän ja pääsisin sinne kouluun mihin oon halunnut. No, olin tosi masentunut koko syksyn ajan ja lintsasin tosi paljon koulusta, olin siellä vaan pari päivää viikossa. Kävin sitten psykologilla ja kuraattorilla, mut viime kerran jälkee ne teki lastensuojeluilmotuksen ja pari päivää sitten tuli soitto sossuilt etten saa enää asuu mun kämpäs ja joudun muuttaa takas mun äitin luo ja lopettaa toi koulu. Olin pari viikkoo sairaslomalla marraskuus ja mietin et meen sen jälkee kouluun ja niin mä meninkin sinne tekee rästitehtäviä ja suunnittelin että aloittaisin koulun uudestaan tammikuussa eri ryhmässä mut toi nyt jää vaa haaveeks sit..
Tuntuu silt et oon iha epäonnistunu ku en pystyny asuu tuol yksin tai siis pystyin mutten pystyny hoitaa kouluu kunnol ton masennuksen takii. Ja en haluu muuttaa takas mun äitin luo ja luopuu tost kämpäst ku se on nii ihana ja tosi hyväl sijainnil. Must muutenki tuntuu et syrjäydyn tai jotain ku en haluu mennä mihkään kouluun täs mun äitin asunnon lähel, ku oon 7.luokalt asti miettiny et haluun muuttaa pois sitku pääsen peruskoulust pois enkä haluu mennä mihkää kouluu täs lähettyvil. Ja sit must tuntuu kans et sossut on jotenki mokannu ku olin just alottamas uudestaan koulun ja nyt oon neljän seinän sisäl syrjäytyys.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voin lohduttaa jos tuut tänne.
Njää!, missäs asut!?
Ei ole ap epäonnistuneita ihmisiä,vaan kaikki tuollainen on ihmisten mielikuvituksen tarpeetonta tuotosta, johon ei pidä uskoa. Se on ihmisten sairasta tarvetta luokitella kaikki asiat.
Mulla on sellainen olo, mutta oon 45-vuotias. Koulut kävin hyvin, mutta takana on väkivaltaista lapsuutta. Masennus löytyy kuten myös epävakaa persoonallisuus, alkoholismia (ei ole enää ajankohtaista), avioero alistavasta, narsistisia piirteitä omaavasta miehestä (mutta se taitaa olla hyvä asia, vaikka hajottihan se ). Lapseni on huostaanotettu, miehet eivät halua olla kanssani, vain hyväksikäyttöä on tarjolla, olen työtön. Mt-lääkkeet ovat turvottaneet minua kymmeniä kiloja, olen helposti lihovaa sorttia ja häpeän itseäni. Silti pitää jaksaa, lasteni takia yritän jaksaa, on mulla jotain hyvää elämässäni.
Tästä tuli vähän kilpailuhenkinen viesti, vaikken tarkoittanut niin. 16-vuotiaana elämä on tosiaan edessä. Rakasta ja kunnioita itseäsi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen olo, mutta oon 45-vuotias. Koulut kävin hyvin, mutta takana on väkivaltaista lapsuutta. Masennus löytyy kuten myös epävakaa persoonallisuus, alkoholismia (ei ole enää ajankohtaista), avioero alistavasta, narsistisia piirteitä omaavasta miehestä (mutta se taitaa olla hyvä asia, vaikka hajottihan se ). Lapseni on huostaanotettu, miehet eivät halua olla kanssani, vain hyväksikäyttöä on tarjolla, olen työtön. Mt-lääkkeet ovat turvottaneet minua kymmeniä kiloja, olen helposti lihovaa sorttia ja häpeän itseäni. Silti pitää jaksaa, lasteni takia yritän jaksaa, on mulla jotain hyvää elämässäni.
Tästä tuli vähän kilpailuhenkinen viesti, vaikken tarkoittanut niin. 16-vuotiaana elämä on tosiaan edessä. Rakasta ja kunnioita itseäsi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Ja ehkä olisi hyvä asua kotona vielä pari vuotta. Masennusta ei tarvitse häpeillä vaan ottaa apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattiko lintsata. Ehkä saat paremmin elämäsi kuntoon ja koulut käytyä olemalla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämä menee jo nuorena perseelleen, hankala sitä on enää vanhempanakaan korjata. Ei mahdotonta, mutta hankalaa. Käy kunnolla koulut.
Olin saman ikäisenä tosi väsynyt. Sairastin ilmeisesti paniikkihäiriön, joka kääntyi masennukseksi. Olin myös tosi ahdistunut. Omalla tavallaan se on luonnollista tuossa aivojen kehitysvaiheessa ja kun lähdin ammattikouluun, mutta siihenastinen elämänikin oli ollut aika raskasta. Kotonani oli paha kriisi, taloudellinen ja henkinen. Uusi ympäristö oli kiva, mutta päivät pitkiä.
Yritä rentoutua ja puhua jollekulle. Älä sotkeennu väärään ihmiseen,itse tein niin. Se on turhaa kivireen vetämistä. Voit vähän ajan päästä yrittää koulussa uudelleen. Ehkä voisit arvioida pitäisikö vaihtaa opiskeltavaa alaa.
Jos yksi suunnitelma ei toimi, keksitään uusi. Se on viisautta eikä epäonnistumista.
Oma poikani on saman ikäinen, ja teen kaikkeni että hän voi hyvin ja saa tukea. Hänhän on vielä alaikäinen ja olen hänestä vastuussa. Siksi pidän itsestänikin huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HÄHÄHÄHHHÄÄÄÄÄ
OOT IHAN P**KA KAIKESSA HÄHÄHHHÄHHÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHÄÄHÄÄÄÄÄÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄHÄÄÄ
Hellanlettas sentään, 16v. ja masentunut. Just joo, mahdatko edes tietää mitä se tarkoittaa.
Höpsistä, sullahan on koko elämä vasta edessä! Ehkä olisi hyvä kasvaa kotona vielä pari vuotta ja käydä lukio.