Onko muita, joita ei kiinnosta joulu yhtään?

Ei kiinnosta täälläkään. Onneksi lapset jo isoja, ei tarvitse järjestää jouluhössötystä.

Kyllä me ruokaan satsataan ja kuusikin laitetaan. Kortteja en lähettänyt, enkä osta lahjoja. Lastenlapset saa vähän rahaa kuoressa. Kerrankin ollaan kotosalla kaikessa rauhassa, hyvä näin.

Minua kiinnostaa joulun sanoma muttei sinänsä kiinnosta viettää mitään kulutusjoulua. Ei ole kiinnostanut enää vuosikausiin.

On. Täältä löytyy ainakin yksi. Joulu oli ja merkitsi enemmän jotakin silloin, kun oli lapsi ja nuori.

Silloin kun uskoo elämän illuusioihin ja valheisiin, että elämässä käy aina hyvin, että unelmat toteutuvat ja niin poispäin. 

Meillä, vaikk oltiinkin köyhiä, oli kuitenkin lähes aina ruokaa pöydässä ja saatiin lahjoja. 1980-luvun loppupuolella ja vielä 1990- luvunkin alussa lahjoja ostettiin, annettiin toisillemme ja saatiin niin paljon, kuin vain oli mahdollista.

Mutta työelämä, aikuistuminen, kiireet ja stressi, ja muut vastoinkäymiset ovat muuttaneet asetelmaa ja omaa asennoitumista. 

Joulu voi olla rikkaalle elämän parasta aikaa. Kun on itsellä rahaa, millä mällätä ja mistä törsätä. 

Mutta jos olet köyhä ja satut lopulta tajuamaan elämän realiteetit, niin elämän karut tosiasiat iskevät päin kasvoja.

En toki halua latistaa ja teilata niitä, jotka uskovat joulun taikaan ja sen sanomaan. 

Ja itsekin toivon, että lapset voivat edelleen nauttia joulun ajasta, ilosanomasta ja siitä, että lapset saisivat tuntea itsensä omien vanhempiensa silmissä olevansa tärkeitä, arvokkaita, välitettyjä ja ainutlaatuisia.

Ja toivottavasti meistä jokainen olisi omia läheisiään, ystäviään ja naapureitaan hyväsydäminen, ystävällinen, huomaavainen ja kohtelias. Ystävälliset sanat, käytös ja auttaminen eivät maksa mitään. - Ja ne, jotka vaan voivat, joilla on antaa omastaan, ottakaa osaa vähävaraisten ja kodittomien ja huono-osaisten avustamiseen  keräysten kautta. Jos se vaan on yhtään mahdollista.

Kun annat jotakin itsestäsi toiselle, saat sen kymmen, tai satakertaisesti takaisin.

Nimittäin ainakin hyvänä mielenä.

Ei paljon kiinnosta kun töissä ollaan joulut ja uudetvuodet jne. Lapsena se merkitsi enemmän.

Ei varmaan valtaosaa aikuisista kiinnosta kauheasti. Monethan ovat ulkomaillakin, ei kai ne siellä kauheasti joulua vietä kuitenkaan.

Lapsiperheiden juhla.

Ei kiinnosta joulu, ja siksi en sitä vietäkään.

MUkavaa tämä aikuisuus, kun saa itse päättää.

Monet ihmiset ovat jo tapaninpäivänä levottomia kun ei enää jaksaisi koko joulua ollenkaan.

Ei meillä ainakaan. Mutta samanlailla järjestetään joulu kuin sinäkin sen teet.

Me ei vietetä. Tänä vuonna teini on reissussa ja me miehen kanssa mennään anoppilaan joulupäivälliselle, koska lasten juhla. Yleensä miehen siskoista toinen äyskii ja toinen ensin ryyppää ja äyskii sitten, miehet istuvat hiljaa olohuoneessa katsoen käsipalloa, lapset murjottavat. Kestetään ne pari pakollista tuntia ja paetaan paikalta.

Ei kiinnosta pätkääkään. Joulu siis. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi töihin ja ottivat tarjouksen ilomielin vastaan. Jouluaattona kun töistä pääsen, kävelen hautausmaan ohi kynttilämerta katsellen, katson jotain jouluista tölsystä, syön pakkokonvehteja (joita joku on minulle antanut turhasta velvollisuuden tunteesta), ihastelen hyasinttia kukkapöydällä (jonka myös joku on antanut minulle turhasta velvollisuuden tunteesta) saunon ja menen nukkumaan. Mun jouluateria oli työpaikan tarjoama joululounas, en osta kotiin mitään jouluruokia.

Ei ole joulupaniikkia eikä hössötystä meilläkään. Hyvää ruokaa toki teen ja mies hakee vävyehdokkaan kanssa kuusen,jonka koristelen aatonaattona. Rauhallinen,kiireetön joulu tulossa

Päivä muiden joukossa. Viime vuonna ihmettelin miksei lähikauppa ollut auki, kunnes tajusin että Ai niin nyt on joku jouluaatto. Olin siis töihin menossa, niinkuin teen tänäkin vuonna. Mies on kotona.

Eli ei, ei kiinnosta.

Ei kiinnosta miksi pitäisi. Päivä muiden joukossa.

Yleensä kiinnostaa, mutta ei tänä vuonna. Olen sairastanut viimeisen kuukauden, joten tänä vuonna tulee sellainen kevyt joulu ilman suursiivousta ja leipomista. Haluaisin laittaa ja hössöttää, mutta ei ole voimia.

Mulle joulut on nykyään helpotus kun ei ole enää mitään rasitteita sen suhteen. Nautin olla kaikessa rauhassa ja levätä. Ennen joulu suorastaan ahdisti. Tai sitä odotti ja pettyi.

Sinänsä se on kauheaa koska kuitenkin uskon joulun persusanomaan mutta tää ulkonainen joulun viettohan on niin kaukana siitä kuin itä on lännestä.

Joulusta on tullut aika kliseinen ja velheellinen kulissijuhla.

On niin kiire koko ajan, ettei ehdi miettiä tykkääkö joulusta. Paljon pakollisia hommia. Ensi viikolla on monta muistettavaa asiaa, pitää olla siellä ja täällä ja soitella sinne sun tänne. Sitten yhtäkkiä sunnuntaina on jouluaatto ja sitten joulu on ohi.

Vituttaa koko joulu. Muut perheestä innoissaan, itse en jaksaisi yhtään. Koko ajan puhuvat siitä ja en vaan jaksaisi ajatella sitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole joulupaniikkia eikä hössötystä meilläkään. Hyvää ruokaa toki teen ja mies hakee vävyehdokkaan kanssa kuusen,jonka koristelen aatonaattona. Rauhallinen,kiireetön joulu tulossa

En tajunnut: minkä vävyehdokkaan? Teitä on siis 3: sinä (naisoletettu?) laitat ruokaa, joku mies ja "vävyehdokas"(???) hakevat joulukuusen, jonka sinä koristelet. Sittenkö äänestätte vävyehdokkaasta?

Ei voisi turhempaa juhlaa olla kaikkine krääsöineen. Toivon ettei koko juhlaa olisi koskaan keksitty.

Joululaulut ovat todella pinnallisia mammonan palvontaa. Esim. kilisee, kilisee kulkuset helkkyen helkkyen. Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, namusia ripustettu ompi kuusen oksille. Joulupukin palvontaa. Laulu joulupukki, joulupukki valkoparta vanhaukki on ärsyttävä. Tontut siihen vielä mukaan. Ei tälläisissä ole mitään järkeä.

Kaikki pakolliset lahjanostot ja sukulaisvierailut. Kun pitää vaan ja on pakko tehdä kun on joulu.